Avioliitoista n. puolet päättyy eroon ja usealle jää vielä lapset huollettavaksi. Ihmettelen usein, kun näitä tilastoja tutkin, että kuinka niin moni silti menee uudestaan naimisiin:
I) Kun on kerran ollut papin edessä vakuuttamassa ikuista rakkautta, myötä- ja vastamäkeä sun muuta ja sitten syönyt sanansa, niin miten on pokkaa mennä samaa soopaa uudestaa selittämään. Onko;
a) valehdellut ensimmäisellä kerralla eli tiennyt jo vannoessaan, että ero tulee.
b) ollut silloin tietämätön, jolloin sama virhe voi sattua uudestaankin eli vannomatta olisi nytkin paras.
II) Lapset ovat toinen taakka. On uskomatonta, kuinka moni unohtaa biologiset tosiseikat ja ottaa himoissaan/yksinäisyydessää hoteisiinsa toisen lapset. Johan sitä tuota Espoon "kadonneitten" lasten tapausta seuratessakin ymmärtää, ettei itkuhan siitä vain tulee.
Elämässä tulee vääriä valintoja ja epäonnistumisia, mutta tarvitseeko niitä ehdointahdoin toistaa??
I) Kun on kerran ollut papin edessä vakuuttamassa ikuista rakkautta, myötä- ja vastamäkeä sun muuta ja sitten syönyt sanansa, niin miten on pokkaa mennä samaa soopaa uudestaa selittämään. Onko;
a) valehdellut ensimmäisellä kerralla eli tiennyt jo vannoessaan, että ero tulee.
b) ollut silloin tietämätön, jolloin sama virhe voi sattua uudestaankin eli vannomatta olisi nytkin paras.
II) Lapset ovat toinen taakka. On uskomatonta, kuinka moni unohtaa biologiset tosiseikat ja ottaa himoissaan/yksinäisyydessää hoteisiinsa toisen lapset. Johan sitä tuota Espoon "kadonneitten" lasten tapausta seuratessakin ymmärtää, ettei itkuhan siitä vain tulee.
Elämässä tulee vääriä valintoja ja epäonnistumisia, mutta tarvitseeko niitä ehdointahdoin toistaa??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se juttu pappilan rengistä, joka joutui käräjiin sanoessaan, että pappilan ruuna on viisaampi kuin rovasti.
Asian hän selitti sillä, että ruuna kun kerran vajosi suontapaiseen, kiersi se sen paikan jatkossa kaukaa.
Rovasti puolestaan teki jo toisen lapsen pappilan piian kanssa..
Siis kun en ole vielä lopettanut ensimmäistä erää kehässä.
Avioliitoista ei puolet pääty eroon, vain puolet tänä vuonna solmituista, 80% kaikista liitoista jatkuu läpi elämän. Sitä ovatko onnellisia en käy arvioimaan. Tuo erojen määrä on tilasto harha.
Papin edessä ymmärsin sanoa hyvinä ja pahoina päivinä, en vannonut mahdottomia. Toisaalta enpä valehdellut alkumetreilläkään.
Toista kertaa en viitsisi naimisiin mennä, jollen tätä saa toimimaan olen kykenemätön liittoutumaan. En väitä että yksin voin kaiken korjata, mutta kun toisella on rautainen tahto ja toinenkin on valmis yhdessä elämään, uskon siitä jotain saatavan kasaan.
Toisen lapset! No olen ammatikseni hoitanut yhden jos toisenkin lapsia, taakaksi en heitä lukisi missään tilanteissa, lapset kun ovat perin vähissä määrin kykeneviä puolustamaan oikeuksiaan aikuisten hullutellessa. Ennemminkin kokisin noita lapsia kohtaan varauksetonta sympatiaa, olivat nämä vuoden tai kahdeksantoista ikäisiä. Toisaalta tietty ero on toisten lapsissa ja omissa, mutta kun tarpeeksi syvälle katsoo sisäänsä näkee miten pitää suhtautua.
samaa mieltä olen virheiden toistamisesta, tarvitseeko niitä toistaa? Toisaalta niin kauan täytyy virheensä toistaa että ottaa opikseen toiset oppivat ensimmäisessä liitossa toiset toisessa tai kolmannessa jotkut vasta kuudennessa. Elämässä kun ei voi jättäytyä ikuisesti luokalle, jotkut asiat on opittava. jos siihen menee kuusi liittoa siihen menee. Se että tuohon sotkee omansa tai jonkun toisen lapset on julmaa mutta toisaalta elämää kaikki.
http://www.stat.fi/til/vamuu/2004/vamuu_2004_2004-07-21_laa_001.html
I) Kun on kerran ollut papin edessä vakuuttamassa ikuista rakkautta, myötä- ja vastamäkeä sun muuta ja sitten syönyt sanansa, niin miten on pokkaa mennä samaa soopaa uudestaa selittämään. Onko;
- Entäpä jos ei ole syönyt sanaansa, vaan tullut vaikka jätetyksi ... tietysti voi kysyä, miksi menee samaa soopaa kuuntelemaan uudelleen... Niin tai näin, rakkaudesta ja uskosta parempaan ihmiset noin tekevät.
a) valehdellut ensimmäisellä kerralla eli tiennyt jo vannoessaan, että ero tulee.
- En usko, että juurikaan kukaan tietoisesti tai laskelmoiden valehtelee naimisiin mennessään ... jotkut eivät ole pohtineet loppuun asti, mihin sitoutuvat, ja mitä se merkitsee ... mutta se on eri asia.
b) ollut silloin tietämätön, jolloin sama virhe voi sattua uudestaankin eli vannomatta olisi nytkin paras.
- Tai virhe olla sattumatta uudestaan ... ei voi tietää... Mutta vannoo tai ei vihkivaloja, avoero sattuu yhtäpäljon kuin avioerokin.
II) Lapset ovat toinen taakka. On uskomatonta, kuinka moni unohtaa biologiset tosiseikat ja ottaa himoissaan/yksinäisyydessää hoteisiinsa toisen lapset. Johan sitä tuota Espoon "kadonneitten" lasten tapausta seuratessakin ymmärtää, ettei itkuhan siitä vain tulee.
- Tuota en nyt aivan ymmärtänyt ... tarkoitatko että yh-äidin uusi puoliso "ottaa lapset" jos vaikka yhteiseen kotiin muuttavat uusio-fuusio-perheeksi. Eihän se mitenkään biologiaan liity, tai vanhemmuuteen ... vaan siihen kuinka taitavasti aikuiset hoitavat tämän tilanteen, niin ettei itkuja tule. En näe yhtymäkohtia Aleksin ja Jaakon tapaukseen -- valaise ihmeessä.
Ei pidä, se on tyhmää. Niistä pitää oppia, se on viisautta.
Elämässä on käänteitä jotka katkeroittavat joitain, sinu käy kyllä sääliksi.
Olen pahoillani puolestasi!
kaataisit ittelles vaan.
Menin naimisiin nuorena ihan vilpittömin mielin ja uskoin liiton kestävän, vaikka olen enemmän realisti kuin romantikko. Toista kertaa en aio mennä naimisiin, koska en näe syytä mennä.
Liitosta tuloksena olevat ihanat lapseni hoidan mielelläni ja he ovat suuri iloni. Avokkini lapsi on jo täysi-ikäinen.
En oikein ymmärrä, mitä alkuperäinen tarkoittaa tuolla lapsijutullaan. Minkäköhänlainen alkuperäisen tarina oikein on?