Joo näin se vaan on. Ainakin minun kohdalla.
En tarkoita sitä että olen ahdistunut joka päivä
sen vuoksi että seurustelen ja nainen on koko
ajan lähellä.
Minulle on vain tärkeää se että saa olla joskus
yksin ilman että nainen on koko ajan "iholla
kiinni". Tämän vuoksi minun on vaikea sitoutua
kenenkään kanssa koska pitäisi saada
olla "rauhassa" pari kolme päivää viikossa ja jos
asun saman katon alla naiseni kanssa.. tämä ei
onnistu.
Olen joutunut useasti riitoihin naiseni kanssa
tämän asian vuoksi. Hän kyllä ymmärtää jo sen
että minulla tulee näitä "läheisyys pahoinvointi"
päiviä jolloin en häntä halua häntä lähelleni.
Rakastan häntä hyvin paljon mutta en voi tälle
asialle mitään.
Omasta mielestäni parhaat päivät on sellaisia
kun saa olla mökillä järven rannassa yksin vain
koira seuranani. Luonnollisesti tämä ajatus ei
lämmitä naistani kovinkaan paljon vaikka hän on
ollut todella ymmärtäväinen minua kohtaan.
Onko kenelläkään samankaltaista "erakko-sielua"?
Asia on vaivannut minua todella paljon ja toivon
että voisitte jotenkin auttaa/kommentoida
löytyykö tähän minkäänlaista ratkaisua?
En tarkoita sitä että olen ahdistunut joka päivä
sen vuoksi että seurustelen ja nainen on koko
ajan lähellä.
Minulle on vain tärkeää se että saa olla joskus
yksin ilman että nainen on koko ajan "iholla
kiinni". Tämän vuoksi minun on vaikea sitoutua
kenenkään kanssa koska pitäisi saada
olla "rauhassa" pari kolme päivää viikossa ja jos
asun saman katon alla naiseni kanssa.. tämä ei
onnistu.
Olen joutunut useasti riitoihin naiseni kanssa
tämän asian vuoksi. Hän kyllä ymmärtää jo sen
että minulla tulee näitä "läheisyys pahoinvointi"
päiviä jolloin en häntä halua häntä lähelleni.
Rakastan häntä hyvin paljon mutta en voi tälle
asialle mitään.
Omasta mielestäni parhaat päivät on sellaisia
kun saa olla mökillä järven rannassa yksin vain
koira seuranani. Luonnollisesti tämä ajatus ei
lämmitä naistani kovinkaan paljon vaikka hän on
ollut todella ymmärtäväinen minua kohtaan.
Onko kenelläkään samankaltaista "erakko-sielua"?
Asia on vaivannut minua todella paljon ja toivon
että voisitte jotenkin auttaa/kommentoida
löytyykö tähän minkäänlaista ratkaisua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämähän on sitten vain minun mielipiteeni
asiasta, mutta olen sitä mieltä, että
tuntemuksesi ovat täysin normaaleja. Naisellasi
on vain erilainen läheisyydentarve kuin sinulla.
Siinäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia.
Ratkaisuksi ehdotan kompromissia eli sinä joustat
ja naisesi joustaa yhdessäolon määrän suhteen.
Itselläni on takana pitkä avioliitto joka päättyi
toisen kuolemaan ja oli tuskallista olla ja asua
yksin, mutta kun aikaa on kulunut olen oppinut
nauttimaan yksinäisistä hetkistä ja tuntuu kuin
olisi kirppuja iholla jos toinen on liian kauan
maisemissa eli en myöskään voisi ajatella asuvani
miehen kanssa koska silloin ei minulle jäisi
yhtään nk. omaa hetkeä.
Ongelma on sinun jutussasi vain siinä, että
naisesi tahtoisi enemmän yhdessäoloa ja se ei ole
sinun vikasi.
Ihminen on kanssa sellainen kumma otus, että
joskus se haluaa pitää toista ikäänkuin
kontrollissa eli tuleeko naisesi ehkä
levottomaksi sinun yksinäisyyden tarpeesi takia
koska et ole ns. hallinnassa koko ajan.
varsinaisesti.. Toivottavasti se kuvittele että
mulla on joku suhde tmv?
