Onkohan tarvetta aukaista uus aloitus, että saadaan kertoilla kuulumisia ja kysellä apua toisilta omaishoitajilta.
Mie aina oottelen et ristiinaki kirjottelis , miten hällä menee.
Vaikkei tunnetakkaan muuten,ja eletää eri puolilla maata on silti mukava kuulla voinnit.
Kirjoitelkaa ja kertokaa arkipäivistä ja iloista ja suruista.
Kuulumisia
minä omaishoitaja
34
506
Vastaukset
- leea-n
Uusi vuosi alkoi väsyneenä, onneksi alkoi viikon intervallijakso.
Ei ole juuri eroa juhlapäivillä ja arjella, samat rutiinit aina. Vapaa menee toipumiseen.
Rankkaa on kun liikuntakyky on mennyt hoidettavalta täysin.
Käänneltävä yölläkin. - minä omaishoitaja
alko pakkaset...saapa nähdä kuinka kauan saadan pirtissä olla.
Ei raaski ulos lähtä turhaa paleluttaan, vaan kuletaan invataxilla asiat.
Mukavaa viikonloppuu kaikille.
Mie saan parin päivää vapaata. Vihdoin ja viimein. - leea-n
Meillä ei jaksa istua kauan, joten pyörätuolia ei voi käyttää kuin siirtämiseen. Kesällä teen petin ulos, siellä tykkää makailla, talvella ei valitettavasti voi ulkoilla, kuljetaan inva-takxilla.
Mukavaa viikonloppua ja alkanutta vuotta. - aviovaimo
Kaikesta suurin suru on alzheimerin eteneminen kun huomaa miten rakkaani muuttuu,taito taidon jälkeen häviää ja muisti pettää.Raskas jo käsitelläkin vain p-tuolilla voi siirtää.Ne tunteet jotka hänellä oli laimenee päivä päivältä ja syöminen vaikeutuu,mihin minä vielä joudun ja mitä tulen näkemään? Tämä on surujen laakso jota tunnen kulkevani.
- Jaksetaan me *
Kuten ristiina ja eräs toinen sanoi, ollaan viimein elävän leskiä, hirveää katsoa vuosia kestävää hidasta kuolemaa.
Rakas on muuttunut tuntemattomaksi, kuori vain on siitä ihmisestä jäljellä joka ennen oli niin lämmin ja rakastava.
Huolehdin siitä että hänellä on mahdollisimman hyvä olla, tarpeensa ovat pieniä enää, mutta hoitajalle raskaita henkisesti ja ruumiillisesti.Onneksi hän ei itse kärsi. - elänäni mies on poissa
Jaksetaan me * kirjoitti:
Kuten ristiina ja eräs toinen sanoi, ollaan viimein elävän leskiä, hirveää katsoa vuosia kestävää hidasta kuolemaa.
Rakas on muuttunut tuntemattomaksi, kuori vain on siitä ihmisestä jäljellä joka ennen oli niin lämmin ja rakastava.
Huolehdin siitä että hänellä on mahdollisimman hyvä olla, tarpeensa ovat pieniä enää, mutta hoitajalle raskaita henkisesti ja ruumiillisesti.Onneksi hän ei itse kärsi.Mieheni sai aivoverenvuodon 02,12.12. Siitä lähtien sairaalassa. Sairaalasta sai sairaalainfektion. Halusin hänet kotiin. Kotiutus Heinäkuussa 2013. Olin päävastuussa hoitamisesta. Sain kunnalta paljon apua. Nostin hänet pyörätuoliin. Ulkoiltiin jne. Invataxilla käytiin pidenmällä. Aamulla kun hän heräsi,oli kuin aurinko. Sängynlaidalle nostin kun hän pystyi itse juomaan kahvia ja syömään. Käytiin taas kääkärillä. Jalan haavat eivät parantuneet. Jalka jouduttiin katkaisemaan reisivaltimosta lähtien. Taas sairaalassa. Jalan tynkä alkoi parantua. Kävin joka päivä katsomassa. Sanoin että tulet kotiin heti,kun lääkäri antaa luvan. Reilun viikon päästä hänen tilansa heikkeni. Menin sunnuntaina katsomaan. Lääkäri sanoi,että asiat on huonosti. Jotain oli tapahtunut. Mies oli todella kivuliaan,ahdistuneen,sekavan oloinen. Hoitaja antoi morfiinia. Hiki oli otsalla, ja tuskainen ilme. Pyyhin otsaa ja jostain tulivat sanat: EI OLE MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ,ÄLÄ PELKÄÄ, HERRAN HALTUUN. En ole uskovainen,eikä ollut mieskään. 15 minuuttia tästä,Mies nukkui pois. Olen onnellinen että sain pitää hänet kauniin kesän.
