Mitä tehdä? Olen totaallisesti rakastunut 16 v
vanhempaan mieheen.... Samoin toisinpäin. Sekoan
totaallisesti jossen saa olla hänen kanssaan.
Pelkkä oleilukin on ihanaa. keskustelusta
puhumattakaan. Mutta.... Olen naimisissa, 3
lasta ja silleen.... Olen idiootti, mutta se ei
häiritse mua tässä suhteessa samoin kuin häntä,
hän ei voi olla kanssani vaikka haluaa, ei halua
hajoittaa perhettä ja avioliittoani, järki
kädessä kokoajan! Plääh! Elämä on niin
monimutkasta! Varsinkin näin!
vanhempaan mieheen.... Samoin toisinpäin. Sekoan
totaallisesti jossen saa olla hänen kanssaan.
Pelkkä oleilukin on ihanaa. keskustelusta
puhumattakaan. Mutta.... Olen naimisissa, 3
lasta ja silleen.... Olen idiootti, mutta se ei
häiritse mua tässä suhteessa samoin kuin häntä,
hän ei voi olla kanssani vaikka haluaa, ei halua
hajoittaa perhettä ja avioliittoani, järki
kädessä kokoajan! Plääh! Elämä on niin
monimutkasta! Varsinkin näin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä tilanteen. Mulla nyt on ihan eri,
mutta kerrompa sen kuitenkin. Eli seurustelen
tällä hetkellä minua 13 vuotta vanhemman miehen
kanssa. Siinä ei siis mitään "väärää", kumpikaan
meistä ei ole naimisissa tai mitään. Aluksi
haittana oli enimmäkseen se, että vanhempani
eivät sulattaneet meidän suurta ikäeroa, jonka
nyt kuitenkin hyväksyvät, kun tietävät, että
itsehän tämän oon valinnut ja tätä todella haluan
(olen lisäksi täysikäinen).
Mutta sitten.. nykyisin ainakin mulla on ollu
todella hankalaa. Miehiä olisi ympärillä vaikka
muille jakaa ja tästähän oma kultani ei tykkää.
Kun olemma baareissa jne. pitämässä hauskaa,
tulevat muut miehet viereeni kinuamaan jne. On
sanottu, että mä oon todella kaunis ja
eksoottisen näköinen, jonka takia miehet kuulemma
katselevat minua.. Kuitenkin, nykyisin myös
välimatkamme tuntuu todella huonolta. Asumme noin
350 km päässä toisistamme ja nytkään emme ole
nähneet viikkoihin, koska hänellä on työkiireet
ja minulla koulu. Sitten nämä muut miehet
tuntuvat tulittavan koko ajan ja en voi väittää,
etteikö joukossa tietysti olisi niitä todella
namupaloja ;) Pettäjäksi minusta ei ole, mutta
joudun elämään hirveässä puutteessa, koska
sormityöskentelyt eivät korvaa oikeaa..
Viimeksi tänään tapasin erään miespuoleisen
kaverini kaverin, joka toi minut kotiin. Matkalla
todella tuntui, että välillämme on jotain ja
hänen kroppansa on kieltämättä aivan ihana.
Olemme nähneet ennenkin ja aina hän on katsonut
minua samanlaisesti.. En siis tiedä pystynkö
todella "pidättelemään" itseäni kaiken tämän
puutteen keskellä, vaikka rakastan omaa miestäni
yli kaiken. Joskus on ollut todella rankkaa,
mutta jos jaksaisin tämän melkein vuoden vielä,
pääsisimme ehkä muuttamaan yhteen.. Ymmärrän siis
erittäin hyvin, jos sinulla tekee mieli tätä ns.
kiellettyä hedelmää :)
En siis tiedä mitä tilanteessasi tulisi tehdä.
Toisaalta olen sitä mieltä, että miksi et voisi
rakastua ja rakastaa vapaasti tätä sinua 16
vuotta vanhempaa miestä, jos kerta sinusta
todella tuntuu siltä. Olenhan itsekin tehnyt
valintani. Valitsin vanhemman miehen, jolle olen
sydämeni menettänyt, vaikka nuorempi olisi voinut
olla niin sanotusti parempi valinta. Sydän
kuitenkin sanoo ihan toista ja sen mukaan mun on
parempi elää :)
En usko että se olisi lapsille niin suuri asia.
Vielä ainakaan, eivätkö he ole vielä aika nuoria.
Itse en pystyisi elämään suhteessa, jos
rakastaisin toista, mutta olisin toisen kanssa.
Itse tekisin ainakin valintani, eikö elämästä
pitäisi nauttia, kun vain kerran täällä olemme ;)
Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni..
oisko toi elämästä pitää nauttia -homma susta
niin upea jos osat olis toistepäin. Et äijä
pläjäyttäis lähtevänsä nuoremman naisen kanssa.
Kun on vaan niin rakastunu. Ja haluu nauttia. Noi
lauseet ei aina välttämättä lämmitä kun on ite se
joka jätetään.
