Jos ja kun kerran olen tämmöinen viikonloppu-isi,
niin onko se naisnäkökulmasta jonkinlainen huono
asia johon ei kannata tutustua? Jos jossain alat
juttusille miehen kanssa ja hän keskustelun
puolivälissä sanoo olevan viikonloppu-isi, niin
tuleeko siitä automaattisesti miinusta miehelle?
En tiedä onko näin joten siksi asiaa tässä
utelen.
Välillä vain tuntuu että tämä titteli on vähän
kuin jonkin luokan "kirous". Isänä olen omasta
mielestä pirun hyvä ja nään lastani paljon ja
muutenkin hoidan velvollisuuteni koska rakastan
lastani ja rakastan lapsia ylipäänsä muutenkin.
Mutta ehkä mun olisi sittenkin pitänyt hommata
titteliksi YH-isi, se minun mielestä olisi ollut
se parempi vaihtoehto joka saa naisen ehkä vähän
kiinnostumaankin. No, kommentteja jään
odottelemaan asiasta. Ja ikä vielä mainitakseni,
olen 25.v
niin onko se naisnäkökulmasta jonkinlainen huono
asia johon ei kannata tutustua? Jos jossain alat
juttusille miehen kanssa ja hän keskustelun
puolivälissä sanoo olevan viikonloppu-isi, niin
tuleeko siitä automaattisesti miinusta miehelle?
En tiedä onko näin joten siksi asiaa tässä
utelen.
Välillä vain tuntuu että tämä titteli on vähän
kuin jonkin luokan "kirous". Isänä olen omasta
mielestä pirun hyvä ja nään lastani paljon ja
muutenkin hoidan velvollisuuteni koska rakastan
lastani ja rakastan lapsia ylipäänsä muutenkin.
Mutta ehkä mun olisi sittenkin pitänyt hommata
titteliksi YH-isi, se minun mielestä olisi ollut
se parempi vaihtoehto joka saa naisen ehkä vähän
kiinnostumaankin. No, kommentteja jään
odottelemaan asiasta. Ja ikä vielä mainitakseni,
olen 25.v
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta lapsen äiti saattaa olla jarru.omassa
tapauksessa mieheni oli eronnut jo 4 vuotta
aiemmin,mutta kun tukin kuvioon alkoi lasten äiti
tehdä kaikkensa saadakseen välimme poikki.
huoritteli kaupungilla,soitteli miehelleni kun
olin pois ja kertoi että olin pettänyt yms
mukavaa. kun menimme naimisiin,häitä edeltävänä
yönä hän soitteli ja viestitteli miehelleni
aamuneljään kuinka hän vielä rakastaa jne. jos
tämän kaiken olisin tiennyt etukäteen olisin
kyllä mennyt lujaa karkuun. no,ehkä toisaalta oli
hyvä etten tiennyt,koska muutenhan minulla ei
miestäni olisi.
...lapseni äiti tuota samaa tekisi, vaikka mistä
sitäkään voi varmaksi tietää. Mutta sen tiedän
että ei se meikäläisen päätä pysty kääntämään, ei
enää. Ehkä joskus aikoja sit se olis vielä
pystynyt puhumaan mut ympäri muttei enää. Aika on
tehnyt tehtävänsä ja tiet on niin erillään ettei
näitä yhdistä enää mikään.
Mutta onnea sinulle miehesi kanssa =)
En ymmärrä. miksi isyys olisi jollekin ongelma?
Ehkä olet tavannut vain lapsettomia ja jollakin
tapaa ehkä itsekkäitä naisia. Yllättävä pointti
kuulla tällaista miesnäkökulmasta?! Itse kohtaan
usein vastaavaa, mutta miesten puolelta. Asumme
tyttäreni kanssa kahden. On hienoa, että välität
lapsestasi ja haluat olla hänen elämässään
mukana. Niin pitääkin! Jos se on onglelma
jollekin, olkoon sitten. Kyllä vielä kohdallesi
tulee nainen joka haluaa koko "paketin".