- **<<**<<**
Otan osaa, miehelläsi on nyt hyvä
- **>>**>>**
Tietysti paaritaksilla. Baarit ovat ihan muualla, anteeksi kömmähdys :(
- minä omaishoitaja
"elämäni mieson poissa" , otan osaa.
Kyllä tämän elämä aikana joutuu luopumaan läheisistää , ennenkuin oma aika tulee...
Minä ja lapseni olemme myös menettäneet heidän isänsä sairaudelle, jota perilliset kantavat.
Hoitaa omaa lastaan,niin tiedätte kakkii, myös miestää tai vaimoaan ei ole helpoin, mutta kuitenkin se on etuoikeuski joka sen jaksaa tehdä.
Olen kiitollinen joka päivästä, vaikka valitanki voimien puutetta..........
Kaikki dementtia sairaudet vaativat omaisilta uskomattaman määrän kärsivällisyyttä ja oman rajallisuuden myötäminen on vaikeaa...haluais tehdä niin paljon......en päässytkään vapaalle....hoitaja sairastui...pettymys,mutta ehkä joskus toiste...hauskaa pyhää kaikille - Kristii
UUsi vuosi on alkanut huolella kun itse olen sairastellut. Miten jaksan hoitaa hoidettavaa, mitä vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti saan voimani takaisin etten joudu laittamaan laitoshoitoon hoidokkiani. Rukoilen voimaa että Jumala nostaa minut tästä sairastelun suosta.
- minä omaishoitaja
Tuohan se on meijän omaishoitajien suuri huolenaihe, että pysyis terveenä.
Jos oot tavallisessa työssä ,ei muuta kun soittaa et en pääse nyt oon kipee.
Mehän yritämän touhuta vaik ei oikeestaan jaksettaskaan.
Toivottavasti Kirsti sulle voimat palautuvat.
Ei kuitenkaan ole häpeä myöntää ettei enää jaksa, sinä tiiät sen.Raskasta tämäkin vaihe on,luopuminen.Sydän ei osaa,ei halua.Sama mitä tekee,miehen tyhjä katse vastaa.Riutunut keho ja tyhjä katse,ihmisraunio enään,tuo mun prinssini,niinkuin "jaksetaan me" kirjoittaa.Nyt on surutyö päällä,pitää koko ajan keksiä tekemistä ettei ajatus pyörisi tuolla laitoksessa "mitä hän miettii,kaipaako,pitäiskö mennä" jne.Onneksi hänellä hyvä hoitopaikka nyt,ei tarvitse sen takia kärsiä enää.Nyt teen työtä omien ajatusten kanssa,kaikki suru ja kaikki mitä koettu tässä,vyöryy nyt pään läpi.Koko eletty elämä....
Omituista opetella "uutta" elämää.Tuntuu että ei tämä ole todellista,kuin uni.
5 vuotta tuskaa,ja rääkkiä.En olisi ikinä uskonut että näin raskasta olla omaishoitaja,että alzheimer näin julma,että näin paljon menettää.
No aika parantaa,toivotaan niin.Aika ja aika,ja se että mulla elämä elettävänä,toivottavasti ei tule sairauksia tämän stressin takia.Masennus saatu hallintaan.Hippusen mennään eteenpäin,onneksi kevättä päin.
Siitä olen hyvin iloinen,että tyttäreni näyttää selvinneen tästä hyvin,vaikka aika karmeita juttuja on kokenut.Fiksu ja ihana tytär,ajatteleva ja empaattinen.
