Yhdessä oltu jo 15 vuotta. 14 v. siitä kihloissa. Lapsia ja omakotitalo. Milloinkaan ei mies ole vakavasti ehdottanut tai puhunut naimisiinmenosta. Minä kyllä mutta vastaukset on ympäripyöreitä "mihin tässä nyt kiire"-tyyppisiä. Kaikki omat haaveet avioliitosta tai häistä on jo kuoletettu typerillä kommenteilla ja naureskelulla asiasta. Nolottaa kun lapset kyselevät miksi mulla on eri sukunimi kuin heillä ja milloin mennään naimisiin. Jos olisin tiennyt että mies pihtaa kosintaa olisin pitänyt lapset omalla sukunimelläni. Jotain vikaa minussa ilmeisesti on kun kerran en ole kosinnan arvoinen. Asia olisi minulle ollut tärkeä mutta en enää jaksa odotella miehen aloitetta. Enkä kyllä häntä tule kosimaan, sen verran vanhanaikainen minäkin. Mietin jo eroa koska olen niin katkera asiasta. Tuntuu että mies pitää minua pilkkanaan ja takaovea auki.
Mies ei kosi..
...
311008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onhan se totta, että olet itse tyytynyt moiseen kelvottomaan kohteluun. Kehtaa vielä sanoa sinulle, että mihin tässä on kiire. Röyhkeä on, tietää että alistut.
Ota selvää oikeudelliset oikeutesi omaisuuteen. Sen jälkeen lähde varoittamatta vuokra-asuntoon. Jätä lappu pöydälle. Laita aikaraja, takaraja, että jos ei vie sinua vihille tiettyyn päivämäärään mennessä, niin omaisuus menee jakoon.
Takaraja on hyvä laittaa, koska muuten et voi suunnitella tulevaisuuttasi. Ilman takarajaa hän vetkuttelee, kuten on tehnyt tähänkin asti.
Ennen kun ryhdyt toimiin, tee itsellesi selväksi, että mitä aiot tehdä. Ei ole järkeä lähteä, jos et kykene jättämään sitä röyhkeää miestäsi.
Aika rumasti olet antanut itseäsi kohdella. Lapsia on hankittu, mutta se röyhkimys ei ole pyytänyt sinua vihille! -Sinä olet antanut kohdella itseäsi näin!
Oikeastaan, laita kotona asuessasi takaraja. Kuukausi aikaa hoitaa avioituminen (kaikki luvat kirkkoherranvirastosta ennen maistraattiin menemistä). Jos ei, niin omaisuus jakoon.
Saat neuvoja puhelinpalvelua pitäviltä lakimiehiltä. Mm Risto Kotilainen on hyvä.
Lisäys edelliseltä. Oikein suututtaa, että miten olet suostunut odottelemaan kosintaa noin kauan! Inhottava mies! Vai naureskelee vain. Mitä sinä enää kauemmin odottelet. Hänellä on ollut aikaa kosia. Ihan ku..s..i..pää tyyppi se miehesi.
Ota asia esille ja esitä takaraja.
Eräs tuttu mies teki lapsiakin yhden naisen kanssa ihan suunnitelmallisesti, mutta ei aikonut mennä koskaan naimisiin, kysyttäessä nauroi, että ei sitä nyt kaikki naiset ole sellaisia, että avioliittoon haluaisi mennä heidän kanssaan. Myöhemmin jätti naisen ja lapsi jäi äidilleen. Oli näköjän helpompi lähteä, kun lapsi sitoo miestä vähemmän kuin avioliitto.
Sinä olet tehnyt päätöksen hankkia lapsia tämän miehen kanssa. Teillä on nyt perhe, vaikka virkatodistuksessa lukisi mitä. On aivan liian myöhäistä katkeroitua ja tehdä asiasta ongelmaa.
Miehesi tietää mitä haluat mutta on järjestelmällisesti osoittanut sinulle, että hän ei aio naimisiin. Se ei todennäköisesti tule ikinä tapahtumaan ja siitä muistutteleminen ei tule parantamaan perheen hyvinvointia.
Eli teillä on tällainen perhemuoto. Se ei ole Suomessa ollenkaan harvinainen. Nyt keskityt lasten kasvattamiseen ja murehdit siviilisäätyä sitten, kun he ovat muuttaneet kotoa.
