Pitkään olen kärsinyt siitä ettei mikään juurikaan kiinnosta, mistään en erikoisemmin nauti.Seksi ja naiset myöskään ei tunnu kiinnostavat juurikaan.
-
Käytin pitkään masennuslääkkeitä aikoinaan ja oletin jotta niistä on jäänyt päälle sivuoire josta johtuu haluttomuus.
Ikää on jo 35 vuotta ja pakkoneuroosin oireiden kanssa olen tapellut koko elämäni enemmän ja vähemmän, nyt kumminkin niiltä olen vähän saanut olla rauhassa ja ehkä oppinut sitten elämäänkin niiden kanssa, niin selvästi huomaan mikä minua vaivaa.
Olen ahditunut kokoajan ilman minkäänlaista järkisyyytä, pelkään kaikkea, murehdin asioita,, oikeastaan elämä menee murheesta murheeseen.
Murehdin jopa koko maailman asioita, öljyn loppumista, väestönkasvua, ympäristöntilaa,,, en tietenkään kaikkea nyt samaan aikaan.
Tällähetkellä kun tässä kirjoitan niin olen todella ahdistunut, vaatsaa vääntää ja tekisi melkein mennä kippuraan.
-en tiedä syytä ja välttämättä sitä ei edes ole.
Yksi mahdollinen selttävä tekijä on vanhempani joissa tuntuu molemmissa olevan näitä piirteitä, jotka sitten olisin oppinut. Äiti on aina ollut kova varoittelemaan,näkee vaaroja joka paikassa, hieman neuroottisen tapainen,,,monesti hän vaikuttaa siltä kun hän olisi peloissaan koko ajan,, ei keskity ja koko ajan hääräämässä jotain.
Isä taasen näkee negatiiviset asiat joka asiassa ja pelkää niitä ja juurikin murehtii kaikkea ja kaikkea mahdotontakin.
Olenko sitten vain oppinut tämän molemmilta, enpä tiedä.
Asiaa mitä olen etsinyt netistä,,on lyhyt ja ytimekäs
-Kuinka parantua?
Jos se ei onnistu niin kuinka tämän kanssa voi elää,?
On jokseenkin ymmärrettävää jotta on haluttomuutta ja mikään ei kiinnosta jos on kauhea ahdistus koko ajan päällä.
yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
13
1522
Vastaukset
- Turbaani
Seksuaalinen haluttomuus voi johtua hyvinkin käyttämistäsi "masennuslääkkeistä". Ne kastroivat osan porukasta pitkäaikaisesti tai pysyvästi.
"Masennuslääkkeet" jättävät jälkeensä myös usein tunteettomuuden, joka saattaa johtaa kroonisen masentuneisuuden lisäksi jatkuvaan ahdistuneisuuteen. Usein raportoitu lääkevamma on mainitsemasi kyvyttömyys tuntea mielihyvää asioista. Muun muassa em. mahdollisten seuraamuksien vuoksi en itse suosittele kenellekään "masennuslääkkeiden" käyttöä masennuksen hoidossa, koska se pahentavat ja kroonistavat pitkässä juoksussa henkilön masentuneisuutta.
Totta kai toinen asia, joka pitää selvittää ja arvioida on onko taustalla jotakin psyykkistä ongelmaa, mutta sitä en pysty arvioimaan, kun en sinua ja elämääsi tunne. Aikaisempi "masennuslääkkeiden" käyttö on kuitenkin merkittävä tekijä, jonka merkitystä ei saa aliarvioida. Tiedämme, että mm. SSRI-luokan "masennuslääkkeet" voivat jättää pysyviä vaurioita aivotoimintoihin lopettamisen jälkeenkin.
Ikävintä on, että en pysty neuvomaan miten asiasta voisi parantua tai miten sen kanssa voisi oppia elämään. Lukuisten ihmisten elämän on menetetty aikaisemman mielialalääkekäytön seurauksena. Toisaalta toivoa antaa se, että osa on kyennyt nousemaan takaisin jaloilleen useiden vuosien toipumisen jälkeen. Toipumisaikoja voivat olla esimerkiksi 3-4 vuotta, 7 vuotta tai 10 vuotta. Jos kyseessä on sinunkin kohdallasi aivovauriosta sen korjaantuminen voi kestää vuosia.
