Ero tuli yllätyksenä.. tai siis se, mikä eroon johti. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Tästä on nyt kuukausi ja kaikki käytännön jutut hoidettu. Liitto oli pitkä, mutta nyt ohi.
Pitääkö pitää joku suruaika.. ? ei tunnu siltä.. olen valmis uusiin elämän tarjoamiin haasteisiin, mutta tuntuu hassulta, että kuukausi sitten olin naimisissa ja nyt yksin.. hakemassa ehkä jo uutta seuraa??? onkotässämitäänjärkeä??
Pitääkö pitää joku suruaika.. ? ei tunnu siltä.. olen valmis uusiin elämän tarjoamiin haasteisiin, mutta tuntuu hassulta, että kuukausi sitten olin naimisissa ja nyt yksin.. hakemassa ehkä jo uutta seuraa??? onkotässämitäänjärkeä??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta on ehkä hyväksi tutkiskella tunteitaan jonkin aikaa.
Pitkän yhteiselon jälkeen tulevan tyhjyyden tunteen ja eron aiheuttaman mielenmyllerryksen johdosta ainakin itselläni oli todella suuri tarve päästä ihmisten pariin, pois omien ajatusten ahdistuksesta ja varmaan hakemaan myös hyväksyntää ihmisenä.
Uutta suhdetta voi mielestäni alkaa rakentaa silloin, kun se itsestä sopivalta tuntuu, mutta omat "luurangot sieltä kaapista" pitäisi ensin itse taltuttaa muistoiksi, etteivät ne ohjailisi mahdollisen uuden pysyvämmän suhteen suuntaa negatiivisesti vaan olisivat vahvistava ja kasvattava kokemus miuden ihmiselon kokemusten joukossa.
Siinä mielessä se "suruaika" olisi tietysti hyvä pitää ainakin mielessä.
Kaikkea hyvää Sinun ja muidenkin uudelle elämänvaiheelle! Sellaisena se on viisainta ottaa.
Olipahan jotenkin hyvin kiteytetty ja viisaasti lausahdettu...
on yksilöllinen.Oma meni näin suurjärkytys 2 viikkoa,suru 2 viikkoa,sitten alkoi tsemppi
"oman elämän" elämisen alkamiseen ja hups
uuden ihanan miehen tapasin 6 viikkoa erosta ja
yhdessä alettiin tosissaan olla siitä parin
viikon päästä.
Koko prosessi erosta uuteen vei 8 viikkoa ja
edellinen liitto kesti yli 15 v.
Näin minulla,uskon että joku itkee ja suree
5 vuotta,toinen on valmis suhteeseen huomenna.
oon tässä vähän pähkäillyt, että voiko olla näin.. mullakin 20 takana ja tuntuu oudolta, että homman työstäisi nopeasti pois, mutta siltä vaan tuntuu..
nyt kun vaan löytäisi vielä jostain jonkun ihanan ihmisen..;-)
Minullakin yhteiseloa yli 20v., ja ero tuli kun mies oli pettänyt jo jonkin aikaa.Miten minun sitä pitäis surra,hyvänen aika.......(marraskuun puolivälissä 2003 v. asumusero)
Elän jo täysillä ja minulla on nyt mies joka rakastaa ja näyttää sen ,olen niin onnellinen nyt kuin nainen voi olla........meni vain vuosia hukkaan....
Täsmällinen lainaus viestistäsi:
"Koko prosessi erosta uuteen vei 8 viikkoa ja
edellinen liitto kesti yli 15 v."
Juuri näin suomityttö toimii tänä paivänä. Kerran pitkässä suhteessa ollut sekoaa täysin ja alkaa vimmattu miestenvaihtoruletti.
Mistähän löytys joku 35 nainen, jota kiinnostaisi sekoilun sijaan vakiintuminen?
onhan meitä...vaan itse olen törmännyt miehiin jotka eivät ole valmiita vakiintumaan...:(
T:Nainen 36v
tapasin,kirjoitin kokeeksi ja sattumalta
kolahti heti kun näimme ja molemmin puolin.
En olisi uskonut,että netistä ketään löytää,mutta
parin tutun kokemuksista (molemmat liitossa nykyään) sain kipinän.
tuo nyt tarkoitti.
Mikä v***n sekoaika.Jos mies jättää yhtäkkiä
12 v nuoremman takia,vaikka luulin itse
avioliiton olevan kuolemaan asti sopimus,niin
pitäisikö minun itkeä kotona petturin perään yksin.
Ei ollut mikään sekoaika minulle,yhdessä ollaan
asuttu nykyisen kanssa noin vuosi ja suunnitelmat
on vuosiksi eteenpäin.
Ei "suomityttö" kuitenkaan tuo lastensa eteen
mitään sekosuhdetta,exmieheni kyllä toi heti
lähdettyyään lapsille näytille uuden ihanaisen...
Ei se vika aina ole naisessa ja minä ainakin hoidan yhdessä nykyiseni kanssa lapseni ja lapsien
isä ei lapsista välitä,kun uuden kanssa ei "ehdi".
Ja mistä päättelit,että vaihtaisin miestä kuin
alushousuja.Kaksi miestä ja 17 vuotta ei ole
mikään miestenvaihtoruletti.
ei kukaan tainnut puhua miestenvaihtoruletista.
Jos exä on paska, miksi sitä pitäisi kuukausia surra???
*Heh*
Tunnistan tunteen :(
On siis tosi vaikea enää (?) tässä iässä löytää ketään, jota kiinnostaisi vakiintua. Sama pulma niin miehillä kuin naisillakin. Parisuhteeseen sitoutuminen ei taida olla oikein IN..
Täytyy myöntää, että nuo pari kiukkuista mielenilmausta olivat juuri "sitä, mitä tilasin". Pieni kömmähdys tekstissä tarjosi tilaisuden ja yksi näemmä hoksasi jujun ja kaksi ei :)
Itse jatkan sitoutumiskykyisen etsiskelyä Päijät-Hämeen suunnalla. Missä päin sinä törmäilet niihin vähemmän valmiisiin?
Miten voinkaan ajatella ihan samoin.........kaikkea hyvää sinulle ja meidän elämä vain jatkuu ja paremmin päin.........heh.
Minäkin olin ensimmäisen kuukauden tosi rauhallinen, nukuin hyvin ym. Ilmeisesti se oli jokin kieltämisen aika, koska sitten alkoi kyllä helvetillinen aika kun ymmärsin, että ero on totta. Ero oli mielessä koko ajan. Nyt erosta vuosi, enkä enää mieti asiaa kuin n. 50 kertaa päivässä...
Ei kannata suru aika..Entinen ku lähtee ovet paukkuen niin.
Kyl uusia tulijoita riittää kunhan vähän kattoo, että paremman saa.
Mut jotenkin vaan kaikki ei palaudu ennalleen, ainakaan mun elämässä uus ei "korvaa" vanhan menetystä.
Uus on uus ja sitä rataa elettävä.
Onnea matkaan.
Jumalat suosivat rohkeita.