Mitä mieltä te ootte nettideittailuna välineenä? Mä pidän sitä hyvänä välineenä, joka sopii parhaiten sellaisille henkilöille jotka on liian ujoja aloittamaan tutustumista toiseen live-elämässä.
Kun mä aloitin nettideittailun niin mä kuvittelin että persoonat joita mä sieltä löytäisin olis samankaltaisia kuin mä: Ei käy baareissa, urheilu ei ole elämäntapa ja ovat enemmän kiinnostuneita ihmisistä persoonana kuin kuoresta mikä meillä on ympärillämme.
Mä olin valitettavasti pahasti väärässä. Suurin osa tuntuu olevan jopa menevämpiä kuin ne jotka ei harrasta nettideittailua. Mä en tarkoita tällä baarissa juoksijoita vaan niitä joille urheilu on elämäntapa ja tykkää sen lisäks tehdä kaikenlaista extremeä. Korkeasti koulutettuja kaiken lisäks. Just sellasia henkilöitä jotka taatusti löytää paremmin seuraa live-elämästä kuin netistä.
No nettideittailu on kaikille sallittua, joten en mä tässä rupea valittamaan. Odotukset oli vaan jotain muuta. No mutta mitäs mieltä muut on?
Kun mä aloitin nettideittailun niin mä kuvittelin että persoonat joita mä sieltä löytäisin olis samankaltaisia kuin mä: Ei käy baareissa, urheilu ei ole elämäntapa ja ovat enemmän kiinnostuneita ihmisistä persoonana kuin kuoresta mikä meillä on ympärillämme.
Mä olin valitettavasti pahasti väärässä. Suurin osa tuntuu olevan jopa menevämpiä kuin ne jotka ei harrasta nettideittailua. Mä en tarkoita tällä baarissa juoksijoita vaan niitä joille urheilu on elämäntapa ja tykkää sen lisäks tehdä kaikenlaista extremeä. Korkeasti koulutettuja kaiken lisäks. Just sellasia henkilöitä jotka taatusti löytää paremmin seuraa live-elämästä kuin netistä.
No nettideittailu on kaikille sallittua, joten en mä tässä rupea valittamaan. Odotukset oli vaan jotain muuta. No mutta mitäs mieltä muut on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, itse olen ollut nettideitissä 3 vuotta ja käsitykseni siitä on pinnallinen. Netistä löytää parhaiten seuraa ihmisten jotka etsivät parisuhdetta mikä on olemassa mutta, se ei ole kauhean syvällinen. Parhaiten kuvaan mielipiteeni (joka perustuu kokemukseen) oman ikäisen naisen tyyppisellä profiililla eli naisen 28v;
*mies, 27v - 35v
pituus 168 cm -180cm
*paino 70kg - 99kg
*vartalo;normaali,sporttinen,hoikka
*harrastaa liikuntaa vähintään muutaman kerran viikossa
*tykkää mennä kerran viikossa ulos
*luonne; rento, rehellinen, omaa omat mielipiteet ja mukava
*ei halua tehdä kaikkea yhdessä vaan jonkun verran myös omaa aikaa
*lapset; ehkä tai ei ruksia missään kohdassa
*ammattikorkea tai korkeampi koulutus
Ja siinäpä se, noistahan sitten pitäisi tietää minkälainen neiti ajatusmailmaltaan siellä toisessa päässä on.Itse jään kaipaan ajatuksia parisuhteesta mitä odottaa siltä tai mihin se perustuu yms. Tykkääkö vietää aikaa metsässä vai kaupungissa tai mistä haaveilee.Eli, siis kyse on ihan persoonasta ja mitä haluaa elämältä. Siihenhän sitä pitäisi haluta tutustua.
Mutta, tälläistä se on ja itse olen tullut pitkän ajan ja kierroksen jälkeen siihen että, voisi olla aika luovuttaa ja alkaa enemmin iskemään silmää kaupassa mukavalle kassaneidille. Siinä voisi sentään saada ystävällisen hymyn, viestittömyyden ja viestien vastaamattomuuden sijaan.
Huvittavaa kun katselee noita uusimpia profiileja treffien etusivulta, ei kansa paljoa näytä jaksavan panostaa siihen tekstiosioon. Lause tai pari ja sitten vaan odottelemaan, ihanku sosiaalipummi pistäis päivälapun postiin ja jää odotteleen päivärahoja joiden eteen ei tarvi tehdä mitään. Itse sentään vähän pidemmästy yritin panostaa mutta kun ei ole kuvaa tällä hetkellä (ylläpito hylkäsi ihmeellisesti jälkijunassa) niin eipä siellä kukaan käy katsomassa.
