Poikaystävä on kreikkalainen ja olemme olleet yhdessä vuoden. Nyt tulee tehdä päätös haluammeko olla yhdessä loppuelämän. Molemmilla haaveena perhe pikkuhiljaa.
Se on selvä että hän ei muuta suomeen enkä vaadikaan eli mulla ois lähtö edessä.
Ootko käynyt läpi saman? Miten on elämä lähtenyt käyntiin?
Se on selvä että hän ei muuta suomeen enkä vaadikaan eli mulla ois lähtö edessä.
Ootko käynyt läpi saman? Miten on elämä lähtenyt käyntiin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
suomesta on ihan saatu ja 32.v oltu naimisissa.
sehän on ihan millasen karvasen ottaa.!!
pääsehän sieltä pois!
Tämähän oli just kaipaamani viesti...kyselinkö suomalaisista miehistä??!
Eiköhän tuo tarkoittanut, että kreikkalainen mies mutta Suomesta bongattu.
kesälomalla Kreikassa, Rhodoksella. Piti palata sieltä kotimaahan Suomeen kesän päätteeksi, mutta tapasi köyhän kreikkalaisen valtion virkamiehen. Sinne hän jäi, filosofian maisteri, ja meni naimisiinkin. Tekee satunnaistöitä, mitä sattuu saamaan, puhuu kreikan ja suomen lisäksi paria muuta kieltä sujuvasti. Tämä takaa työn vain kesäajoiksi, jolloin turistit edellyttävät oman kielen osaavia MYYMÄLÄAPULAISIA.
Avioliitosta on lapsi, kaikki näytti ainakin ulkoisin puolin olevan kunnossa kun vieraisilla kävin.
Mies on todella mukavan tuntuinen, sydämellinen, kreikkalaisrehellinen, mutta pienituloinen. Tiukkaa tekee, muuten mennee aika hyvin. Ja tämä alkoi jo 15 vuotta sitten. Minusta ainakin tuntuu, että kreikkalainen KUNNON mies sopii aivan hyvin suomalaiselle naiselle, sensijaan ne rantojen käärmeet kannattaa kiertää kaukaa, ainakin aviomielessä.
Kiitos vastauksestasi! Tuttu tarina,Rodoslaiselle miehelle minäkin olen menettänyt sydämeni! Ei oo mikään rantakäärme vaan "köyhä duunari".Tiukkaa teki välillä mutta pärjäiltiin. Perheen kanssa tulin hyvin toimeen vaikka välillä oli kieliongelmia!!
Olen hyvin tietoinen siitä että tällaista elämä tulee olemaan mutta tuntuu että kunhan pärjäilee niin tärkeintä on että ollaan yhdessä.
Olen itse naimisissa Rhodokselta kotoisin olevan kanssa.Voin vain sanoa, että vaikkakin nyt on asiat mallillaan, niin en kyllä ketään ainakaan voi innostaa muuttamaan sinne tuppukylään. Olen asunut n. 10v. Rhodoksella ja nyt asumme koko perhe Suomessa.Muutto tänne paransi huimasti elämänlaatuamme kaikin tavoin.Avioliitossa on myös aina vastoinkäymisiä, joten niitä on usein tuplasti jos aviopuolisot ovat kasvaneet erilaisen kulttuurin parissa.
Kyllähän elämä suomessa olisi ihan erilaista mutta olen ihan varma ettei menisi idea läpi. Ja tuntuu että elämä olisi niin vaikeaa hänelle täällä. Ei saisi työpaikkaa eikä osaa kieliä (ei edes englantia)ja pelottaisi tämä vihanmielinen ympäristö (ulkomaalaisia päin).Ehkä oon väärässä..
Kyllä varmaan parani elämänlaatu ja kerralla täällä Suomessa, kun pääsitte sossuluukulle kuppaamaan! Kreikassa on todellakin ollut tiukempaa. Viitsitkin, loinen, vielä tulla tänne kehumaan asiasta! Vai vielä teidätkin, -keleet, pitää minun vielä elättää! Samaa kastia olet kuin mannet ja somalit.
