Erottiin avovaimon kanssa noin kolme vuotta sitten. Kyseessä oli 10-vuoden suhde ja olen nyt kolmikymppinen. Nuoruus jäi aikoinaan vähän kesken, kun sitouduin siihen suhteeseen. Minulla ei ole tämän suhteen jälkeen ollut kuin yksi kesäromanssi sekä yksi yhden illan juttu. Näiden lisäksi on ollut pari minusta kiinnostunutta naista, mutta kiinnostus ei ollut molemminpuolista. Nämä kolme vuotta ovat olleet ns. itsetutkiskelun ja kasvamisen aikaa, eli olen koittanut miettiä mitä oikein elämältäni haluan. Kyllä, vielä tässä iässä. Jotenkin se yksinolo ja oma rauha sekä vain minä -tyyli on alkanut tuntumaan ihan mukavalta. Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut pohtimaan asian kääntöpuolta: suku ei jatku minun osaltani, eristäydynkö, muutunko epäsosiaaliseksi, mitä jos joskus vastaan käveleekin se neiti oikea. Sitten vielä se perinteinen, mitä vastata niille jotka hämmästelevät sinkkua. Pitäisikö nyt olla jotenkin huolissaan, jos/kun sinkkuilu rupeaa tuntumaan siltä oikealta vaihtoehdolta?
Onko sinkkuilu "tervettä"?
sinkku hämillään
11238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä siitä, jos et saa perillistä?? Kuoltuasi et ole näkemässä miten hän elämänsä elää.
Mitä siitä, jos eristäydyt,..jos se sinua ei huvita juosta muun maailman perässä..sinun oma sisäinen maailmasi on paljon tärkeämpi.
Mitä siitä, jos muutut epäsosiaaliseksi, kun kuitenkin voit olla somettunut ja käyttää tekniikkaa hyväksesi silloin, kun haluat olla sosiaalinen..
Mitä siitä, jos neiti oikea kävelee vastaan ja sinä tunnistat hänet oikeaksi...silloinhan tiedät mitä tehdä.
Mitä siitä, jos muut hämmästelevät sinkkuuttasi...hämmästele sinä heidän erojaan, vaikeita avioliittojaan, pettämisiä, salarakkaita, työpaikkaromansseja, irtosuhteita, parisuhdekriisejä...
Niin...Ihminen tullessaan tienviitan eteen, pysähtyy automaattisesti miettimään..mihin suuntaan lähtee. Elämänkaari kulkee sykleissä, jossa joka vuosikymmen katsotaan taakse elettyä elämää ja punnitaan niitä asioita, joita ton tullut tehtyä ja jotka ovat jääneet tekemättä ja mitä haluttaisiin vielä tehdä ja kokea.
Miksi pitäisi olla huolissaan normaalista elämäkaarimuutoksista? Olet nyt vaiheessa, jossa punnitset omaa elämääsi, toiveitasi ja tavoitteitasi. Jos koet olevasi onnellisimmillasi sinkkuna, niin se ei tee sinusta outoa tai epäkelvollista. Monet löytävät kumppanin vasta myöhemmällä iällä. Suhdetta ei rakenneta sosiaalisten paineiden tai biologisen kellon tikityksen varaan, vaan aitoon tuntemiseen rakkauteen ja välittämiseen toista kohtaan..Onnellinen voi olla vain, jos löytää sen oikean..
Kiitos vastauksestasi! Tuolla eristäytymisellä tarkoitin lähinnä sitä, että jos eristäydyn, niin uskallanko enää koskaan tutustua uusiin ihmisiin. Siis ihan vain tutustumismielessä, ei mitenkään vakavemmin.
Alan myöskin olla jo kyllästynyt muiden uteluihin liittyen naisasioihini, saatika niihin, jotka yrittävät "auttaa". Kaverini vaimokekin hokee joskus, että "Lähetään baariin ja etitään sieltä sulle se nainen..", tai että "Sä tarviit naisen...". Miksi mulle pitää saada se nainen, tai mitäs jos en tarvitse sitä naista?! Mitä ne kaverit siitä hyötyvät, jos minulla olisi nainen...en tajua.
Riippuu siitä kuinka paljon haluat eristäytyä ja kuinka paljon haluat viettää aikaa itsesi kanssa. Mitä kauemman oleilee yksin sen vaikeampaa on toki lähteä, koska paikoilleen jääminen tekee saamattomaksi ja aloitekyvyttömäksi. Silti sekin on vaan tahtoasia, jos haluaa tehdä jotain muuta välillä ja haluaa muutosta, niin silloin yleensä toimertuu lähtemään liikkeelle.
Luulen, että kaverisi näkevät sinua paremmin ja yrittävät saada sinut ymmärtämään, että sinä pelkäät liikaa uutta suhdetta ja sen epäonnistumista. SInä aliarvioit itseäsi ja et koe olevasi niin varma itsestäsi, että haluisit lähestyä niin suoraan ketään. Sinä ehkä haluat toimia toisella tapaa..haluat tutustua rauhassa keskustelun kautta ja oppia tuntemaan toinen riittävän hyvin ennen kuin haluat mitään syvällisempää. Sinä et halua ketä vaan tai tutustua uusiin turhauttaviin tuttavuuksiin vaan kaipaat jotain todellisempaa samanlaista kuin sinä itse olet. Et välitä pinnallisista ihmisistä vaan haluat löytää aidon ihmisen, jonka kanssa voi olla myöskin aito oma itsensä... Näin minä sinun tilanteesi näen :)
Älä ap ainakaan palstan sinkku naisten hämäämäksi antaudu.
