Kun on täysin yksin, vaikka olisi ns. tasapainoisessa parisuhteessa, niin se tuntuu raskaalta. Et saa tukea tai ansaitsemaasi kannustusta millään tavoin. Silti pitäisi jaksaa.
Kuinka siinä sitten voi pyörittää arkea ilman, että lannistuu? Pitäisikö vain hymyillä kaikille ja itkeä sitten öisin peiton alla? Mitä jos on siinä kaksin, mutta koko ajan yksin? Kenelle se on reilua?
Kuinka siinä sitten voi pyörittää arkea ilman, että lannistuu? Pitäisikö vain hymyillä kaikille ja itkeä sitten öisin peiton alla? Mitä jos on siinä kaksin, mutta koko ajan yksin? Kenelle se on reilua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan se kurjaa jos miehes ei siivoo eikä tee muuta kuin kaljottelee.
No jos et oo tasavertaisessa suhteessa niin onks se silloin tasapainoinen suhde? Oikeasti: vaihtamalla paranee. Ajattele itseäsi älä ole toista varten jos se ei ole sua varten. Mieti sun tarpeita ja kuuntele sydäntäs. Sä saat vaatia itsellesi tukea ja kannustusta. Miksi pitää jaksaa? Kenen takia? Haluatko sä jatkuvasti pärjätä? Ei sun tarvitse olla yksin. Sä saat tarvita muita, ihmistä ei oo luotu elää yksin vaan vuorovaikutuksessa muihin. Sellasia ihmisiä löytyy.