mitä luopumisen tuskaa tää on.Et halunnut enää jatkaa ja se totuus on niin mun silmieni edessä ja tuska käsin kosketeltavissa.Et varmasti tuhlaa enää tippaakaan aikaa menneitä murehtien osaat mennä nopeasti eteenpäin, koska sait etumatkaa huomattavasti.Minä yhä suren ja kuljen myrskyssä, välillä kiipeän ylemmäs ja tulen samantien alas ja taas alusta.Muistelen menneitä, mietin käyn asioita läpi ja samalla tunnetilat vaihtelee millon mihinkin.Sun tavarat on poissa ja jos näkisimme se olisi vain sama hetki kuin olisi kaksi tuntematonta toisilleen.Miten paljon ero voi sattua! ei suhteen aikana kaikkea ymmärrä ajatella paljon asioita tulee eteen vasta jälkeenpäin ja miten se on kipeetä kun niitä ei ole enää mahdollista korjata.Ei ole enää meitä.Hyväksyminen-luopuminen=tuskaa!
Tietäisitpä
taivaltaonvieläpaljo
1170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
päivä, jolloin et enää tipu. Ennemmin kuin huomaatkaan ajattelet yhä vähemmän ja vähemmän menneisyyden rakasta ihmistä...sellaista, joka ei ollutkaan tarkoitettu sinulle, vaikka niin joskus täysin uskoit. Hyvä, kun käyt läpi asiaa.
Toivon kuitenkin, että menisit puhumaan asiasta esim. psykologille tai vaikkapa eroryhmään. Kun sanoittaa asioita, puhuu ulos tuntemuksiaan, niin usein se helpottaa oloa. Älä jää yksin. Hae apua.