Hain aluksi vain hetken turvaa ja muuta ajateltavaa, tai jotain, kun mieheni ahdisti mieleni täydelliseen umpikujaan viinan vuoksi. Sitten poltin vähän näppini tämän toisen kanssa vaikka "peliä" vaan piti olla. Jopa noin vuoden luulin olevinani ihastunut, ainakin välillä, ja nähtiin joskus harvoin viikonloppuisin. Koskaan ei tosissaan puhuttu olevamme.
Nyt yli vuoden päästä olemme muuttaneet elämämme kulun mieheni kanssa täysin. Lapsi syntynyt, ja vanha ihme-elämä jollain ihmeellä saatu taakse jätettyä. Nyt tunnen kauheata huonoa omaatuntoa tuosta mitä tapahtui vuosi sitten!! Koska nyt kaikki hyvin. En todellakaan tarvitse mitään haukkumisia päin naamaa, vaan asiallisia kokemuksia ja kommentteja mitä tehdä/ajatella...Miten unohtaa.
Nyt yli vuoden päästä olemme muuttaneet elämämme kulun mieheni kanssa täysin. Lapsi syntynyt, ja vanha ihme-elämä jollain ihmeellä saatu taakse jätettyä. Nyt tunnen kauheata huonoa omaatuntoa tuosta mitä tapahtui vuosi sitten!! Koska nyt kaikki hyvin. En todellakaan tarvitse mitään haukkumisia päin naamaa, vaan asiallisia kokemuksia ja kommentteja mitä tehdä/ajatella...Miten unohtaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä koskaan kerro tai tunnusta, sillä parannat vain omaa huonoa oloas et auta toista. Unohda laita sinne arkunpohjalle, mietit sitte vanhana että tulipa tuokin koettua, viisastuit taatusti kokemuksesta, nyt tiedät mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.
Tuollanen kasvattaa ihmistä vaikkei asiaa puisikaan kumppanin kanssa. Ja jos joskus vuosien kuluttua sattuu jotain, vaikka toinen osapuoli harhautumaan, sinulla riittää ymmärrystä etkä välittömästi kolauta kantapäitä yhteen.
Se huono omatunto joka iltaöisin jyllää on hyväksi, se riittää oikein podettuna rangaistukseksi, kunhan siitä osaa ottaa opikseen.
sanoisin että unohda. tai ainakin yritä unohtaa. itse olen ollut smassa tilanteessa kuin sinä, petin muka ihastuksissani ja sitten asiat alkoivatkin luistamaan mieheni kanssa. itse pidin pettämiseni omana tietonani vuoden päivät, en kertonut kenellekkään enkä puhunut kenellekkään, vaikenin kuin muuri vaikka tiesin ystävieni tietävän asiasta, he eivät kuitenkaan miehelleni kertoneet. tilanne on kuitenkin se, että nyt mieheni tietää ja suhde ei tällä hetkellä ole kovin loistelias mikä on ymmärrettävää...
koska teillä on lapsikin ja teillä tuntuu menevän hyvin niin sanoisin että unohda. minulta siinä meni aikaa, mutta kyllä sen unohtaa. neuvoja unohtamiseen on aika hankala antaa,mutta aika parantaa.
Unohdat vain! Painat kaiken taka-alalle. Kyllä se onnistuu! Niin minultakin. Kun tuntuu pahalta - lähde lenkille, se helpottaa. Kahdet lenkkarit oon ite kuluttanut puhki ja nyt olen sujut. Asia ei vaivaa yhtään, enkä koskaan aio kertoa syrjähypystäni!
vaan unohtaa.Kaikki unohtuu ajan kanssa.Tiedn,ettei nyt varmaankaan tunnu siltä,mutta tiedän kokemuksesta näin käyvän.Koita siis vaan unohtaa äläkä missään nimessä kerro miehelle yhtään mitään,koska sillä tuhoat kaiken mitä ootte saanu nyt rakennettua.
voimia sulle!
vaikka et halunnutkaan moralisointeja, minä tarjoan niitä sinulle. en nimittäin voi ymmärtää, miten ihmiset on niin TYHMIÄ, että esimerkiksi pettävät ja riskeeraavat parisuhteensa. jos arvostat itseäsi ja miestäsi, ilman muuta kerrot asiasta hänelle. muussa tapauksessa et saa asialta todellista rauhaa koskaan. ja muista vanha viisaus: tyhmä tekee virheen ja sortuu siihen vielä toisenkin kerran, viisas oppii muiden virheistä!