Kerron vanhemmistani, jotka ovat jo yli 55-
vuotiaita. He ovat olleet yhdessä noin 30 vuotta
ja saaneet 6 lasta. Avioriitoja on ollut jonkin
verran suhteessa, mutta nyt viimeisen 10 vuotta
on tuntunut, että tilanne on aikas rauhallinen.
Nyt tilanne on muuttunut radikaalisesti: ensin
äidillä todettiin diabetes ja sitten, tutkimusten
jälkeen hän joutuu syömään myös sydänlääkkeitä ja
kolesterolilääkkeitä. No, tilanne on "hyvä"
lääkityksen takia, mutta...noin muutama kuukausi
sitten hän alkoi epäillä miehellään olevan toinen
nainen ja me lapset ensin ajateltiin: joo, joo,
äidin mielikuvitusta vain. Itsekin kyllä
ihmettelin isäni pitkiä poissaoloja kotoaan,
silloin kun heidän luona kävin (asun kaukana
vanhempieni luota, joten käyn siellä 7-9 krt
vuodessa). 2 kuukautta sitten totuus selvisi ja
isämme todella oli naapuritalon naisen kanssa
kulkenut yhdessä. Tilanne on sikäli kinkkinen,
että isäni on talonmies ja tämä nainen, joka on
10 vuotta isääni nuorempi, kuuluu taloyhtiön
jäsenistöön. Äitini, tämän asian tultua ilmi,
veti päänsä täyteen, eikä olisi syönyt
lääkkeitään ja olisi halunnut kuolla. Onnex osa
sisaruksistani oli hänen tukenaan. 2 sisarustani
on yrittänyt puhua isälle järkeä ja mitä hän
menettää, jos lähtee tuon toisen naisen kelkkaan.
Lapsenlapsiakin on jo muutama. Tuo nainen on
entinen alkoholisti ja esittää hyvänlaista
ihmistä. Isämme oli, ennen kuin tunsi koko
naista, myös "haukkunut" tuota naista. Miksi
isämme on joutunut tällaiseen tilanteeseen ja
mikä mättää? Isämme kärsii ilmeisesti
masennuksesta ja hän on tuohon
naiseen "tutustunut" talonmiehen töiden ohella.
Tämä nainen osaa vetää oikeista naruista ja hän
on uhannut jopa mennä baariin ja aloittaa
ryyppäämisen, jos isämme jättää hänet. Tämä
nainen pitää isäämme jo miesystävänään. En tiedä
mitä isämme on hänelle luvannut, mutta ilmeisesti
heikkona hetkenään jotain...isämme on sanonut
äidillemme, siis vaimolleen, että tuo toinen
nainen osaa puhua asioista. Isämme on myös
kertonut vaimolleen, että hän (siis isämme) on
aivan sekaisin, eikä tiedä minkä ratkaisun hän
tekee... jääkö asumaan vaimonsa kanssa vai
meneekö toisen naisen matkaan. Sinänsä asia olisi
ihan OK, mutta kun isämme ei tiedä mitä tekisi.
Hän leikkii mielestämme äidin tunteilla, koska
hän näkyvästi tapailee ja viettää enemmän
aikaansa tuon toisen naisen kanssa. Varmaan
kerrostalossa ihmiset jo tietävät tai arvailevat,
missä mennään. Isämme on luvannut vaimolleen,
ettei tapaisi tuota toista naista, mutta
edelleenkin hän niin tekee. On jopa valehdellut
vaimolleen päin naamaa, että on yksin lähtenyt
sienestämään, mutta hän onkin ottanut mukaansa
tuon toisen naisen (hänet on nähty!). Asian
paljastuttua isämme on sanonut, että kyllähän hän
on muitakin talon naisia kuskannut talonmiehenä
eri asioille. Meistä lapsista asia on
raivostuttava, koska tuo rasittaa eniten äitiämme
ja hän on sen verran huonokuntoinen, että pelkää
varmaan yksinjääntiäkin. Kun isä vain tekisi
ratkaisunsa...ja jos hän jättää vaimonsa, niin me
lapset kyllä hoidetaan äitiämme. Tuo isämme
ratkaisunsa venyy ja venyy ja asia tuntuu
uskomattomalta, sillä luulin tuntevani isäni
hyvin, mutta nyt hän on aivan nössö. Ennen hän
oli todella jämäkkä MIES (rakkaus sokaisee vai?).
