Puolison ystävyys nuoremman kanssa

Ei voi olla pelkkä ystävä.
ps. ei ne sinunkaan miesystävät pelkkiä ystäviä ole. Jos vaan hiukankin annat viitettä seksin suhteen, niin päälle puskevat aivan varmasti (miehesikin tietää tämän ja kompensoi tilannetta)!

Eikös sitä voi kysyä? Jos nöyrästi ja rehellisesti tunnustaa, että suoraan sanottuna olen hieman mustasukkainen ja tämä tuntuu hassulta, että voitko antaa minulle anteeksi ja antaa minun katsoa teidän keskustelujanne, niin itse antaisin. Jos taas alkaa nalkuttaa ja kytätä, se on varma, että en. Minua ei uhkailla eikä kiristetä ja pakottamisesta puhumattakaan. Mutta heikkoudet ymmärrän, ja itsellänikin on vastakkaisen sukupuolen ystäviä. Jotka todellakin ovat vain ystäviä. Enkä millekään kyttärille antaisi mitään, mutta jos kiltisti myöntää vikansa ja pyytää kauniisti, niin miksipä en auttaisi ja vaikka todistaisi asiaa.

Tietenkään hänen ei saa näyttää luottamuksellisia asioita, voihan tyttö nähdä isä-hahmon miehessäsi. Ei ole velvollisuutta rikkoa luottamusta miten vaan. Mutta aikalailla normaalista viestistä jo selviää, mikä on homman nimi.
Toisaalta, tuommoinen voi olla täysin viatonta ja on hyvä tuntea kaikenikäisiä, ja se voi olla myös ihan vaikka semmoista en-tekisi-ikinä-mitään-ihastumista. Eli sitä kun toisen kanssa on kiva jutella ja häneen voi olla jopa vähän ihasunut, hänen kiinnostuksestaan imarreltu, muttei epärealisti: mieskin voi olla realistisesti sitoutunut ja rakastaa silti sinua.

Alemmuuskompleksi on nykyään jo sinun omalla vastuullasi. Se ei ole enää ex-miehesi vastuulla, et voi aikuisena ihmisenä laittaa omaa itsetuntoasi ja tunteitasi ex-miehesi vastuulle, oli hän silloin tehnyt mitä vaan. Sinun pitää itse osata toipua, antaa anteeksi itsellesi omat valintasi ja hänelle mitä nyt sitten pitääkin. Sinun pitää osata kantaa vastuu omista tunteistasi ja niihin reagoinneista. Nyt häntä ei enää ole: olet jo toisen miehen kanssa naimisissakin, joten ei se niin mene, että voit ikuisesti syyttää ex-miestäsi joka elämässänne ei edes enää ole, omista luonteen heikkouksistasi. Vältät turhat riidat kun alat kantaa rehellisemmin vastuuta teoistasi, sanoistasi, valinnoistasi, rekatioistasi ja tunteistasi. Tunteilleen ja tapahtumille ei aina mahda mitään, mutta reagoinnilleen usein kyllä. Virheitään voi korjata. Ja asioita miettiä.
Olet siis iso tyttö jo, ja sinulla on ihan itselläsi vastuu siitä, mihin suuntaan kasvat. Jos sinulla on alemmuuskompleksi, on sinun tehtävänäsi korjata se.
Muista aina, että myös sen exän valitsit ihan itse. Syyt voivat olla monet, seuraukset monet, mutta mitään ei voi muuttaa, jos ei ala seisomaan omilla jaloillaan. Et voi puhua kun peloistasi ja epävarmuuksistasi käsin (=yleensä riitaa), jos et suostu käsittelemään asioita.

Juttele miehesi kanssa asiasta. Voi olla, että olet valinnut exäsi uudelleen, eli miehen joka pettää/nöyryyttää sinua, mutta sittenhän kaava on selvä ja siihen on syy.
Toisaalta voi olla, että itse omalla käytökselläsi ajat tilanteen siihen pisteeseen.
Voi myös olla, että teet kärpäsestä härkäsen. Jutella saa, kysyä saa ja riidat välttää kun ei ala riitelemään.

