Luulis,että aika tiukille menee,kun vuokrat niin kallita..
miten yksin asuvalla sinkulla on varaa asua helsingissä?
..........
406410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei sinkkumies ainakaan. Ei voi edes seksiä myydä.
Kyllä voi myydä ;)
Tiukkaa tekee mutta tässä sitä vain sinnitellään.
Ei mulla ainakaan olis varaa, ja siksi en Helsinkiin muuttaisikaan. En tosin edes pidä siit kaupungista erityisesti, eli en koskaan muuttaisi Helsinkiin. Olis ärsyttävää asua jossakin kuppasessa vuokramurjussa, missä matka ratikalla kestää kolmekymmnetä minuuttia vain kymmenen kilsan säteellä ja missä naapurin naama olisi parin sentin päässä. Heräsi aivan armoton sääli,kun luin lehdestä, kuinka jotkut ihan oikeasti maksaa mont tuhatta euroa jostakin sillipurkista ja iloitsee, kun jos näe joka minuutti naapurin naamaa, paitsi joka toinen minuutti. Ne ei koskaan ole kokenet sitä autuutta, mitä on ottaa kahvikuppi ja katsoa metsään, jossa ei ole ihmsisieluakaan. Sairaas se pääkaunkiseudun asuntopolitiikkakin.ne rakentele niitä sillipurkejaan siellä sillä tavalla, että jos naapuri pyllistää, varmaan sellaisen perskasrvarkin näkyy. Eikä siten ihme,että ne on vähän outoa ne Helsingissä asuvat monet niistä, jo siinä hullumpikinn stressaantuisi.
En ikinä haluaisi muuttaa Helsinkiin, hyi. Se vanha mierimieskaupunki on Espoon ja kura- Vantaan jälkeen luultavasti aivan varmasti ihmiselle hirveimmistä paikoista elää. Ai ja unohdin teko-maaseutu-Nurmijärven ja hy kammo Tuusulan: siellä on lanalla vedettu maata lakoon, että saatais yksi kuusipuu ja pikkusen nurmikenttää motarin keskelle.:D Ps. kovin törkeää sananvapauden muokkaamista palstanlukijoilla.
Heipä hei: "Ne ei koskaan ole kokenet sitä autuutta, mitä on ottaa kahvikuppi ja katsoa metsään, jossa ei ole ihmsisieluakaan."
..kyllä olen, vaan eipä sekään autuus ollut tuijotella metsään ja tajuta ettei elämässä ole mitään muuta kuin se metsä. Siksi Helsinki. Joillekin sopii, toisille ei, hienoa jos sinä olet löytänyt paikkasi.
Itse en ole koskaan tavannut Helsingissä ketään joka mielummin haluaisi asua jossain muualla Suomessa. Tämä pätee varsinkin niihin jotka ovat muualta muuttaneita.
Vuokrakämppiä saa kyllä 600-800 euroonkin.
Kokemusta on asumisesta niin (oikealla) maaseudulla, kuin Vantaalla ja kehäykkösen sisäpuolellakin. En todellakaan kaipaa autiota metsää takapihalleni. Vantaalla asuessa tosin oli Haltialan maatilat kävelyetäisyydellä, joten jos paskan hajua kaipasi niin apu oli lähellä!
"En ikinä haluaisi muuttaa Helsinkiin, hyi. Se vanha mierimieskaupunki on Espoon ja kura- Vantaan jälkeen luultavasti aivan varmasti ihmiselle hirveimmistä paikoista elää."
Jollekin on ja toiselle ei.
Minä asuin nuoruuteni pienessä maalaiskunnassa, jossa asui n. 7000 asukasta. Oli iso omakotitalo, peltoa ja metsää. Sitä metsän reunaa tuli tuijoteltua enemmän kuin tarpeeksi.
Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan muualle, mutta asuin vielä pari kesää ko. kylässä, koska sain sieltä kesätöitä. Myöhemmin lähdin muualle töihin, enkä ole pahemmin takaisin kaivannut.
Se on ihan totta että Helsingissä on törkeän kalliitt vuokrat ja asuntojen hinnat ja joskus kaipaisi lisää omaa tilaakin. tällä hetkellä asun silti mielummin täällä kuin jossain metsän keskellä, koska täällä on myös paljon hyviä puolia.
