Ihmissuhteet on niin hankalia!!

Rakkautta on monenlaista, mutta ensirakkushan on se mieleenpainuvin, herkin, tunteellisin ihmissuhdekokemus. Koetaan ja eletään toisen kanssa uusia asioita, kasvetaan yhdessä. Se luo pohjan/pohjaa tuleville uusille suhteille. On ns, mihin verrata. Minun ja ensirakkaani ajasta on jo vuosia, mutta vieläkin saatan verrata mielessäni uutta miestä ensirakkauteeni, koska hän oli ensimmäiseni ja tuntuu että kaikkein paras.
Seuraavissa suhteissa on yleensä jo järkeä tunteiden mukana. Niissä oleminen ei tunnu enää niin kiihkeältä ja mahtavalta kuin ensirakkaus, koska enää ei ole niin paljoa uutta mitä ei olisi vielä koettu. Yleensä ensirakkauden kanssa koetut asiat ovat niin henkilökohtaisia, uusia ja täynnä jännitystä, että väkisinkin muistot hänestä tuntuu niin ihanilta ja riipaisevilta. (Jos ymmärrät mitä tarkoitan:) Mutta tässä vaiheessa täytyy kuitenkin muistaa että aika kultaa muistot.
Sanoit tekstissäsi että olitte hyvin onnellisia enskan kanssa, mutta rupesit hieman kaipaamaan jotain omaa. Jotkut sanoo että ensrakkaus ei voi kestää koko elämää. Yleensä ollaan niin nuoria ja ei ole sitä kokemusta, halutaan omaa tilaa, omaa elämää. Mielestäni kuitenkin ensirakkaus voi kestää vaikka läpi elämän, mutta se riippuu niin paljon ihmisistä, heidän ajatustasostaan ja kypsyydestään. Toivottavasti tästä tekstistä sait jotain irti! Hyvää syksyä!