Mieheni on saanut työtarjouksen joka on vähän niinkuin hänen unelmahommaansa. Hänellä on kyllä nytkin vakitunen ma-pe työ, mutta tämä toinen työ houkuttelee paljon ja ymmärrän sen kyllä. Ongelma on siinä, etten tiedä miten itse suhtautuisin asiaan. Tämä unelmien työ on pääasiassa viikonloppuisin tehtävää reissutyötä, töitä on paljon kesällä ja juhlapyhäisin. Ajallisesti se tarkoittaisi sitä, että mies olisi reilut puolet vuodesta koko ajan töissä, joko tässä vakitusessaan tai sitten reissussa.
Oman lisänsä tähän juttuun tuo se, että tämä reissutyö on luonteeltaan sellaista jossa juodaan ja petetään PALJON. Olen itse tehnyt aikaisemmin samaa työtä yli kymmen vuotta, niin että tiedän työn luonteen ja kuviot. Myös mieheni on tehnyt aikaisemminkin tätä reissuhommaa, ja vähän siellä sellaisia epämääräisiä reissuja on ollut.
Tämä on siis tilanne. Mä en haluaisi millään kieltää toista totettumasta unelmiaan, mutta tällähetkellä minusta tuntuu, etten ehkä halua olla sellaisessa suhteessa, mitä tästä rakentuisi. Arjen pyörittäminen jäisi kokonaan minulle, yhteisiä vapaapäiviä olisi todella harvoin, minkäänlaista tukea mihinkään arkisiin asioihin ei enää saisi. Kuitenkaan minulla ei olisi sitä vapautta mikä yksin eläessä olisi. Ja sitten on vielä tämä luottamus juttu. Sellaisessa suhteessakaan en halua olla jossa toisen pettäminen pitää vaan hiljaisesti hyväksyä. Minun käsitykseesni hyvästä ja läheisestä parisuhteesta se ei kuulu.
Olenko minä vain kauhea kontrollihaluinen eukko, joka ei anna miehensä elää, olisko tälläinen tilanne teille muille ok? Mitenkään en aio hänen päätökseensä vaikuttaa, omaani vain mietin. Rakastan kyllä miestäni paljon mutta en halua elää sellaisessa ympäristössä, jossa en itse voi olla aidosti onnellinen. Eikä siihen kuulu yksipuolinen huomioiminen tai jatkuva epätieto, tai oikeastaan tieto siitä mitä toinen reissuillaan puuhaa. Mutta olenko kohtuuton?
Yhteisiä lapsia meillä ei ole, minulla on tytär entisestä liitosta. Siinä mielessä miehellä ei ole 'velvotteita' olla kotona.
Oman lisänsä tähän juttuun tuo se, että tämä reissutyö on luonteeltaan sellaista jossa juodaan ja petetään PALJON. Olen itse tehnyt aikaisemmin samaa työtä yli kymmen vuotta, niin että tiedän työn luonteen ja kuviot. Myös mieheni on tehnyt aikaisemminkin tätä reissuhommaa, ja vähän siellä sellaisia epämääräisiä reissuja on ollut.
Tämä on siis tilanne. Mä en haluaisi millään kieltää toista totettumasta unelmiaan, mutta tällähetkellä minusta tuntuu, etten ehkä halua olla sellaisessa suhteessa, mitä tästä rakentuisi. Arjen pyörittäminen jäisi kokonaan minulle, yhteisiä vapaapäiviä olisi todella harvoin, minkäänlaista tukea mihinkään arkisiin asioihin ei enää saisi. Kuitenkaan minulla ei olisi sitä vapautta mikä yksin eläessä olisi. Ja sitten on vielä tämä luottamus juttu. Sellaisessa suhteessakaan en halua olla jossa toisen pettäminen pitää vaan hiljaisesti hyväksyä. Minun käsitykseesni hyvästä ja läheisestä parisuhteesta se ei kuulu.
Olenko minä vain kauhea kontrollihaluinen eukko, joka ei anna miehensä elää, olisko tälläinen tilanne teille muille ok? Mitenkään en aio hänen päätökseensä vaikuttaa, omaani vain mietin. Rakastan kyllä miestäni paljon mutta en halua elää sellaisessa ympäristössä, jossa en itse voi olla aidosti onnellinen. Eikä siihen kuulu yksipuolinen huomioiminen tai jatkuva epätieto, tai oikeastaan tieto siitä mitä toinen reissuillaan puuhaa. Mutta olenko kohtuuton?
Yhteisiä lapsia meillä ei ole, minulla on tytär entisestä liitosta. Siinä mielessä miehellä ei ole 'velvotteita' olla kotona.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alkeellinen provo! "Työ jossa juodaan ja petetään paljon"!!
Ei sellaista työtä ole olemassakaan mutta on puitteita joissa henkilö voi, ehkä kotioloista johtuen, käyttää tilanteet hyväkseen pettämismielessä.
