gallubin tyyppistä..te jotka olette muuttaneet
yhteen...lähiaikoina tai jo asuneet jonkinaikaa
yhdessä..kaipailisin teidän kommenttejanne
asiasta..kertokaapa 23.v naiselle positiivisia ja
huonoja puolia asiasta...
voipi olla että tämä asia on minulle
ajankohtainen pikapuoliin..ja siksi haluan hyviä
neuvoja..jne..
yhteen...lähiaikoina tai jo asuneet jonkinaikaa
yhdessä..kaipailisin teidän kommenttejanne
asiasta..kertokaapa 23.v naiselle positiivisia ja
huonoja puolia asiasta...
voipi olla että tämä asia on minulle
ajankohtainen pikapuoliin..ja siksi haluan hyviä
neuvoja..jne..
Vastaukset 11
Vanhimmat
mä olen ny asunut poikakaverini kanssa
yhdessä,3kk muutettiin kesäkuun alussa yhteen ja
meillä on menny paljon paremmin nyt kun sillon ku
molemmat asu kotona..mut ollaanhan me oltu jo 2,5
vuotta yhdessä!kun yhteen muuttaa niin olis hyvä
tuntee toinen kunnolla,et ei sitte tuu mitää
kamalia yllätyksiä,eli jos ootte seurustellu vast
muutaman kuukauden tai puoli vuotta nii kannattaa
harkita aika paljon!!on kuitenkin siinä toisessa
paljon mitä et välttämättä tiedä!!
ollaan seurusteltu nyt 11kk...ens kuun alussa
vuosi tulee täyteen...ollaan oltu aika tiiviisti
yhessä..suunnilleen jo asuttu yhdessä..mutta
vuorotelleen mun ja vuoroin sen luona...eli
siivoustaidot sun muut on tullu tietoon...
en tiedä sitte olen todella miettinyt asiaa..olen
kuullu tosi paljon puolesta sekä vastaan
asiasta...vapauden mentyksestä jne..
kohta on pää ihan sekasin :)
ollaan seurusteltu nyt 11kk...ens kuun alussa
vuosi tulee täyteen...ollaan oltu aika tiiviisti
yhessä..suunnilleen jo asuttu yhdessä..mutta
vuorotelleen mun ja vuoroin sen luona...eli
siivoustaidot sun muut on tullu tietoon...
en tiedä sitte olen todella miettinyt asiaa..olen
kuullu tosi paljon puolesta sekä vastaan
asiasta...vapauden mentyksestä jne..
kohta on pää ihan sekasin :)
Itse olen asunut avomieheni kanssa nyt 3
kuukautta. Enen yhteenmuuttoa emm eolleet
seurustelleet kuin 4 kk, mutta sattumien summa
oli se että opiskelujen takia päätimme lyödä
hynttyyt yhteen.
Alussa oli vaikea tottua siihen että toinen on
koko ajan läsnä, nyt koti tuntuu tyhjältä jos
toinen on reissussa tms.
Monet kertovat kotitöitten jaon olleen hankalaa,
mutta ainakin meillä systeemi toimii niin että se
jolla on aikaa niin tiskaa ym., mutta useimmiten
siivoamme yhdessä..
HElppoa ei ole ollut muutenkaan aina
välillä..esim. jos kodinkoneet hajoaa tms purkaa
sen kiukun helposti siihen toiseen, vaikka se ei
kummankaan syy ole..
Joustavuutta, kärsivällisyyttä ja työtä
onnistunut parisuhde vaatii, mutta se myös antaa
paljon..mikä onkaan ihanampaa kuin rankan
työpäivän jälkeen tulla kotiin jossa odottaa
valmsi ruoka ja siivottu asunto..
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Aurinkoista syksyä!
... että onko se yhdessä asuminen vaikeaa vai ei.
Ja vaatiiko se työtä vai ei.
Jos päättää heti, että nyt kaikki ei menekään
juuri niin kuin minä olen tottunut tekemään, vaan
myös tolla toisella ihmisellä voi olla hyviä
konsteja, niin silloin ei tule ainakaan niitä
turhia tappelunaiheita väärinpuristetusta
hammastahnatuubista tai vessanpöntön kannen
ylösjättämisestä jne... Vaikka yhdessä asutaankin
toisella täytyy kyllä olla myös "omaa tilaa" olla
ja elää ja mennäkin. Nämä pari perusasiaa kun
mielessä pitää niin kaikki kyllä hyvin menee.
Kokemuksella voin sanoa, että exän kanssa olin
yhdessä 11 vuotta, joista yhdessä asuimme 6
vuotta ja täytyy kyllä sanoa, että se oli
semmoinen "liitto", että niin kauan kuin MINÄ
hoidin kotihommat, niin kaikki meni hyvin, heti
jos pyysin häntä tekemään jotain, niin...
Se nyt tuskin on se ainut syy miksi hän on
nykyään ex, mutta HYVIN iso osa kuitenkin.
Yhteistyötä siis myös vaaditaan.
Nykyisen mieheni kanssa olemme asuneet vasta
hyvin vähän aikaa yhdessä (seurustelua takana 4
kk, joista kylläkin periaatteessa
yhdessäasumistakin ainakin puolet, koska asuimme
ennen eri paikkakunnilla ja vietimme aina luonani
pitkät viikonloput). Yhteiselomme on ainakin
alkanut auvoisasti ja usko on vahva, että se
sellaisena jatkuukin. Hän pitää ruuan
laittamisesta ja suon siis sen ilon hänelle
(ruokansa on parempaakin kuin omatekemäni), hän
myös tiskaa hyvin mielellään, joten minä sitten
pyykkään ja hoidan imuroinnin. Muut hommat teemme
sitten yhteistuumin... Jompikumpi vain alkaa
touhuta ja siihen sitten toinen tulee auttamaan
ilman, että toisen täytyy erikseen pyytää.
