"Painoin 105 kiloa. Hikoilin kun sika, peilikuva ällötti ja vaatteita ei löytynyt mistään, koko 46 alkoi olla nafti.
- Olin tosin muuten terve, mitä nyt selkä vaivasi välillä. Madonnan keikalla päässäni napsahti, katsoin 50-vuotiasta muijaa lavalla, missä kunnossa hän oli ja itse olin 30-vuotias perunasäkki, Piia kertoo avoimesti."
Iltasanomat kertoo kuinka Piia, 35, pudotti 40 kiloa ja löysi elämänilon.http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288640251120.html
Aivan upeaa että jotkut nuoret naiset myöntävät ylipainonsa ja päättävät muuttaa itsensä. Tässä hyvä esimerkki niin monelle "perunasäkille" kuten Piia entistä itseää kutsuu.
- Olin tosin muuten terve, mitä nyt selkä vaivasi välillä. Madonnan keikalla päässäni napsahti, katsoin 50-vuotiasta muijaa lavalla, missä kunnossa hän oli ja itse olin 30-vuotias perunasäkki, Piia kertoo avoimesti."
Iltasanomat kertoo kuinka Piia, 35, pudotti 40 kiloa ja löysi elämänilon.http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288640251120.html
Aivan upeaa että jotkut nuoret naiset myöntävät ylipainonsa ja päättävät muuttaa itsensä. Tässä hyvä esimerkki niin monelle "perunasäkille" kuten Piia entistä itseää kutsuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totta kai on hienoa jos onnistuu pudottamaan liikakilot.
Mutta ITSEINHO ei ole hyvä motivaatio! Se kun ei yleensä katoa ja sula kilojen myötä.
Ei yhtälö mene niin, että hoikka ja onnellinen - lihava ja onneton.
Hyvä olo ja itsetunto tulee sisältäpäin. Tärkeintä on hyväksyä oma itsensä KOKONAAN juuri minuna itsenäni. Ja kun itseään rakastaa, haluaa myös pitää itsestään huolta ja sitä kautta terveydestään.
jos laihtumalla saa itseinhon pois, niin silloin minusta ainakin se on ihan tarpeeksi hyvä motivaattori muiden joukossa.
Miksi elää tahallaan itseinhossa? Ja jos vielä tietää mistä inho johtuu. Miksi olla tahallaan lihava?
Itseinho ja -viha tulee jostain muualta, ja se kohdistetaan omaan itseen.
Itseinhon kannustamana esim. laihdutus voi olla jopa vaaralllista; johtaa erittäin herkästi syömishäiriöön
Ihminen joka inhoaa ja vihaa itseään, ei ole sen onnellisempi langanlaihana mallina kuin on ylipainoisenakaan.
Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä. Vasta kun itsetunto ei ole ulkoisista asioista kiinni, kun pystyy pitämään itsestään omana itsenään, on itseutnto kohdillaan.
Totta kai voi olla liikaa kiloja ja voi olla tyytymätön niinhin, mutta itsensä vihaaminen ja solvaaminen ei ole tervettä.
Terve asenne on se, että ensin tiedostaa; joo, mulla on kyllä liikaa tuossa ja tuossa, en ole siihen tyytyväinen. Siis teen asialle jotakin. Minulle on terveys ensiarvoisen tärkeä. Haluan elää vapaasti ilman liikakilojen tuomaa rasitusta. Mutta; en vihaa itseäni! Haluan parasta tälle minulle itselleni!
Alan syödä terveesti, joka ei tarkoita kitudiettiä joka ei koskaan tule onnistumaan.
Karsin ruokavaliosta turhan sokerin, alkoholin, pullat ja keksit, karkit yms. Mikä taas ei tarkoita etten koskaan saa niitä syödä, vaan että ne ei kuulu päivittäiseen ruokavaliooni olennaisena osana. Enkä tarvitse niitä "lohduttaakseni" itseäni, tai uhmatakseni tai kostaakseni ja mitä niitä mässytyksen syitä nyt löytyy.
Ennemminkin, jos jotain inhota pitää, terveempää on inhota mässäilyä. Tervettä on löytää normaali suhde ruokaan ja liikkumiseen.
Se että on ylipainoinen, ei ole kroppani vika, vaan vika löytyy ylempää; korvien välistä.
jos vaihtoehtoina ovat itseinho ja itseinhosta pääsy hankkimalla terveen vartalon, niin kumman valitsisit?
Suurimmalle osalle naisia laihduttaminen normaalimittoihin on mahdotonta vain tahdonpuutteen vuoksi. Sitten sitä valtavaa lihomista selitellään kaikilla aineenvaihdunta ym. höpöjutuilla kun kysymys on ainoastaan siitä että koko ajan syödään ja juodaan kaloreita enemmän kuin kulutetaan. Ihminen ei voi lihoa jos kuluttaa vähintään sen määrän mitä suuhunsa ahtaa ja toisaalta laihtuminen alkaa vain kun kuluttaa enemmän kaloreita kuin keho saa.
Miten niin naisille? Miten miehet sitten eroavat tässä asiassa?
39 kiloa pudottanut Marika, 41, pääsi eroon roskaruoasta - "Parasta on itsevarmempi olo"
Aloittaessaan Marika painoi 114 kiloa, nyt paino on noin 75 kiloa.
- Nyt olen ihannepainossa ja tyytyväinen, Marika sanoo.
Marika on myös jättänyt pizzat ja hampurilaiset kokonaan pois ruokavaliostaan. Karkkihyllyn ohi hän kävelee myös, vaikka syö toisinaan vähän tummaa suklaata.
Hän on ottanut liikunnan mukaan elämäänsä.
- Lenkkeily ja sali ovat jääneet tavaksi, vaikken himokuntoilekaan. Liikun muutaman kerran viikossa.
Laihtuminen oli niin kovan työn takana, ettei Marika halua pilata tuloksia mässäilyllä. Parasta uudessa olomuodossa on itsevarmempi olo.
- Kun menen kauppaan ostamaan vaatteita, ne näyttävätkin hyvältä. Sitä haluaa jatkaa, eikä luopua siitä mitä on saavuttanut.
Marika kertoo myös jaksavansa liikkua paljon enemmän kuin aikaisemmin.
- En jaksanut edes lähteä ulos lenkille, se oli pelkkää sohvalla makoilua.http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288642813037.html
Minä ihmettelen miten yli satakiloiinen on saanut mahdutettua itsensä kokoon 46. Ellei sitten ole tosi pitkä, mainittiinkos tuossa pituutta?
Samaa ihmettelen minäkin. Itse käytin saman painoisena 50/52 koon vaatteita! Olen 172 pitkä.