Oma ex mies kuului sarjaan kiltti ja kunnollinen perheenisä. Alkoi ilmestymään puhelimeen outojen naisten numeroita jotka olivat jotain puolituttuja. Sormus jäänyt vahingossa töihin, paidat haisivat hajuvedelle. Vain kaveri-juttuja. Tiesin jo naisesta kun koppavana sylkäisi sanat suustaan. Ei tullut työpaikan saunaillsta kotia ym. Siitäpä selvittiin mutta heti oli uutta naista koukussa. Mutta oli hänelle järkytys kun sanoin hakevani eroa mutta ei pahemmin vastustellut. Oli hyvin koppava ja röyhkeä. Nyt on tilanne se että löysin uuden kumppanin ja ex mies on todellakin ex . Miehellä naiset ovat vaihtuneet ja on saanut nauttia elämästä ilman arjen paineita ilman lapsia. Mutta kun se ei kuitenkaan ole sitä onnea näyttänyt tuovan. Haluaa keskustella ja puhuu miten mekin voisimme vanheta yhdessä. Mitä olisi ja mitä tehtäisiin. Taitaa olla realiteetit hieman kadoksissa. Minulla on uusi mies ja perhe ja hän puhuu kuin vieläkin olisin hänen vaimonsa . Hänellä on niin vaikea elämä. Vaikeaa se tosiaan on tuntunut olevan kun liittomme aika aina oli joku syy valittaa milloin mikäkin vaivaa. Vaivaahan se valheessa elää ja kaksoiselämää pitää yllä. En tiedä montako naista ehti olemaan.Luulisin että monta. Puhumiset on puhuttu ja aikoja sitten ja vanhat asiat haudattu. Säälittää oikeastaan miten alas voi mies vajota kun menettää perheensä. Kun olis tajunnut silloin aikoinaan. Mikäs siinä olis ollut, kauniit puitteet pystyssä mutta itse en halunnut elää niin että vanhana huomaisin elämän valuneen hukkaan ja turhuuteen. En halunnut katkeroitua.
pettäjän romahdus
arki on parasta
8532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin tavallinen, vaikka surullinen tarina pettäjän kohtalosta.
Pettäjät jäävät lähes aina ilman elämän kestävää onnea. Hetken "hekuma2 tuhoaa lähes koko elämän (ja usein vielä monen muunkin). Heidän ainoa lohtunsa on se, että eivät aina edes tiedä minkä menettävät. He luulevat onnen olevan siinä missä aita on matalin, vaikka se suuri ja täydellinen onni taitaa olla ison ja korkean aidan takana. He raukat eivät näe sitä, eivätkä ole valmiita kiipeämään yli. No, toisaalta niillä jotka näkevät, on myös kestävä onni.
40•kymppiset ukot siirtyy toiselle kierrokselle 30-kymppisten naisten kanssa.... Siinä sitä "kestävää onnea"
Voi kun tuttua! Täälläkin routa miehen kotiin ajoi. Minä en tosin halua ketään miestä, niin exää kuin uuttakaan.
Vielä syksyllä miehellä oli kaksi naista ja kaksi kotia. Mies polleili kuin kukko tunkiolla. Oli aina kova meno päällä ja lateli hyväntuulisena valheitaan. Minä itkin, mutta se jätti miehen ihan kylmäksi. Livahti vain innoissaan omille teilleen.
Sitten minä sain koottua itseni kasaan ja pyysin miestä muuttamaan pois asunnostani. Hän lähti ilman sen kummempaa vastustelua, sillä sai nyt ihan luvan kanssa olla siellä missä huvitti, eli salarakkaan helmoissa.
Nyt salarakaskin kyllästyi mieheen ja laittoi suhteen poikki. Mies on käytännössä koditon. Ensi hätiin hän kuokki sukulaisen sohvalla, mutta tämäkin kyllästyi. Mies oli viikon äitinsä luona, mutta ei sitten itse jaksanut olla siellä.
Nyt mies aneli päästä kotisohvalle nukkumaan. Otin hänet tuohon sohvalle kuun loppuun asti, mutta sitten pitää olla jokin oma luukku. Avioero on vetämässä eikä paluuta ole. Mies yritti hivuttautua sänkyyn nukkumaan, joten laitan yöksi makuuhuoneen oven lukkoon. Mies joutuu tutkimuksiin, sillä terveys reistaa, aivokuva on ensimmäisenä listalla. Työpaikkakin on menossa organisaatiouudistuksessa.