Mikään työ ei pakota ryyppäämään. Jos on perso ilmaiselle viinalle niin useita se houkuttaa.
Ensimmäisten kahden avioliittovuoden aikana olin kotoa poissa erilaisissa koulutuksissa yhteensä noin 6kk.
Tuon rupeaman alkupuolella opin, ettei kaikki ilmainen viina ole tarkoitettu minun juotavakseni.
Vaihdoimme paikkakuntaa minun työni vuoksi 4 kertaa. Perhe, ensin 1, sittemmin 2 lasta muutti tietenkin mukana eikä vaimo koskaan kyseenalaistanut muuttoa eikä tentannut syytä työpaikkani vaihtamiseen. Tietenkin olin puhunut siitä.
Ennen työissä käymisen lopetusta olin viimeiset 12 vuotta viikot työn vuoksi muualla. Se ei aiheuttanut vähäisintäkään sanomista. Syyt ja tavoitteet olivat molemmille selkeät ja sovitut.
Sinun sanojasi: "Kauhea, kontrollin haluinen, kohtuuton eukko"!
Sinä tuota mietit!
Totta, totta, että minä sitä mietin. Tai kai lähinnä mietin, onko mahdollista yhdistää kummankin tarpeet ja toiveet. Provo tämä ei ollut missään nimessä. Tiedän kyllä ettei ketään pakoteta juomaan eikä ettämään, mutta kyseisessä työssä kumpikin 'kuuluu asiaan'.
Eikä meidän tilanteessa ole mistään yhteisistä tavoitteista kysymys, kovinkaan paljon esim. rahallista hyötyä tuon ylimääräisen työn ottamisesta ei tule, kun mies joutuu sitten olemaan päivätyöstään pois, ainakin ajoittain paljonkin.
Enkä minä aio kieltää, mietin vaan omaa oloani, ja sitä onko muiden mielestä tälläiset tilanteet ihan helppoja. Sinun vaimosi mielestä ainakin on ollut, ja hyvä niin! :)
Laske miehesi menemään. Aivan suotta aiheuttaisitte toisillenne henkistä kipua ja tuskaa. Sinä nyt jo tiedät että et pysty luottamaan mieheesi mitä tulee alkoholin ja muiden ihmisten kanssa joutuessaan tekemisiin.
Miehellesi on paljon parempi elää sinkkuna niin kauan kuin hän haluaa tehdä tyotään jota sinä et hyväksy. Siinä EI ole mitään pahaa!!!!!!!!! Vain laske hänet menemään.
Te vain haluatte elämältänne eri asioita. Sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan joka vaatii 24/7 sinun mielenkiintosi/ rakkautesi/energiasi ja aikasi lapsellesi. Sinun opettaessasi ja kouluttaessasi lastasi, kuljettaessasi häntä tunneille ja harrastuksiin, osallistuessasi hänen tekemisiiin ja toimiin. Aika menee niin nopeasti, ennenkuin huomaatkaan lapsesi on itsenäinen aikuinen eikä tarvitse sinua enää.
NYT on se aika joka kuuluu huolellisesti ja pitkän harkinnan jälkeen hankkimallesi lapselle! Investoidessasi lapseesi NYT Sinä keräät tuhatkertaisen koron muutaman vuoden päästä. (ja päinvastoin!)
Miehen puutteeseen kukaan EI ole kuollut, hyvä äiti VOI olla sen lyhyen ajan ilman miestä, ajan joka kuuluu käyttvä vain oman lapsen kasvattamiseen. (Ei niin että antaa hänelle kaiken valmiiksi hopeatarjottimella - se olisi aivan liian helppoa ja tuhoaisi lapsen kokonaan. Opettaminen vaatii paljon enemmän vaivaa ja aikaa!)
Saattaa hyvinkin olla että matkan varrella tapaat miehen jolla on samat päämäärät kuin sinulla, SELLAISEN ihmisen kanssa voi rakentaa perheen.
Mun mielestä et ole kuulosta erityisen kontrollihaluiselta eukolta, vaan ihan tavalliselta ihmiseltä, joka tunnistaa tarpeensa ja on huolissaan tulevaisuudesta.
Parasta olisi jos voisit kertoa nuo pelot ja toiveet suoraan miehellesi, niin että hän oikeasti tietää miten työtarjouksen hyväksyntä suhteesenne ehkä tulee vaikuttamaan. Paljon pahempaa on, jos hän tekee ratkaisunsa tietämättä mitään peloistasi, ja kuvittelee kaiken olevan hyvin. On aivan eri asia tuoda tosiasiat, eli sinua vaivaavat pelot ja tunteet päivänvaloon, kuin alkaa vaatia miestä tekemään sitä tai tätä.
Noin toimimalla, päätös jää miehesi tehtäväksi, kuten kuuluukin, mutta kun hänellä on tieto sinun peloistasi ja tunteistasi tiedossa, niin vain siten hän voi ottaa ne huomioon. On sitten hänen "ongelmansa" mitä tekee, sinä olet tehnyt minkä voit.