Jouluna,kun mies oli kotona,sattui jotain sydäntä riipasevaa.Mieheni raotti tyttären huoneen ovea,hymähti ja sipsutti varovaisin askelin huoneeseen,istahti tytön sängylle ja katseli tytärtä siinä pitkään.Ihan kuin olisi hetken halunnut näyttää että tunnistan siut.Tämä hetki ja sitten hän katosi sinne alzheimerin maailmaan,vaeltamaan,ja yhteys katkesi.
No kävin jopa tanssimassa,vähän omituista,mutta ihan kivaa oli.
Koittakaahan taas jaksella.
- aviovaimo
Kiitos Ristiina ku tulit palstalle,olen kaivannutkin sinua.Minun mieheni kotiutu hoitojaksolta ja on nyt raskas fyysisesti hoitaa,on p-tuolissa.Mut enämpi minua rassaa tämä oma suru kun katselee miten hän taantuu päivästä päivään alzheimerin kynsissä.
- Omaani hoitelen
Itse uskon ymmärtäväni Sinua "aviovaimo" ihan riittävästi?
"Oma" MS-tautia sairastava puolisoni on minulle vielä ainoastaan "henkisesti raskas hoitaa".
Kun oma "fyysisyyteni" on joskus tulevaisuudessa " vähän heikossa hapessa", niin laitospaikan hintahan on jo pitkälti yli 100 euroa / vrk.
Tuo edellämainitsemani on tosin demarisuosiollinen, koska Heillä on tarjolla "noita laitospaikkoja" ja viuluja ei maksa "Fazer"
- Salahoitaja
Jonkin päivän uutisista tarttui korviin, että omaishoitajat tekevät päälle kolmen miljardin arvosta kuntien töitä ja enimmäkseen ilmaiseksi.
Siitä aloin ajatella, että omaishoitajahan minäkin olen, vaikka ihan salaa ja vielä peräti nelinkertainen. Hoidan diagnosoimattomien lähiomaisten taloutta.
Yhden tapauksen kohdalla tuli viime vuoden lopulla melkein viikon loma päiviä yhteenlaskien, monta vuotta ehti mennäkin 365 -päiväisinä ilman taukoja.
Yhdellä on diagnosoimaton kasvain, toinen on autismikirjon sohvaperuna, kolmas käytännöstä selviämätön nörtti ja toisen perheen edustaja ei vain oikein selviä ruokahuollosta.- Salahoitaja
Tuota sala-asukki nörttiä ei arvaa ilmoittaa edes asumistukeen mukaan, kun kela kuitenkin tsekkaisi verottajan menneiden vuosikertavitsien kokoelmasta kuvitteellisia tuloja ja päätyisi käsitykseen, että kysymyksessä on verottajan vahvistama miltei miljonääri ja perisi pois entisiäkin tukia. Todellisuudessahan nörtillä ei ole lainkaan rahaa, eikä tuloja, joten on helppoa asua vanhempien täysihoidossa, kun kaikki laskut maksetaan puhelimia myöten ja jääkaappiin ilmestyy kuin tyhjästä aina ruokaa.
Onhan siitä kokemusta aikaisemminkin, että sossu ja kela mielellään operoi virtuaalisilla kuvitteellisilla rahoilla ja potkii nopeasti pois tukiluukuilta. Kirkko on tähän asti auttanut akuuteimmissa hädissä ja pitänyt huolta, että ainakin ruokaa saa. Kirkolta saa ilmaiseksi kauppojen vanhentuneita leipiä ja leivästä onkin tullut se pääruokalaji. - Salahoitaja
Salahoitaja kirjoitti:
Tuota sala-asukki nörttiä ei arvaa ilmoittaa edes asumistukeen mukaan, kun kela kuitenkin tsekkaisi verottajan menneiden vuosikertavitsien kokoelmasta kuvitteellisia tuloja ja päätyisi käsitykseen, että kysymyksessä on verottajan vahvistama miltei miljonääri ja perisi pois entisiäkin tukia. Todellisuudessahan nörtillä ei ole lainkaan rahaa, eikä tuloja, joten on helppoa asua vanhempien täysihoidossa, kun kaikki laskut maksetaan puhelimia myöten ja jääkaappiin ilmestyy kuin tyhjästä aina ruokaa.