Itse en ole paljoa puuttunut asiaan (olen
miespuolinen), koska asia ei minulle kuulu (olen
jutellut kyllä yksin äidin kanssa), mutta 2
siskoani ovat jopa tämän toisen naisen luona
käyneet ja pyytäneet hänet jättämään isämme. Yksi
veljistäni ei enää käy vanhempieni luona, koska
hän ei voi sulattaa isämme käytöstä. Kyllä me
muutkin lapset olemme vähintäänkin kiukkuisia
tilanteesta...isämmehän ei arvosta vaimoaan
lainkaan, kun näin tekee. Uskomatonta, mutta
totta! Kommentteja saa antaa.Kiitos!
P.S. Isällemme ei voi ehdottaa mitään
mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, koska hän
on sen verran jäärä juntti. Avioliittoneuvonta
olisi varmaan yksi ratkaisu.
vuotiaita. He ovat olleet yhdessä noin 30 vuotta
ja saaneet 6 lasta. Avioriitoja on ollut jonkin
verran suhteessa, mutta nyt viimeisen 10 vuotta
on tuntunut, että tilanne on aikas rauhallinen.
Nyt tilanne on muuttunut radikaalisesti: ensin
äidillä todettiin diabetes ja sitten, tutkimusten
jälkeen hän joutuu syömään myös sydänlääkkeitä ja
kolesterolilääkkeitä. No, tilanne on "hyvä"
lääkityksen takia, mutta...noin muutama kuukausi
sitten hän alkoi epäillä miehellään olevan toinen
nainen ja me lapset ensin ajateltiin: joo, joo,
äidin mielikuvitusta vain. Itsekin kyllä
ihmettelin isäni pitkiä poissaoloja kotoaan,
silloin kun heidän luona kävin (asun kaukana
vanhempieni luota, joten käyn siellä 7-9 krt
vuodessa). 2 kuukautta sitten totuus selvisi ja
isämme todella oli naapuritalon naisen kanssa
kulkenut yhdessä. Tilanne on sikäli kinkkinen,
että isäni on talonmies ja tämä nainen, joka on
10 vuotta isääni nuorempi, kuuluu taloyhtiön
jäsenistöön. Äitini, tämän asian tultua ilmi,
veti päänsä täyteen, eikä olisi syönyt
lääkkeitään ja olisi halunnut kuolla. Onnex osa
sisaruksistani oli hänen tukenaan. 2 sisarustani
on yrittänyt puhua isälle järkeä ja mitä hän
menettää, jos lähtee tuon toisen naisen kelkkaan.
Lapsenlapsiakin on jo muutama. Tuo nainen on
entinen alkoholisti ja esittää hyvänlaista
ihmistä. Isämme oli, ennen kuin tunsi koko
naista, myös "haukkunut" tuota naista. Miksi
isämme on joutunut tällaiseen tilanteeseen ja
mikä mättää? Isämme kärsii ilmeisesti
masennuksesta ja hän on tuohon
naiseen "tutustunut" talonmiehen töiden ohella.
Tämä nainen osaa vetää oikeista naruista ja hän
on uhannut jopa mennä baariin ja aloittaa
ryyppäämisen, jos isämme jättää hänet. Tämä
nainen pitää isäämme jo miesystävänään. En tiedä
mitä isämme on hänelle luvannut, mutta ilmeisesti
heikkona hetkenään jotain...isämme on sanonut
äidillemme, siis vaimolleen, että tuo toinen
nainen osaa puhua asioista. Isämme on myös
kertonut vaimolleen, että hän (siis isämme) on
aivan sekaisin, eikä tiedä minkä ratkaisun hän
tekee... jääkö asumaan vaimonsa kanssa vai
meneekö toisen naisen matkaan. Sinänsä asia olisi
ihan OK, mutta kun isämme ei tiedä mitä tekisi.
