Olen tässä ~20-vuoden työrupeamani aikana tehnyt Suomalaisista työyhteisöistä seuraavia havaintoja jotka olisivat korjattavissa, mutta asioille ei vain tehdä mitään. Puhutaan kaikenmaailman burnouteista ja sellaisista, mutta ei poisteta ongelmaa saati puututa siihen. Sitten herätään aivan liian myöhään. Puhun omasta puolestani. Olen ollut ylhäällä ja alhaalla eri arvoasteikoissa muutamissa yrityksissä eri puolella Suomea.
Muutamassa isossakin yrityksessä työskennelleenä ja joidenkin kanssa yhteistyötä tehneenä on pääpiirteittäin samat ongelmat joka sektorilla:
Firman johtajisto on aivan liian "kaukana" työntekijöistään, jolloin firman johtaminen kärsii. Ei tiedoteta strategisesti tärkeistä tavoitteista, eikä linjauksista. Pusketaan vastuuta alemmas esimiehille, jotka ovat hieman enemmän henkilökunnan tasolla ja nämä päälliköt sitten taistelevat useastikin johtajan mielipidettä vastaan/ henkilökuntaa vastaan riippuen tilanteesta ja koittavat löytää joka asiaan kompromisseja. Tämä sitten johtaa siihen, että johtajat alkavat miettimään, onko päälliköistä yhtään mihinkään, kun tekevät kokoajan kompromisseja ja onko henkilökunta yhtä isoa apinalaumaa. Henkilökunta taasen ihmettelee päälliköiden "tempauksia" ja johtajiston epäpätevyyttä.
Toinen vaihtoehto on se, että päällikkö on sen verran arka, ettei uskalla alkaa vastustamaan johtajan mielipidettä millään tavalla ja asiat menevät soveltamattomina "alas". Henkilökunnan kummastellessa tilanteita päällikkö saattaa mainita, että johtajalla on kyntensä pelissä. Nyt päällikkö saa hyväksyntää alaisiltaan, elleivät näe läpi ja tulevat käskyt on päällikön helppo sanoa johtajan sanomina ja nämä tulevat käskyt nyt saattaa olla sitten ihan mitä sattuu, kun päällikkö ei tiedä yrityksen strategisesta johtamisesta yhtään mitään.
Tällä toiminnalla päästään siihen "ihannetilanteeseen" että jokainen alkaa petaamaan omaa petiään/ omaa osastoaan ja tämän vuoksi tulee eteen väistämättä kyräily ja toisten virheiden etsiminen ja niillä mässäily. Nyt ollaan tilanteessa, että kenelläkään ei ole enää "hauskaa" työelämässä ja suunta on toiseen firmaan, tai pannaan "läskiksi". Ei koeta työtä palkitsevaksi, kun kokoajan jostain suunnasta tulee herjaa ja vielä oudompia käskytyksiä.
Noh. Uusitaan firmaan johtaja. Tässä vaiheessa uusi johtajakaan ei voi enää ihmeitä tehdä, kun alemmat päälliköt ovat löytäneet jonkinlaisen mukavuusalueensa ja henkilökunta on menettänyt toivonsa.
No, uusitaan sitten myös päälliköitä ja osa henkilökuntaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tunnettu ja maineikaskin firma alkaa menettämään mainettaan tahtomattaan. Eihän tuolla voi olla mikään hyvin, kun henkilökunta vaihtuu joka portaassa ja "kukaan ei tiedä enää mistään mitään" vaikka nimellisesti päteviä ihmisiä olisikin.
Seuraava pelastusyritys on palkata asiakasrajapintaan "asiantuntevia" insinöörejä suoraan koulusta halvalla, tai lyhyen työkokemuksen omaavia inssejä. Insinööri pitää järkähtämättömät mielipiteensä, oli ne sitten oikeita/ vääriä ja nyt sitten ollaan jo napit vastakkain asiakkaiden kanssa aikalailla. Ollaan vankasti sitä mieltä, mitä kouluissa on opetettu ja yrityselämän kiemuroista ei edes haluta tietää mitään, eikä oppia. Kysyä nyt ei uskalla keneltäkään. Kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa -> hankkiudutaan nopeasti omalle mukavuusalueelle ja katsellaan muita töitä, kun nyt on maineikas vakityöpaikka takana ja toivotaan, että tärppää.
Pelastusyritys tämäkin. Nyt sitten nostetaan jäljellejäävästä henkilökunnasta päälliköiksi henkilöitä. Osalla aika heikko (perus)koulupohjakin. Nyt tullaan asiakkaiden kanssa kyllä toimeen, mutta rahavirrasta ei ymmärretä tuon taivaallista. Eikä halutakaan ymmärtää. Pääasia on, että töitä tehdään. Auktoriteettia ei koskaan ansaita, vaikka näennäisesti se olisikin saavutettu. Työkaveri on aina työkaveri...Nyt sitten saa ihmetellä, miksi johtaja/ päällikkö aina vaan huutaa ja haukkuu. Työntekijä nopeasti kyynistyy ja alkaa tiuskia, kun mikään ei tunnu menevän oikein ainakaan johtajien mielestä. Nyt se ylenemisestä "johtuva" pahaolo on aiheuttanut sen, että työkaverit miettivät tällä henkilöllä nousseen nesteet päähän..
Varsinainen henkilökunta sen kun ihmettelee, että mikä oikein mättää ja miksi mikään ei toimi...