Ihan vapaasti voit kommentoida ja kertoa mielipiteesi,mutta ikävä kyllä tällä kertaa olet väärässä. Olemme töissä sekä mieheni ja minä,emmekä siis sossun asiakkaita. Emme myöskään saa mitään muita tukia mistään. Elämän laadun paraneminen oli lähinnä henkistä, koska Kreikassa meillä oli paljon sellaisia ongelmia,joista sinä et ilmeisesti ymmärtäisi, vaikka ne sinulle rautalangasta vääntäisin. Sitä paitsi olen itsekkin sitä mieltä,ettei tänne Suomeen tarvita yhtään lisää ihmisiä, jotka eivät tee mitään elantonsa eteen...niitä on jo ihan tarpeeksi suomalaisissakin!
Yhteinen kieli on myös erittäin tärkeä asia eli jos poikaystäväsi ei puhu englantia, niin kuinka yleensä kommunikoitte?! Itse osasin kreikkaa jo sujuvasti,kun tapasin mieheni ja siitä huolimatta tuntui välillä kuin olisimme olleet eri planeetalta kotoisin. Mieti ihmeessä ennen kuin sitoudut ja perustat perheen,koska jos ero tulee niin saatat jäädä "jumiin" Rhodokselle lastesi kanssa tai joutua luopumaan heistä,kuten esim. tässä Outi Kosken tapauksessa on käymässä.
Osasin vähän kreikkaa kun tapasimme ja opiskelut täällä suomessa jatkuu.Kesän aikana opin siellä ollessani paljon enemmän. Mut eihän se äidinkieli tietty ole ja välillä on enemmän ongelmia ymmärtää toisiamme ja välillä sujuu ongelmitta.
Puhu kielen väärinymmärryksestä, jos sanot kreikaksi: oma nallekarhuni, voi reaktio olla yllättävä. Jos olet tosissasi suhteen onnistumiseen, hyväksy "perhe", siihen kuuluu anopin ja apen lisäksi kaikki, jolla on joku sukupuu, ota ne ystävinä, autettavina vastaan, sinun on unohdettava oma "itsenäisyytesi" ja sopeuduttuva yhteisöön. Jos et ole tyyppiä "minulle kaikki, heti", ihastut luultavasti kreikkalaiseen lämpöön, aitouteen ja rehellisyyteen. Mutkia matkaan tulee, mutta älä luovuta ihan helposti, ikäväkin, mutta yritä pitää yhteyttä Suomeen, se helpottaa.
Tuli mieleen vielä se, et miten arkielämä toimii sitten esim. miten toimii kaikki tämä sosiaaliturva ym perusasiat mitä ottaa ihan selvyytenä Suomessa.
Ja onko joku lukija synnyttänyt lapsia kreikassa? Vähän pelottaa ajatus olla ensisynnyttäjä siellä!!
Ihmiset on niin erilaisia. Itse olen synnyttänyt molemmat lapseni Suomessa enkä ikipäivinä olisi halunnut esim. sairaalaan Rhodoksella. Vaikka siellä onkin nyt uusi sairaala niin systeemit on samat kuin ennen: Jos ei sinulla ole sukulaista tai tuttavaa, joka voi päivystää vuoteesi vierellä, niin olet ns. omillasi. Ruoka on kamalaa ja kohtelu usein ikävää. Terveysaseman asiakkaana olin myöskin yhden ja viimeisen kerran, sen jälkeen katsoin paremmaksi turvautua yksityislääkäriin... ja sehän maksaa. Ja toisaalta yksityinen lastenlääkäri esim. poltti tupakkaa, kun olimme vauvan kanssa tarkastuksessa...
Yhteenvetona voisin todeta, että Kreikassa voi elää mukavastikin, jos on hiukan edes varakkuutta,muussa tapauksessa todellisuus iskee vastaan ennemmin tai myöhemmin.Vaikka ainahan on poikkeuksia...
Eli jos nyt oikein ymmärsin, asut Rodoksella ja synnyttelet sinne uusia veronmaksajia, mutta teet tämän suomalaisten veronmaksajien piikkiin? Hienoa!!!
Eli jos luet kaikki viestini, niin ehkä se ymmärryskin siitä kasvaa...tai sitten ei.
Eli toit sitten miehesi tänne loisimaan... :( Se ei ole niin hyvä ratkaisu... (äläkä nyt rupea väittämään, että hän kävisi töissä tai ainakaan maksaisi veroja).
Taasko tätä samaa...
Lukisit ensin mitä on aikaisemmin kirjoitettu. Jos sen jälkeen on vielä jotain,joka jää mieltäsi vaivaamaan niin anti palaa! Väärin perustein on kuitenkin melko turha kommentoida,koska silloinhan et niinsanotusti puhu asiaa.