Sehän on tietty ihan jokaisesta itsestään kiinni, mitä sinne profiiliinsa sepustaa! Ja paremminhan se edesauttaa niiden samanmielisten löytämistä, kun kuvailee parhaansa mukaan sitä omaa sielunmaailmaa ja mimmosista asioista ja ihmisistä pitää. Eikä ole ollenkaan pahitteeks erottua vähän joukosta, varsinkin kuvattomalla profiililla. Itse ainakin olen tutustunut netin kautta enimmäkseen mukaviin ja samanhenkisiin ihmisiin, joista tullut jopa hyviä kavereita ja vieläpä selvinpäin! Baareissa kun ei tunnu tutustuvan kehenkään järkevään, kun miehet varsinkin tuppaavat juomaan itseltään aivan tajun kankaalle :/ Eikä niissä ny muutenkaan jaksa liiemmin aikaansa kuluttaa..
Mä tässä olen pohtinut, että kuinka moni nettideittailijamies alkaa jänistämään tapailua ihan vaan siksi, että profiilissa on selkeästi sanottu että nainen on tositarkoituksella liikenteessä. Ahdistuuko suurin osa miehistä siitä ja vetää jarrut päälle?
Live-elämässä tuollainen tositarkoitus asia tulee ilmi vasta tutustumisen edetessä, kun taas nettideitissä se pamahtaa suoraan silmille.
No ne miehet ahdistuu ketkä ei ole tositarkoituksella liikkeellä. Itellä ei oo koskaan ollu mitään pelkoa tutustua naiseen koska oon itekin tositarkoituksella. En mä erikseen rupee pelejä pelailee kun on konsoli sitä varten.
Niii, no omalla kohdalla voin sanoa että, jarrua enemmin tarvittaisiin jos sellainen neiti löytyi mitä etin ;D Oikeastikkin, se mitä etin ja toivon löytäväni on jotain sellaista mikä on todella hienoa itelleni jos sen löydän.Kyse on siis sellaisista elämän - ja parisuhdearvoista, mitä oikeastikkin harva ihminen omaa.Jos sellaista kultaa jostain löytää niin irti en päästä ;D
Varmaan aika moni. Jotkut miehet oikein naukumalla naukuvat että eikö millään voisi antaa periksi kumppanin hakemisesta ja tyytyä seksiin. Toiset miehet utelevat että onko pakko olla niin vakavaa, ja eikö ystävyys (=seksi) kävisi. Kolmannet miehet haukkuvat täysin pystyyn siitä miten on iloton ihminen joka saa loppuelämänsä kanssa käydä kissan kanssa mustikassa kun ei tajua ottaa elämää kepeästi.
Ja sitten jotkut alkavat inisemään siitäkin kun sanoo että haluaa seurustelusuhteen jossa ei muuteta yhteen. Tuntuu ettei mikään ole hyvä. Jos haluaa tilaa hengittää, onkin horoperse johon ei voi luottaa, jos haluaa uskollisuutta, on tiukkis nutturapää. On se kumma ettei nettideiteissä kenellekään käy NORMAALI aikuisen iän tutustuminen ja EHKÄ seurustelu jos tykästytään toisiinsa. Ei kai se vakavan suhteen haku sitä tarkoita että on heti pakottamassa naimisiin tms.? Mistä sen voi tietää jos vaikka puolen vuoden päästä kokeekin ettei tästä mitään tule? Mutta tuntuu että miestä varten pitäisi oikein allekirjoittaa paperi että tämä ei ole eikä saa olla vakavaksi muuttuvaa, että herra hidalgo saa jatkaa vapaasti panoseuran etsintää vaikka me tapailemme!
90-luvulla nettideitti toimi kuten aloittaja kuvasi, ehkä vielä 2000-luvun alkupuolellakin mutta silloin en itse ollut "markkinoilla". Palasin nettiin 2006-2007 ja olen pitänyt profiilia muutamaan kertaan sen jälkeen, tuloksena muutamat yksittäiset treffit ja nekin tuolloin 6-7 vuotta sitten.
Tottakai olen itsekin näiden vuosien aikana vanhentunut, mutta vastaavasti ovat vanhentuneet ne miehet, joita olen netin kautta hakenut., eli ei iän pelkästään olisi pitänyt muuttaa tilannetta näin radikaalisti.
Itse tulin nettideitteihin mukaan ekan kerran vasta 2010, ja siitä eteenpäin on vaikuttanut siltä että keski-ikäisten eli yli 35-vuotiaiden ihmisten kohdalla kaikki nettideittisaisit ovat pelkkiä ihmisvarastoja. Kukaan ei poistu, ketään uusia ei tule. Tai jos joku tulee niin samantien myös katoaa, ilmeisesti vienti on kovaa juuri suhteistaan vapautuneilla. Mutta jos ei siis satu ensimmäisten kuukausiensa aikana löytämään ketään, saa jäädä ikuiseksi nettideittitapettikukkaseksi. Näemmä.
.