Kukaan ei ole niin yksinäinen kuin yksinäinen mies. Ei, vaikka kävisi töissä ja vapaa-ajallakin liikkuisi ihmisen ilmoilla. Naiset eivät edes huomaa, saati huomioi. Tutut naiset tervehtivät, mutta eivät juuri kuulumisia kysele. Miehet saattavat sanoa "mitä äijä" mutta en pidä sitä edes kysymyksenä, saati niin huomioivana eleenä että se lämmittäisi tai lohduttaisi.
Jos energiataso on vähänkin alhaalla niin tiedän että yksinäisyys tulee jatkumaan. Jos olen hetkellisessä huippukunnossa, saatan pystyä hankkimaan naisseuraa, mutta se vaatii niin suurta rohkeutta että omana itsenäni en sitä tee. Jos teen sen, niin olen joku muu, jossain itselleni vieraassa roolissa.
Se tunne on lohduton kun tietää olevansa näkymätön. Kaupan liukuovet ovat toistaiseksi avautuneet mutta siinä kaikki. Miehen rooli on olla alullepaneva voima. Jos sitä voimaa ei ole niin päivät vaihtuvat, vuodet vierivät ja yksinäisyys pysyy. Pieninkin piristys, jokin yllättävä juttutuokio, on itse hankittava ja ansaittava. Kaikki, paitsi yksinäisyys, on itse hankittava.
Minulla ei siis sinällään ole arvoa. Arvo tulee suoritusten kautta jos on tullakseen. Ihmisarvo kai on ja kansalaisoikeudet mutta se tunne, että minussa olisi jotain arvoa omana itsenäni, puuttuu. Sitten vielä ihmetellään miksi joillain miehillä menee niin huonosti.
Jos energiataso on vähänkin alhaalla niin tiedän että yksinäisyys tulee jatkumaan. Jos olen hetkellisessä huippukunnossa, saatan pystyä hankkimaan naisseuraa, mutta se vaatii niin suurta rohkeutta että omana itsenäni en sitä tee. Jos teen sen, niin olen joku muu, jossain itselleni vieraassa roolissa.
Se tunne on lohduton kun tietää olevansa näkymätön. Kaupan liukuovet ovat toistaiseksi avautuneet mutta siinä kaikki. Miehen rooli on olla alullepaneva voima. Jos sitä voimaa ei ole niin päivät vaihtuvat, vuodet vierivät ja yksinäisyys pysyy. Pieninkin piristys, jokin yllättävä juttutuokio, on itse hankittava ja ansaittava. Kaikki, paitsi yksinäisyys, on itse hankittava.
Minulla ei siis sinällään ole arvoa. Arvo tulee suoritusten kautta jos on tullakseen. Ihmisarvo kai on ja kansalaisoikeudet mutta se tunne, että minussa olisi jotain arvoa omana itsenäni, puuttuu. Sitten vielä ihmetellään miksi joillain miehillä menee niin huonosti.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Siksi miehillä pitäisi olla oma reikäotus karkoittamassa yksinäisyyttä.
Mies arvuutteli toiselta harrastustaan keilailua.
- Mikä se on, jossa pitää osata käsitellä semmosta pientä ja pyöreää jossa on kolme reikää.
- Tiedän! Se on avioliitto!
Lopeta töissä käynti ja osta viinaa.
Ujolle miehelle ainut pelastus on saada tosi hyvännäköiset kasvot niin sitten ehkä naisetkin olisivat kiinnostuneempia tekemään aloitteita.
Ja varsinkin miehet ;) Grrr...........
Nuo sun jutut on todella vastenmielisiä.
Ei pelastus tule mistään naisesta. Nainen ei ole mikään Jumala. Mitä se kristinusko opettikaan pelastuksesta?
Jeesuksellakin oli naisia.
Ainakin joidenkin tulkintojen mukaan.
Lakkaa uskottelemasta itsellesi että olisit ujo. Mene ja lähesty naista kadulla. Kun olet lähestynyt vaikka viittäkin naista, voitkin ihmetellen todeta että jaa en minä näköjään olekaan ujo!!
Näin se menee.