Tällainen perhemuoto ja huono parisuhde. Lasten kasvattaminen voi onnistua paremminkin ilman naureskelija-miestä. Talo on arvatenkin miehen nimissä/omaisuutta, joten hänen arvionsa mukaan nyt kelpaa naureskella. Kaiken sai omilla ehdoillaan, naista kuuntelematta.
Teitä koskee ilman muuta avoliittolaki, eli kun eroatte hanki juristin avulla osuutesi yhteisestä maallisesta omaisuudesta. Kuuntele sisintäsi, vain itse tiedät mitä haluat.
Mikä pakko on mennä naimisiin?
Ei ole mikään pakko mennä naimisiin, mutta miksi ei voisi mennä? Mitä haitttaa siitä on?
Ap kirjoittaa miltä hänestä tuntuu, kun miehen suhtautuminen hänen vihille viemiseen on haluton ja välttelevä. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa. Silloin, kun jokin tai joku ei tunnu hyvältä, siihen ei muilla ole sanomista, että "älähän nyt".
Kovin vaikuttaa nilkiltä ap:n mies. Miksi ei sano suoraan, vaan on vuosia johdattanut toista harhaan avioliittoon menemisen aikeistaan. Kihlasi tämän naisen. Miksi kihlasi, jos ei tarkoitustakaan ollut viedä vihille. Vaikuttaa tosi kierolta mieheltä.
"siihen ei muilla ole sanomista, että "älähän nyt" "
Totta kai voi sanoa, kun suoraan kysytään.
"Kovin vaikuttaa nilkiltä ap:n mies."
Ehkä, mutta miltä vaikuttaa nainen, joka lähtee lapsentekoon ennen vihkimenoja, jos se on olevinaan niin tärkeää?
Abortti olisi pitänyt ottaa vai? Selibaattiako tarkoitit ennen vihkimistä?
Naiselle on erittäin huono optio lykätä lastentekoa 14 (!) v., jos edes haluaa lasta. Luettu on myös depressiivisiä tilityksiä vaimosta, joka miehen toiveesta käytti aina ehkäisyä. Ja mitä tapahtuikaan keski-iässä? Mieshän rakastui nuorempaan ja kohta varmaan kakkosen kanssa lastenvaunuja lykkii?
Ehkä se lasten saaminen oli tärkeämpää. Moni nykyään tekee lapsia vaikka eivät ole vielä valmiita naimisiin. Toinen kelpaa lasten äidiksi/isäksi, mutta ei aviopuolisoksi. Ilmeisesti aviopuolison suhteen on enemmän kriteereitä. Vaikka luulisi olevan päinvastoin...
Oma mieheni myös keksi kaikenmaailman verukkeita aikanaan. Pidin tiukasti kiinni siitä, että lapsia en kanssasi hommaa ennen kuin olet valmis menemään kanssani naimisiin. Järjestys on 1. avioliitto, 2. lapset. Eikä siitä neuvotella. Kävikin sitten niin, että mies kosi. Menimme naimisiin. Mies halusi vielä vuodella lykätä perheenlisäystä vaikka ensiksi oli puhunut, että jätettäis ehkäisy heti pois. Nyt on sitten lapsikin.
Kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä sen jälkeen enää tarvita kosintaa. Kihlattu voi ruveta järjestämään häitä ilman että sitä pyydetään uudestaan. Se että ehdotat häiden ajankohtaa, ei todellakaan ole enää kosinta, koska kosinta on jo tapahtunut kun menitte kihloihin. Ei tietenkään tarvita kahta kosintaa!
Rupea nyt ehdottamaan sopivaa päivää ja muitakin hääsuunnitelmia. Jos hän ei suostukaan naimisiin, sehän tarkoittaa kihlauksen perumista. Ehkä sinun nyt vaan pitää toimia tarpeeksi määrätietoisesti, ja hän tuskin vastustaa jyrkästi, vaikka ei osaakaan olla aloitteellinen.
Meniskin asiat noin mutkattomasti mutta kun koskaan ei ole kosittu sanoilla mennäänkö naimisiin vaan mennäänkö kihloihin? Jos olisi kosittu oikein niin häät olisi jo vuosia sitten pidetty...
Kyllä se pistää miettimään että mikä meidän tulevaisuus oikein on. En usko että mies yhtäkkiä päättäisikin kosia. Pahalta tuntuu kun itse oon aina unelmoinut häistä ja olettanut kokoajan että naimisiin mennään. Ei ole meillä ilmeisesti samanlaisia unelmia tai ajatuksia...
