Olen ollut avomieheni kanssa vajaat kaksi vuotta yhdessä, ja meillä on mennyt hyvin - toki välillä ollut sekä isoja että pieniä riitoja, joista ollaan aina päästy yli ja eteenpäin.
Viime vuoden marraskuussa ostimme sitten yhteisen talon. Muuten emme olisi sitä ostaneet, mutta se on mieheni sukulaisen vanha talo, joka saatiin edulliseen hintaan ja ajattelimme heti, kuinka järkevä ostos on. Mutta oliko se sittenkään kovin järkevä? Remonttipuuhissa on alkanut tulemaan jos jonkunnäköistä ristiriitaa ja olemme jatkuvasti eri mieltä asioista. Pelkään koko ajan, milloin jommalla kummalla menee lopullisesti hermot - näin meinasi itselläni eilen käydä.
Ja toinen asia on kihlat. Kuka pariskunta ostaa talon ennenkuin on mitään varmuutta jatkosta? Mies ei halua mennä kihloihin, "koska ei ole mihinkään kiire". Tietenkään kihlat ei ole merkki suhteen jatkuvuudesta, mutta itselleni se merkkaisi paljon. Haluaisin tietää, että olen miehelle tärkeä ja hän haluaa oikeasti olla kanssani. Nyt vaan on vähän semmoinen olo, että vaikka meillä on talo, tulevaisuus ei ole ollenkaan varmaa. En pysty luottamaan siihen, että asuisimme yhdessä samassa remontoidussa talossamme vielä kymmenenkin vuoden päästä. Tuntuu välillä että ahdistelen miestä tuolla kihlajaisasialla, vaikken ole kuin pari kertaa asiasta maininnut ja lyönyt koko jutun vitsiksi, kun olen huomannut että mies menee vaikeaksi.
Äsken tuli aivan kauhea ahdistuskohtaus kun näin erään tuttavani kuvia ulkomailta. Hän se vain mennä porskuttaa pitkin maailmaa ilman huolia parisuhteesta tai omakotitalosta. Tulin kateelliseksi ja mietin, olenko heittämässä koko elämäni hukkaan tässä parisuhteessa (ikääkin on vielä alle 25v!).
Ajatukset ovat sekaisin, enkä enää tiedä mitä haluan. :(
Viime vuoden marraskuussa ostimme sitten yhteisen talon. Muuten emme olisi sitä ostaneet, mutta se on mieheni sukulaisen vanha talo, joka saatiin edulliseen hintaan ja ajattelimme heti, kuinka järkevä ostos on. Mutta oliko se sittenkään kovin järkevä? Remonttipuuhissa on alkanut tulemaan jos jonkunnäköistä ristiriitaa ja olemme jatkuvasti eri mieltä asioista. Pelkään koko ajan, milloin jommalla kummalla menee lopullisesti hermot - näin meinasi itselläni eilen käydä.
Ja toinen asia on kihlat. Kuka pariskunta ostaa talon ennenkuin on mitään varmuutta jatkosta? Mies ei halua mennä kihloihin, "koska ei ole mihinkään kiire". Tietenkään kihlat ei ole merkki suhteen jatkuvuudesta, mutta itselleni se merkkaisi paljon. Haluaisin tietää, että olen miehelle tärkeä ja hän haluaa oikeasti olla kanssani. Nyt vaan on vähän semmoinen olo, että vaikka meillä on talo, tulevaisuus ei ole ollenkaan varmaa. En pysty luottamaan siihen, että asuisimme yhdessä samassa remontoidussa talossamme vielä kymmenenkin vuoden päästä. Tuntuu välillä että ahdistelen miestä tuolla kihlajaisasialla, vaikken ole kuin pari kertaa asiasta maininnut ja lyönyt koko jutun vitsiksi, kun olen huomannut että mies menee vaikeaksi.
Äsken tuli aivan kauhea ahdistuskohtaus kun näin erään tuttavani kuvia ulkomailta. Hän se vain mennä porskuttaa pitkin maailmaa ilman huolia parisuhteesta tai omakotitalosta. Tulin kateelliseksi ja mietin, olenko heittämässä koko elämäni hukkaan tässä parisuhteessa (ikääkin on vielä alle 25v!).