Hän leikkii mielestämme äidin tunteilla, koska
hän näkyvästi tapailee ja viettää enemmän
aikaansa tuon toisen naisen kanssa. Varmaan
kerrostalossa ihmiset jo tietävät tai arvailevat,
missä mennään. Isämme on luvannut vaimolleen,
ettei tapaisi tuota toista naista, mutta
edelleenkin hän niin tekee. On jopa valehdellut
vaimolleen päin naamaa, että on yksin lähtenyt
sienestämään, mutta hän onkin ottanut mukaansa
tuon toisen naisen (hänet on nähty!). Asian
paljastuttua isämme on sanonut, että kyllähän hän
on muitakin talon naisia kuskannut talonmiehenä
eri asioille. Meistä lapsista asia on
raivostuttava, koska tuo rasittaa eniten äitiämme
ja hän on sen verran huonokuntoinen, että pelkää
varmaan yksinjääntiäkin. Kun isä vain tekisi
ratkaisunsa...ja jos hän jättää vaimonsa, niin me
lapset kyllä hoidetaan äitiämme. Tuo isämme
ratkaisunsa venyy ja venyy ja asia tuntuu
uskomattomalta, sillä luulin tuntevani isäni
hyvin, mutta nyt hän on aivan nössö. Ennen hän
oli todella jämäkkä MIES (rakkaus sokaisee vai?).
Itse en ole paljoa puuttunut asiaan (olen
miespuolinen), koska asia ei minulle kuulu (olen
jutellut kyllä yksin äidin kanssa), mutta 2
siskoani ovat jopa tämän toisen naisen luona
käyneet ja pyytäneet hänet jättämään isämme. Yksi
veljistäni ei enää käy vanhempieni luona, koska
hän ei voi sulattaa isämme käytöstä. Kyllä me
muutkin lapset olemme vähintäänkin kiukkuisia
tilanteesta...isämmehän ei arvosta vaimoaan
lainkaan, kun näin tekee. Uskomatonta, mutta
totta! Kommentteja saa antaa.Kiitos!
P.S. Isällemme ei voi ehdottaa mitään
mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, koska hän
on sen verran jäärä juntti. Avioliittoneuvonta
olisi varmaan yksi ratkaisu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyrpä esiin housut pois noin kulli sisään noin
tuli rasvat.
Onko Pentti puutunut...
Ei Pentiltä noin lyhyttä tarinaa ole ennen tullut.
Ei saatana,joku nyt plagioi Penttiä,ei
perkele,aito Pentti esiin ja samalla niin vitun
pitkälle täältä kuin...
Aina kun parisuhteessa on ongelmia ovat molemmat
osapuolet asiaan osallisia. Anna heidän itse
hoitaa omat asiansa, turha sekaantua. Jos isäsi
on vasta nyt huomannut että haluaakin elämältä
jotain erilaista. jokainen on oman onnensa seppä.
toisen puolesta ei voi elää. jos isäsi saa onnea
tästä toisesta suhteesta onni hänelle suotakoon.
äitisi pitäisi mennä varmaan itseensä ja miettiä
oliko mies tähän asti itsestään selvyys.
asiallisesta kommentista. Aivan, se ei yleensä
ole yhden ihmisen vika, jos jossain mättää.
Toivon mukaan isämme tekee valinnan äkkiä, ettei
koko touhu mene "farssin" puolelle, sillä ei
tuollaista kaksinaamaista juttua kestä katsella.
Välini menevät kyllä poikki isääni, niin kuin
muidenkin sisarusteni, jos hän tekee "väärän
valinnan", mutta sitä kylvää, mitä niittää. Kyllä
miehellä täytyisi olla selkärankaa ja tehdä
päätöksensä pikimmiten eikä vain hakea lisäaikaa
tähän hankalaan tilanteeseen. Elämässä on monta
ihmeellistä asiaa...
Aikuiset lapset helposti alkavat holohota omia
vanhempiaan, kuvitellen, että 55-vuotias on joku
vanhus, joka sekoaa rakkaudesta, jossa ei ole
päätä ei häntää. Kyllä asioille on yleensä
syynsä, suhde voi olla ollut kuollut jo
aikapäiviä sitten, ei siitä sen kummemmin isä
kuin äitikään ole välttämättä halunnut lapsia
valistaa, eikä ole tarpeenkaan. Lapset tuntevat
oman surunsa vanhempien eroista ja
ristiriidoista. Viisainta kuitenkin heittäytyä
jotenkin ulkopuoliseksi, eikä asettua kummankaan
vanhemman puolelle. Tilanne aikanaan selkiytyy.
