olen löytänyt unelmieni miehen,siis aivan ns
täydellisen.
olemme seurustelleet reilun kuukauden ja kaikki
on ollut kun...taivaassa=)
minua vaivaa kuitenkin se´,että tämä mies
opiskelee toisessa kaupungissa,ei kovin kaukana (
junalla about 2h).
tapasimme yhteisten kavereitten kautta,ja he ovat
tunteneet tämän miehen jo kauan ja sanovat että
hän ei ikinä pettäisi tms,ja itsekin hän sanoo
ettei koskaan haluaisi millään tavalla satuttaa
minua.
mutta tietty epävarmuus painaa päälle...
millaisia kokemuksia muilla on tällaisista
suhteisä?
tämä mies tulee siis kuitenkin joka viikonloppu
stadiin,ja vietämme kaiken mahdollisen ajan
yhdessä..
täydellisen.
olemme seurustelleet reilun kuukauden ja kaikki
on ollut kun...taivaassa=)
minua vaivaa kuitenkin se´,että tämä mies
opiskelee toisessa kaupungissa,ei kovin kaukana (
junalla about 2h).
tapasimme yhteisten kavereitten kautta,ja he ovat
tunteneet tämän miehen jo kauan ja sanovat että
hän ei ikinä pettäisi tms,ja itsekin hän sanoo
ettei koskaan haluaisi millään tavalla satuttaa
minua.
mutta tietty epävarmuus painaa päälle...
millaisia kokemuksia muilla on tällaisista
suhteisä?
tämä mies tulee siis kuitenkin joka viikonloppu
stadiin,ja vietämme kaiken mahdollisen ajan
yhdessä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä tapasin elämäni miehen irkissä, ja suhteemme alkoi ystävyyden vaihtuessa rakkaudeksi. Meillä oli alussa välimatkaa hurjasti, ensin 1 tunti junalla, ja sitten 3 tuntia bussilla, kun ei suoraa junayhteyttä ollut. Rakastin miestä aivan hulluna ja olimme kaiken liikenevän ajan yhdessä, ja kun emme olleet yhdessä, puhuimme puhelimessa, tai irkissä...No nyt olemme olleet naimisissa 2.5 kk ja elämäni on ihanaa. Tunnen myös muita kaukorakastavaisia, ja heilläkin suhde on toiminut.
Kyllä suhteen saa toimimaan, eikä se ainakaan meiltä vaatinut edes kovin suuria ponnisteluja. Kun on näinkin rakastunut kuin mitä me olemme, niin ei pettäminen käy edes mielessä... Luota vain mieheesi, kunnes saat jotain _oikeita_ todisteita siitä ettei häneen ole luottamista :) Kaiken järjen mukaan niin ei edes käy :)
Henkilökohtaisesti minä en olisi edes halunnut miesystävää kovin läheltä siinä vaiheessa. Olisi tullut läheisyysyliannostus :)
Mun kaukosuhteeni (n.80km) on toiminut hienosti
kohta parin kuukauden ajan. Emme edes näe joka
viikonloppu, mutta sitten kun näemme, se onkin
aivan ihanaa. On aina jotain mitä odottaa, eikä
pääse kyllästymään toiseen. Ainoa on pelko
pettämisestä, mutta siitä olen kasvanut jo aikaa
sitten yli, kun on oppinut luottamaan toiseen
täysin. Toivotan paljon onnea suhteellesi, ja
kaikille muillekkin kaukosuhteille. Antakaa
rakkauden kukkia :)
Kuinka kauan meni että opit luottamaan toiseen,
olettehan seurustelleet jo kohta pari kuukautta?