Nyt taas kelpaisi oma vaimo paapomaan. En aio paapoa, mutta sen verran ihminen olen, että en sentään kadulle heitä sairasta ihmistä.
Kuulostaa tutulta ap:n korvaan. On työpaikka menossa ja terveys. Minä en vain ole näillä verukkeilla kotiini koskaan ottanut.Toivottanut hyvää jatkoa ja hakemaan sääliä muualta. Koska kaikki valitukset ovat olleet valheita. Koskaan en ole kotiini päästänyt enkä liioin avainta. Pitäis tajuta että itse on vastuussa elämästään.
Sinulle nousu ja tuho. Miten samanlaista oli mullakin. Mies hyöri vuoden kuin kissa pistoksissa, uudet kuteet päällä ja nuorekas meininki. Koko ajan ihme menoja ja kavereita, kun kyselin tuli huuto ja haukkumista. Monesti jäin itkemään, hän lähti välittämättä minusta mitään. Olin ahdistuneena kotona yksin noin vuoden ( lapset maailmalla). No kaikki muut maailman ihmiset olis jo arvanneet että sillä on toinen nainen, minä vaan luotin ja rakastin. En olisi voinut uskoa hänestä sitä raukkamaisuutta ja petturuutta. No lopulta kertoi ja että alkaa sen uuden kanssa suhteen, muuttaa sinne jne. Mutta ei muuttanutkaan, alkoi pyöriä pihoilla ei käynyt missään. Minä sain koottua jostain voimia muutin pois, tästä on puoli vuotta. Avioeropaperit jätin heti silloin.
Nyt tää soittelee melkein päivittäin. Kertoo sairastelevansa, oli sairaalas sisälläkin . Ja soittaa että anoppi sairas, pyytää mua sinne. No anoppi on aina ollut mulle hyvä, käyn kyllä häntä katsomassa.
Mutta tää yks, miksei se jätä jo rauhaan. Joka puhelun jälkeen muistan kuinka mua kohteli, olin ku roska tai sylkykuppi, niin ylimielinen asenne minua kohtaa kun oli sen uuden naisensa lumoissa. Että tuntui ettei minua edes ihmisenä pitänyt. Silloin yritin monella tapaa keskustella kuinka tuo kohtelu on loukkaavaa, hän oli kyllä aiemmin ollut ihan kultainen mies monella tapaa. Mutta tämä vuoden kestänyt kaltoinkohtelu ja vieraissa juokseminen oli kyllä mulle liikaa vaikka olenkin ymmärtäväinen ihminen.
Miten vois hienovaraisesti sanoa etten halua enää mitään puheluja tai sairaskertomuksia, ne saa kyllä ihan joku muu nainen kuunnella.
Ap ap ap ja Toinen vaihe.
Totta. Itseäälissä rypevällä pettäjällä on taipumusta esittää sairasta ressukkaa, että säästyisi välienselvittelyltä, joten kannattaa aina suhtautua kriittisesti. Ei saa olla naivi ja rynnätä hoivaamaan, vaan sanoa tyynesti, että minä en ole mikään lääkäri. Menköön asiantuntijan juttusille. Sitten vasta voi alkaa uskoa jos lääkäri vahvistaa.
Paljon mies edelleen valehtelee kaikkea muuta, esimerkiksi vonkaa rahaa muka varattomana, vaikka käy shoppailemassa jotain turhake-elektroniikkaa, eikä maksa minnekään asumiskuluja. Rahaa en siis anna, ilmainen sohvapaikka on jo aivan liikaa.
Nyt mies myös anelee minua myös seuraksi kahville, elokuviin, shoppailemaan ja syömään. Pitkään aikaan ei suostunut lähtemään kanssani minnekään. Opin silloin kantapään kautta olemaan yksin. Nyt kun miehellä ei ole kakkosvaimoa, jonka kanssa käydä kahvilla, elokuvissa, shoppailemassa ja syömässä, niin alkaa ykkösvaimon seura taas kelvata. Uskaltaisi liikkua kanssani julkisesti, ilman että joku näkee hänet vaimon kanssa ja menee eronneen sinkun maine.
Nyt kun mies on tuossa, niin nyt vasta oikein huomaan sen eron entiseen. Nyt mies on aina kotona ja jos ei ole, niin sanoo missä on ja koska tulee. Kännykkä on avoinna pöydällä ja läppärinkin jättää päälle ja sähköpostin auki kun käy kaupassa. Ei hiivi minnekään puhumaan eikä kännykkä ole äänettömällä. Ei löydy outoja kuitteja eikä mies ole paria päivää putkeen poissa kotoa. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, kun miehellä ei ole enää mitään salattavaa. Minun kannaltani myöhäistä, mutta tämä tavallaan vahvistaa sen, miten kamalaa ja ahdistavaa kaikki ennen oli. Sen kannalta tämä pari viikkoa kannatti uhrata.
