Löytyykö täältä joku jolla on oikeasti kokemusta, kumpi menetelmä on tehokkaampi painon pudotukseen. Monissa laihdutusvinkeissä on että syö useita pieniä aterioita päivässä! -Mutta toisissa ohjeissa on sitten kerrottu, että elimistö alkaa polttaa rasvaa kun on pitkät taot ateroiden välillä.
Eli ei tuosta ota yhtään mitään selvää. Onko täällä siis joku joka on ihan itse kokeillut ja löytänyt toisen tavan tehokkaammaksi? Jos voit neuvosi jakaa, olen kiitollinen!
ps. Tiedän kyllä että syömisen määrä ja ravintoarvot vaikuttavat asiaan, mutta tällä kertaa haluaisin vastauksen ja keskustelua varsinaisesta kysymyksestä.
Eli ei tuosta ota yhtään mitään selvää. Onko täällä siis joku joka on ihan itse kokeillut ja löytänyt toisen tavan tehokkaammaksi? Jos voit neuvosi jakaa, olen kiitollinen!
ps. Tiedän kyllä että syömisen määrä ja ravintoarvot vaikuttavat asiaan, mutta tällä kertaa haluaisin vastauksen ja keskustelua varsinaisesta kysymyksestä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
5-6 ateriaa päivässä toimii ja laihduttaessakin on hyvä olo. Nälkä ja makean himo pysyvät poissa. Pitkät ateriavälit voi johtaa helposti ahmimiseen, kun vihdoin syö ja päivän kokonaiskalorimäärä tulee suuremmaksi kuin ensin mainitulla tavalla.Vettä on juotava 2-3 litraa /vrk.
Pitkät välit. Ruokailun jälkeen elimistö täyttää rasvavarastojaan, ei pura niitä. Lyhyet välit vaan opettavat aivot siihen, että jatkuvasti on naposteltava jotain, vaikka oikeaa nälkää ei edes olisi.
Lyhyitä välejä puolustavat vetoavat aina tuohon ahmimiseen, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka ihmiskeho toimii.
Kunnon aamiainen
Lounas
Päivällinen
ja sit pari välipalaa tuonne väliin tai perään.
n. 3tunnin välein kun syö niin pysyy isonälkä pois ja aineenvaihduntakin toimii, kun on tavaraa tarjolla. Toki pitää muistaa, että laskee kalorit, ettei syö yli tarpeen.
Kasviksia paljon ja kevyitä runsaita ruokia. Maha tulee täyteen ja on terveellistä.
Proteiinipitoista myös, ettei lihakset katoa.
Itse laihdutin yli 10 vuotta sitten reilu 50 kg. paino pysyi tähän asti kurissa ja nyt näppäsin vielä 10kg pois. Eli aika hoikassa kunnossa olen ja en ajattelen asioita laihdutuskuurina vaan ihan tosiaan osana elämää. Syö kulutuksen mukaan, niin ei liho. Paino pysyy kurissa. Säännöllinen punnitus, totuutta silmiin ja ruokailu sitä mukaa. Hoikat pysyy hoikkana, koska hekin tekevät niin.
Ehdottomasti lyhyet ruokailuvälit.
Ei mitään suuria annoskokoja, vaan pieniä proteiinipainotteisia, se pitää kylläisempänä ja aineenvaihdunnan hereillä, vaikka ateriakoot olisivat pieniä.
Jos ruokailuissa pitää pitkiä taukoja, kroppa menee säästöliekille ja varastoi rasvaa kun kroppa ei tiedä koska lisää polttoainetta saa.
Mitään säästöliekkiä ei ole eikä tule. Nää on näitä "Jutta ja superdieetit" juttuja, hehän saavat elantonsa siitä että tekevät laihtumisesta jotain rakettitiedettä.
Hienoa, enköhän minä tästä pysty päättelemään minulle sopivaa, tai oikeammin sanottuna minua tukevaa elintapaa. Aika näyttää mikä toimii ja varmaankin tulen sen täällä kiinnostuneille jakamaan. Kiitos kaikille jotka vastasivat! :)
No vittu, nyt oon entistä enemmän sekasin. Koitetaanpas jatkaa sitten vielä, kokemuksia kehiin pweezzzz!
Nykytutkimuksen mukaan on järkevämpää syödä monta pientä ateriaa kuin pari isoa. Naisille tuo 5-6 ateriaa päivässä on paras suositus, mies voi syödä vähän harvemminkin, kuitenkin vähintään 4 kertaa päivässä.