Eihän se helppoo oo, varmastikaan, ees jättää
sitä miestä. Ja kova pala se on varmasti sille
miehelle! Mutta ymmärrän kyllä.. niinkun jo
aikasemmin oon todennukki, et en pystyis elään
miehen kans, jos en myös rakastais sitä.. mutta
täähän on edelleen vaan mun mielipide. Yhtä hyvin
mä voisin nyt jättää sen mun kolmekymppisen
mieheni ja alkaa suhteen tän 19-vuotiaan miehen
kanssa, jollon nykyiselle olisi varmasti kova
pala kuulla että oon vaihtanu nuorempaan, tai
nähdä meidät yhdessä.. mutta kun satun
rakastamaan tätä kolmekymppistä ihan hemmetin
paljon, hänen rinnallaan myös pysyn :)
Seurustelin itseäni 16-vuotta vanhemman miehen
kanssa. Ikäero ei minua haitannut, miestä ihan
selvästi jonkun verran. Mies rakastui minuun
samoin, kun sinä nyt siihen mieheen. Oli ollut
kymmeniä vuosia naimisissa, erosi, vaikka kuinka
yritin sanoa, ettei välttämättä kannata, minun
kanssani pelkkään tutustumiseen ja
seurustelemiseen, uhrata omaa liittoaan. Mies
piti eroratkaisuaan oikeana, joten jätin sen
hänen päätettäväkseen. Vaikea minun on
ulkopuolisena miettiä, missä tilassa heidän
liittonsa on. Suhteemme kaatui pitkään
välimatkaan. Viikonlopputapaamiset eivät miehelle
enää riittäneet, minun on taas vaikeaa perheeni
kanssa muuttaa toiselle puolelle suomea. Ja
niinpä voimme sanoa, että rakkaus ei sitten
kestänytkään. Ei se aina kestä. Kerroin
tarinani,jos siitä sinulle olisi jotain apua.
Kaikkien ratkaisut ja tilanteet on kuitenkin niin
yksilöllisiä, että toiselta on vaikea varsinaista
neuvoa ottaakaan vastaan. Viisain neuvo on ehkä
tietysti, että jätä se syrjähyppysi, siitä se
unohtuu, ja pidä perheesi. Etsi siitä
onnenhetkesi, löytyy vielä niitäkin.
Itsekin aikoinani olin mielestäni todella
korviani myöten rakastunut 15v vanhempaan
mieheen, hänkin luultavasti minuun, vaikkei sitä
sanonutkaan ääneen. Kummallakin oli puoliso ja
lapsia ja minulla tietysti aika pienet muksut,
mutta se ei tahtia haitannut. Meidän juttu kesti
monta vuotta, vaan sitten minä kyllästyin,
totesin, että aika on kulkenut tämänkin asian
ohi... eräät piirteet tässä kerran niin ihanassa
miehessä alkoivat ärsyttää, muuta sitä en hänelle
voinut sanoa. Niinpä suhteemme loppui ja olemme
edelleen kavereita, joskin huomaan joskus hänen
katsovan minua kaipaavasti, mutta minua se ei
enää sytytä.
Tarinan opetus on tämä; ihminen ei voi
rakastumisilleen ja ihastumisilleen mitään,
tunteita syntyy ja ne myös kuolevat, pysyvää jo
vakiintunutta liittoa ei kannata lähteä purkamaan
ja eritoten lapsille vahinkoa tuottamaan
ryntäämällä suinpäin uusille laitumille, sillä
nekin on sitten nähty ja kaluttu puhtaaksi ja
reppuun niistä ei paljoa jää. Pysy vain ruodussa
ja koeta kestää, jos haluat ja voit järjestää
itsellesi hänen kanssaan pientä iloa elämään niin
tee se mutta älä hullaannu päättömästi, sillä
laskut on joskus maksettava ja hinta voi olla
kova!
Ja tämähän on vain minun mielipiteeni asiaan!
Tsemppiä!
ensin ja ala sitten pitää hauskaa uuden miehesi
kanssa niin kaikki säästyy isoimmilta
kärsimyksiltä
katselisitte aikanne, mihin suuntaan suhteenne
menee. Kun alkuihastus on laimentunut, voit
miettiä, kuinka syvällisiä tunteesi hantä kohtaan
todellisuudessa on.
Kovin hepposin perustein ei pitäisi perhettä
hajoittaa, varsinkin jos on useimpia lapsia.
Alkuhurmoksessa on sokea vastapuolen luonteen
ikävimmille puolille ja yleensä vasta se
arkielämä paljastaa, onko suhde kestävällä
pohjalla.
Kyllä, elämä on monimutkaista.
olla että nämä kaikki "typerät" käyttäytymis- ja
moraali säännöt kehitettiin alunperin juuri siksi
että asiat eivät menisi niin monimutkaisiksi.
Onhan monissa säännöissä toki ylilyöntejä, mutta
eikö ihmisten käytöksessä sitten? Ihminen
tarvitsee kuitenkin rajoituksia, ei pelkästään
itsensä vaan myös muiden ihmisten takia. Jos joku
kommentoi niin ei sitten ainakaan sitä
iänikuista "siveyspoliisi"/"moraalinvartija" -
ruikutusta, please.