Onhan siitä kokemusta aikaisemminkin, että sossu ja kela mielellään operoi virtuaalisilla kuvitteellisilla rahoilla ja potkii nopeasti pois tukiluukuilta. Kirkko on tähän asti auttanut akuuteimmissa hädissä ja pitänyt huolta, että ainakin ruokaa saa. Kirkolta saa ilmaiseksi kauppojen vanhentuneita leipiä ja leivästä onkin tullut se pääruokalaji.Puoli vuotta taas hurahtanut kuin huomaamatta. Asumistukihakemusta täyttelin toiveikkaana ja laitoin nörtinkin perheeseenkuuluvaksi. Saa sitten nähdä, kuinka kauan kestää, kun kela uusilla laskukaavoillaan selviää tilanteesta. Luulinhan minä jo vuosi sitten, että syöpäsairaan saattohoitoon olisi tullut se viimeinen piste, vaan kasvain levittäytyy ja tekee tuhojaan niin hitaasti, ettei loppua osaa arvata.
Syöpäriepujen moninkertainen päivittäinen peseminen vain taitaa tehdä pesukoneesta lopun sitä ennen. Linkousmelu lisääntyy siihen malliin, että laakerit taitavat olla viimeisillään. Näillä näkymin uuden koneen hankkimiseen ei ole taloudellisesti mitään mahdollisuuksia. - Salahoitaja
Salahoitaja kirjoitti:
Puoli vuotta taas hurahtanut kuin huomaamatta. Asumistukihakemusta täyttelin toiveikkaana ja laitoin nörtinkin perheeseenkuuluvaksi. Saa sitten nähdä, kuinka kauan kestää, kun kela uusilla laskukaavoillaan selviää tilanteesta. Luulinhan minä jo vuosi sitten, että syöpäsairaan saattohoitoon olisi tullut se viimeinen piste, vaan kasvain levittäytyy ja tekee tuhojaan niin hitaasti, ettei loppua osaa arvata.
Syöpäriepujen moninkertainen päivittäinen peseminen vain taitaa tehdä pesukoneesta lopun sitä ennen. Linkousmelu lisääntyy siihen malliin, että laakerit taitavat olla viimeisillään. Näillä näkymin uuden koneen hankkimiseen ei ole taloudellisesti mitään mahdollisuuksia.Vähän niinhän siinä kävi, kuin pelkäsinkin. Kela teki päätöksen asumistuesta taas vuodeksi eteenpäin ja keksi jostakin nörttipennulle kuvitteellisia virtuaalisia tuloja tonnin kuussa, vaikkei se ole kai viiteen vuoteen ansainnut niin yhtikäs mitään.
Asumistuki laski reilulla satasella kuussa ja selviäminen menee todella tiukoille. Eläkkeet nousivat yhteensä kympillä.
Ruokalistalla siirtyminen enenevästi puuro- ja soppalinjalle. Joulupuuroa syödään varmaan koko vuoden ajan (riisi on halpaa ja riittoisaa). Äskein tein juuri suurimman kattilallisen keittoa (perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta, sipulia, kaalia, parsakaalia ja alennusjauheliha).
Sitä satujen prinssiä odotellaan edelleen saapuvaksi oven taakse noutamaan prinsessaansa valtakuntaansa; ei ole ollut vielä tungosta kilpakosijoista.
(tunteeeko kukaan joutilaita prinssejä?)
- Salahoitaja
Ei tässä minun tilanteessani ole mitän mahdollisuuksia näihin virallistettuihin tukiin. Siinä pitäisi alistua kaikenmaailman byrokratiaprotokollien mukaisiin systeemeihin ja järjestelmiin.
Salasairaan saattohoitoa tehdään kaikessa hiljaisuudessa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/207744#comment-65139983
Ties minkälaiset poliisikuulustelut tulee perästäpäin.
Autistikirjolainen putoili kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen läpi, romps-romps-romps ja varmaan sattui vielä avonainen katukaivannon kansi kohdalle. Tekee pikkuhiljaista itsetuhoista loppuaan ja harva-se-päivä vielä uhkailee/nautiskelee puhumalla itsemurhasta masennuksensa syövereissä.