Ensimmäisenä lähtisin sulkemaan pois kaikki sairaudet ja kilpirauhasasiat, ruokavalion siistisin, hankkisin jonkun kevyen liikuntaharrastuksen (vaikka lenkkeily) ja pyrkisin olemaan tekemisissä sosiaalisesti. Sosiaalisointikin voi onnistua vaikka uuden harrastuksen kautta, vaikka joku harrastelijakerho liityen ihan mihin vaan mistä pidät tai olet ennen pitänyt. Tai se voi olla kokonaan uusi. Tärkeintä olisi, että pääsee hieman sosialisoimaan, koska toisten ihmisten seura on hyvä pitämään kiinni elämässä.
Saanko kysyä kauanko otit "masennuslääkkeitä", minkä syyn vuoksi niitä sinulle annettiin, millä annoksella söit, kuinka kauan, minkä vuoksi päädyit lopettamaan ja kauanko on kulunut tuosta lopettamisesta?- murheetpois
Turbaanin viesti on täyttä huuhaata. Neuvoisin aloittajaa mieluummin kääntymään oikean lääkärin puoleen. Liian tosissaan ei kannata ottaa tänne krijoittavien "kaikkitietävien" viestejä. Ahdistus ei ole vaarallista vaikka tuntuu pahalta. Murehtiminen (esim. edellisessä viestissä olevien asioiden murehtiminen) ei auta ollenkaan, joten täältä luettuja juttuja ei aina kannata ottaa tosissaan.
Lääkkeiden mahdollisista sivuoireista on turha yksikseen murehtia. Lääkärit tietävät mitä tekevät, paremmin kuin tällä palstalla neuvovat. Lääkäri ei määrää lääkkeitä, jos niistä ei hänen mielestä olisi hyötyä. Oletan että olet kertonut lääkärille pakkoneuroosista? Jos vielä syöt masennuslääkkeitä voi ottaa yhteyttä lääkäriin/terveyskeskukseen ym. ja kysellä miten sinun tulee toimia koska ahdistusta on ilmennyt. Uskoisin kuitenkin heidän neuvovan sinua jatkamaan, sillä masennuslääkkeet saattavat auttaa pakkoneuroosiin. Masennuslääkkeitä myös määrätään pakkoneuroosin hoitoon.
Minä kärsin myös mm. ahdistuksesta mutta olen oppia elämään sen kanssa, koska tiedän ettei se ole vaarallista. Se voi tuntua ikävältä, mutta muistutan aina itseäni siitä, että se menee ohi. Vinkkejä ahdistuksesta parantumiseen löytyy paljon mm. (muista lähdekriittisyys: keskustelupalstoilla olevat viestit eivät ole aina kovin luotettavimpia, jotkut tykkää pelotella turhaan).
Minä saan ahdistusta pois muun muassa :
- silittämällä vatsaa, reittä tai käsvartta vatteen päältä samalla kun mietin mielessä "kaikki järestyy", Onnistuu parhaiten maatessa selällään.
- muistuttamalla itseäni siitä että ahdistun on vain reaktio eikä mikään vika tai tauti,
- kirjoittamalla paperille ahdistavat asiat ja kun ne on krijoitettu paperille ajatella että niitä ei enää tarvitse miettiä,
- käymällä kävelylenkillä,
- tekemällä jotain fyysistä työtä,
- tekemällä jotain luovaa,
- muistuttamalla itseäni siitä että ahdistuminen ei ole vaarallista, vaikka ahdistus saattaakin sillä hetkellä tuntua ikävältä (samalla tavalla kuin esim. pelko, jännitys, ärtyneisyys tai suru),
- yritämällä kääntää mielessä negatiiviset asiat positiivisiksi, esim. jos ruokakauppa on jo mennyt kiinnni mietin että onneksi minulla ei ole kauppaan kovin monen kilometrin matka ja huomenna ei ole pyhäpäivä, joten kaikki on hyvin. Maidon ollessa loppu mietin että onneksi saan janon sammutettua vedellä. Väsyessä työhön olen kiitollinen siitä että minulla on jokin työpaikka y.m.