Olkoon avauksesi "moi halusin tulla juttelemaan kun näin sut täällä"
Tämä vaatii tahdonvoimaa: Kun näet naisen jolle haluat mennä juttelemaa, tee se heti! Vanhat tunteesi, intuitio, miksi sitä kutsutkin yrittää estää sinua lähestymästä. Sinun pitää sanoa tunteelle "kiitos tiedosta mutta minä päätän" ja sitten menet juttelemaan.
Kokemusrikasta alkanutta vuotta!
Tälläiset töksähtelevät sosiaaliset tilanteet sallitaan parikymmpisille miehille, hehän ovat vasta opettelemassa. Mutta kolmekymppiselle ja yli tällaista ei sallita, tai pidetään vähintäänkin hulluna. Yli kolmekymppisen miehen pitäisi osata sosiaalinen peli jo täydellisesti, jos ehdotettua harjoittelua lähtee kokeilemaan on vastassa ennen pitkää poliisit ja syyte.
Mutta helpotus tulee. Nainen on jumalatar, joka päästää miehen paratiisin puutarhaansa.
Hyvänen aika mitä muutosvastarintaa =D
Muita hyviä tekosyitä on esim. että tuntematon nainen saattaakin osoittautua verenhimoiseksi sarjamurhaajaksi.
Tuo on totta. Ujous, sosiaalinen kömpelyys ja tökeröt iskuyritykset ovat ihan ok nuorelle miehelle ja sitä pidetään omalla tavalla hellyttävänäkin.
Sen sijaan keski-ikäinen mies saa hyvin ppian ahdistelusyytteen jos alkaa kadulla jotain randomnaisia jututtelemaan.
Muutoin keski-ikäiseltä mieheltä odotetaan taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista.
En kirjoittanut varsinaisesti ujoudesta vaikka sekin toki aiheeseen liittyy. Halusin kertoa miltä tuntuu elää miehenä yksin. Jos otetaan esimerkkitapaukseksi tuo mainitsemasi kadulla jutteleminen: minulta siis vaaditaan että löydän ensin kiinnostavan naisen, sitten minulta vaaditaan tahdonvoimaa voittaakseni pelkoni ja sen jälkeen minulta vaaditaan onnistunut suoritus. Mitä tältä naiselta vaadittiin? Hän vain käveli kadulla ja eli omaa elämäänsä. Minun piti raivata tieni hänen tietoisuuteen. Sitä ennen en ollut hänelle mitään. Sama pätee isommassakin mittakaavassa. En ole kenellekään mitään ennen kaikkia näitä vaiheita. Se on sitä miehen yksinäisyyttä.
Hyvin kiteytetty sukupuoliroolit. Ei tällaista missään opeteta.
Jos nainen haluaa miehen, niin samalla tavalla pitää niitä miehiä etsiä.
En nyt tajua sinun yksinäisyyttäsi. Sinulla on kavereita ja naisseuraakin saat halutessaai. Ja miten tuokin nyt on joku sukupuolijuttu?
Mielestäni se on nimenomaan sukupuolijuttu. Jos et tajua niin ehkä olet toista sukupuolta? Se tunne on aika lohduton kun tietää että kaikki on omista suorituksista kiinni. Markkinointia, sosiaalisuutta, aktiivisuutta, onnistuneita suorituksia - ilman näitä olen täysin näkymätön ja tarpeeton olento. Vasta kun toimin oikealla tavalla, niin olen "olemassa" muidenkin kuin itseni mielestä. Se on ilmeisesti miehen rooli.
Ei tuota suorituskeskeisyyttä voi kieltääkään. Nimenomaan erittäin menestyneet miehet ovat niitä kaikkein suosituimpi: formulakuskit, presidentit, sotapäälliköt, CEO:t, heidän kaikkien arvo - erittäin suuri sellainen - määräytyy heidän huippuluokan suoritustensa perusteella.
Tuosta voi sitten ekstrapoloida alaspäin ja todeta että kaikkein miesten arvo määräytyy heidän suoritustensa perusteella. Narkomaani kuvaa täydellistä epäonnistumista ja heidän arvonsa onkin niin paljon miinuksella ettei ole ihme että osa varmaan tarkoituksella vetää överit.