Itseasiassa mies on, omasta mielestään vitsinä, lapsellemme sanonut tämän kysyessä että en edes tiedä haluanko teidän äidin kanssa naimisiin.
Joo-o, tiedän... Mitä mä enää tämän miehen kanssa olen???
Kuules, näytäppä tää teksti lapsilles, annan tässä pienen vinkin heille.
Lapset saavaat muuttaa oman sukunimensä ihan vain ilmoittamalla siitä maistraattiin, netistä kopioitavalla lomakkeella. Äidin sukunimelle.
Hauska sitten katsella isin reaktiota sen jälkeen...........
Olis meinaan oikein sinua kohtaan. Lapsetkin varmasti ymmärtävät sen, Onko lapsilla oikeustajua ja sekärankaa? Tässähän tulee sekin selvitettyä, että kuinka suoraselkäisiksi ovat kasvaneet.
Ja jos eivät ole, niin toivota koko poppoolle pitkät, ei ole sinun hommasi ainoana toisia kunnioittaa. Maistakoot sitten omaa lääkettään.
Joo äkkiä lapset mukaan kostoreissulle, sehän on todella tervettä. Lapset EIVÄT kuulu mukaan parisuhdeleikkeihin!
Kumpi teki aloitteen kihloihin menosta? Jos sinä, niin miten miehesi siihen silloin suhtautui? Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää mennä naimisiin. Eihän naimisiin meno suhteen laatua muuta miksikään. Jos sä ajattelet pelkästään juridista puolta, niin voittehan tehdä testamentit toistenne hyväksi myös avoliitossa. Jos avoliitosta ero tulee, niin et sä puille paljaille jää siinäkään tapauksessa, avoliittolaki takaa sen.
Kaikki ihmiset vaan ei pidä avioliittoa tärkeänä. Mun mielestä sun miehesi on jo osoittanut sitoutuneensa sinuun ja teidän perheeseenne. Onhan teillä 15 v jo takana yhteistä eloa.
Mitä merkitystä on oikeasti yhteisellä sukunimellä? Jos se sulle on tärkeää, niin muuta sukunimesi samaksi kuin lapsilla ja miehelläsi on. Muutokseen vaan pitää olla hyvä syy.
Miksi voi tehdä testamentin mutta ei voi mennä naimisiin? Aloittajan ongelma koskee nimenomaan naimisiinmenon olemassaoloa ja miehen suostumattomuutta tähän viralliseen sopimukseen. Naimisiinmeno on olemassa, miksi ei siis tehdä sitä? Rakkauden takia ihminen tekee ihan mitä vain ja on kummallista, jos rakkauden takia solmittavaa juridista sopimusta ei voi tehdä. Sen sijaan aikaa voi käyttää juoksemassa tunnustamassa lapsia omakseen virastoissa ja lakimiehellä testamenttia teettämässä. Mutta jostain syystä vaimoa ei voi vaan ottaa? Jättäisin todellakin, ja olen jo jättänyt miehen, joka ei suostunut naimisiin. Myöhemmin sanoi, että menisi kuitenkin naimisiin kanssani, mutta mitäs varten minä sitten hänen kanssaan olin ennen tätä päätöstä? En vieläkään ymmärrä. Siinä vaan on jotain vikaa jos väittää haluavansa olla toisen kanssa mutta kun siitä voi tehdä myös sopimuksen, on aika läpinäkyvää että sitten sitä ei muka voi millään tehdä. Se on itsekyyttä, jota minä en katsele, vaikka toinen konttaisi perässäni.
Suhteen laatu ei avioliitossa muutu, mutta aika paljon muuttuu. Otapa selvää esim. puolison elatusvelvollisuus, lesken hallintaoikeus, avio-oikeus toisen omaisuuteen jne.
Kyllä se suhteen laatuun vaikuttaa nimenomaan, että toinen ei haluakaan naimisiin. Näillä lakiasioilla kuten puolison elatusvelvollisuus, lesken hallintaoikeus, avio-oikeus toisen omaisuuteen, on juridista merkitystä nimenomaan ja kumma jos joku on niin rakastunut mutta ei halua sopimusta tehdä näistä asioista. Käsittääkseni se rakkaus kun perustuu luottamukseen. Kun ei halua, vaihtuu mies. Siinä on teille suhteen laadusta aika tarkka kuvaus. Ja kaiken lisäksi minä en ole toisten rahojen perässä ja teen vaikka avioehdon että kumpikaan ei saa toiselta yhtään mitään erotessa, jos se raha siinä niin kaivertaa. En halua keneltäkään yhtään mitään erotessa, en rahaa en tavaraa.