- tekemällä rentoutumisharjoituksia,
Mikään keino ei välttämättä toimi heti, mutta ajan myötä helpottaa, usko pois. Tsemppiä! :) - Turbaani
murheetpois kirjoitti:
Turbaanin viesti on täyttä huuhaata. Neuvoisin aloittajaa mieluummin kääntymään oikean lääkärin puoleen. Liian tosissaan ei kannata ottaa tänne krijoittavien "kaikkitietävien" viestejä. Ahdistus ei ole vaarallista vaikka tuntuu pahalta. Murehtiminen (esim. edellisessä viestissä olevien asioiden murehtiminen) ei auta ollenkaan, joten täältä luettuja juttuja ei aina kannata ottaa tosissaan.
Lääkkeiden mahdollisista sivuoireista on turha yksikseen murehtia. Lääkärit tietävät mitä tekevät, paremmin kuin tällä palstalla neuvovat. Lääkäri ei määrää lääkkeitä, jos niistä ei hänen mielestä olisi hyötyä. Oletan että olet kertonut lääkärille pakkoneuroosista? Jos vielä syöt masennuslääkkeitä voi ottaa yhteyttä lääkäriin/terveyskeskukseen ym. ja kysellä miten sinun tulee toimia koska ahdistusta on ilmennyt. Uskoisin kuitenkin heidän neuvovan sinua jatkamaan, sillä masennuslääkkeet saattavat auttaa pakkoneuroosiin. Masennuslääkkeitä myös määrätään pakkoneuroosin hoitoon.
Minä kärsin myös mm. ahdistuksesta mutta olen oppia elämään sen kanssa, koska tiedän ettei se ole vaarallista. Se voi tuntua ikävältä, mutta muistutan aina itseäni siitä, että se menee ohi. Vinkkejä ahdistuksesta parantumiseen löytyy paljon mm. (muista lähdekriittisyys: keskustelupalstoilla olevat viestit eivät ole aina kovin luotettavimpia, jotkut tykkää pelotella turhaan).
Minä saan ahdistusta pois muun muassa :
- silittämällä vatsaa, reittä tai käsvartta vatteen päältä samalla kun mietin mielessä "kaikki järestyy", Onnistuu parhaiten maatessa selällään.
- muistuttamalla itseäni siitä että ahdistun on vain reaktio eikä mikään vika tai tauti,
- kirjoittamalla paperille ahdistavat asiat ja kun ne on krijoitettu paperille ajatella että niitä ei enää tarvitse miettiä,
- käymällä kävelylenkillä,
- tekemällä jotain fyysistä työtä,
- tekemällä jotain luovaa,
- muistuttamalla itseäni siitä että ahdistuminen ei ole vaarallista, vaikka ahdistus saattaakin sillä hetkellä tuntua ikävältä (samalla tavalla kuin esim. pelko, jännitys, ärtyneisyys tai suru),
- yritämällä kääntää mielessä negatiiviset asiat positiivisiksi, esim. jos ruokakauppa on jo mennyt kiinnni mietin että onneksi minulla ei ole kauppaan kovin monen kilometrin matka ja huomenna ei ole pyhäpäivä, joten kaikki on hyvin. Maidon ollessa loppu mietin että onneksi saan janon sammutettua vedellä. Väsyessä työhön olen kiitollinen siitä että minulla on jokin työpaikka y.m.
- tekemällä rentoutumisharjoituksia,
Mikään keino ei välttämättä toimi heti, mutta ajan myötä helpottaa, usko pois. Tsemppiä! :)"Turbaanin viesti on täyttä huuhaata."
Sinähän sen tiedät. Olet tyhmä kuin kivi.
"täältä luettuja juttuja ei aina kannata ottaa tosissaan."
Vastaavan ajattelutavan vuoksi jatkossakin ihmiset tulevat tekemään siirtoja, joita he joutuvat myöhemmin katumaan. Olisiko sittenkin kannattanu kuunnella ja tutkia enemmän?...
"Lääkärit tietävät mitä tekevät, paremmin kuin tällä palstalla neuvovat. Lääkäri ei määrää lääkkeitä, jos niistä ei hänen mielestä olisi hyötyä."
Niinhän sitä tietämättömämpi luulisi.
"muista lähdekriittisyys: keskustelupalstoilla olevat viestit eivät ole aina kovin luotettavimpia, jotkut tykkää pelotella turhaan"
Enpä usko, että monikaan jaksaa pelotella turhaan. Itse en ainakaan viitsisi viettää aikaani täällä ellei minulla olisi tärkeää tietoa jaettavana. En usko, että muutkaan turhaan täällä varoittavat. Tyhmintä mitä ihminen voi tehdä on sivuuttaa aikaisempien käyttäjien ja asiaan tutustuneiden ihmisten mielipiteet ja kokemukset.