Ajatukset ovat sekaisin, enkä enää tiedä mitä haluan. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
No se on vähän sitä mitä elämältään haluaa. Se sinun tuttavasi on valinnut toisin, ja mistäpä tuon tietää mitä tyhjiötä täyttää elämässään matkustelemalla. Saattaisi hyvinkin haluta sen parisuhteen ja talon. Ei pidä olla toiselle kateellinen, vaan miettiä mitä itse haluaa. Sitä paitsi tuon talon ostaminen sattui sikäli huonoon saumaan kun teidän suhteenne on noin kaksivuotias ja meinaa sitä, että pahin kuherrus on loppunut ja nyt pitäsi alkaa etsiä tapoja mihin muottiin laitatte suhteenne. Mutta näin "tätinä" sanon, että ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolellakaan, mikäli kyse ei ole todella rankoista jutuista esim. väkivallasta, uskottomuudesta, alkoholismista jne.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/
Edellä oleva kirjoittaja kiteytti hyvin. Itse sanon vielä, että nuorena onkin vielä ne paineet, että "elääkö täysiä" sinkkuna vai sitoutuako parisuhteeseen. Molemmissa on hyötynsä, mutta näin itse näin yli 30 vuotiaana sitoutunut sanoisin, että nuoruus tulisi elää pilke silmäkulmassa. Etsien itseään, kokeilemalla, tekemällä virheitä, nauttia jne. Aina tulee niin hyviä kuin huonoja hetkiä.
Huonoina aikoina parisuhteessa haikailee yksinoloa ja taas vuorostaan sinkkuna maantai-iltana toivoo, että joku olisi vieressä.
Olet siis valinnan edessä.
Sinähän tiedät mitä sinä haluat mutta miehesi on ilmoittanut että ei ole varma. Usko mua kun sanon että jos mies ei tässä vuoden parin sisällä ole valmis sä katkeroidut vai pahasti joten pidä kiinni siitä mitä sä haluat :) Älä vaivu epätoivoon.
Asuntoja myydään ja ostetaan jatkuvasti. Älä tee tästä asunnosta henkistä lukkoa itsellesi. Anna miehellesi elintilaa. Elä itsekin. En tarkoita vieraita suhteita, vaan kavereiden kanssa reissuja ja sellaista tekemistä mihin ette mene porukassa. Lähde vaikka tyttöjen kanssa etelään.
Miehesi ei selvästikään tiedä mitä haluaa ja millä aikataululla kuten sinä. Hän on kuitenkin tehnyt merkittävän sijoituksen teidän yhteiseen tulevaisuuteen ostamalla talon kanssasi. Arvosta tätä taloa ja niitä remontteja teidän yhteisenä kotina.
Varman eron saat vääntämällä miehesi ensin kihloihin, sitten naimisiin sitten ne pari kersaa ja huomaat asuvasi lasten kanssa vuokrakaksiossa. Sitteen vasta vaikeaa on alkaa alusta koko paketin kasaaminen. Usko! Kokemusta on.
No mikä velvollisuus naisen on alkaa leikkiä kotia miehen kanssa jolla on mielessä vain omaisuuden hankinta asuntolainan muodossa, mutta ei tiedä mitä haluaa?
Jos toinen haluaa avioon NYT ja toinen EI siinä on ONGELMA ja se ei ole naisella vaan SUHTEESSA. Päätös rukata avioitumista vaikuttaa jokatapauksessa suhteeseen jää sitä kosintaa odottamaan tai ei, se on karvas kokemus toiselle joka haluaisi, ja toinen ei. Nythän ap:lla ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa kenties vuosia että mies on VARMA ja kosii.
Voihan ap. uskoa ja odotella vaan entäpä jos ei jaksa, eikä jaksa uskoa että miehestä kuoriutuu yhtään sen enempää heihin uskova, alkaa pia vapaus ja muut vaihtoehdot epätoivoisena houkuttaa naista. Usko! Kokemusta on. Siinä ei liian myöhäänkään tullut kosinta enää auta välttämättä paikkaamaan sitä mikä on jo mielestä jätetty ja surtu.
Ei ne kihlat tarkoita mitään, joten miksi yrität painostaa miestä?
Se on yhtä helppoa purkaa kihlat ja erota, kuin ettei olisi sitä kihlasormusta.
Miksi ette istuisi joskus pöydänääreen ja juttelisi siitä remontista. Tehkää kompromissejä. Jos ongelmana on tapettien värit ynnämuut, tehkää niin, että toinen päättää toisen huoneen ja toinen toisen.
Ymmärrän, että sinä niin kovasti haluaisit kihloihin, mutta jos haluat suhteen onnistuvan, niin ajattele sitä miestäsi. Jos hän ahdistuu, kun painostat, niin miksi painostat? Miksi haluat satuttaa?
Rakasta miestäsi, kerro hänelle miten hyvä hän on, miksi olet häneen rakastunut. Anna anteeksi ettei hän ole täydellinen, anna hänen tehdä virheitä, ole tukena ja varmasti hän alkaa kohtelemaan sinua samalla tavalla.
Ei mies tahdo vaimokseen painostavaa naista.