Kosi itse. Panostat tilanteeseen, niin että mies ei voi enää vähätellä asian tärkeyttä sinulle. Jos edell. ei halua, niin lähde menemään ja etsi se mies joka haluaa tehdä sinut oikeasti onnelliseksi..
Oletteko koskaan keskustelleet siitä, että mitä avioliitto kummallekin merkitsee? Olisi hyvä yrittää ymmärtää asiaa toisen näkökulmasta, ehkä sitten löytyisi yhteinen sävel.
Kerro vielä miehellesi tarkkaan miksi haluaisit naimisiin...onhan tuo lupaus tehty jo aikoja sitten, mutta jos hän ei kuitenkaan osaa ymmärtää asian tärkeyttä Sinulle (hänelle se ei ilmeisesti merkitse mitään). Miehet suhtautuvat asiaan melko eri tavoin ja painoarvo kokee varmasti inflaatiota 15 v odotuksella...
-Eräs mies
Juristi1 kirjoitti syyt, miksi ap n avomies ei halua viedä lastensa äitiä vihille: raha. Eli kyseessä on saita mies. Mitä tunneköyhempi ihminen, sitä saidampi. Ap n on korkea aika (15 v) tehdä avokistaan omat johtopäätöksensä.
AP: "En usko että mies yhtäkkiä päättäisikin kosia.." Ihan hyvin päätelty 15 vuoden odottamisen jälkeen jamiehesi puolelta piittaamattomuutta osoittavien asiasta keskustelujen jälkeen.
monet eivät koskaan halua naimisiin erinäisistä syistä, kuten:
-avioliitto nähdään vanhanaikaisena
-50% avioliitoista päättyy kuitenkin eroon
-vanhemmilla ei kenties ollut hyvä avioliitto
-kaikki on nyt hyvin miksi pitäisi avioitua
-häät ovat kalliita ja rasittavia
jne
voithan sinä sen sukunimen vaihtaa ilmankin häitä tai ehdottaa, että kun olette olleet kihloissa niin pitkään voisitte käydä maistraatissa hoitamassa siviilivihkimisen tapaturmien jne varalta.
50% avioliitoista myös säilyy ja säilymiseen vaikuttaa se miten itse toimii, ei se mitä tilastot näyttää.
Anteeks kun pistää silmään mut miten vitussa "vanhemmilla ei kenties ollut hyvä avioliitto" vaikuttaa siihen jokaisen omaan avioliittoon? En käsitä kun ei ole samasta avioliitostakaan kyse ollenkaan. Eikä tilastot kerro sitäkään, miks just SUN avioliitto siis jokin tietty avioliitto menis karille... Hohhooi tota järjenjuoksua. Miks ne puolet kuitenkin säilyy? Miettisit sitä vaikka...
Vaikka nykyisin ei arvosteta avioliittoa, niin itse kuulun niihin ihmisiin, jotka vielä sitä arvostavat. Avioliitolla on hengellisesti paljon suurempi merkitys kuin lainopillisesti. Moni kuitenkin ajattelee asiaa vain lainopilliselta kannalta. Mielestäni sinun tilanteesi on henkisesti tosi raskas. En minäkään voisi noin vain unohtaa sitä, että en olisi naimisissa...Minun mielestäni sinun tulisi kertoa miehellesi, että se on sinulle tärkeä asia, etkä voi elää avoliitossa, ja jos mies edelleen olettaa sinun ohittavan tämän tärkeän asian ja tunteesi, niin silloin tekisin siitä tietyt johtopäätökset ja ratkaisut...
Toinen vaihtoehto (mikäli kuulut kirkkoon) olisi pyytää pappi kylään, jotta hän voisi kertoa miehellesi, kuinka tärkeä asia avioliittoon sitoutuminen on...Meillä pappi aikoinaan tietäen sen, että kärsin avoliitossa elämisestä, sanoi suoraan miehelle, että kuinka kauan minun on vielä elettävä synnissä. Ei kauaakaan, kun avioiduimme.
Ihan ensin nyt kysynkin, että kuinka teillä on jakautuneet laskujen ym. maksut? Toiseksi, kumpi tienaa enemmän?
Jos avokkisi on laskelmoiva ja enemmän tienaava, hän ei halua kanssasi naimisiin, koska avioliittoon sisältyy toisen elatusvelvollisuus. Nyt hän voi sanella ehtoja rahan käytöstä mielensä mukaan, mitä hän ei kuitenkaan toivottavasti tee. Vai tekeekö?
