Olen asunut poikaystäväni kanssa melkein vuoden yhdessä. Riitoja ja vastoinkäymisiä on ollut PALJON. Välillä tuntuu siltä että haluaisi vain luovuttaa mutta se on todella vaikeaa sillä ihaniakin hetkiä on.
Mies on erittäin tarkka siitä kenen kanssa viestittelen ja monesti hän on vienyt puhelimen minulta väkisin saadakseen tietää kenen kanssa puhun. Muutenkin on ollut väkivaltaa (tönimistä, uhkailua jne..). Mies ei pidä lupauksia, valehtelee raha-asioista...
Alussa kun mies "muutti" luokseni asumaan sain tietää noin pari kk myöhemmin että hänen eksänsä tietää hänen facebookin salasanan. Mies vaihtoi salasanansa pyynnöstäni. Kuitenkin heidän yhteydenpito monta kertaa viikossa jatkui n.4-5kk ajan ja kerran tuona aikanakin mies valehteli minulle heidän tapaamisestaan (sanoi minulle menevänsä tupakille kaverinsa kanssa kun oikesti meni eksänsä kanssa).
Tämän jälkeen kun he eivät enää pitäneet paljoa yhteyttä, yhtenä päivänä kun olimme mieheni kanssa viettämässä iltaa rannalla kavereideni kanssa ajauduimme samaan porukkaan mieheni eksän kanssa ja hänestä tuli selkeästi vaivaantunut ja myönsikin minulle sen.
En ole mustasukkainen miehestäni hänen eksänsä takia (en näe naisessa mitään syytä kateuteen) vaan pikemmin reviiritietoinen, vai miten sen sanoisi. :D
Mitä mieltä olette suhteestamme, onko vielä toivoa?
Mies on erittäin tarkka siitä kenen kanssa viestittelen ja monesti hän on vienyt puhelimen minulta väkisin saadakseen tietää kenen kanssa puhun. Muutenkin on ollut väkivaltaa (tönimistä, uhkailua jne..). Mies ei pidä lupauksia, valehtelee raha-asioista...
Alussa kun mies "muutti" luokseni asumaan sain tietää noin pari kk myöhemmin että hänen eksänsä tietää hänen facebookin salasanan. Mies vaihtoi salasanansa pyynnöstäni. Kuitenkin heidän yhteydenpito monta kertaa viikossa jatkui n.4-5kk ajan ja kerran tuona aikanakin mies valehteli minulle heidän tapaamisestaan (sanoi minulle menevänsä tupakille kaverinsa kanssa kun oikesti meni eksänsä kanssa).
Tämän jälkeen kun he eivät enää pitäneet paljoa yhteyttä, yhtenä päivänä kun olimme mieheni kanssa viettämässä iltaa rannalla kavereideni kanssa ajauduimme samaan porukkaan mieheni eksän kanssa ja hänestä tuli selkeästi vaivaantunut ja myönsikin minulle sen.
En ole mustasukkainen miehestäni hänen eksänsä takia (en näe naisessa mitään syytä kateuteen) vaan pikemmin reviiritietoinen, vai miten sen sanoisi. :D
Mitä mieltä olette suhteestamme, onko vielä toivoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vahtiminen, töniminen, valehteleminen… noiden pitäisi loppua, jos haluaa jatkaa tervettä parisuhdetta. Jos eivät lopu tai pahenevat, pakoon ja äkkiä.
^Kiitos vastauksestasi :)
Lisää mielipiteitä?
" Riitoja ja vastoinkäymisiä on ollut PALJON"
"Mies on erittäin tarkka siitä kenen kanssa viestittelen"
"vienyt puhelimen minulta väkisin saadakseen tietää kenen kanssa puhun"
"Mies ei pidä lupauksia, valehtelee raha-asioista... "
"mies valehteli minulle heidän tapaamisestaan"
"on ollut väkivaltaa (tönimistä, uhkailua jne..)"
Lainasin sun omaa tekstiä, luehan ajatuksella. Omasta kokemuksestani voin sanoa että tuttuakin tutumpaa mulle oman nuoruuden kautta. Yksikään tapaus ei päättynyt onnellisesti.
Lyhyt analysointi: Mies tai oikeastaan tässä tapauksessa kypsymätön POIKA pitää sua omana omaisuutenaan jolla on mukamas määräysvalta sun elämääsi. Ylimustasukkainen mutta altis pettämään itse koska valehtelee. Haluaa omistaa sut siis. Käyttää jopa väkivaltaa päästäkseen päämääriinsä!
Hyvässä parisuhteessa ongelmista puhutaan avoimesti ja kumppanit ovat tasa-arvoisia sukupuolesta riippumatta. Kummallakaan ei siis ole oikeutta talloa toisen oikeuksia (puhelin), psyykeä (uhkailu) tai fysiikkaa (töniminen).
Sanoisin ettei teidän suhteella ole tulevaisuutta koska poikakaversi on tommonen tympeä lapsellinen munapää itsekäs törkimys. Hankkiudu eroon siitä, pidä itsesi naisena ja etsi itsellesi kumppani joka oikeasti rakastaa ja arvostaa sua. Nykyisellä tuntuu olevan langat pahasti hukassa.
Sulla on arvo ihmisenä ja naisena, älä anna kenenkään tukahduttaa sitä arvoa!