Naisilla sitä vastoin on arvo jo itsessään. Näin on luonto määrännyt ja perusteet löytyvät evoluutiosta. Realistinen mies hyväksyy tämän tosiasian.
Yksi vaihtoehto on haistattaa suorituskeskeiselle yhteiskunnalle ja ymmärtää oma arvonsa miehenä myös ilman ulkoisia meriittejä. Tämä vaatii luonteenlujuutta ja kykyä olla välittämättä palautteesta, jota kanssaihmiset suoritusharhassaan sinuun saattavat kohdistaa.
Asiallista tekstiä. Olen realisti ja hyväksyn tämän tosiasian mutta tuntuu että tätä aihetta käsitellään liian vähän ja silloinkin jotenkin kummallisesti asian ympärillä kierrellen. Siksi halusin yrittää kirjoittaa aiheesta ikään kuin "sisäpuolelta" katsoen. Usein ne miehet jotka aiheesta todella kärsivät, ovat siinä kunnossa, etteivät saa enää ääntään kuuluville.
Miksi miehet viihtyvät niin huonosti yksin? Miksi miehet juovat niin paljon? Tällaisia kysymyksiä esitetään ja luulen että vastaus piilee hyvin usein tässä tunteessa josta yritin kirjoittaa. Jos on yksinäinen eikä jaksa suorittaa, on oikeastaan melkein sama mitä tekee. Pelkän normaalin elämän kun ei voi olettaa riittävän juuri mihinkään. Sama sitten vaikka luovuttaa.
Ehkä parikymppisenä voi tuntua siltä ettei pelkkä normaali elämä riitä mihinkään kun samanikäisillä naisilla on valtava vienti ja he voivat valita parhaasta 10% miehistä. Osa miehistä kuitenkin tippuu kärryiltä ikävuosina 20-30 ja varsinkin kolmenkympin kynnyksellä normaali elämä, so. keskivertosuoritus, alkaakin tästä syystä näyttää ihan ok suoritukselta. Tuossa iässä myös naisten biologinen kello tikittää jo kohtalaisesti ja preferenssit ovat muuttuneet järkevämpään suuntaan.
30v normimies, jolla on työpaikka ja joka on edes suhteellisen säällinen, on "suoritustasoltaan" toista luokkaa kuin normiopiskelijamies 20 vuotiaana. Itse 36 vuotiaana sanoisin että kyllä se normaalikin riittää kun vähän aikaa jaksaa odottaa. Naiset ymmärtävät 30 vuotiaina jo paljon paremmin oman normaaliutensa eivätkä enää kuvittele olevansa sen tasoisia itse jollaisten miesten sänkykaveriksi kelpasivat 10 vuotta sitten.
Että kyllä se siitä!
Kirjoitat kai rakkauden puutteesta? Oikein hyvä että miehetkin siitä kirjoittavat, yleensä miehet kirjoittavat vain naisen sukupuolielimen puutteesta.
Ei silti tarvitse naisten kokemuksia vähätellä kun et niistä voi tietää. Tutkimusten mukaan naiset kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin miehet. Joko miehet eivät tunnista omia tuntemuksiaan, eivät myönnä niitä tai eivät vain koe niitä.
Ihan mielelläni kuulen myös naisten kokemuksista. En vain millään pysty kuvittelemaan että tilanne olisi heillä yhtä lohduton kuin vastaavassa tilanteessa olevalla miehellä. Toki muutan tarvittaessa mielipidettäni. Ja kilpailuhan tämä ei ole. Jos olisi, niin kyseessä olisi varmasti maailman surullisin kilpailu.
Rakkauden puutteesta tosiaan kirjoitan, mutta myös huomion ja hyväksytyksi tulemisen puutteesta.
Tuossa on varmasti perää. Valitettavasti moni mies on ehtinyt jo luovuttaa ennen kuin tämä muutos edes alkaisi tapahtua. Itselläni ei ainakaan ole edes merkkejä tällaisesta kehityksestä havaittavissa vaikka ikääkin on suurinpiirtein saman verran kuin sinulla. Ehkä on niin että mies alkaa vanhetessaan paremmin "kelvata" mutta sama rooli säilyy.