Osta tai lainaa kirjastosta ravitsemustutkija ja -terapeutti Patrik Borgin kirja Vinha perä - Laihduttamisen myytit ja fakta tai etenkin jos olet mies, tutustu Borgin laihdutusohjeisiin täällä:
http://www.suomimies.fi/pudota_painoa
Borg kirjoittaa ateriarytmistä:
"Syö aamiainen, syö puolenpäivän maissa kunnon lounas ja mielellään myös välipala klo 15–16 maissa. Joskus illalla vielä toinen kunnon ruoka ja iltapalaa halun mukaan. Mies ”selviää” epätasaisemmallakin syömisellä, mutta yleensä jaksamisen ja illan kovien näläntunteiden kustannuksella – eli selviää oikeastaan varsin huonosti. Ateriarytmin puutteet johtavat väkisin liian kovaan nälkään ja ylimääräisiin mielitekoihin, jolloin kukaan ei enää syö järkevästi."
Luotan takuuvarmasti enemmän ravitsemuksen ja laihduttamisen ammattilaiseen kuin nimimerkin "Pitkät välit" ohjeisiin, jotka oletettavsti perustuvat hänen henkilökohtaiseen mielipiteeseensä. Pitkiä ateriavälejä laihduttajalle ei taatusti ole suositellut kukaan asiantuntija vuosikymmeneen tai useampaan.
Kerro nyt sitten että miten ihminen voi käyttää rasvavarastojaan ja täyttää niitä samaan aikaan? Ei onnistu, ei mitenkään.
Tämä Borg lankeaa samaan ahmimis lässytykseen, mistä jo mainitsin. Jos ateriat on koostettu oikein mitään ahmimiskohtauksia ei normaali-ihmiselle tule, ruoka-addiktit sitten erikseen.
Borg nimenomaan on näitä jotka hyötyy siitä, että laihtumisesta on väkisin tehty muka vaikeaa.
Joo, lyhyillä väleillä ei tule niin isoa nälkää, joten ei sorru ahmimaan roskaa niin helposti, myös aineenvaihdunta toimii jouheasti.
Mutta ei myöskään mitään säästöliekkiä tule jos on pitkät välit.
Tärkeintä on että syö vähemmän kuin kuluttaa, siten laihtuu...ei muuten.
Jos saat enemmän energiaa, kuin kulutat lihot. Niin se vaan on, siinä on kenenkään turha väittää muuta. Sitten kun asetelma käännetään toistepäin laihtuu. Ei tämä ole rakettitiedettä, vaan laihdutus on oikeastaan itsehillintää ja uusien elintapojen omaksumista.
Kyllä kaikki tuon tietää, että kuluta enemmän kuin syöt = laihdut. Minulla ei ole ongelmaa siinä, että sorrun ahmimaan kun on nälkä, joten se nyt voidaan unohtaa (ja mieluusti myös muut epäolelliset seikat) ja keskittyä alkuperäiseen kysymykseen...
Kumpi tapa on tehokkaampi, pitkät välit aterioiden välillä vaiko lyhyet välit aterioiden välillä?
Ja nyt en kaipaa Jutan superneuvoja (eli bisnestä ja bisnestä) vaan ihan omakohtaisia kokemuksia. Vai eikö tässä löydy oikeasti ketään joka olisi asiaa itse kokeillut?
Mutta hyvää keskustelua, kiitos kaikille osallistujille.
Hyviä kokemuksia löytyy varmasti molemmista, kokeilemalla löydät itsellesi parhaan tavan. Kannattaa kuitenkin muistaa että ne rasvat ovat siellä siksi että ihminen pärjää niiden avulla pitkään ilman ruokaa. Jos niistä haluaa eroon, noh, on oltava pitkät ruokailuvälit. Yksinkertaista.
Ihmiset ovat tässä(kin) asiassa yksilöitä. Joillakin elimistö vaatii ravintoa tiheämpään ja säännöllisemmin, jotkut toiset voivat helposti olla pitkiäkin aikoja syömättä.
Minä kuulun niihin, jotka rupeavat kiukuttelemaan, jos ruokailujen väli venyy hiukankaan ylipitkäksi. Seuraavaksi iskee hirvittävä päänsärky. Lisäksi olen huomannut, että jos ruokailujen väli venyy, juoksen jääkaapilla loppuillan, vaikka ihan varmasti olisin syönyt tarpeeksi. Elimistö ikään kuin ei usko saaneensa tarpeeksi ravintoa, kun se tarpeellinen määrä on tullut liian myöhään.
Yksiselitteistä vastausta, joka pätisi kaikkiin, ei siis voi antaa. Periaatteessa laihtumisen kannalta tärkeää on kokonaisuus eli se, että energiaa tulee vähemmän sisään kuin mitä kulutetaan. Käytännössä kuitenkin monille käy niin kuin minulle, jos ruokailujen väli venyy, syö sitten pitkin iltaa enemmän. Tämän tietävät myös ravitsemusterapeutit, muutkin kuin Borg ja siksi he neuvovat säännölliseen syömiseen.