Nörtiltä meni yksi auto unohtuneen katsastuksen vuoksi romuttamoon, toinen maksamattomien osamaksujen vuoksi ulosottoon. Omasta kämpästä tuli häätö ja siinä yhteydessä hän hukkasi odottavan puolisonsa ties mihin. Verottaja sentään piti ahkerasti silmällä ja tulkitsi asuntolainan tuloksi ja mätkytti innolla kertautuvasti, kunnes sai neljännesmillin verovelkoja kasaan. Vielä kun pysyttelee toiset viisi vuotta visusti erossa rahasta ja omaisuudesta, niistäkin loput saa anteeksi. Maksuhäiriömerkintäisenä on muutenkin yhteiskuntakelvottoman kirjoissa, eikä voi tehdä oikeastaan yhtään mitään. Se on sala-asukkina muutaman neliön joutotilassa tietokoneensä kanssa.- exhoitaja
Kun on hoitaja, pitäisi ilmoittaa työkkäriin. Saatko liitolta, vai Kelasta korvausta?
Jos on eläkkeellä, tuki maksestaan eläkkeen päälle.
Omaishoidontukea haetaan kunnalta.
Mitä sitten, kun menet töihin tai sairastut?
Pitäähän tälle hoitoporukalle olla varasuunnitelma.
Olet joutunut hyväähyvyyttäsi tähän tilanteeseen.
Nyt vain papereita kehiin ja byrokratian rattaisiin.
Anna viranomaisten hoitaa.
Itse väsyt ennemmin tai myöhemmin - Salahoitaja
exhoitaja kirjoitti:
Kun on hoitaja, pitäisi ilmoittaa työkkäriin. Saatko liitolta, vai Kelasta korvausta?
Jos on eläkkeellä, tuki maksestaan eläkkeen päälle.
Omaishoidontukea haetaan kunnalta.
Mitä sitten, kun menet töihin tai sairastut?
Pitäähän tälle hoitoporukalle olla varasuunnitelma.
Olet joutunut hyväähyvyyttäsi tähän tilanteeseen.
Nyt vain papereita kehiin ja byrokratian rattaisiin.
Anna viranomaisten hoitaa.
Itse väsyt ennemmin tai myöhemminPitkän "työttömyysuran" jälkeen varhennetulla takuueläkkeellä. Yksi tapaturmasta johtunut sairaalareissu oli kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloisen kodinhoitajan toilailut veivät luottamuksen siihen ammattikuntaan.
Ei varasuunnitelmia. Tavanomaisissa talviflunssissa porskutetaan köhienkin vaan eteenpäin.
Luottamukset viranomaisten asioiden hoitokykyihin ovat menneet niin monet kerrat, ettei kyseinen taho nauti täältä puolelta kansalaisen luottamusta minkään vertaa. - Salahoitaja
Salahoitaja kirjoitti:
Pitkän "työttömyysuran" jälkeen varhennetulla takuueläkkeellä. Yksi tapaturmasta johtunut sairaalareissu oli kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloisen kodinhoitajan toilailut veivät luottamuksen siihen ammattikuntaan.
Ei varasuunnitelmia. Tavanomaisissa talviflunssissa porskutetaan köhienkin vaan eteenpäin.
Luottamukset viranomaisten asioiden hoitokykyihin ovat menneet niin monet kerrat, ettei kyseinen taho nauti täältä puolelta kansalaisen luottamusta minkään vertaa.Autismikirjolainen kulkee kasvaimen kanssa loppua tekevän äitinsä perässä ja enimmäkseen tuntuu sekoavan. Kai se on yleinen psykologinen ilmiö, että tytär jollakin tavoin samaistuu sairauden runtelemaan äitiinsä kuin omana kohtalonaan ja sekoaa siitä.
Volyyminappulassa tuntuu olevan vain kaksi voimakkuutta: kenenkään kuulematon mutina ja äärihuutaminen useinmiten öisin (kerrostalossa).
Oma hygienia on unohtunut. Peseytyminen, suihkussakäynti ja vaatteidenvaihto on unohtunut jo vuosia sitten ja iho ei näytä kestävän moista rääkkiä. - Ex-Salahoitaja
Tämän omaishoitosuhteen osapuoli pantiin normaalioloisesta lääkärintarkastuksesta lennossa osastolle, jossa tunnutaan tekevän kuvitteellisia diagnooseja vailla tolkun häivääkään. Saa nähdä kuinka sairaan ne saavat siellä aikaiseksi pakkosyötetyillä lääkkeillä.
