Olen hieman neuvoton.
Olen seurustellut mieheni kanssa 1½ vuotta ja
kihloissa olemme olleet ½ vuotta.
Mieheni entinen petti miestäni monesti ja
miehelleni on jäänyt syvät arvet tästä.
Oikeastaan hänen koko elämänsä oli aika
tuuliajolla kunnes minä tulin ja ankkuroin sen ja
kuskin kokoon sen vähän mitä kaiken jälkeen oli
jäljellä.
Mieheni pelkää koko ajan minun pettävän häntä.
Olen sanonut hänelle monta tuhatta kertaa etten
pettäisi häntä ikinä, IKINÄ! Olen päättänyt etten
tee sitä vaikka joskus tuntuu, että...
Ei minä näytän hänelle, että kaikki maailman
naiset eivät ole pahoja! Hukutan hänet
rakkauteeni ja ehkäpä joskus hän huomaa, että
olen siinä. Olen ollut aina siitä kun hän on
minua tarvinnut.
Minulla on kumminkin ongelma. Eilisen riidan
jälkeen lähdin pois kotoa. En yksinkertaisesti
kestänyt olla täällä, kuunnella kun hän huutaa
minulle taas aivan aiheettomasti.( Ystäväni ovat
yrittäneet saada minut jättämään hänet, mutta
minä en jätä, en. Minun lahjani hänelle on olla
olemassa.)
Kuitenkin eilen kun illalla tulin kotiin hän ei
ollut täällä. Hänen sormuksensa oli pöydällä,
samoin 7 tyhjää kaljapulloa.
Hän oli lähtenyt hukuttamaan mielensä pulloon. Ja
vieläpä sellaisen tyypin kanssa joka jauhaa
hänelle koko ajan paskaa minusta. EI! minä
ajattelin.
Helvetti, menköön jos sitten on mennäkseen,
ajattelin ja itkin.
Tänään, nyt kello on 14.00 ja hän ei ole tullut
kotiin. Tiedän hänen olevan vanhempiensa luona ja
tulevan kun hänestä siltä tuntuu. Mutta minä
luulen etten enää kestäisi jos hän jättäisi
minut.
Sisälläni on tyhjä olo ja ajatukseni ovat
sekavia, kuin myös tämä teksitini.
En tiedä mitä tekisin. Olen miettinyt mitä haluan
itselleni yhteisestä kodistamme kun hän lähtee.
Ei, en halua luopua...
Mutta entäs jos kaikki jatkuu?
Vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla ja käyn
siellä silloin tällöin. Yleensä viikonloppuisin.
Mieheni ei ikinä tahdo mukaan. Mietinkin; entäs
jos hän ottaa sormuksensa pois joka kerta kun
minä olen poissa. (hän nimittäin käy aina
baarissa kun olen poissa) Olemme keskustelleet
pettämisestä kerran jos toisenkin ja aina hän on
sanonut ettei kertoisi minulle. Mistä siis tiedän
ettei... Hänen kaverinsa eivät ikinä kertoisi.
Minä pelkään. Pelkään tosissani, että hän on jo
pettänyt minua. Hänellä on ollut siihen
tuhansittain mahdollisuuksia ja hän on niin
komeakin ettei naisenkaan etsiminen tuota
vaikeuksia.
En haluaisi että kaikki ajatuksi ja pelkoni
myrkyttäisivät mieleni. Mutta en voi keskustella
hänen kanssaan, aina edessä olisi kumminkin riita.
En tiedä miten kauan jaksan enää. Pelkään!
tahtomattanikin...
AUTTAKAA! *itkee*
Olen seurustellut mieheni kanssa 1½ vuotta ja
kihloissa olemme olleet ½ vuotta.
Mieheni entinen petti miestäni monesti ja
miehelleni on jäänyt syvät arvet tästä.
Oikeastaan hänen koko elämänsä oli aika
tuuliajolla kunnes minä tulin ja ankkuroin sen ja
kuskin kokoon sen vähän mitä kaiken jälkeen oli
jäljellä.
Mieheni pelkää koko ajan minun pettävän häntä.
Olen sanonut hänelle monta tuhatta kertaa etten
pettäisi häntä ikinä, IKINÄ! Olen päättänyt etten
tee sitä vaikka joskus tuntuu, että...
Ei minä näytän hänelle, että kaikki maailman
naiset eivät ole pahoja! Hukutan hänet
rakkauteeni ja ehkäpä joskus hän huomaa, että
olen siinä. Olen ollut aina siitä kun hän on
minua tarvinnut.
Minulla on kumminkin ongelma. Eilisen riidan
jälkeen lähdin pois kotoa. En yksinkertaisesti
kestänyt olla täällä, kuunnella kun hän huutaa
minulle taas aivan aiheettomasti.( Ystäväni ovat
yrittäneet saada minut jättämään hänet, mutta
minä en jätä, en. Minun lahjani hänelle on olla
olemassa.)