Itselläni on kavereita ikähaarukalla 20-70 vuotta ja niin miehiä kun naisia. Olen asiaan tosi tyytyväinen, ja myös vastakkaisen sukupuolen ystävät voivat olla ystäviä. Seksiä ei ole aina tarve sotkea joka asiaan. Välitän kyllä heistä, jopa rakastan, joskus ihastelen ja nään heidät kauniina, mutta arvostan ystävyyttäkin ja tuttujakin. Nuorempia tai vanhempia, samanikäisiä tai ei. En aina tarvitse jokaisesta seksikumppania enkä voi seurustella kun yhden kanssa kerrallaan :)
Joten ystävyys kaikenikäisten kanssa sukupuolesta riippumatta, on ainakin minun mielestäni täysin mahdollista.

Viisikymppisellä miehellä ja kaksikymppisellä naisella tuskin mitään yhteisiä intressejä on. Minä ja mieheni olemme suht samanikäisiä kanssanne ja olisin kyllä aivan ihmeissäni jos mieheni alkaisia tekstailemaan parikymppisen, eli tyttäremme ikäisen, naisen kanssa. Miksi ihmeessä?

Miehesi saattaa olla ihastunut naiseen ja ainakin mielessään riisua hänet. Valitettavasti meidän naisten on vain se kestettävä, että myös miehet ajattelevat välillä muita. Itseäni huomattavasti vanhempi mies, joka on parisuhteessa, tahtoi harrastaa seksiä kanssani. Kieltäydyin sen vuoksi, että hän varattu ja en todellakaan tahdo seksiä ihmisen kanssa joka ikänsä puolesta voisi olla isäni.

Voi parikymppinen ja keski-ikäinen olla ystäviä. Se on ihan henkilöistä itsestään kiinni. Ymmärrän alemmuudentunteesi. Mielestäni jos heidän välillään ei ole mitään, voi mies vaikka näyttää heidän keskusteluitaan. Toki sitä ei voi vaatia, mutta itse niin tekisin jos olisin tuo miehesi ja kumppanini epäilisi minua jostain. Se nuori likka ei saisi siitä loukkaantua, koska hänen tulee ymmärtää, että mies on varattu. Jos pyydät mieheltäsi voisiko hän näyttää viestejä, mutta ärähtää takaisin, että ne ovat luottamuksellisia, tulee kyllä silloin tunne, että jotain yrittää salata. Flirttailua kenties. Jospa saatte asian selvitettyä.

Mulla on paljon yli puolet vanhempia miespuolisia todella hyviä ystäviä, koska työskentelen miesvoittoisella alalla. En tiedä mitä heidän mielikuvituksessaan liikkuu, mutta ainakin oikeassa elämässä ollaan vaan kavereita ja hyviä kavereita.

Monesti on ollut apua auto-ongelmissa ja omissa poikaystäväongelmissa näistä vanhemmista työkavereista. En mä siinä näe mitään pahaa. Hyvät ystävät ovat kaikille tärkeitä. Enimmäkseen jutellaan työhön ja paskamaiseen pomoon liittyvistä asioista.

Kannattaisi miettiä, miksi 20 v. tyttö olisi romanttisessa mielessä kiinnostunut miehestäsi, onko siinä mitään järkeä?

Miesten puolelta tuskin on pelkkää kaveruutta, voihan nuori nainen aluksi niin luulla.

..............

kyllä se vain on niin että ei sinulla ole mitään sanan valtaa miehesi ystäviin ja tekemisiin. vaikka naimisissa olette niin hän ei ole omaisuuttasi. jokainen ihminen on kuitenkin yksilö ja päättää loppupeleissä itsestään eikä puolisolla ole siihen mitään sanomista.

Älä ole naivi, suhdetta penäämässä.