- Pirre*
Kun luen noita toisten o -hoitajien huolia, omani tuntuvat pieniltä, onhan hän "vain" Parkinsonia sairastava, vielä omin jaloin käveleekin, minkä kävelee, mutta väsynyt on ja haluaisi vain istua ja nukkua. Pukemiset, ja pesut pitää tietenkin miun hoitaa, ja syöminen alkaa olla jo vaikeaa omin avuinvaikka lusikka nousee vielä jotenkuten minne pitääkin.
Ajoin on kiukkuinen ja epäluuloinen, turkasen itepäinen kun sille päälle sattuu, ja realismi kyvyistään selviytyä aivan muista sfääreistä, kaik muka onnistuu - ja onnistuuhan se kun mie hoijjan kuin pikkulapsen.
Mutta, nyt olen ottanut sen kannan etten ahistu enää mistään hänen moitteistaan, pistän ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja ymmärränhän mie että on paha olla kun ei enää selviä omin avuin oikein mistään, mutta minkäs mie sille mahan se nyt vaan on semmoinen kohtalo, ei sille maha mitään.
Tämmöiset meijjän kuulumiset, ja kesää kohti tässä jo mennään, on sitten valoa ja lämpöä, sairaallakin helpompi olla.- väsy
Sinä Pirre sanot "vain" Parkinson...Minunkin läheiseni sairastaa Parkinsonia, enkä kyllä sanoisi "vain". No, on hänellä todettu myös tautiin liittyvä dementia. Kyllä aikani menee kokonaan häntä hoitaessa. Pukemisessa, riisumisessa, työntämisessä, nostamisessa, syöttämisessä, ulkoiluttamisessa...jne. Mitään omaa elämää ei ole, ellei nyt sitten laske tätä orjan työtä omaksi.
Nyt kun tämä dementia on tullut lisäriesaksi, sekoilee entistä pahemmin. Ei tunnista välillä minua, vaan ihmettelee minne se vaimo on mennyt...jne
Hänellä eivät lääkkeet ole paljoa auttaneet. Harhanäkyjä kyllä tekevät, vaikka yrittäisi vaihtaa eri lääkkeeseen.
Miten kummassa oikein jaksatte omassa tilanteessanne? Mistä ammennatte voimia? Minä en meinaa jaksaa. Välillä tekisi mieleni huutaa väsymyksestä ja surkeudesta. - Pirre*
väsy kirjoitti:
Sinä Pirre sanot "vain" Parkinson...Minunkin läheiseni sairastaa Parkinsonia, enkä kyllä sanoisi "vain". No, on hänellä todettu myös tautiin liittyvä dementia. Kyllä aikani menee kokonaan häntä hoitaessa. Pukemisessa, riisumisessa, työntämisessä, nostamisessa, syöttämisessä, ulkoiluttamisessa...jne. Mitään omaa elämää ei ole, ellei nyt sitten laske tätä orjan työtä omaksi.
Nyt kun tämä dementia on tullut lisäriesaksi, sekoilee entistä pahemmin. Ei tunnista välillä minua, vaan ihmettelee minne se vaimo on mennyt...jne
Hänellä eivät lääkkeet ole paljoa auttaneet. Harhanäkyjä kyllä tekevät, vaikka yrittäisi vaihtaa eri lääkkeeseen.
Miten kummassa oikein jaksatte omassa tilanteessanne? Mistä ammennatte voimia? Minä en meinaa jaksaa. Välillä tekisi mieleni huutaa väsymyksestä ja surkeudesta.No se "vain" tuli sen takia kun täällä on monia alzheimeriä sairastavien omaishoitajia, tuntuu ettei miun pitäisi ollenkaan "valittaa", niin järkyttäviltä nuo heidän kokemuksensa kuulostavat, ja varmasti kova heidän kohtalonsa onkin, varsinkin kun omainen ei enää tunnista läheistään.