Hiljalleen hiipyva maaseutu voi olla myös hemmetin ankea paikka elää. Harrastusmahdollisuudet melko olemattomat ja kaikkien täytyisi harrastaa suunnilleen samoja juttuja.
Liikenneyhteydet surkeat. Käytännössä pakko olla oma auto, koska muuten et pääse mihinkään, tai ainakin kestää ikuisuuden.
Palvelut ja muut aktiviteetit usein kilomerien tai kymmenien kilometrien päässä.
Tietoliikenneverkot, niiden palvelut yms. ihan eri luokkaa kuin suurissa kaupungeissa.
Jne. jne.
Pahinta on kuitenkin se juoruilukulttuuri ja kaikkien pakottaminen samaan muotiin. Kaikki tuntuvat tietävän asiasi paremmin kuin sinä itse ja jokainen tunkee nokkaansa sinun asioihisi. Kaikkien pitäisi elää käytännössä samalla tavalla ja haluta samoja asioita, tai muuten olet outo ja juorujen kohde. Et saa olla millään tavalla erilainen, tai ihmiset kääntävät sinulle selkänsä. Se monesti kehuttu "maalla ihmisistä välitetään" on usein käytännössä "maalla ihmisiä kytätään ja kontrolloidaan".
"Itse en ole koskaan tavannut Helsingissä ketään joka mielummin haluaisi asua jossain muualla Suomessa. Tämä pätee varsinkin niihin jotka ovat muualta muuttaneita."
No etpä kai, kun me ollaan muutettu sieltä pois! Minä en pitänyt Helsingistä vaikka monta vuotta siellä asuin. Enkä ikinä muuta takaisin, vaikka työpaikkaa on sieltä tarjottu ja asuntoa samalla.
Helsingissä on paljon rumaa ja tasotonta rakentamista. Helsinki ei ole vain Kluuvi, Kamppi, Kaivari, Töölö. Se on myös Kivikko, Ogeli, Puksu, Malmi, Tapulikaupunki. Likaa, kallista, häiriökäyttäytymistä. Kusenhajua metroissa ja kusenhajua lähijunissa. Kusenhajua ratikassa ja kusenhajua joka ikisessä porttikongissa.
Olen asunut Helsingissä, noin 15 vuotta sitten, vuokralla. Nyt asun pohjanmaalla omassa paritalo-asunnossa, ja on pieni pihaa, 2 terassia, ja talo on aika uusi. Olen jäänyt hiljattain eläkkeelle, ja kaipaan kovasti Helsinkiin, takaisin. MUTTA. Minulla ei ole varaa asua vuokralla, ja nykyisen asuntoni hinnalla, ei Helsingissä saa minkäänlaista asuntoa. Ei ole mitään tehtävissä.
Sossu maksaa! Höhöö.
Kun hankkii sopivan koulutuksen ja osoittautuu hyväksi työntekijäksi tai yrittäjäksi, pärjää kivasti omillaan. Alussa saa tietysti aina pihistellä ja tyytyä pieneen tai halpaan tai huonolaatuisempaan, mutta siihen tottuu kyllä varsinkin, kun ajattelee elämäänsä eteenpäin. Kun on saanut elämänsä mallilleen, voi mennä hakemaan asuntolainaa ja ryhtyä makselemaan niitä vuokrien suuruisia eriä ja lopulta omistaa asuntonsa.
Nimimerkille "heipä hei.": täällä Helsingissä on ihan kiva asua. Minunkin ikkunoistani näkyy metsää, niittyä ja ruohokenttää ja sadan metrin päässä pimeällä pilkistelevät naapuritalon valot puiden takaa. Ydinkeskustaan pääsee kymmenessä minuutissa ja lenkki- ja hiihtopolut kulkevat vierestä. Totta kai maallakin on kiva asua, mutta minulle sopii juuri nyt juuri tämä. Noihin lähikaupunkeihin en kyllä minäkään haluaisi.
No jossain kaukaisessa lähiössä Helsingissä tai sitten Vantaan tai Espoon perukoilla.