Mutta yritä sinäkin jaksaa:) On ollut varmaan
raskasta?
se on lähinnä niin että keskustelun aloittaja
haluaa pitää naistaan hallinnassa. kaikki on
tapahduttava hänen ehdoillaan, ja siihen on
naisen tyytyminen.
miksi sen, joka tarvitsee enemmän yhdessäoloa,
pitäisi aina olla se joka joustaa? no siksi, että
jos mies ei pääse "kalareissuilleen" juuri
silloin kun huvittaa, hän kostaa sen
mököttämisellä. Nauti siinä sitten ihanasta
yhdessäolosta.
Olet oikeassa tietysti siinä ettei nainen
suinkaan saa olla se, joka aina joustaa siksi
ehdotinkin kompromissia.
Varmasti myös parisuhteessa käydään kamppailua,
ei tietoisesti ehkä, siitä kumpi ns. määrää eli
juuri tätä hallinnassapitoa.
On hyvä todellakin miettiä sitä, että kuinka
tasavertaisesti kummankin tarpeet täytetään.
meni väärään sarakkeeseen.. Toivottavasti se ei
kuvittele että sulla on joku suhde?
Mut yritä pärjätä..
Joo mul on sama ongelma, kaikki mun suhteet on
kariutunut just tän ongelman takia koska
yleensäkin liian lähelle tuleminen tekee "pahaa"
ja astun heti pari askelta taakse päin. Joten on
vaikeeta kuitella mitään muuttamista tai tms...
Jos jollain on jotain hyää ehdotusta miten tästä
pääsis eroon ni please auttakaa !
ahdistaa jos ollaan mieheni kanssa liian tiiviisti yhdessä. Asumme samankaton alla, olemmme naimisissa ja olemme onnellisia. Mieheni ei tunnu ymmärtävän miksi pakenen sillointällöin viikonloppuna muualle, mutta hän on sopeutunut tilanteeseen. Ja minä puolestani en tee sitä muutakuin silloin kun on aivan pakko, tai räjähdän. Tämä on kai meidän kompromissimme, koska kun rakastaa toista niin paljon kuin me toisiamme, niin ei voi edes sellaista vaihtoehtoa kuvitellakaan, ettemme yhdessä pysyisi.
Olemme puhuneet asiasta, ja toivon että jonain päivänä opin ottamaan oman aikani niin että mieheni on lähelläni. Että omasta ajastani tulee meidän aikaamme. Toistaiseksi en sitä osaa.
Siskoni on täysi erakko, hän ei ole vielä sellasita miestä tavannut joka sopisi hänen elämäänsä. Hän haluaa olla rauhassa, koirineen, eikä hän tahdo tehdä kompromisseja. Hän on oikea erakko.
Me olemme kaikki niin erilaisia.
On vähän samantapainen ongelma, tai no en tiedä
onko se ongelma.. Ollaan oltu 1,5 vuotta yhdessä,
ja niistä 8 kuukautta asuttu yhdessä, tän yhdessä
asumisen aikana musta on tuntunu siltä, että
ollaan oltu vuorokaudessa yhdessä noin 25 tuntia,
paskalla käyn yksin silti :). Tää tietenkin
saattaa johtuu siitä, että naiseni on yksin kotona
päivät pitkät, minä töissä. Toivon että tämä
muuttuu kun hän saa töitä, mahd. pian, ainakin
siltä nyt vaikuttaa, muuten luullakseni meillä
menee hyvin.
täytyy vaan ottaa reilusti itselles omaa aikaa ja
menoja. Mulla oli / on hieman samanlainen
tilanne. Se todella johtuu siitä että toinen
joutuu olemaan yksin päivät himassa, keksi
emännällesi joku hyvä harrastus, niin kyllä
lähtee homma toimimaan.
Etsi mun kaltainen nainen. Itse en kestäisi ilman
yksinäisyyttä. Tutustu luovuutta omaaviin
ihmisiin, tämä on taiteilijoille tyypillistä.
Ateljeet korpiin, kirjoittelemaan kirjoja kauas
pois, kulkemaan ja mietiskelemään.
Tämä on inhimillisen luonnon perusominaisuus ja
perusoikeus. Yksin kahdestaan, kaksin yhdestään.