Voi olla, että isäkin tavallaan nyt vasta "tuli
järkiinsä". Riippuu aina siitä, miltä puolelta
asioita katsoo.
tuossa tekstissäsi totuuden poikasta. Ehkä se
suhde on sitten kuollut, sillä heillä ei ole ns.
yhteisiä harrastuksia paljoakaan johtuen äidin
huonosta kunnosta (polvet ovat heikot ja sydän
myös) ja isä kun haluaisi olla paljon ulkona ja
menossa ja tämä nuorempi nainen pystyy lähtemään
esim. marjametsään. Aina kuitenkin on
mahdollisuus muuttaa itseään, jos haluaa! Itse en
ole paljokaan lusikkaa soppaan laittanut, vaan
nuoremmat siskoni, sillä he ottavat tilanteen
vakavammin ja yrittäneet puhua järkeä isälle.
Kiitos kommenteistasi!
Jos aika on sekavaa vanhemmille, on se sitä myös
lapsille. Kaikilla tahtoo olla hätääntynyt mieli
ja tunne siitä, että jospa kaikki vielä palaisi
ennalleen. Muutosta on kuitenkin joku, ainakin
isäsi, halunnut, silläkin uhalla, että "kohta
kaikki tietää" tai "mikä häpeä, mitä, Alma-
tätikin sanoo". Kyllä se siitä suttaantuu, älä
ole huolissasi ollenkaan. Surullista mieltä
tietysti tuntee, ja onhan se yksi merkki taas
siitä, kuinka joutuu itsekin aikuisena ihmisenä
asettumaan hiukan kaikkien puolelle, ymmärtämään
molempia. Lapset voivat hyvinkin tukea,vaikka
vaan juoruilemalla keskenään, toinen toisiaan.
täysin ajatukseni: olemme juoruilleet keskenämme
ja kylläkin olemme olleet "heikomman puolella"
eli äidin. Isä on ollut ankara kasvattaja ja nyt
sellainen, sanonko mikä...ei ainakaan MIES!
Olet enkeli maan päällä ja vaikken tiedä sinun
taustaasi, niin olet varmaan hyvin tunneälyllinen
ihminen. Kiitos vielä kerran! Yritän ajatella
asiaa myös isän "hyväksi", vaikka se on vaikeaa.
Se on varmaan joku kuudenkympin pyristys, sama on
nimittäi omalla faijallaki.. On vielä suunnilleen
saman ikänen.. Rahtaa jotai akkaa kotiin aina ku
mutsi on poissa.. Kaikki sen tietää, mutta onpaha
pysyny selvänä, joten annetaan asian olla.. Ja
mutsi on asiasta aivan hiljaa..
Se on sitä elämää.. Valitettavasti...
samassa veneessä ollaan. Isämmekään ei enää ole
viinaa maistanut pariin vuoteen, vaikka
nuorempana meni aika hyvin.
Tämä hänen tapaamansa akka on entinen
alkoholisti, joten parempi ettei alkon
tuotteisiin kajoa kumpikaan. Naiset (tässä
tapauksessa äitimme) katsovat asioita usein läpi
sormien ja ihmettelen, että minkä takia? Kiitos
vastauksestasi!
Kukapa osaa sanoa tarkasti, mitä vanhempien
välillä on tapahtunut. Lapset näkevät asiat vain
omasta näkökulmastaan. Aikuiset ihmiset tekevät
itse omat ratkaisunsa ja kantavat siitä vastuun.
Muut voivat kyllä ilmaista mielipiteensä asiasta,
mutta tuoko muiden suorittama vaikuttaminen
painostamalla, pakottamalla ja kiristämällä
lopullista ja perustavanlaatuista ratkaisua ?
Kyseessä saattaa myös olla alkuihastuminen, joka
talttuu aikaa myöten, kun arki hiipii suhteeseen.
Tärkeää on, että onpa ratkaisu mikä tahansa,
molempiin vanhempiin lasten välit pysyvät
kunnossa. Se ei tietenkään merkitse, että toisen
tekemästä ratkaisusta tarvitsisi pitää.
Se, että ei osaa päätöstä tehdä, kertoisi
valinnan vaikeudesta eli pattitilanteesta tai
umpikujasta.
Keskustelukaan ei välttämättä auta
aviopuolisoiden välillä, mikäli se menee syyttely
ja riitelylinjalle.
Olisi hyvä, jos isälläsi olisi samanikäinen hyvä
ystävä, jolla on etäisyyttä ongelmaan.
Keskustelut isäsi ja mahdollisen ystävän välillä
saattaisi aukaista lukon.
siltä, että tällä foorumilla on fiksuja ja elämää
kokeneita tai ymmärtäviä ihmisiä. Kiitos sinulle!