Vantaantakaata palanen Sipootakin on nykyään Helsinkiä
kimppakämppä tai yksiö kaukaisesta lähiöstä/ Vantaalta
Yksi tuntemani henkilö maksaa vuokraa 600 eikä ole ollut koskaan töissä. Nostaa sossusta jotain tonnin kuussa vaan aina.
opiskelijatyttö myy pillua rahoittaakseen asumisensa. Montaakaan keikkaa kuussa ei tarvita
Kyllä merkkivaatteet ja IPhonet sun muut luxus-tuotteet näin rahoittaa hyvin nopeasti.
iillat ja viikonloput SiWan kassalla tai kävi siivoomassa, kun urpot maksavat 10min.pikapanosta 200€
Kuten Esim.näin yllä. Elää nuorena säästäväisesti ja heti, kun mahdollista, siirtyy omistusasuntoon. Hankkii kunnon koulutuksen ja tekee työtä opintojen ohelle, jolloin ei ota opintovelkaa, mutta suorittaa silti opinnot minimiajassa. On tehnyt työnsä hyvin jo opintoaikana ja ylenee nopeasti. Maksaa asuntovelan pois. Tulos: velaton merinäköalakämppä Helsingin keskustan tuntumassa (5km), varaa ulkomaan matkoihin ja muuhun mukavaan.
Älä ihmettele ja valita, vaan toimi.
Täällä on myös paremmat palkat.
Kouluttautumalla, tekemällä töitä ja säästämällä sinä sivussa. Omistuskämppä tulee halvemmaksi kuin vuokra-asunto eivätkä rahat lennä taivaan tuuliin.
Asuin ennen hesassa mutta kun sain perinnön niin muutin turkuun ja ostin kämpän. Ei hesasta kannata kämppää ostaa. Turusta sain 70 neliöö 70 tonnilla kun hesassa olis maksanut varmaan 170 tonnii. Pistin vielä 10 tonni remontiin joten nyt on hyvä kämppä.
Mun vastike on 180 euroa.
Helsingissä ja laajemmin pk-seudulla on suhteellisesti vähemmän suosittuja alueita, joissa hintataso on hieman matalampi. Tämä näkyy kyllä vielä selvemmin myyntihinnoissa kuin vuokrissa. Kannattaa tosiaan miettiä myös ostamista jos mahdollisuus on. Lainanlyhennys yhtiövastike voi olla samaa tasoa vuokran kanssa. Tietysti kannattaa pitää mielessä, että nykyinen korkotaso on poikkeuksellisen alhainen.
Hyvin tässä pärjää. Kantakaupungissa asun ja vuokra 625e pienestä yksiöstä. Mutta käyn töissä ja yksin asuessa ruokaan yms. kuluihin ei mee kovin paljoo rahaa :) Se on ihan siitä kiinni, mihin sen rahan käyttää. Jos joka vkl ryyppää tuolla yms, ni varmasti tekee tiukkaa kyllä.
Alussa asuin Helsingissä soluasunnossa. Sen jälkeen vuokrasin kaksion, jonka makuuhuoneen vuokrasin alivuokralaiselle, jolloin maksoin itse asumisesta vain 300 egeä kuussa. Tätä systeemiä jatkoin niin kauan, että sain säästettyä käsirahan omistusasuntoa varten.
Eka oma kämppä oli Vantaan lähiöstä pieni huonokuntoinen kerrostaloyksiö. Remppasin sitä palkkarahoilla hyvään kuntoon. Vaihdoin työtä ja tein kovasti hommia. Jossain vaiheessa tein kahta duunia, kun taloyhtiöön tuli yllättäen putkiremppa eikä rahoja ollut oikein säästössä sitä varten.
Asun nyt toisessa omistusasunnossani ja tällä kertaa Helsingissä kantakaupungin alueella. Kyseessä edelleen "vain" yksiö, mutta aika iso ja kiva sijainti. Myös itse asunto on kiva, kun on lautalattiat, korkea huonekorkeus yms.
Kaikki säästöt on mennyt asuntoon eikä ole ollut pahemmin varaa matkustella tai juhlia. Elämisen taso on ollut noin 8-10 vuotta alle sen, mitä olisin halunnut. Nyt vasta koen, että minulla on tosi kiva koti. Ehkä sen takia olen pysynyt sinkkuna, kun baareissa ei ole tullut heiluttua.
Käy töissä ja saa palkkaa niin on varaa asuakin. Itse asun nykyisin 250 m2 omakotitalossa jossa voi harrastella monenmoista mielensä mukaan. Edellinen kerrostalokaksio on nyt annettuna vuokralle.