Kuitenkin eilen kun illalla tulin kotiin hän ei
ollut täällä. Hänen sormuksensa oli pöydällä,
samoin 7 tyhjää kaljapulloa.
Hän oli lähtenyt hukuttamaan mielensä pulloon. Ja
vieläpä sellaisen tyypin kanssa joka jauhaa
hänelle koko ajan paskaa minusta. EI! minä
ajattelin.
Helvetti, menköön jos sitten on mennäkseen,
ajattelin ja itkin.
Tänään, nyt kello on 14.00 ja hän ei ole tullut
kotiin. Tiedän hänen olevan vanhempiensa luona ja
tulevan kun hänestä siltä tuntuu. Mutta minä
luulen etten enää kestäisi jos hän jättäisi
minut.
Sisälläni on tyhjä olo ja ajatukseni ovat
sekavia, kuin myös tämä teksitini.
En tiedä mitä tekisin. Olen miettinyt mitä haluan
itselleni yhteisestä kodistamme kun hän lähtee.
Ei, en halua luopua...
Mutta entäs jos kaikki jatkuu?
Vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla ja käyn
siellä silloin tällöin. Yleensä viikonloppuisin.
Mieheni ei ikinä tahdo mukaan. Mietinkin; entäs
jos hän ottaa sormuksensa pois joka kerta kun
minä olen poissa. (hän nimittäin käy aina
baarissa kun olen poissa) Olemme keskustelleet
pettämisestä kerran jos toisenkin ja aina hän on
sanonut ettei kertoisi minulle. Mistä siis tiedän
ettei... Hänen kaverinsa eivät ikinä kertoisi.
Minä pelkään. Pelkään tosissani, että hän on jo
pettänyt minua. Hänellä on ollut siihen
tuhansittain mahdollisuuksia ja hän on niin
komeakin ettei naisenkaan etsiminen tuota
vaikeuksia.
En haluaisi että kaikki ajatuksi ja pelkoni
myrkyttäisivät mieleni. Mutta en voi keskustella
hänen kanssaan, aina edessä olisi kumminkin riita.
En tiedä miten kauan jaksan enää. Pelkään!
tahtomattanikin...
AUTTAKAA! *itkee*
Vastaukset 5
Vanhimmat
kohta oli vähän epäselvä. "Olen päättänyt etten
tee sitä vaikka joskus tuntuu, että... ". Eli
onko hänen käytöksensä antanut syyn pettämiseen?
Vai peräti mielestäsi oikeutuksen? Ja jos olet
lujasti joutunut päättämään ettet petä niin sehän
kuulostaa kuin taistelisit houkutuksen kanssa
koko ajan. Etkä sinä häntä saa uskomaan siihen
että eivät kaikki naiset petä jos hän ei halua
uskoa. Jos se nyt edes on todellinen ongelmanne.
Hae itsellesi MIES eikä tommosta itkupilliä!!
Pettäminen taitaa olla pienin uhka teidän
liitollenne. Etkö tosiaan näe, miten pielessä
kaikki on? Mieshän on jopa sairaalloisen
mustasukkainen. Miten luulisit pärjääväsi hänen
kanssaan sanotaanpa vaikka 10 vuoden kuluttua?
Usko pois, että sekin on tosi huono merkki miehen
kypsyydestä, jos hän ei suostu lähtemään
tapamaaniin sinun vanhempiasi. Se piirre kyllä
säilyy ja vahvistuu, ja sitäkin on yhä vaikeampi
vain sietää. Ota nyt järki käteen, äläkä elättele
mitään "en tule koskaan pettämään häntä"
-draamoja.
kokoon...varsinaisena pelastajana olet
suhteessánne toiminut...
kannattaisi lukea kirja "irti
läheisriippuvuudesta" siel on asiaa just
tollasesta, jos ittes nyt hyväksikäytetyksi
tunnut, kun miehesi pelastit pettäviltä
naisilta...
ja jotenkin epäilyttää, et mies pettää, jos hän
sitä koko ajan epäilee.
ja jos häneen on syvät arvet jäänyt..itse olin
niin turta pahan pettämisjutun jälkeen, että
kahen miehen yhtä aikaa pitäminen ei tuntunut
missään.
ja selvitä asiat, vaikka tulisi tappelua. tai
sano, että mietitte asioita hetken yksiksenne.
mies voi tosin tästä mennä paniikkiin. muuten
kaikki vain jää kytemään. kirjoita hänelle kirje,
siinä on hyvä sanoa, mitä haluaa, omatkin
ajatukset selkiävät
Niin ikävältä kuin se
kuullostaakin..ystäväpiirissäni/tutuissa,ne
miehet jotkaovat olleet mahdottoman
mustasukkaisa,ovat valitettavasti itse olleet
niitä pettäjiä,syyttämällä toista,omat teot
tuntuu hyväksytymmiltä..noin se usein menee...
sorry....