Tästä roolista tulee mieleen yksi käytännön esimerkki. Työpaikallani ihmiset ovat keskenään melko tuttuja myös vapaa-ajalla ja vaihtavat välillä työn ulkopuolisia kuulumisia. Tilanne on aina sama: mies seisoo naisen ovella. Koskaan ei käy niin että nainen menisi jonkun miehen huoneeseen kysymään "mitä kuuluu". Pieniä asioita, mutta näistä se kaikki koostuu.
Kyllä varmasti noinkin mutta se edellyttää että on yli kolmekymppisenä suurin piirtein ikäisensä henkisellä tasolla, mikä tarkoittaa että on vuosien varrella ehtinyt kerääntyä edes jonkinlaiset alkeelliset sosiaaliset taidot ja itseluottamusta.
Ujous ja sosiaalinen kömpelyys voivat olla söpöä nuorella miehellä mutta yli kolmekymppisellä ei todellakaan.
Uskon kyllä, että ympäristöstä tulee kuvailemiasi suorittamisen odotuksia, niinhän kaikkiin kohdistuu odotuksia miten olla ihminen, suomalainen, mies, ainen, äiti, isä, vanhempi, ammattiroolinsa mukainen jne. Mutta jotenkin tuntuu, että otat nuo odotukset niin tosissaan, etkö voisi yhtään kapinoida mielessäsi niitä vastaan? Jotenkin vaikuttaa, että olet tehnyt odotuksiin vastaamisesta testin omasta arvostasi. Ehkä itsetuntosi on kiinni siitä, kuinka hyvin onnistut...?
Jos olet parikymppinen ja käyt läpi itsenäisyyskriisiä, löydät ajan kanssa tapasi olla (mies tai mitä tahansa). Jos olet jo reilusti vanhempi, menisin sinun tilanteessa juttelemaan jonkun kanssa. Jos ei läheltä löydy täysjärkistä, elämää kokenutta miestä kuten esim isää, niin vaikka sitten ihan psykoterapeutin vastaanotolle.
Sitten vain miehenä valkkaamaan niistä kolmekymppisistä ja pyörittämään omaa haaremia, kuten kymmenen vuotta nuoremmat naiset tekevät.
Mitä sitä turhaa sitoutumaan kolmekymppisenä, jos parikymppisenä ei ollut vientiä. Sitten nelikymppisenä voi rauhoittua.
"Kaupan liukuovet ovat toistaiseksi avautuneet mutta siinä kaikki."
Siinä vaiheessa kun nekin lakkaavat avautumasta niin silloin lienee lopullisesti peli menetetty...
Kokeilepa kävellä kadulla keski-ikäisenä naisena. Tai vaikka nuorempanakin, joka ei kuulu niiden hyvännäköisten naisten joukkoon. Huomaat, että valtaosa naisista on ihan yhtä näkymättömiä ympäristölleen. Nuoret naiset, ja erityisesti kauniit nuoret naiset, saavat huomiota ja aloitteita, mutta se on vain 20-25 vuoden jakso elämästä, parhaimmillaankin, ja sen jälkeen he ovat ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin.
Jokainen tämän palstan miehistä on tänäänkin ohittanut (jos on kotiovestaan ulos astunut) kymmenittäin ellei sadoittain näkymättömiä naisia.
Jos miesten mielestä se on väärin, että naiset saavat tuonkin verran enemmän huomiota elämässään niin eihän siihen ole muuta ratkaisua kuin että he itse lakkaavat antamasta sitä.
Tietysti naisissakin on näitä näkymättömiä ihmisiä, mutta luulen että heitä on paljon vähemmän kuin annoit ymmärtää. Saavathan hekin usein miehen ja yleensä miehen aloitteesta. Mutta olet toki oikeassa että kohtalotovereita löytyy myös naisten puolelta.
"Jokainen tämän palstan miehistä on tänäänkin ohittanut (jos on kotiovestaan ulos astunut) kymmenittäin ellei sadoittain näkymättömiä naisia."
Hmm...Yksi näkyvä vanhempi nainen tuli vastaan kun ajoin pyörällä. Yritän kyllä huomioida vanhempia ihmisiä, koska tiedän, että he voivat olla aika yksinäisiä ja peinikin huomio voi antaa heille edes vähän piristystä.