- ei oo vaarallista
Mulla on tosi lievää ahdistusta. Nykyisin sen hyväksyminenki on helpompaa ku ennen.
Ensin paijailen kylkiä molemmin käsin hitaasti mutta painaen kunnolla ja koitan rauhottua. Paine rauhottaa.
Kun oon vähän rauhottunu hyväksyn että ahdistuin jostain enkä aina itekkään tiedä mistä. Mietin että nyt tuli taas ahdistus voi ku mukavaa ja on mulla ollut tätä ennenkin. Ajattelen että siinpä se ahdistus kävelee mun kanssa käsikädessä jonkun aikaa ja tajuan ettei mulla ole mitään vaaraa ja selviän vaikka tuntuukin vähän ikävältä. Muistutan itteeni siitä ettäse vaan on tunne tai reaktio jostain eikä mitään pahempaa. Kun oon vähän aikaa käsitelly itekseni tota ja miettiny välillä että nyt vähän ahdistaa voivoi alan miettiin muita asioita ja tekeen jotain fyysistä, esim piirtelen, remontoin, siivoan, auraan lumet pihalta, maalaan seiniä, lähen lenkile, pompottelen palloa ym. Sillo olo alkaa helpottaa. Nyt on remppa menossa kotona ja siks tunteita on helppo purkaa kun on jotain fyysistä tekemistä :D Ulkoilu saattaa välillä auttaa. Mutta mulla ahdistus onsiis tosi lievää.
Alussa kun en saanu ahdistusta pois, mietin vaan että ihan sama. Nyt ahdistaa, monia muitakin välillä ahdistaa ja tää menee joskus ohi. Ajattelen vaan et ihan sama, ei tähän kuole. Vertaan usein talvella lumisateeseen tai kylmyyteen, kumpaankaan ei kuole tai kesällä vesisateeseen, ei siihenkää kuole, kastuu vaan. - näin...
Aivan varmasti vanhempien toimintamallit periytyvät. Lapsihan aistii vanhempien "energiat" tiedostamattaankin.
Itselläni hieman sama tilanne, äiti oli aikanaan ylihuolehtivainen ja isä pelokas/negatiivinen ja kas - hieman yli kymmenvuotiaasta sitten alkoi ilmetä pakko-oireita ja ahdistuneisuutta ja sillä tiellä ollaan. Välillä helpompia jaksoja.- turhake72
sama täällä; molemmat vanhemmat aina varotellu milloin mistäkin vaarasta, ollu huolestuneita ja ylihuolehtivaisia. Vaikka olen jo aikuinen niin jotenkin ei ole koskaan oppinut luottamaan siihen, että kyllä elämä kantaa ja kaikki asiat yleensä järjestyvät. Virheitä sattuu ja se on ihan ok, kyllä niistäkin selviää.
Sen sijaan näen vaaroja/uhkia kaikessa mahdollisessa ja kuvittelen, että kaikki menee takuulla pieleen/jotain kamalaa tapahtuu; enemmän tai vähemmän ahdistaa aina jokin ;( lääkkeitä olen popsinu vuosia, ja ehkä ne leikkaa pahimmat olot, mutta ei valitettavasti kokonaan :(
- hyvä että ponjaat
Sinulle aloittaja muutama sana. Jos kotona on ollut tuollaista, niin olet imenyt itseesi tuon perusturvattomuuden. Kun vanhemmat pelkäävät, että ei tässä päästä eteenpäin, elämä ei kanna, kaikessa kokevat vain epävarmuutta, niin lapsi jopa vauva vaistoaa jo kasvaa tunteeseen että elämä ei kanna.
Nuo vatsakivut, ja öljykriisti ovat tapa ulkoistaa turvattomuutesi. Voi kun osaisit heittää moiset uhkakuvat Luojan huoleksi. Ei niitä yksi pieni ihminen voi kantaa eikä ratkaista.
Olet jo hyvillä jäljillä kun itsekkin tiedostat, mistä kaikki voi johtua. Ihan tietoinen järkeilykin auttaa, kun ymmärtää että totuus on ihan muuta kuin "miltä tuntuu." Sitten voi itselleenki todeta, että öljy on sittenkin riittänyt täksi päivää ja riittää varmaan huomennakin.