Toivottavasti koko "paketti" todella kelpaa vielä
jollekin. Ja kun sanoit tuosta tapaamistani
naisista niin olen itseasiassa yrittänyt etsiä
Yksinhuoltaja naisia kun ne jostain syystä tuntuu
paremmalta vaihtoehdolta. Jotenkin vain niihin on
helpompi luottaa sillein että ne ei häviä
seuraavan Mister Suomen matkaan joka kohdalle
sattuu. Itse kun en koko kilpailun karsintaan
edes pääsisi =) no, mutta ehkä saan jonkun
valloitettua omalla lapsirakkaudellani! Ehkä
jonain päivänä...
... eiköhän sunkin kohdalle osu vielä sellainen
nainen, joka ymmärtää hyvän päälle. Itsekin olen
ns.viikonloppu-äiti... tosin näen lapsiani vain
kerran kuukaudessa viikon ajan. Ei ole helppoa...
ei tosiaankaan. Mutta onneksi olen löytänyt
itselleni miehen, joka on myös ns. viikonloppu-
isi. Yhteiset puheenaiheet löytyvät helposti ja
yhteistä aikaakin on mukavasti. Mutta sitten kun
lapset tulevat niin se aika vietetään täysillä
lasten kanssa. Mutta tsemppiä sulle...
toivottavasti löydät itsellesi jonkun joka
hyväksyy ja on täysillä mukana isyydessäsi.
Aviomiehelläni on kaksi lasta, molemmat eri
äideille. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että
molemmat äidit osaavat kyllä kiusata viimeiseen
asti välejämme. Olemme joutuneet muuttamaan
numeromme salaisiksi, osoitettamme kumpikaan ei
tiedä jne.. Lasten tapaamiset hoituvat
isovanhempempien kautta. Ja tällaista se on ollut
jo vuosia!
Sanoisin, että monet naiset ovat varmasti
kuulleet näitä vastaavia juttuja ystävä-
/lähipiiristään. Ja kokevat sen varoittavana
esimerkkinä, joka pistää jarruja päälle.
Toisaalta myös tunne siitä, että miehellä on
kokemusta lapsista ja syntymästä voi aiheuttaa
naiselle ulkopuolisuuden tunnetta. Miehellä on
ikään kuin käytetyn merkki mukanaan.
Mutta sekin täytyy vielä sanoa, että ei se tosi
rakkaus kyllä noihin kaadu. Rakkaan ihmisen
rinnalla jaksaa taistella ja sopeutua
tilanteeseen. Mutta se vaatii molemmilta
osapuolilta hienotunteisuutta. Niin miehen kuin
naisenkin on muistettava, että ei tee toista
ulkopuoliseksi.l
Enpä jaksaisi millään kyllä uskoa että oman
lapseni äiti tuommoiseen toimintaan retkahtaisi
kun teillä on käynyt mutta eihän se taas uskon
asia olekaan. Täytyy vain toivoa että lapsen
tapaamiset jatkuu normaalisti ennallaan kun tai
jos minä joskus sen tosi rakkauden löydän.
juu näin on. eli naiselle lapset on SE juttu johon
ei toinen nainen sotkeudu. ja jos niin tekee niin
sen elämästä tulee vaikeeta...
nainen ilmeisesti jotenkin alkaa pelätä että uusi
akka vie lapset tai ainakin että jos lapset
tykkäävätkin siitä enemmän jne. eli tosiaan
myönnetään että yh-isit on kiellettyä riistaa. ei
kukaan nainen vapaaehtoisesti halua siihen
soppaan...
ex-vaimot kun tuppaa oleen välillä vähän hoidon
tarpeessa.