Vain kokeilemalla tiedät, kumpi sinulle sopii. Mieti myös, kuinka voit kokeilun aikana. Et voi tehdä pysyvää tapaa sellaisesta, joka tuntuu hyvin epämiellyttävältä, ja kilot katoavat ja pysyvät poissa vain sellaisella menetelmällä, joka itsestäsi tuntuu hyvältä.
Minä en noudata varsinaisesti kumpaakaan tapaa.
Kaikenlaisia neuvojan tulee luettua, kuinka monta ateriaa päivässä tulisi syödä, ja tosiaan, niitä on laidasta laitaan.
Minä noudatan sellaista tapaa, että syön silloin kun on nälkä, ja syön sen verran että nälkä lähtee, ja seuraavan aterian aika on taas sitten kun tulee taas nälkä.
Mitä järkeä on syödä kelloa tuijottaen? Että jaahas ruoka-aika, ja sitten syö vaikkei ole edes nälkä. Siinähän sitä lihoo.
Kroppa kyllä ilmoittaa koska polttoaine on vähissä.
Noinhan se on, jos ihmisen ateriointi on oikealla tolalla. Ylipainoisilla kuitenkaan harvoin on. Usein ihan ensimmäinen asia, jonka laihduttajat joutuvat opettelemaan, on säännöllinen ateriarytmi. Siksi pitää alussa "tuijottaa kelloon", kun vatsa ei ole koskaan tyhjä, ei tule koskaan nälkä. Tasainen ateriarytmi tarkoittaa myös sitä, että syödään määrätyt ateriat päivässä, ehkä pari välipalaa, ja muulloin ei sitten mussuteta.
Tiesittekö muuten, että ihminen syö neljä kertaa viidestä johonkin muuhun tarpeeseen tai tunteeseen kuin nälkään? Pitkästykseen, harmitukseen, mielitekoon, kun on hyvää seuraa, kun on hyvää syötävää tarjolla, juhliakseen jotakin....
Hehe. Oon ollu ny 24 tuntia syömättä mitään, ihan huvikseni. Itseasias aika pirtee olo ollu koko päivän, taidan jatkaa toisenki päivän. Ihminen on katokaas sopeutunu aikojen saatos siihen ettei koko ajan oo syötävää.
Mulla toimii pitemmät välit ja syön 3-4 kertaa päivässä.
Kyse on myös omasta elämänrytmistä, esimerkiksi minulle ei suoraan sängystä syömään- tyylinen aamiainen sovi ollenkaan. Syön pari tuntia heräämisestä ekan kerran, sitten myöhäisemmän lounaan, välipalan ja illallisen. Treenipäivinä palautusjuoma. Ahmimista ei tule, kun ateriaväli on säännöllinen ja annoskoko ja aterian sisältö sopiva, söi sitten 3 tai 6 kertaa päivässä.
olen aina ollut pitkien ruokavälien ihminen. Nyt kun on tullut ikää ja paino vaan hivuttautuu ylöspäin, olen kokeillut tuota säännöllistä syömistä. Ei mitään positiivista vaikutusta ole havaittavissa, vaikka samalla kun syön säännöllisemmin, olen alkanut toteuttaa tarkemmin ns. lautasmallia, eli lisännyt reippaasti kasviksia, vähentänyt turhia hiilareita. Joskus aikoinaan pystyin pudottamaan painoa pitkillä ruokaväleillä ja vähentämällä mättöä 16 kg puolessa vuodessa. Aion siis mennä takaisin siihen ja unohtaa nämä trendikkäät ohjeet vähän väliä syömisestä. Joku sanoi joskus, että jos sinulla on koko ajan pieni nälän tunne, on se varmin tae siitä, että silloin juuri laihdut. Eli annoskoot määräävät, ei niinkään se milloin ne nauttii, ja nälänsietokyky on kunkin elimistön yksilöllinen ominaisuus ja sopii kysyä, miksi nälkää ei saisi vähän tunteakin. Itselleni pieni nälän tunne tekee energisemmän olon ja suoritukset paranee.
Painonpudotus on pitkälti tahtotila.
Säännöllinen syöminen on sitä, että syöt ateriasi suurin piirtein samoihin aikoihin päivässä joka päivä ja tasaisin väliajoin, söit sitten 1 tai 6 ateriaa. Jos syö 3 kertaa päivässä, annokset ovat isompia kuin jos söisit 6 kertaa päivässä. Joillakin toimii pätkäpaasto, jossa syödään 2-3 ateriaa 8 tunnin ikkunan sisällä (esim, klo 12-20).
