Ihmetyksekseni huomaan ihmisten todella miettivän kuumeisesti ikäeroa.. Itse olin seitsemän vuotta suhteessa 17v vanhemman miehen kanssa,liitosta yksi poika.Minä en ole koskaan miettinyt ikäeroa!! Äitini jäi leskeksi 26v kahden lapsen kanssa kun samanikäinen isäni kuoli.Siinä sitä elämän realiteettia.Ei ne asiat koskaan suju aivan niinkuin ajattelee.Minä olin todella onnellinen mieheni kanssa monta vuotta ja vaikka suhde päättyi eroon,niinkuin aina joskus käy. mutta sitähän se elämä on,riskien ottoa.. Ja kuitenkin sain elämääni paljon onnellisia muistoja,niitä en koskaan voisi katua,ja tietysti ihana poikani tuo elämääni uuden ulottuvuuden.Niin paljon asioita joilla ei ole mitään tekemistä iän kannssa..
Ihmisen pitää löytää ihminen joka sopii itselle,ei suvulle tai yleiseen raamitukseen. Jos valittavana on omanikäinen itselle sopimaton ihminen,tai nuorempi tai vanhempi sielunkumppani,ei valinnan pitäisi olla vaikeaa..
Ihmiset elämä on liian lyhyt muotoseikkojen miettimiseen.. ja joskus se voi olla lyhempi kuin arvaammekaan!! Ja kaikkihan me sen tiedämme,että ihmisiä joiden kassa pystyy elää (juuri sinä..) ei ole pajon..
RAKKAUTTA!!
Ihmisen pitää löytää ihminen joka sopii itselle,ei suvulle tai yleiseen raamitukseen. Jos valittavana on omanikäinen itselle sopimaton ihminen,tai nuorempi tai vanhempi sielunkumppani,ei valinnan pitäisi olla vaikeaa..
Ihmiset elämä on liian lyhyt muotoseikkojen miettimiseen.. ja joskus se voi olla lyhempi kuin arvaammekaan!! Ja kaikkihan me sen tiedämme,että ihmisiä joiden kassa pystyy elää (juuri sinä..) ei ole pajon..
RAKKAUTTA!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikäero on suhteellista. Ikää kun on niin monenlaista. Olen itse ajatellut, että sielulla ei ole ikää, sukupuolta, rotua, uskontoa tms. Sielunkumppaniahan meistä jokainen etsii, osa tietämättään osa tietoisesti. Paljon enemmän on merkitystä kuin iällä, on kaikella sillä muulla hyvällä, mikä kahden ihmisen keskinäisestä suhteesta tekee elämää parhaimmillaan. Toisinaan siinä sitten niputetaan perinteisiä rooli- ja kulttuurinormeja kunnolla.
Uskon kyllä, että monen ihmisen kanssa pystyy elämään, jos on pakko. Onko se sitä, mitä haluaa sisimmäsään. Omantunnon kysymys. Usein ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen riippuvuuteen, mutta onneksi myös keskinäiseen kunnioitukseen ja toinen toisensa palvelemiseen.
Hyvä näkökulma. Kiitos ja Valoa.