Asia, jota myöskin kannattaa miettiä on ne muut syyt miksi hän ei halua sitoutua sinuun. Ensiksikin, jotkut haluavat suht mukavan naisen, jotta saavat jälkikasvua. Jopa junteimmatkin miehet saattavat olla sellaisia, että haluavat rakastaa toista suunnattomasti (elämäni nainen), ennen kuin edes miettivät avioliittoa. Jospa hän ei rakastakaan sinua mielestään tarpeeksi, mutta on kanssasi tottumuksesta ja kun on ne lapsetkin...
Toiseksi, onko hänelle tulossa joskus isoa perintöä? Jotkut ovat sellaisia, etteivät haluaisi tehdä puolisoa virallisesti kuulumattomaksi omaan mahdolliseen perintöön, vaikka eihän avioehdon pitäisi olla mitenkään loukkaava asia. Jotkut eivät vaan halua kenties pahoittaa puolison mieltä millään avioehdoilla, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita mahdollisen eron sattuessa jakamaan myös omaa perintöään.
Kyllä minusta on aivan selvää, ettei hän tule naimaan sinua, jos on jo lapsillekin niin törkeästi sanonut, ettei ehkä halua sinun kanssasi naimisiin. Kauheaa opettaa noin lapsiaan, ettei äitiä tarvitse kunnioittaa. Mitä se lapsille kuuluu?
Joku on nyt pielessä, mutta mikä? Kannattaisi reilusti avata koko asia ja saada syy siihen miksei hän halua naida sinua. Onko syy siinä, ettei hän rakasta tarpeeksi, vaiko ne taloudelliset asia? Sittenpähän tietäisi kuinka jatkossa toimia.
Älä suostu roikkumaan löysässä hirressä, sillä jotain outoa tuossa nyt on.
Kosimisen aika on jo ohi. Sitä on turha enää odottaa. Mies vähättelee ja vitsailee asialla.
Sen sijaan kannattaa keskustella vakavasti avioliitosta, suhteen tilasta ja esteistä joita sen solmiselle on miehen puolelta. Mitä mies tarkoittaa vähättelyllään ?
Avioliitto luo taloudellista turvaa. Aviopuolison kuollessa leskellä on oikeus käyttää yhteistä kotia asuntonaan.
Naimisiin voi halutessaan mennä ruokatunnilla maistraatissa tai massavihkimistapahtumissa ilman isoja seremonioita. Sopisiko järjestely miehelle. Entäpä jos varaat ajan maistraatista ja ilmoitat sen miehelle.
Miten sitten olette päätyneet kihloihin, jos mies ei ole koskaan puhunut vakavissaan naimisiin menosta? Etkä sinäkään ole kosinut. Ilmeisesti teillä on sellainen "teinikihlaus" mikä ei mitenkään liity naimisiin menoon. Jos taas olette sopineet aikoinaan naimisiin menosta (= kihlaus) niin sitten mies on muuttanut jostain syystä mielensä tai kusettanut sua.
Kyllä sinuna vaatisin syitä miksi mies ei halua mennä naimisiin vielä. Älä tyydy vastaukseen, että ei tässä ole kiire. Äläkä mihinkään muuhunkaan ympäripyöreään. Ei kyllä ole mitään kiirehtimistä, jos olette 15 v olleet yhdessä! Miksi mies haluaa edelleen odottaa? Miksi nyt ei olisi yhtä sopiva hetki kun vaikka viiden vuoden päästä? Hän voisi olla rehellinen ja kertoa ainakin kertoa oikean syyn. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole mitään periaatteellista syytä, että ei aio koskaan mennä naimisiin. Jos on, niin se pitäisi sulla kertoa, että et turhaan odottele.
Veikkaisin kyllä, että mies on epävarma haluaako hän olla kanssasi lopunelämänsä.
Toisaalta ihan hyvin kai teillä on näinkin mennyt 15 vuotta? Moni ei ole naimisissakaan niin kauan? Mutta ymmärrän kyllä, että sua vaivaa ne syyt miksi mies ei halua naimisiin mennä. Että missä mättää.
Joku ehdotti testamentin tekoa. Naimisiin meno ei ole sen vaivalloisempaa kuin testamentin tekokaan.
Ei ole kyllä fiksua vitsailla lapsille, että ei ehkä halua kanssasi naimisiin!