No siihen liitty niin paljon muutakin, kuin
esimerkiksi se että "puolisoni" on puoli-julkkis,
ja mua hirvitti ne fanit sen kimpussa. Mutta kun
tajusin että mä olen "ylempänä" sain rauhan
itselleni. Sanotaanko että meni siinä sellainen
kuukausi. Riippui aina tilanteesta, välillä on
vieläkin jaksoja jolloin kärsin hirveästi noista
sen faneista.
on kaukosuhde ollut miltei 5kuukautta eli aika
pitkään. asumme kahden tunnin päässä toisistamme,
mutta tapaamme vain kuukauden välein, mutta
suhteemme on kestänyt eikä ole ollut
ongelmia.tosin ainahan se välillä vaivaa se että
entä jos se löytäisi toisen miehen, mutta pitää
vaan luottaa ja kestää niin kaikki käy hyvin.
meilläkin varmasti tulee onnellinen tulevaisuus
kunhan taistellaan sen puolesta ja näyttää
hyvältä. onnea suhteellesi :)
minulla on lähes yksyhteen samallainen kaukosuhde
kuin sinulla: tsadi ja parin tunnin
junamatka ...ainoana erona se, että meillä suhde
on kestänyt reilut pari kuukautta. Kaukosuhteena
tosin vasta reilun viikon.
Viime viikonloppu rakkaani kanssa oli yksi tähän
astisen elämäni parhaita. Kun viikolla ei nähdä
tuntuu, että viikonloppuna kumpikin on niin
täysillä tunteilla mukana, että sitä ei voi
sanoin kuvata. nautimme toistemme seurasta koko
viikonlopun 24h. jotain aivan ihanaa..
joskus pelko kalvaa, että nyt löytää paremman ja
lähempää, mut se on ohi menevää.
On vain luotettava toiseen; luottamus on
tärkeintä..mustasukkaisuus pahinta.
Lähdön hetki taas toiselle paikkakunnalle
nostatti pienen kyyneleen silmäkulmaan, mut kun
tietää, että edessä on vielä MONTAMONTA
samanlaista viikonloppua olo tasoittuu..;)
Mä löysin netistä kundikaverin, ollaa oltu reilu
vuosi yhdessä ja pari kuukautta kihloissa. Kylhän
se ärsyttää ettei voida nähdä aina kun kaipaa
toista, ja nyt kundikaveri on vielä intissäkin..
Mutta eipähän just kyllästy toiseen ku ei näe
niin usein. Ja kun tietää että 1½ vuoden päästä
voidaa muuttaa yhteen niin kyllä sen erossa olon
kestää. On meilläki (tai siis mulla) ollu
sellasta pientä mustasukkasuutta ja totta kai se
häiritsee kun ei tavata niin usein nii joskus
ajattelee kyl että "mitäköhän se oikeesti tekee?"
mut ajan kanssa oppii luottamaan toiseen.
Sinuna alkaisin seurustelemaan välimatkasta
huolimatta, te sentään näette joka viikonloppu!
Hirrrrveesti onnea!! =)
mut se söi ihan rikki.....
kyllä vaan hajottaa. Tai hajotti.
suhde voi toimia tai sitten ei.. mulla itelläni
oli "ensi rakkaus" noin kahen tunnin päässä
kans.. me ei tosin nähty joka viikonloppu vaan
sillon tällön! oltiin yhessä noin puol vuotta ja
sen ajan se oli kun unelmaa.. tosin just se että
sä et sais välttämättä koskaan tietää sitä että
pettääkö se vai ei .. sun tarvii vaan lottaa ja
uskoo siihen ettei se tee mitään sellasta.. tää
mun suhteeni loppumisen yx syy oli kuitenkin se
välimatka...
.. mä olin yhden miähen kans ja meil oli n. 300
kilsaa välimatkaa.. oltas varmaan vieläkin mutta
kun, tämä tyyppi lähti ruotsiin töihin ja
tuumattiin et on parempi kun ei olla yhdessä....
sillon itkettiin ja nyt naureskellaan ja ollaan
oltu koko aika yhteydes... nykyään ollaan vaan
kavereita...