Miehen tie on todellakin erilainen, koska kirjoitat tänne palstalle, ja etenkin kun miehille ei ole varaa romanttisiin höpinöihin ja unelmiin.
Kolme vuotta on kuitenkin miehen parhaassa Nuoruudessa (palsta TM) sellainen aika että tuloksia pitäisi saada. Punnitsenet nyt sitä mitä pitkä parisuhteesi tuotti tuloksia ja miten aika siihen suhteutuu. Ok.
Tietäähän sen moni mies suhteensa jälkeen että vain vuodet vierähti, ollaan lähtö pisteessä. Onko elämä ympyrä vai suora? Sen moni tietääkin että jos rundilta jää jotain tekemättä ei tsäänssejä välttämättä enää koskaan tulekkaan joita uusia.
Voi olla että Tukholman risteily kavereiden kanssa auttaisi (palsta TM) tai jokin muu vastaava juttu. Kuitenkin kun olet naisjuttuja voinut haalia ja jopa muut naiset itse ovat aktiivisuuttaan osoittaneet sinua kohtaan niin tilanteesi ei ole huono ollenkaan. Mitä vastaavasti palstalla on monella miehellä.
On ok pitää breikki jos tarjolla on aina vain ei-sopivia naisia, mutta syrjäytymistä ei todellakaan voi suositella mistään. Ja iässäsi on tärkeää noteerata että unelmien prinsessoja ei tässä kolmekymppisten "paratiisissa" niin vain tule vastaan.
Vastaan tässä nyt teille molemmille vastaajille, lottamari ja Reipas Mies.
lottamari: Melko hyvin osasit lukea aloitukseni ja sait tilanteestani hyvin pitkälti oikean kuvan. Sehän on totta, että henkilö (esim. kaveri) tuntee sinut jollain tapaa ja näkee tilanteesi toisin. Voi siis olla, että kaverini ovat huolissaan minusta ja haluavat minu löytävän naisen. Kieltämättä ero kolautti itsetuntoa ja kieltämättä se epäonnistumisen pelko käy aina mielessä. Viimeksikin, kun eräs nainen osoitti kiinnostuksensa minua kohtaan, niin menin lievään paniikkiin. Enkä tosiaan rupea tekemään aloitteita kavereideni ohjeiden mukaan, ne ovat minusta moukkamaisia. Haluan siis tehdä asiat omalla tavallani. En todellakaan välitä pintaliitäjistä, vaan jos etsin jotain, niin etsin oikean ihmisen kumppanikseni. Minua on kerran haukuttu pinnalliseksi, mutta haukkujalla taisi olla oma lehmä ojassa. En ole rellestäjä, vaan järkeilevä persoona. Sitä ei moni kuulemma voi ymmärtää.
Reipas Mies: Rohkaiseva vastaus sinulta. Tässä kolmen vuoden aikana on tuo vauhti hidastunut pikkuhiljaa. Alkuvuosina sitä naista tuli ihan etsimällä etsittyä, kunnes jossain vaiheessa havahduin ja rupesin miettimään järkevämmin. Tästäkin minua on huomauteltu, että ajattelen liikaa. Ehkä vaan parempi, etten lähtenyt säätämään mitään sillä periaatteella, että kunhan vaan on joku. Ja noista naisjutuistakin on opittu jotain. Ainakin sen, että ensivaikutelma voi pettää. Ei tässä todellakaan ruveta syrjäytymään. Tykkään välillä käydä näytäytymässä ihmisten ilmoilla, mutten enää osaa lähteä etsimään sieltä ketään. En innostunut yhdenillan jutustakaan. Tuosta risteilystä puheen ollen, että olisi lähiaikoina tiedossa yksi äijäporukan Tallinnan risteily.
Ei sinkkuus ole mikään sairaus. Jos sinkkuna olo tuntuu hyvältä niin sehän on vaan hyvä juttu.
Jos tykkäät olla yksin niin mitä väliä muiden mielipiteellä?
Miten naisettomuus tekee kenestäkään epäsosiaalista?
Ei se välttämättä teekkään, mutta se herättää kuitenkin sellaista epäilyä. Ainakin omassa kaveripiirissäni tuntuu siltä, että on oltava puoliso. Mielellään yksi lapsikin siihen samaan syssyyn. Minä en vaan näe, että päämääräni olisi etsiä joku sussu ja polkaista se paksuksi. Jotkut hätäseen ajattelevat voivat luulla jopa homoksi sellaista, jolla ei ole tyttökaveria :) Se menee jo loukkauksen puolelle.
Eikös tuo homoksi luuleminen koske vain niitä, joilla ei koskaan ole nähty ketään naisseuralaista mutta joissa ei itsessään ainakaan ulkoisesti mitään vikaa ole? Ei siis koske niitä, joista kaikki tietää, että on ollut pitkä suhde eikä koske niitä, joista näkee että on surkea epäsosiaalinen reppana.
Entä seksin tarve? Ja läheisyyden?
Itse en haluaisi yhden yön suhteita, ne ovat niin usein pettymyksiä. Vakihoitokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska kaipaan myös sitä, että saa tuntea rakastavansa ja olevansa rakastettu
Niin, siinäpä onkin kaksi asiaa jotka tuntuvat minusta hieman ristiriitaisilta. Miehillä nyt on seksin tarve jatkuvasti, enkä sitä kiellä itsekään. Läheisyyttä sen sijaan en osaa kaivata, en tunne sen tarvetta. En vaan tiedä miksi.