Elämmehän oikeastaan vain tätä hetkeä ja päivän kerrallaan. - ahdistuksen löysin..
Kiitoksia vastauksista.
Ikävä sinänsä että on ogelmia mutta lohdullista lukea jotta muitakin jotka ovat kokeneet hieman samanlaisen lapsuuden, vaivaavat samanlaiset ongelmat.
Hyödyllistä on tietää mistä tämä kaikki on lähtöisin, tietenkään ei mitään hyöytyä ole vanhempia alkaa syyllistämään enkä haluakkaan. He ovat tehneet parhaansa.
Voin suositella sen nimistä kirjaa kuin:
Robert L. Leahy: Älä huoli
Itse olen jonkin verran saanut apua juuri lukemalla .
Olen myöskin 3 vuotta käynyt psykoterapiassa, olihan siitä apua vähän.
Sen opin terapiassa jotta ahdistuksen kanssa voi elää, ennen yritin poistaa ahdistusta kaikinkeinoin.
Hyvä vastauksia on tullut, kiitos niistä.
Yksi vastaus puuttuu kysymykseen : kuinka parantua?
Voipi olla jotta sitä vastausta ei olekkaan, on vain opittava elämään.- moooi:)
Minulla on aika samankaltaisia oireita kuin sinulla. Olen jatkuvasti huolestunut kaikesta, pienenä minulla oli jo paniikkihäiriö ja olen nytkin todella ahdistunut(tuntuu etten olisi edes melkein elossa). Mulla on aina sellanen olo että oon puolikuollu ja tavallaan jossain toisessa maailmassa :\ ja joskus tulee pakko oireita ja kamalia pelkoja. Mutta kaippa sitä täytyy vaan kestää ja aika on vähän lieventänyt tätä.
- Täälläkin yksi
moooi:) kirjoitti:
Minulla on aika samankaltaisia oireita kuin sinulla. Olen jatkuvasti huolestunut kaikesta, pienenä minulla oli jo paniikkihäiriö ja olen nytkin todella ahdistunut(tuntuu etten olisi edes melkein elossa). Mulla on aina sellanen olo että oon puolikuollu ja tavallaan jossain toisessa maailmassa :\ ja joskus tulee pakko oireita ja kamalia pelkoja. Mutta kaippa sitä täytyy vaan kestää ja aika on vähän lieventänyt tätä.
Täysin sama tilanne täälläkin.
Ongelmaa on jatkunut erinnäisin voimakkuuksin kohta 10 vuotta.
Terapiaa ja lääkityksiä koiteltu, niistä jonkinverran ollut apua mutta edelleen mitä enemmän aikaa kuluu sitä raskaammaksi tämä ahdistus käy.
Ei siihen parantumiseen mitään nopeaa tai helppoa keinoa taida olla, jos ollenkaan. Joillain ehkä aika auttaa siihen, toisilla taas lääkeet, ja sitten ne onnettomimmat joille kumpikaan ei tunnu auttavan. - helpotusta
Kiitos! Täytyy lukea toi kirja.
- makuja
Olet vieläkin masentunut oireiden perusteella,hanki ammattitaitoinen psykiatri ja psykoterapeutti.
- Turbaani
"Psychiatry has damaged and killed human beings who came to them for help. They have routinely disempowered people, and have spuriously equated all human distress to their confidently-touted, but fictitious, chemical imbalances, and, more recently to the twitching of aberrant neural circuits. They have arrogantly promoted themselves as the arbiters of normalcy and the healers of emotional pain. They have systematically undermined the notion of self-improvement through effort, and through natural social support networks. They have enslaved millions to their toxic psychotropic chemicals. And we haven’t hit bottom yet."
Philip Hickey, PhD
March 12, 2014
Philip Hickey is a retired psychologist. He has worked in prisons (UK and US), addiction units, community mental health centers, nursing homes, and in private practice. He and his wife, Nancy, live in Colorado, and have four grown children.
http://www.madinamerica.com/2014/03/benzodiazepines-dangerous-drugs/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2544659Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii783105- 472483
- 281873
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua451777- 851497
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘851295PS uusimman gallupin rakettimainen nousija
https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden143975- 69958
Sellainen tunne sydämessä
Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,86894