Jokunen kuukausi ollaan miehen kanssa tunnettu, joskus tunnen ihan oikeaa rakkautta miestä kohtaan, mutta en samoin, kuin joidenkin miesten kanssa olen tuntenut kunnollista paloa rinnassa ja perhosia vatsassa. Mies ei ole kovin rakastettava käytökseltään, vaan aika öykkärimäinen ja negatiivinen elämänasenteeltaan.
Seksikään ei tunnu rakastelulta, eikä mies halua tuottaa minulle nautintoa, mitä nyt sen kaksi kertaa n. 50:stä seksikerrastamme. Kun on kokenut joidenkin kanssa taivaallista nautintoa, niin tämän miehen kanssa seksi jättää melkein aina ja täysin kylmäksi. Itse tyydytän miehen aina, ja koska mies ei suo tyydytystä minulle, niin ei vaan tunnu hyvältä tyydyttää miehen edessä itse itseään hänen aktinsa jälkeen, joten jään ilman.
Jotenkin sitä vaan jatkaa suhteessa, kun ei niin pahaltakaan tunnu, mutta ei kovin hyvältäkään, vaan silleen neutraalilta. Ihan hyvä mies hän on monelta osin, kun vertaa yleiseen tarjontaan, mutta onko parempi olla sittenkin vaikka mielummin yksin, kuin tyytyä ihan kivaan mieheen ja neutraaliin seksielämään?
Mies sanoo rakastavansa minua, mutta sanat eivät tunnu siltä. Tosi outo tilanne, että mitähän tässä pitäisi tehdä..
Seksikään ei tunnu rakastelulta, eikä mies halua tuottaa minulle nautintoa, mitä nyt sen kaksi kertaa n. 50:stä seksikerrastamme. Kun on kokenut joidenkin kanssa taivaallista nautintoa, niin tämän miehen kanssa seksi jättää melkein aina ja täysin kylmäksi. Itse tyydytän miehen aina, ja koska mies ei suo tyydytystä minulle, niin ei vaan tunnu hyvältä tyydyttää miehen edessä itse itseään hänen aktinsa jälkeen, joten jään ilman.
Jotenkin sitä vaan jatkaa suhteessa, kun ei niin pahaltakaan tunnu, mutta ei kovin hyvältäkään, vaan silleen neutraalilta. Ihan hyvä mies hän on monelta osin, kun vertaa yleiseen tarjontaan, mutta onko parempi olla sittenkin vaikka mielummin yksin, kuin tyytyä ihan kivaan mieheen ja neutraaliin seksielämään?
Mies sanoo rakastavansa minua, mutta sanat eivät tunnu siltä. Tosi outo tilanne, että mitähän tässä pitäisi tehdä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama täällä. Sinuna eroaisin. Itselläni ei ole voimia tehdä sitä. Miehen itsekkyys ei muutu miksikään voin omasta kokemuksesta sanoa. Itseasiassa ilkeyskin pahenee suhteen edetessä ja kohta tunnet itsesi mitättömäksi.
Kun vertaa miestäsi yleiseen tarjontaan niin voi sanoa että kyllä niitä parempiakin miehiä on.
Mutta hei, jos haluat tuhlata elämäsi suhteessa joka ei tunnu miltään ja jossa et saa edes seksuaalista tyydytystä niin mikäs siinä. Ehkä saat sitten seuraavassa elämässä tilaisuuden elää.
Sanoisin, että tossa rakastamisessa ja sen tuntemisessa on kyseessä kaksi erilaista asiaa:
mies sanoo rakastavansa ja todennäköisesti tarkoittaakin sitä. Hän tuntee rakkautta sinua kohtaan niin paljon kuin se on hänelle mahdollista.
Sinussa taas, rakkauden vastaanottajana, on sille rakkaudelle varattu tila laajempi. Ja siihen mielestäsi mahtuisi kenties toisenlainen tapa rakastella, huomioiminen eri lailla, hemmottelu, whatever.
Mutta ne, mitä itse ajattelet rakkauden olemassaolon merkeiksi, eivät kuulukaan tämän miehen repertuaariin. Ehkä jonkun toisenlaisen miehen repertuaariin kuuluu.
Tämä asia kannattaa pitää mielessä silloinkin kuin miettii erotako vai ei.
Jos huomaa ettei palaset osu kohdalleen, miksi tuhlata muutoinkin niin lyhyttä elämää...
Itse elin tuollasen miehen kanssa 16 vuotta. Kyseisellä ihmislajilla ei ole tunnetasoa joka yltäisi seksiin asti, vaan se on aina suorite. Rakkauden tunteet olivat myöskin latteat ja suhteessa tuntuikin monesti että ollaan, kun sisko ja sen veli. Puhuminen ei auttanut, koska tunnetaso ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa ja haluaa. Ei kannata tuhlata aikaansa moiseen, koska se ei tuosta koskaan parane pahenee vaan. Kokemusta on. Nyt olen löytänyt rinnalle ihmisen joka rakastaa aidosti ja se näkyy joka aluella elämässä. Rakastelu on taivaallista josa otetaan toistemme tunteet huomioon.