... aivan epäilemättä joku saattaa kavahtaa, kun
sinä olet jo sikissyt elosi aikana. Toisaalta,
jos sinuun ihmisenä ihastuu, ei jälkipolven
olemassaolo ole tietystikään ongelma. Itse
seurustelen miehen kanssa, jolla on jo liuta
lapsia. Hän on kertonut, että on tavannut myös
naisia, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, että
lapsille on anettava aikaa. Voi olla, että
sinäkin joudut sellaisia naisia kohtaamaan, muta
pyydän, että et jää sitä suremaan: ainakin
minusta tuollainen käytös kuulostaa todella
itsekeskeiseltä ja kyspymättömältä, enkä jaksa
uskoa olevani ainoa. Mielestäni on selvää, että
lapset ovat tärkeintä, koska he ovat lapsia vain
hetken. Minusta on osa mieheni
attraktiivisuutta, että hän on hyvin vastuullinen
isänä, ja sama pätenee myös sinuun. Tsemppiä.
Varmasti tapaat elämässäsi vielä monta naista,
mutta sitä odotellessasi nauti lapsesi
lapsuudesta - kehityskaaren seuraaminen on mitä
ihastuttavinta!
...joka päivä kun tavataan. Sitä ei kukaan nainen
minulta riistä pois. Jos joku ei ymmärrä että
lapsi on minun ja minun kuuluu velvollisuuteni
hoitaa niin tämä nainen ei ole se nainen jota
tulen rakastamaan. Näin on. Minäkin jostain
syystä aina olen törmännyt yksinhuoltaja äiteihin
mutta aina taas suhde kaatuu alkuvaiheessa
johonkin. Tiedä en et mihin. Ei pieni mieli
kaikkea voi ymmärtää. Mutta pojastani ja poikani
tuomasta ilosta en luovu kenenkään tähden.
=)
...viikonloppuisän status ei ole niitä kaikkein
houkuttelevimpia piirteitä miehessä. Jossain
tutustumisen alkuvaiheessa ajatukset lipuvat
väkisinkin Mikä hänessä on vikana? -akselille.
Sitä alkaa pyörittää päässään mietteitä siitä,
miksiköhän tämä isi on jätetty, tai, mikä vielä
pahempaa, miksi ihmeessä tämä mies on lähtenyt
lastensa ja näiden äidin luota. Kenties tämä mies
on näennäisestä hurmaavuudestaan huolimatta
sitoutumiseen kykenemätön, itsekäs paskiais-
lurjus? Miksi lapsia ei ole annettu tälle
miehelle? Onkohan kyseessä joku tunne-elämältään
epästabiili henkilö? Kuinka paljon tämä mies
haikailee menneen perään, muka "lasten takia"?
Kuinka tiiviisti mies pitää yhteyttä eksäänsä?
Pää alkaa pian olla kysymyksiä pullollaan -
sellaisia kysymyksiä, joita ei vasta
tutustuessaan kehtaa kohteliaisuussyistä toiselta
suoraan kysyä ja joihin ei oikeastaan
haluaisikaan saada vastausta. Parempi on olla
paremmin tutustumatta koko tyyppiin.
Lisäksi, mitä nuorempi tämä isä-hahmo on, sitä
pöhkömmän leiman hän itseensä saa: kuinka tahvo
tämä mies oikeastaan onkaan, kun on mennyt
pikkujuippina perustelemaan perhettä?!
Vanhemmalle miehelle entisen elämän antaa
helpommin anteeksi, mutta itsensä liemeen
laittanut pikkupoika on kartettavien miesten
pääjoukossa.
... nähnyt monta kertaa. Ehkä nyt minäkin tiedän
miksi nainen aina hetken mietittyään häviää.
Kiitos sinulle naismielipiteestä.
Toisaalta minä kysyisin jos tapaisin Viikonloppu-
äidin jotta miksi hän yksin ilman lapsiaan on
jäänyt. Vaikka hän minun ikäiseni olisikin niin
kyllä kysyisin mikäli muuten olisin hänestä
kiinnostunut. En "rankaisisi" häntä
menneisyydellään. Ehkä se olisi virhe omalta
kannaltani tulevaisuutta ajatellen mutta niin
silti tekisin.
Kaikki tampataan tavallamme, eikö?