Parissa pankissa hiukan nikottelivat kun yksinäisenä oli pyytämässä 600.000 euron pankkilainaa, mutta yksi pankki suostui ja kohta velkaa on enää alle 100.000 jäljellä.
En ikinä muuttais hesaan vaikka olisin rikas ja tilillä olis 10 milliä. Täältä varsinais-suomesta saa hyviä asuntoja kolme kertaa halvemmalla. Olen tehnyt vakiduunia jotain 15 vuotta ja rahaa on säästössää ja oma asunto maksettu jo. Mulle riittää 60 neliöö hyvin.
Säästä 20 000. Osta oma piku yksiö jakomäesta 100 000€.
Masa velkaa pois 500€ kuukaudessa. Parin vuoden päästä voit muuttaa toisenlaiselle alueelle jos et tuolla viihdy.
Vuokra-asuminen on aina kallista.
Ihme kun Lordi ei ole vielä tullut ketjuun leuhkimaan isolla palkallaan ja hyvällä alueella sijaitsevalla omistuskaksiollaan.
Juuri tuon seikan vuoksi sinkkumiehen pitää alkaa säästämään ja suunnittelemaan oman asunnon hankkimista heti kun siirtyy työelämään. Sinkkunaisen tarvitsee vain etsiä mies ja mennä sen kanssa asumaan.
En oikein tajua miksi sinkkumiehen, siis atm-sinkkumiehen, kannattaa niin kovasti olla huolissaan asuuko omassa vai vuokralla. Naisetonna se elämä on sitä samaa tyhjyyttä olivat ne seinät vuokranantajan tai omat. Kun ei omia lapsiakaan voi koskaan saada, omaisuuden keräämisessä ei ole niin suurta mieltä. Niitä myyttisiä eläkepäiviä vartenkaan en näe järkeä säästää, koska luultavasti kuolen nuorena kuten kaikki miespuoliset sukulaisenikin.
Kukin menkään tyylillään mutta se nyt vaan on niin että oikein missään ei voi asua ilmaiseksi ja jos ei jossain vaiheessa yhtään kartu omaisuutta tarkoittaa se sitä että joutuu sitten jatkuvasti puurtamaan sen eteen että saa katon pään päälle ja evästä pöytään. Jos taas vähn saa karttumaan voi niitä myyttisiä eläkepäiviä omaehtoisesti vähän aikaistaa sitten kun tuntuu että nyt riittää, ei ole pakko odottaa virallista rajaa joka tuntuu katoavan kaukaisuuksiin, tarkoitus on varmaan saada osa nyykähtämään sorvin ääreen tulevaisuudessa. Paras keino päästä pois oravanpyörästä on viettää siinä aikansa.
Kyllä mä vaan asun ilmaiseksi enkä puurra yhtään. Kela näet maksaa.
Muista sitten ahkerasti käydä äänestämässä niitä jotka vastustaa sosiaaliturvan leikkauksia. Itse olen liian laiska äänestämään niin pyrin mieluummin taloudelliseen riippumattomuuteen.
Isotätini eli elämänsä naimattomana ja kuoli 88-vuotiaana. Kuollessaan hänellä oli kymmeniä tuhansia pankkitilillään. Mielestäni typerin mahdollisin tapa elää. Kyllä säästäväisyys on hyvästä mutta kyllä ne omat rahat elinaikanaan kannattaa tuhlatakin.
Se on vaan vähän vaikea tietää millon kuolee.
Ei me kaikki olla jotain köyhiä tai duunareita. Se on kato pappa joka betalar. Oikein naurattaa kun joku on köyhä eikä pysty ostamaan. Hei, miksei köyhä osta? Lällällällällällällällääääää! Köyhällä ei oo rahhaa!
Tein viimeksi jotakin pientä töihin liittyvää vuonna 2007, kokopäivätyössä olin viimeksi vuonna 2001. Molemmat jotakin yliopiston tutkimustoimintaa, muuten en ole vaivautunut. Asun kuitenkin omistuskaksiossa suht. hyvällä paikalla Helsingissä, ja mökkikin löytyy. Sain kaiken perintönä, ja mukavan summan rahaakin. Lainaa ei ole koskaan ollut, löin vain kerralla tiskiin sen noin 200 000 € asunnosta.