Jonkin asteista dementiaa minunkin mieheni jo potee, muistitesteillä sairaalassa todettu. Harhoja on, ja välillä sekavuutta, samoin agressiivisuutta. Pukeminen ei onnistu enää ollenkaan, ylös nousemisissa välillä autettava, onhan tämä..kuin pikkulasta hoivaisi. Ulos en häntä enää saa, kertakaikkiaan kieltäytyy lähtemästä, mutta päivätoimintaa lähtee mielellään, mutta se on vain kerran viikossa, mutta hyvä näinkin, hyvä hänelle ja tietysti 6 tunnin vapaa minulle.
Joskus on niin vaikea puhua omasta tilanteestamme, kuin tyhjää ruikuttaisi, mutta kummiskin tuntuu että jollekin pitäisi puhua.
Yritetään jaksaa, kohtalotoveri.
p.s. minkä ikäinen omaisesi on, mieheni on vasta 67 vuotias ja sairastanut 16 vuotta Parkinsonia, tai sai Dg:een silloin, sairasti varmaan jo monia vuosia ennen sitä. - väsy
Pirre* kirjoitti:
No se "vain" tuli sen takia kun täällä on monia alzheimeriä sairastavien omaishoitajia, tuntuu ettei miun pitäisi ollenkaan "valittaa", niin järkyttäviltä nuo heidän kokemuksensa kuulostavat, ja varmasti kova heidän kohtalonsa onkin, varsinkin kun omainen ei enää tunnista läheistään.
Jonkin asteista dementiaa minunkin mieheni jo potee, muistitesteillä sairaalassa todettu. Harhoja on, ja välillä sekavuutta, samoin agressiivisuutta. Pukeminen ei onnistu enää ollenkaan, ylös nousemisissa välillä autettava, onhan tämä..kuin pikkulasta hoivaisi. Ulos en häntä enää saa, kertakaikkiaan kieltäytyy lähtemästä, mutta päivätoimintaa lähtee mielellään, mutta se on vain kerran viikossa, mutta hyvä näinkin, hyvä hänelle ja tietysti 6 tunnin vapaa minulle.
Joskus on niin vaikea puhua omasta tilanteestamme, kuin tyhjää ruikuttaisi, mutta kummiskin tuntuu että jollekin pitäisi puhua.
Yritetään jaksaa, kohtalotoveri.
p.s. minkä ikäinen omaisesi on, mieheni on vasta 67 vuotias ja sairastanut 16 vuotta Parkinsonia, tai sai Dg:een silloin, sairasti varmaan jo monia vuosia ennen sitä.Hei Pirre!
Joo, ymmärrän, ettet halunnut vähätellä parkinsonilaisia. Hyvin samanlaiselta tilanteesi kuulostaa kuin täällä meillä. Minunkin mieheni on 67 vuotias, kuusi vuotta sitten todettiin parkinson ja vuoden alussa keskivaikea dementia. Hänellä tauti on edennyt nopeasti, eivätkä lääkkeet juurikaan auta. Nyt on kokeilussa "exelon"-laastari tähän muistijuttuun. Hän sanoo, että on parempi olo, mutta jäykkyyteen, vapinaan ym. oireisiin ei ole auttanut.
Mieheni ei jaksa kuntoutukseen, eikä juuri muuallekaan enää. Vielä vuosi sitten kävimme yhdessä kuntosalilla. Nyt puen joka päiva ulos ja työnnän siellä tai talutan. Raitis ilma tekee hyvää ja sinne hän aina haluaa.
Monenlaisia tuntemuksia kyllä tulee. Välillä nolottaa ja hävettääkin vieraiden aikana, eikä kylään tee edes mieli lähteä. Puhua pitäisi ja purkaa paineitaan, mutta minulla ei ole tuttavajoukossa ketään, jolla olisi sama tilanne, eikä kaikille voi tätä kurjuutta paljastaakaan.
Sitä vapaata ja omaa aikaa kaipaa ja kaikkea sitä mitä ennen tehtiin yhdessä.
Voimia Sinullekin, kohtalotoveri! Kiva kun kirjoitit!
- perdo
Voimia teille kaikille ja sen minkä pystyy olisi sitä omaa aikaa vaan jostain löydettävä ja "karattava" voimistamaan itseään. Minä tässä katselen omaa kaveriani, kun tulee vaan entistä hajamielisemmäksi ja tapailee sanoja, jotka sitten löytyvät vielä...hänellä on vielä tehtävää, mietitään jaksaako ja pystyykö hoitamaan. Ajatellaan pitäisikö testeihin lähteä...