Tämän on nähnyt myös moni tuttavanikin, sekä työkaveri (nykyiset ja entiset). Asioista on juteltu eri henkilöiden kanssa kahvipöydissä ja vapaa-ajalla aikatavalla. Ehkäpä kyseessä on juuri sinun työpaikkasi?
Muutamassa isossakin yrityksessä työskennelleenä ja joidenkin kanssa yhteistyötä tehneenä on pääpiirteittäin samat ongelmat joka sektorilla:
Firman johtajisto on aivan liian "kaukana" työntekijöistään, jolloin firman johtaminen kärsii. Ei tiedoteta strategisesti tärkeistä tavoitteista, eikä linjauksista. Pusketaan vastuuta alemmas esimiehille, jotka ovat hieman enemmän henkilökunnan tasolla ja nämä päälliköt sitten taistelevat useastikin johtajan mielipidettä vastaan/ henkilökuntaa vastaan riippuen tilanteesta ja koittavat löytää joka asiaan kompromisseja. Tämä sitten johtaa siihen, että johtajat alkavat miettimään, onko päälliköistä yhtään mihinkään, kun tekevät kokoajan kompromisseja ja onko henkilökunta yhtä isoa apinalaumaa. Henkilökunta taasen ihmettelee päälliköiden "tempauksia" ja johtajiston epäpätevyyttä.
Toinen vaihtoehto on se, että päällikkö on sen verran arka, ettei uskalla alkaa vastustamaan johtajan mielipidettä millään tavalla ja asiat menevät soveltamattomina "alas". Henkilökunnan kummastellessa tilanteita päällikkö saattaa mainita, että johtajalla on kyntensä pelissä. Nyt päällikkö saa hyväksyntää alaisiltaan, elleivät näe läpi ja tulevat käskyt on päällikön helppo sanoa johtajan sanomina ja nämä tulevat käskyt nyt saattaa olla sitten ihan mitä sattuu, kun päällikkö ei tiedä yrityksen strategisesta johtamisesta yhtään mitään.
Tällä toiminnalla päästään siihen "ihannetilanteeseen" että jokainen alkaa petaamaan omaa petiään/ omaa osastoaan ja tämän vuoksi tulee eteen väistämättä kyräily ja toisten virheiden etsiminen ja niillä mässäily. Nyt ollaan tilanteessa, että kenelläkään ei ole enää "hauskaa" työelämässä ja suunta on toiseen firmaan, tai pannaan "läskiksi". Ei koeta työtä palkitsevaksi, kun kokoajan jostain suunnasta tulee herjaa ja vielä oudompia käskytyksiä.
Noh. Uusitaan firmaan johtaja. Tässä vaiheessa uusi johtajakaan ei voi enää ihmeitä tehdä, kun alemmat päälliköt ovat löytäneet jonkinlaisen mukavuusalueensa ja henkilökunta on menettänyt toivonsa.
No, uusitaan sitten myös päälliköitä ja osa henkilökuntaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tunnettu ja maineikaskin firma alkaa menettämään mainettaan tahtomattaan. Eihän tuolla voi olla mikään hyvin, kun henkilökunta vaihtuu joka portaassa ja "kukaan ei tiedä enää mistään mitään" vaikka nimellisesti päteviä ihmisiä olisikin.
Seuraava pelastusyritys on palkata asiakasrajapintaan "asiantuntevia" insinöörejä suoraan koulusta halvalla, tai lyhyen työkokemuksen omaavia inssejä. Insinööri pitää järkähtämättömät mielipiteensä, oli ne sitten oikeita/ vääriä ja nyt sitten ollaan jo napit vastakkain asiakkaiden kanssa aikalailla. Ollaan vankasti sitä mieltä, mitä kouluissa on opetettu ja yrityselämän kiemuroista ei edes haluta tietää mitään, eikä oppia. Kysyä nyt ei uskalla keneltäkään. Kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa -> hankkiudutaan nopeasti omalle mukavuusalueelle ja katsellaan muita töitä, kun nyt on maineikas vakityöpaikka takana ja toivotaan, että tärppää.
Pelastusyritys tämäkin. Nyt sitten nostetaan jäljellejäävästä henkilökunnasta päälliköiksi henkilöitä. Osalla aika heikko (perus)koulupohjakin. Nyt tullaan asiakkaiden kanssa kyllä toimeen, mutta rahavirrasta ei ymmärretä tuon taivaallista. Eikä halutakaan ymmärtää. Pääasia on, että töitä tehdään. Auktoriteettia ei koskaan ansaita, vaikka näennäisesti se olisikin saavutettu. Työkaveri on aina työkaveri...Nyt sitten saa ihmetellä, miksi johtaja/ päällikkö aina vaan huutaa ja haukkuu. Työntekijä nopeasti kyynistyy ja alkaa tiuskia, kun mikään ei tunnu menevän oikein ainakaan johtajien mielestä. Nyt se ylenemisestä "johtuva" pahaolo on aiheuttanut sen, että työkaverit miettivät tällä henkilöllä nousseen nesteet päähän..
Varsinainen henkilökunta sen kun ihmettelee, että mikä oikein mättää ja miksi mikään ei toimi...
Tämän on nähnyt myös moni tuttavanikin, sekä työkaveri (nykyiset ja entiset). Asioista on juteltu eri henkilöiden kanssa kahvipöydissä ja vapaa-ajalla aikatavalla. Ehkäpä kyseessä on juuri sinun työpaikkasi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.