Tällaista yhteiseloa olen aina halunnutkin...
Turhia riitoja ei näin tule ja olo on omenainen!
Onnea vaan avoliiton alkuun! Ja yhtä auvoisaa
yhteiseloa teidänkin arkeen!
mä olen asunu mieheni kanssa (olne 22) 3 vuotta
yhdessä ja seurusteltiin vuosi ennenkun
muutettiin.
Alussa se on pelkkää onnea ja työt jaetaan ja
yhdessä tehdään ja siivotaan jne. Mutta se arki
tulee nopeeta vastaan ja sillon ne yhdessä
asumisen ensinmäiset riidat on kauheita. Tosiaan
voin sanoa että kauheita. Asuttu samassa kämpässä
ja sitten kaikki purkautuu. Ja ei ne siihen lopu.
Meillä on ainakin n. kerran vuodessa kriisi
keskustelu, missä sitten riidellään, puhutana,
itketään jne. kaikki asiat läpi. Se syö ihmistä
paljon, mutta antaa paljon enemmän.
mä olen asunu mieheni kanssa (olne 22) 3 vuotta
yhdessä ja seurusteltiin vuosi ennenkun
muutettiin.
Alussa se on pelkkää onnea ja työt jaetaan ja
yhdessä tehdään ja siivotaan jne. Mutta se arki
tulee nopeeta vastaan ja sillon ne yhdessä
asumisen ensinmäiset riidat on kauheita. Tosiaan
voin sanoa että kauheita. Asuttu samassa kämpässä
ja sitten kaikki purkautuu. Ja ei ne siihen lopu.
Meillä on ainakin n. kerran vuodessa kriisi
keskustelu, missä sitten riidellään, puhutana,
itketään jne. kaikki asiat läpi. Se syö ihmistä
paljon, mutta antaa paljon enemmän.
Itse olen asunut avomieheni kanssa nyt 3
kuukautta. Enen yhteenmuuttoa emm eolleet
seurustelleet kuin 4 kk, mutta sattumien summa
oli se että opiskelujen takia päätimme lyödä
hynttyyt yhteen.
Alussa oli vaikea tottua siihen että toinen on
koko ajan läsnä, nyt koti tuntuu tyhjältä jos
toinen on reissussa tms.
Monet kertovat kotitöitten jaon olleen hankalaa,
mutta ainakin meillä systeemi toimii niin että se
jolla on aikaa niin tiskaa ym., mutta useimmiten
siivoamme yhdessä..
HElppoa ei ole ollut muutenkaan aina
välillä..esim. jos kodinkoneet hajoaa tms purkaa
sen kiukun helposti siihen toiseen, vaikka se ei
kummankaan syy ole..
Joustavuutta, kärsivällisyyttä ja työtä
onnistunut parisuhde vaatii, mutta se myös antaa
paljon..mikä onkaan ihanampaa kuin rankan
työpäivän jälkeen tulla kotiin jossa odottaa
valmsi ruoka ja siivottu asunto..
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Aurinkoista syksyä!
jos on vaikeaa asua yhden kumppanin kanssa niin
tässä teille tosi tarina:
täällä asuu 2 sisarusta uusine miehineen saman
katon alla (omakotitalo) mutta kaikki sujuu tosi
mallikkaasti aina saa oven lukkoon ja mennä oman
kullan kanssa peitonalle jos siltä tuntuu!!!!!!
kaikilla on omat huonot ja hyvät piirteet ja
kyllä täälä tapellaankin mutta aina sovitaan ja
parien välisiin juttuihin ei mennä sekaan lisäksi
täälä on "avoimet ovet" majapaikan tarvitsijoille
joten sohvalta saattaa löytyä aamulla kavereita
ja muutenkin.... mutt on se hyvä kun asutaan
keskellä metsää niin ei naapurit häiriinny =)
niin että ajatelkaa hyvät miehet sitä seuraavan
kerran kun harmittelette parisuhdettanne että jos
ois 2 naista talossa toinen mies 2v lapsi ja 2
kissaa mutta kyllä tämä yksinäiset illat voittaa
ei ole koskaan tylsää tosin en ole ennen
parisuhteessa ollut mutta jos tässä tilanteesa ei
opi huonoja puolia niin sitte ei missää ja
sitäpaitsi minunpuliskoni sisaruksista ei minua
tänne huolinut ennen kuin 1/2v seurustelun
jälkeen toki sai yökylässä käydä (melkeen aina)
tee elämäsi pahinta virhettä!!!
Kaksi opiskelijaa, molemmilla oma luukku, joista
toisessa vain asutaan. Ehkä Kela tykkää hyvää ja
ne kaikki kodittomat opiskelijat kans, mutta
ihmissuhteilla ei ole leikkimistä!!!
Kyllä mulle aika paljon saa maksaa ennen kuin heti
tulis mieleen yhteen muuttaa... Parempi näin,
kunnes molemmat ovat TARPEEKSI aikuisia, että
varmasti ihmetellään sitten, että miksei me
aikaisemmin muutettu yhteen, hehheh...