Olen äkkiä joutunut komennusmiehen vaimoksi, miehen työn vaihduttua.
Suhteemme on todella hyvä ja vahva, takana jo kymmenen hääpäivääkin.
Mutta, jotenkin olen aina kuvitellut, että liitto jotenkin kuihtuu ajan myötä. Tulee tottumista ja sen sellaista. Toisen läsnäolosta tulee sellainen tapa.
Kun mies lähti ekalle komennukselle eilen aamulla, itkin ensimmäiset kolme tuntia. Poissaolo oli käsinkosketeltavissa. Vaikka on hän joka aamu tähänkin asti lähtenyt työhönsä...mutta tietos iitä, ettei hän tule illalla takasin sai itsun kurkkuun.
Tänään on olo jotenkin turta. Se, että olen itse lomalla työstäni, varmasti vaikuttaa asiaan. Tuntuu niin tyhjälle...
Meillä on kaksi koiraa, jotka jaksoivat odottaa miestäni kotiin viiteen asti viime yönä - ovella istuen. Nyt ovat nukkuneet koko päivän. Ressukat.
Ainoa etu tässä on se, että jokainen kulunut minuutti on aina pois eroajastamme.
Onko muita "reppuleskiä" tai muusta syystä väliaikaisesti "sinkkuja"?
Suhteemme on todella hyvä ja vahva, takana jo kymmenen hääpäivääkin.
Mutta, jotenkin olen aina kuvitellut, että liitto jotenkin kuihtuu ajan myötä. Tulee tottumista ja sen sellaista. Toisen läsnäolosta tulee sellainen tapa.
Kun mies lähti ekalle komennukselle eilen aamulla, itkin ensimmäiset kolme tuntia. Poissaolo oli käsinkosketeltavissa. Vaikka on hän joka aamu tähänkin asti lähtenyt työhönsä...mutta tietos iitä, ettei hän tule illalla takasin sai itsun kurkkuun.
Tänään on olo jotenkin turta. Se, että olen itse lomalla työstäni, varmasti vaikuttaa asiaan. Tuntuu niin tyhjälle...
Meillä on kaksi koiraa, jotka jaksoivat odottaa miestäni kotiin viiteen asti viime yönä - ovella istuen. Nyt ovat nukkuneet koko päivän. Ressukat.
Ainoa etu tässä on se, että jokainen kulunut minuutti on aina pois eroajastamme.
Onko muita "reppuleskiä" tai muusta syystä väliaikaisesti "sinkkuja"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Minä jaan sinun kanssasi saman kohtalon,mutta olen jakanut omaa mirriäni surutta jo vuosia. Mies kun lähtee alkaa juhannus hameeni alla. Naapurin ukot ovat ensimmäisinä jaolla ja kyllä suru vaihtuu nopeaan iloksi.Turha surra täähän on vain elämää. Tee sinäkin samoin ettei elämä mene hukkaan.
Niin raha se on joka ratkaisee..hyvinkö tienaat?
tuohon minulla ei ole syytä...mutta sait minut kuitenkin hymähtämään.
Ehkä en ole kuitenkaan ihan kuollut, vaikka siltä kyllä nyt tuntuu.
:(
Meillä tilanne taas on muuttunut siten, ettei mieheni enää tee reissuhommia. Mutta tiedän kokemuksesta, kuinka piinaavaa ero voi olla arkistuneessakin parisuhteessa. Silloin on hyvä ajatella, kuinka paljon ihanaa ero tuo mukanaan; kaipaus on katkeransuloista ja muistuttaa siitä, kuinka paljon omaa miestään rakastaakaan...
Minä paikkasin miehen jättämän tyhjiön harrastamalla, huolehtimalla itsestäni ja hemmottelemalla. Aina etukäteen suunnittelin vapaa-aikani täyteen ihania asioita, joita ei välttämättä olisi tullut muuten tehtyä. Se oli otollista aikaa uusien harrastusten aloittamiselle... Yritin keksiä kaikkea mahdollisimman mukavaa ja "psyykata" itseni niin, että lopulta oikeasti nautin omalla tavallani myös eroajastamme. Lisäksi keksin kaikenlaisia tervetuloyllätyksiä miehelleni, leivoin ja laitoin ruokaa valmiiksi pakkaseen. Ihania yllätyksiä ja pikkulahjoja väsätessä tuli ihan sellainen olo, kuin toinen olisi ollut läsnä.
Tietysti puhuimme paljon puhelimessa ja harrastimme villiä tekstiviestiseksiä! KAipuun kasvaessa suureksi, minua helpotti myös kirjoittaminen. Kirjoitin miehelleni pitkiä kirjeitä; kerroin päivän tapahtumista, tunteistani, kaikesta aivan kuin puhuessakin. Kirjeet joko postitin (jos matka kesti niin pitkään, että ehti perille) tai säästin kotona luettavaksi.
Suosittelen samaa reseptiä sinullekin; kaiva vanhojen ystävien numerot esiin ja järjestä tyttöjen ilta. Mene vihdoinkin katsomaan se elokuva/teatteriesitys, johon miehesi ei suurin surminkaan olisi lähtenyt... Käy tantrajoogassa, lenkillä tai varaa yksi ilta herkuille, kauneudenhoidolle ja draamaelokuville. Syö ulkona, pistä kodin sisustus uusiksi (tai tee suursiivous), aloita aerobic ja käy kampaajalla! Kun nautit yksinolostasi, säteilet hyvinvointia miehesi palatessa ja voi, mikä vastaanotto se onkaan!!! Lisäksi miehen seuraava lähtö on helpompi kestää, kun tiedät että kaikkea omaa mukavaa on luvassa... Jokaisessa tilanteessa on puolensa, kun ne vain oppii löytämään!
Ja muista illalla ennen nukkumaan menoa haaveilla ihanasta jälleennäkemisestänne ja ladata tuohon hetkeen tunnetta! Muista vieläkin, kuinka kahden viikon eron jälkeen mieheni näytti ja tuntui lähes jumalalta... Kotiinpaluu oli yhtä hurmiota, juuri sellaisia hetkiä joita pitkässä suhteessa tarvitaan!
Hyviä ideoita! Poimin niistä muutaman, alan jo tänään toteuttaa ainakin tyttöjeniltaa. :) Eihän tuohon perjantaihin nyt enää niin pitkä aika ole...
Kummituksena vain on mielessä se seuraava lähtö.
Kiitos oikeesti, tulin ihan hyvälle mielelle jälleen.
Niinkö..?
ainahan minä voin tulla käymään! ;-)