- minä omaishoitaja
Niinpä alkaa tämä helmikuuki olla lopuillaan.
Nopesti onneksi menevät nuo sydäntalven päivät.
Aamulla kun kahville nousee niin eipä juuri tartte valoja sytytellä.
Kovin odotamme teitten sulamista että päästäs helpommin ulkosalle.
Eilen kävimä pienen lenkin kaupungilla, ei oo helppoo kun pyörätuoli tärisee kun pulsaattorikone....
Mutta vähän raitista ilmaa saatiin keuhkoihin.
Onneksi ei ole flunssat vielä meitä saavuttaneet...
Koputetaan puuta..ja toivotaan et hyppäis tään pirtin ohi...
Jaksoja kaikille... - Illalla saunaan
Kiitos sinulle. Aloittelen vasta tätä uutta uraa. Jäin hetikohta avioeron jälkeen työttömäksi ja jouduin muuttamaan isäni pihassa olevaan möksään. Siinä sitten aloin autella isän pihan hoidossa, sitten laajensin osaamistani ruoka-, pyykki- ja siivoustöihin. Hups vaan, huomasin kantavani titteliä Omaishoitaja.. Kaikki muu oli helppoa mutta nyt on tullut vaikeuksia kun isälle ei käy että kylvetän häntä tai muutenkaan puutun henkilökohtaiseen hygieniaan. Miten löydän itsestäni taidon muuttua asiaatuntevaksi ihmiseksi, että isä uskoisi ettei ole hävettävää mennä tyttären hoidossa kylpyyn? Kun ei kehtaisi pyytää kotihoitoakaan apuun..
- äitini hoitaja
Uskon että se on isälle aika korkea kynnys ylittää.
Vaikka olen nainen ja hoidin äitini, hän ujosteli vaipanvaihtoa ja pesua.
Itse otin mahdollisimman neutraalin ja ammattimaisen otteen näissä toimissa, uskon että isäsi tottuu, sen uskon että se ei käy siitä vain. - kohtalotoveri
Kyllä varmaankin isällesi on vaikea hyväksyä omaa tytärtään kylvettäjäksi.
Mieheni aina varmistaa, että minä olen mukana, jos on kylään lähtö. Hän ei halua vessaankaan muita auttamaan, ei ainakaan omia tyttöjään.
Tietysti voi ajatella, että ostaa palvelun vieraalta, jos isäsi ei suostu yhteistyöhön, eikä selviä enää itse. Tsemppiä! En osaa neuvoa millään tavalla, mutta toivon, että asia järjestyy. - Hoitajarooli
Vein oman mieheni suihkutuolilla kylppäriin.
Otin ikäänkuin hoitajaroolin päälle.
Annoin hänelle käteen oman suihkun.
Hän rupesi itse suihkuttamaan alapäätään.
Itse otin toisen suihkun ja pesin hiukset ja selän jne,
Hän unohti varmasti kuka olen,koska hänestä oli selvästi mukavaa hallita suihkunpito.
Hän halvaantui aikaisemmin.
En pitänyt mitään kiirettä.
Olin hänelle hoitaja en vaimo.
Otin asenteen,että varmasti pärjään.
- minä omaishoitaja
Minä oon myös hoitanu äitiäni jonkun aikaa, mutta hän luotti siihen et mie osaa enämpi kuin n "nuo hoitajat" koska olin sellasessa työssä.
Illalla saunaan, sulle sanosin että ehkä pieni valkoinen valhe olis paikallaan.
Voitsitko sanoo että oot autellu ennen vaikka joitain ystävää tai muuta,
Pelaa varmaa ja paljon kokenutta, ja tietävää , älä näytä missään nimessä et olet epävarma.
Muistan kun eka kerran menin antaan yhtä piikkii vanhukselle..tärisin sisimmässäni....
Kun hän kysyi, et oothan sie ennenki laittanu näitä piikkejä niin sanoin et kyllä oon, kuuluu aivan joka päiväiseen rutiiniin...
Luurata saa kun tarkotus on hyvä...toivottavasti onnistut ... kerro kuulumisiii..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982