Hyvä että majoitit miehen vähäksi aikaa, minustakin on hyvä pitää jonkinmoiset välit eksään.
Kuten sanoit nyt vasta alkaa paljastua se valtava ahdistus minkä vallassa oli pettämisen aikana. Itse olen asunut uudessa asunnossa puoli vuotta. Täällä herään ilman että ensimmäiseksi jämähtää päähän että missähän se ukkokulta lienee, kaverin mökillä, metsästysreissulla, työreissulla? Ja se painon tunne rinnan päällä, koko ajan. Itkun tunne puheluiden jälkeen joissa mies valehteli ummet ja lammet. Nämä kaikki on pois, voin hengittää vapaasti. Vaikka toisaalta olen tosi surullinen että näin piti käydä, meillä olisi voinut olla vielä hyvä vanhuus hänen kanssaan, jos tätä ei olisi tapahtunut. Ollaan siis yli viisikymppisiä.
Salasuhteen aikana en saanut mennä ees hänen kyytiin, vaikka oli sama suunta niin mun piti mennä omalla autollani. Nyt kun hän vaihtoi autoa niin olisi halunnut minut koeajelulle??? Kieltäydyin kunniasta, koitan kuitenkin pitää jonkinmoiset välit hänen kanssaan. Vaikka vaikeaa se on todella, hän jos ois saanut osakseen samaa kohtelua joltain olisi varmaan täysi rähinä päällä. Kostaminen ja koston kosto. Tätä itse yritän välttää.
Mutta tosi vaikeaa on välillä kun tuntee että itseä on kohdeltu niin, niin väärin eikä saa siihen mitään hyvitystä mistään koskaan. Että se on vaan kestettävä!
Kiitos kuitenkin että jaatte täällä kokemuksia, minua ainakin helpottaa suuresti lukea, tuntee ettei ole ihan yksin tän pahan kanssa.
Niin, on ihan seesteistä olla yksin, kunhan vain kukaan ei jätä yksin, vaan se on oma päätös.
Välillä sydänalasta viiltää, kun muistuu mieleen se itku ja ahdistus. Muistan kuinka kävin ihan kirkon penkissä itkemässä ja anelemassa, että tulisi jokin ratkaisu asiaan, suuntaan tai toiseen. Kun asia selvisi, niin se tieto samalla helpotti, huimasi ja veti shokkitilaan. Tuntuu julmalta, että yhteiskunnassamme sallitaan tällainen henkinen väkivalta. Jossain määrin sitä jopa ihannoidaan. Tälläkin palstalla sillä parisuhdeväkivallan muodolla jopa kerskaillaan.
Minä olen vähän yli nelikymppinen ja mielestäni liian nuori aloittamaan "yksinäisen vanhuuden". Toisaalta olen ollut jo kauan yksin. Tämä kaikki on ollut niin kaameaa, että olen henkisesti nyt täysin sitoutumiskammoinen ja pelkkä ajatus jostakin miehestä elämässäni ja kodissani saa voimaan pahoin. Kun näen vieraita pariskuntia, niin mietin kumpikohan heistä pettää toista. Kun näen hääparin, niin ajattelen, että olkaa nyt onnellisia niin kauan kun sitä kestää.
Yritän myös hoitaa tämän elämänvaiheen omalta osaltani kunnialla. Pidän mieheen kohteliaisuusetäisyyttä, vaikka tämä koko ajan vonkaa lähemmäs. Tiedän, että hän yrittää hivuttautua takaisin kotiin ja elämääni. Tuo manipuloinnin mestari heittäytyi nyt jopa martyyriksi, kun en yllättänyt häntä hänen syntymäpäivänään, toivotin vain onnea.
Yksi tabuaihe välillämme kuitenkin on ja pysyy. Miehen salasuhteesta ei saa sanoa sanaakaan. Alkaa taas huuto, enkä saa sanaa sanottua väliin. Välillä minun on kuitenkin muistutettava miehelle, miksi halusin erota, hän kun alkaa kierosti kääntää asiaa niin päin, että se oli minun itsekäs päähänpistoni sillä haluan olla yksin.
Voimia sinulle Toinen vaihe, kyllä tämä tästä ajan mittaan ja työstämällä kuluu arkistoitavaksi ja elämä jatkuu uusilla raiteilla.