Henkinen väkivalta ja mielenterveys

Luulen, että itse kärsin traumaattisesta stressihäiriöstä vuosia. Mitään diagnooseja tästä ei tietenkään ollut. Ajattelen, että vuosia jatkuneen henkisen paineen vuoksi muutuin ihmisenä araksi, enkä edelleenkään luota juuri kehenkään.

Menetin yöunet ja kärsin psykosomaattisista vaivoista. Näitä lääkittiin julkisen terveydenhoidon puolella, koska työterveyshuollosta en saanut apua. Terveyskeskuslääkäri kuitenkin ymmärsi tilanteeni ja kunnioitti minua ihmisenä, mikä jälkeenpäin ajatellen saattoi olla pelastava tekijä. Vuosien sinnittelyn jälkeen sairastuin fyysisesti, mikä toi tervetulleen katkon työelämään.

Sittemmin olen jälkiviisaana ajatellut, että jonkinlainen henkinen tuki tai terapiaan pääsy olisivat säästäneet paljolta. Voisin olla aivan toisenlainen ihminen nyt, mutta hyvä näinkin. Onneksi järki säilyi, vaikka lääkkeitä kuluu edelleen liikaan.

17+10 kirjoitti:

Luulen, että itse kärsin traumaattisesta stressihäiriöstä vuosia. Mitään diagnooseja tästä ei tietenkään ollut. Ajattelen, että vuosia jatkuneen henkisen paineen vuoksi muutuin ihmisenä araksi, enkä edelleenkään luota juuri kehenkään.

Menetin yöunet ja kärsin psykosomaattisista vaivoista. Näitä lääkittiin julkisen terveydenhoidon puolella, koska työterveyshuollosta en saanut apua. Terveyskeskuslääkäri kuitenkin ymmärsi tilanteeni ja kunnioitti minua ihmisenä, mikä jälkeenpäin ajatellen saattoi olla pelastava tekijä. Vuosien sinnittelyn jälkeen sairastuin fyysisesti, mikä toi tervetulleen katkon työelämään.

Sittemmin olen jälkiviisaana ajatellut, että jonkinlainen henkinen tuki tai terapiaan pääsy olisivat säästäneet paljolta. Voisin olla aivan toisenlainen ihminen nyt, mutta hyvä näinkin. Onneksi järki säilyi, vaikka lääkkeitä kuluu edelleen liikaan.

Lue lisää

Onneksi kohtasit sellaisen lääkärin joka ymmärsi. En oikein usko siihen, etteikö henkinen väkivalta aina jättäisi jälkensä sen kokijaan, ihan varmasti jättää ja tuohon työterveys asemilla ei ole todellakaan osattu suhtautua tilanteen vakaavuuden mukaisesti, eli ei osata tarjota, etsiä ja antaa niitä tärkeitä mielenterveyden palveluita. Pilleri purkki kouraan, menetelmä ei pidemmän päälle auta, vaan ihan terapiaa pitäisi olla saatavana. Henkinen väkivalta työssä tulee lisääntymään vielä muutaman vuoden sykleissä. Tällä menolla ei tervettä työyhteisöä enää löydy mistään ja jos työterveydessä ei osata antaa ammattiapua, työntekijät sairastuvat lopulta niin pahasti ettei mitkään terapiatkaan enää auta.
En oikein jaksa uskoa siihen, että nolla toleeranssit ja niistä puhumiset auttavat, ihminen on siitä veikeä olento, että se oppii kokemuksen kautta... eli niitä tuomioita kun alkaa tulemaan sille naapuri firman pomolle, aletaan ehkä asioita ajattelemaan toisella tavoin.

Aika asiaa! kuka kantaa vastuun näistä? jos työnantaja ei kanna vastuutaan, niin kuka sitten? yhteiskuntako? veronmaksajat?
Tämä on juuri yksi sellainen asia mitä pitäisi tuoda esiin enemän, kiusaamisen seuraukset maksavat aivan valtavasti. Miksi kiusatun pitäisi yksin kantaa vastuu siitä että saa ja pääse hoitoon kun se on työnantajan velvollisuus koska ei ole ajoissa puuttunut tilanteeseen.
En usko että kellään kiusatulla on rahallisia resursseja tuollaisiin menoihin ja miksi pitäisi ollakkaan, kun se kenen nuo kulut pitäisi korvata on työnantaja.