"Kukaan ei ole niin yksinäinen kuin yksinäinen mies. Ei, vaikka kävisi töissä ja vapaa-ajallakin liikkuisi ihmisen ilmoilla. Naiset eivät edes huomaa, saati huomioi. Tutut naiset tervehtivät, mutta eivät juuri kuulumisia kysele. Miehet saattavat sanoa "mitä äijä" mutta en pidä sitä edes kysymyksenä, saati niin huomioivana eleenä että se lämmittäisi tai lohduttaisi."
Sinulla kuitenkin on siis tuttavia - eikö siis ole kavereita / ystäviä?
Kaipaatko sinä tuntemattomien ihmisten huomiota ("naiset eivät edes huomaa, saati huomioi")? Luulen, että tätä saavat sukupuolesta riippumatta joko juuri kovan luokan suorittajat tai sitten kauniit ja komeat...
Missä tilanteissa haluaisit tulla huomioiduksi ilman omaa pyrkimystäsi olla näkyvästi esillä?
Ymmärrän, että jos noista mainitsemistasi tutuista tosiaan yksikään ei ole varsinaisesti ystävä, niin varmasti yksinäisyys kalvaa... Kuitenkin, sekä miehenä että naisena myös ystävyyssuhteiden eteen on tehtävä töitä. eivät ne taivaalta tipu eivätkä useinkaan synny kauppajonossa, lenkkipolulla tai baaritiskillä. Opiskeluajan jälkeen varmasti paljon vaikeampaa, varsinkin kun monet ovat jo vakituisessa suhteessa, ja ikävästi tuntuu siltä että varatut eivät enää jaksa erityisemmin innostua uusista ihmissuhteista.
"Minulla ei siis sinällään ole arvoa. Arvo tulee suoritusten kautta jos on tullakseen. Ihmisarvo kai on ja kansalaisoikeudet mutta se tunne, että minussa olisi jotain arvoa omana itsenäni, puuttuu. Sitten vielä ihmetellään miksi joillain miehillä menee niin huonosti."
Mikä arvo mielestäsi naisilla sinällään on?
Meitä "huomaamattomia" naisia on suuri määrä - huomaamattomia vastakkaisen sukupuolen silmissä. Ei meitäkään huomioida kadulla kulkiessa, mutta henkilökohtaisesti en tuota tuntemattomien ihmisten huomiota kaipaakaan. Tämä lienee tosiaan yksilöllinen asia, jotkut kai siitäkin nauttivat! En kuitenkaan koe että minulla sinällään olisi myöskään muuta arvoa kuin ihmisarvo ja onneksi myös -oikeudet. Koen arvottomuuden tunnetta itsekin usein, epäonnistuessani tai silloin kun en jaksa edes yrittää mitään.
Olen muutaman vuoden päälle parikymppinen "tavisnainen", sulaudun tai suorstaan hukun massaan, kaverin kavereille joudun joka kerta esittäytymään uudestaan, en siis ole mieleenpainuva. Kavereita olen onnistunut opiskelupiireistä hankkimaan - olemalla alkuvaiheessa se aktiivinen, hyväksynyt sen roolin että minä olen se joka ottaa aina ensin yhteyttä.
Joskus käy niin että pienestäkin asiasta kasvaa ajan kuluessa iso möykky sieluun. En sano että tuntemattomien ja puolituttujen huomio tai sen puute olisi jotenkin kriittinen asia, mutta vuosien kuluessa pienet asiat yksi kerrallaan vahvistavat arvottomuuden tunnetta ja lopulta se valtaa turhan suuren osan mielestä.
Kyse ei ole pelkästään sukupuolesta, mutta koen että silläkin on osuutta. En tiedä miksi minulta ei voisi esim. naispuolinen työkaveri kysyä kuulumisia kun minäkin olen tehnyt samoin hänelle? En tiedä miksi minulle ei tule yhtäkään viestiä nettitreffeillä? En tiedä miksi kukaan nainen ei voi aloittaa edes harmitonta keskustelua säästä? Tuntuu kuin olisin joko pelottava tai ilmaa, vähän tilanteesta riippuen. Tietysti haluaisin edes joskus olla haluttu, mutta haluaisin myös olla ihan vain ihminen ihmisten joukossa - sellainen jolle voi jopa puhua.