Kaiken a ja o kuitenkin on, sinun pitää olla äärimmäisen rehellinen kertoessasi peloistasi ja tunteistasi, sitä ei voi liikaa korostaa..
Kiinnostava työnkuvaus sikäli. "Joo hei, tähän hommaahan sitten kuuluu että vaimokkeisiin ei pidetä yhteyttä, mutta illat juodat ja yöt pannaan vieraita naisia. Eihän sulle tää tuota vaikeuksia? Noo hyvä tervetuloa remmiin!"
Ehkä jotain keikkamuusikon hommaa?
No, työ on työtä ja jos on unelmatyö kyseessä, niin se loppujen lopuksi on aikamoinen vaatimus haaveita elättävälle kumppanille, että pitäisi olla koko elämä toisen vierellä saman katon alla joka päivä ja luopua unelmistaan.
Puoli vuotta on pitkä aika ja ikävähän siinä iskee monta kertaa, mutta olisiko se yhteydenpito oikeasti täysin poikki? Onko niin, ettet saisi aikaa kulumaan ja keskityttyä omiin asioihin? Ei sinulla mitään unelmahommaa ole? Jos keskityt johonkin muuhun ei tule mietittyä niin paljon mitä siellä toinen tekee.
Monet neuvovat eroamaan jo jos jättää pytynkannen auki, mutta onko nyt puoli vuotta oikeasti paha asia? Meinaan, jos otat eron, niin ei nämä markkinat niin häävit ole ja kauanko sinulla menisi, että niistä edes kiinnostut? Lisäksi rakastettua yleensä ikävöidään.
Mitä jos vain testaat ensin ja katsot miten käy?
"Oman lisänsä tähän juttuun tuo se, että tämä reissutyö on luonteeltaan sellaista jossa juodaan ja petetään PALJON. Olen itse tehnyt aikaisemmin samaa työtä yli kymmen vuotta, niin että tiedän työn luonteen ja kuviot. "
Olet siis itsekin juonut ja pettänyt? Alkoholin juominen ei kai kuulu muiden kuin baariemäntien velvollisuuksiin ja pakollisia sukupuolisuhteita ei myöskään moneen ammattiin kuulu.
Tekosyitä on helppo keksiä, jos niin haluaa.
Itselleni on tullut viime aikoina paljon näitä reissutyöläisiä vastaan viihteellä. Sen perusteella ainakaan en jatkaisi... Mutta miksi ei jonkin aikaa katsoisi, miltä tilanne alkaa vaikuttaa?
Kiitos kauheasti kaikille kommenteista! Hyvälle tuntuu lukea muiden mietteitä, kun tuntuu ettei oikein saa omia ajatuksiaan selviksi!
Lopetin näiden kyseisten töiden tekemisen ennen seurusteöumme alkua, yhdessä ollaan oltu 3 ja 1/2 vuotta. Ja kyllä joo, minäkin silloin oman osani sekoilin, ennen tätä suhdetta.
Samaa mieltä oon myös siitä, että omista isoista ja tärkeistä unelmista ei pitäisi joutua luopumaan parisuhteen takia. kompromisseja joutuu tekemään ja laittamaan asiat siihen tärkeysjärjestykseen joka itselle on oikein, mutta liian isoja uhrauksia en halua mieheni tekevän. Onnellisen miehen haluan, tai sitten en miestä ollenkaan. Oppiliini1 taidat olla oikeassa, halumme ja tarpeemme taitavat olla vaan aika erilaiset, yhtä oikeat kummatkin, mutta kaukana toisistaan.
Kyllä minä aikana saan kulumaan yksinkin, ollaan oltu aika paljon erillämme koko suhteen ajan, lapseni kanssa itsekseni elin kun aloimme seurustelemaankin. Mutta en vain halua sellaista suhdetta, jossa tiedän toisen elävän ikäänkuin kahta elämää yhtä aikaa.
Kyllä me ollaan asiasta puhuttu, ja puhutaan varmaan vielä paljon lisääkin. Helppo tää tilanne ei ole kummallekaan.
Sen verran vielä selvennän tilannetta, että kysymyksessä on jatkuva työ, ei mikään puolen vuoden komennus, työ on ripotellen pitkin vuotta, mutta tämän toisen työn kanssa tilanne on helposti sellainen, että mies on töissä seitsemänä päivänä viikosta, joista yli puolet niillä reissuillaan. Eli on kyllä välillä kotonakin, mutta mieheni tuntien väsyneenä ja stressaantuneena liiasta työmäärästä :)
Mutta rakas tuo mies minulle on. Ja vain ja ainoastaan kummankin onnellisuutta haluan.
Ei ole olemassa ammattia, johon kuuluu juominen ja pettäminen. Jos noita tapahtuisi, niin se olisi ihan miehen oma päätös. Aina voi mennä hotelliin, tai missä yöpaikka onkaan, nukkumaan, kun muut lähtee juomaan ja panemaan.
Finnish drunk gigolo?
.................