Jatkuva pienikin näläntunne on siitä ongelmallinen, että se voi ajaa ahmimiseen ja jääkaapilla ramppaamiseen. En usko itsekuriin, uskon siihen, että syömisissä on tällöin jotain vikaa. Oma ruokarytmini on nyt hyvä, syön reippaita aterioita 3-4 kertaa päivässä, näläntunnetta tulee vain vähän ennen ateriaa. Ruokailujen väli on 4-5 tuntia. Painonpudutos on tahtotila siinä mielessä, että syömisiin ja syömistapojen muuttamiseen täytyy panostaa.
Olisiko liian vaikeaa syödä vaan silloin kun on nälkä? Hassua miten kaikesta pitää tehdä sitä rakettitiedettä :)
Toki pitää katsoa, että mitä syö ja kuinka paljon. Mutta keho kertoo kyllä näläntunteella koska se tarvitsee polttoainetta.
Ihmisillä, jotka eivät ole ikinä olleet ylipainoisia taieivät ole joutuneet kummemmin miettimään painoaan, se menee juurikin näin, ja sitten syödään vain sen verran että se nälkä just lähtee. :) Siinä on vissi ero elääkö syödäkseen vai syökö elääkseen ;) relatkaa nyt vähän! :D
Lihavien aineenvaihdunta ja hormonitoiminta toimii usein huonosti. Terveellä normaalipainoisella nälkä ja kylläisyys toimii normaalisti, mutta lihavalla näin ei useinkaan ole. Silloin on viisainta syödä säännöllisesti 4-7 ateriaa päivässä.
Loogisesti ajatellen epätasainen ravinnon saanti kuuluu ihmisen osaan. Luonnontilassa olevat esi-isämme olivat siihen sopeutuneet. Elimistömme on edelleenkin samanlainen.
Pitäisikö tosiaan syödä estääkseen näläntulon?
Ajattelua herätti myös Ylen dokumentti paastosta.
http://areena.yle.fi/tv/2108960
Juurikin näin, todennäköisesti päivät on etsitty ruokaa ja metsästetty, illalla sitten syöty jos saalista on tullut. Itseni ainakin pieni ateria tekee vain kiukkuiseksi, mielummin olen vaikka syömättä.
Itse olen saanut reilun kuukauden aikana (joulukin oli siinä välissä) juurikaan "kärsimättä" kolme kiloa pois 80 kilosta, joka on pituiselleni liikaa. Minulle ei ole koskaan sopinut aamulla syöminen. Laihduttaessani jätin pois sen viimeisenkin hedelmän tai jogurtin, mikä oli tapana syödä aamulla. Juon pari kuppia kahvia ja lasin vettä. Kävelen työmatkaa 1,5 km mennen tullen, ja työni on osittain melko fyysistä. Kun on herännyt 6.00 - 6.30 maissa aamulla, niin jonkinlainen nälkä tulee vasta n. 10.00 - 10.30. Siihen mennessä olen kuitenkin ehtinyt jo polttaa paljon kaloreita. Tähän ensimmäiseen nälkään syön pikku hedelmän - tai vain lasin vettä. Ennen yhtätoista syön sitten aamupalan. Silloin on terve nälkä, eikä vatsa nipistele sen syönnin jälkeen toisin kuin silloin, jos syö aamulla varhain vatsan täyteen.
Meikäläiselle tosiaan tulee suoranaisia vatsavaivoja ja koko päivä on pilalla, jos syö aamulla. Pitkitetty aamiaisen lykkääminen, makean syönnin radikaali vähentäminen ja muuten monipuolisesti syöminen on auttanut laihtumaan helposti. Mitään ylimääräisiä uusia kuntoilukeinoja ei ole käytössä. Näin jatketaan. Aterian jälkeen tulee monelle pieni napostelun kaipuu. Itse olen ottanut tavaksi kuoritut mantelit. Raksuttelen niitä kourallisen, niin olo on kylläinen, ja sanovathan niiden (tai pähkinöiden) olevan erityisen terveellisiäkin. Jokainen varmasti huomaa omalla kohdallaan, mikä on pääsyy painon nousuun. Minulla se on ollut sortuminen naposteluun. Tutkimukset sokerin haitallisuudesta yritän painaa kallooni nyt paremmin.
Luolamiehen ajoista varmaan johtaakin tuo miesten ja naisten ero mitä tulee pitkien ateriavälien kestämiseen. Urokset kävivät pitkillä metsästysretkillä kun taas naaraat ja jälkikasvu jäivät pesäpaikkaan tai sen läheisyyteen, missä ravintoa oli varastossa. Naaraat olivat myös lähes koko hedelmällisen elämänsä joko raskaana tai imettivät. Siksi nainen on kehittynyt reagoimaan herkemmin verensokerin laskuun.