En minä naisten arvosta osaa sanoa muuta kuin että naiset ovat miesten mielestä kiinnostavia. Syyt ovat tapauskohtaisia. Varmaan joukossa on niitäkin naisia joiden kohdalla tämä ei päde, mutta veikkaan että sinäkin saisit melkoisen määrän viestejä nettitreffeissä? Baarissakin tulee varmaan joskus tilanteita jossa mies osoittaa kiinnostusta? Jos ei, niin sitten voit epäilemättä eläytyä tähän tunteeseen.
Tuo on tuttua, että pienet asiat ajan mittaan kerääntyvät ja kun niitä on tarpeeksi paljon niin isoiltahan ne tuntuvat, ja pahalta. Muutama ikävä kommentti silloin tällöin ei vielä ketään lannista, mutta kun niitä jatkuu tarpeeksi pitkään niin masentaahan se. Samoin huomion puutteen kannalta, mitäpä siitä jos välillä ei saa huomiota, mutta jos ei ikinä...
Ikävää käytöstä tuttavilta, jos eivät ymmärrä ihmissuhteiden vastavuoroisuutta. Toisaalta kokemuksesta tiedän senkin, että kun aina on se joka itse aloittaa keskustelun, kysyy kuulumiset ja pyytää lasilliselle, niin siihen rooliin on sitten vain totuttava. Mieluummin sekin kuin ei kontaktia ollenkaan, vaikka välillä ottaakin päähän ja tuntuu siltä että muut tosiaan ovat kanssani vain koska sitä "vaadin", eivät omasta tahdostaan, ja heillä olisi parempaakin tekemistä.
Monilla naisilla on (ja kuulemani mukaan monilla miehilläkin) sellainen tunne, että jos aloittaa keskustelun jonkun tuntemattoman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa niin vaikuttaa heti siltä kuin olisi iskemässä tätä, vaikka haluaisi vain harmittomasti keskustella säästä. Moni nainen myös luulee, että keskustelunavaus mieheltä on aina iskuyritys.
Nettitreffeistä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta sikäli kuin olen ymmärtänyt, nainen saa niissä aina viestejä oli hän sitten viehättävä / kiinnostava tai ei, joten luultavasti saisin. En kuitenkaan halua, mutta ymmärrän, että tässä on "epäkohta" - naiset eivät ole netissä kovin paljon yritteliäämpiä iskemisen suhteen kuin livenäkään, vaikka ovat näkyvästi haku päällä?
Yökerhotyyppisissä baareissa en käy, teininä kyllä kävin ja kiinnostusta minua kohtaan ei miehiltä tullut, ystäviäni kohtaan kylläkin. Minä olin se seinäruusu. Nykyään sitten pubiruusu... Istun mieluummin hiljaisemmissa pubeissa, yökerhoissa en käy lainkaan. Niissäkin jään huomiotta.
"Nettitreffeistä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta sikäli kuin olen ymmärtänyt, nainen saa niissä aina viestejä oli hän sitten viehättävä / kiinnostava tai ei"
Ei saa. Tai voi saada 20 vuotta itseään vanhemmalta tai nuoremmalta massapostaajalta, joka ilmeisesti päivystää online 24/7, ehdotuksen seksiin (ja koska olet kokeillut joskus aiemminkin nettideittailua niin tiedät että kyseinen kirjoittaja laittaa kaikille saman viestin muutaman minuutin kuluessa profiilisi julkaisemisesta). Miesten mielestä tämä on kai väärin ja naisten pitäisi olla otettuja siitä, että saavat tällaista huomiota. Oikeasti väitän, että jokainen mieskirjoittaja saa yhtä lailla ainakin yhden tällaisen pikkuisen häiriintyneen yhteydenoton ihmiseltä, joka ei todellakaan vastaa sitä, mitä on hakemassa.
Asiallisia viestejä naiset eivät todellakaan läheskään aina saa. Myös naiset joutuvat poistumaan nettideiteistä "tyhjin käsin" eli koska kukaan ei lähesty eikä edes vastaa omiin viesteihin.