Miten jatkaa elämää?

Hei! Itse reilu kolmekymppinen mies, joka kävi tuon saman läpi toista vuotta sitten.
Pitkän parisuhteen ja yhdessäasumisen jälkeen on ymmärrettävää olla hämmentynyt uudessa tilanteessa. Ei voi sanoa, että olisi vain yksi oikea tapa tottua uuteen arkeen, mutta sen voin sanoa, ettei liiaksi pidä jäädä paikalleen. Tarkoitan sillä vain, että anna itsellesi aikaa keskittyä uuteen elämänmuotoon, tapaa ystäviä ja kavereita, jos olet juuri muuttanut tai muuttamassa uuteen asuntoon, mieti ja suunnittele sen sisustamista juuri itsesi näköiseksi.

Aloita vaikka jokin uusi harrastus tai jatka olemassaolevaa harrastusta. Kun olet tottunut uuteen arkeen ja se alkaa olemaan se normaali arki tai milloin sinusta siltä tuntuukaan, tapaa rohkeasti uusia ihmisiä, käy treffeillä, hemmottele itseäsi niin kuin haluat...

Opi arvostamaan omaa aikaa ja nauttimaan vaikkapa siitä, ettei tarvitse tehdä kompromissejä esim. ruuanlaittoon, tv-ohjelmiin tai menoihin liittyvissä asioissa.

Vähitellen uusi arki alkaa rullaamaan omalla painollaan ja pian huomaat, että hämmentyneisyys vaihtuu varmuuteen kun rakennat uutta minä-kuvaa ja alat nauttia elämästä ja sinkkuuden tuomista mahdollisuuksista täysin rinnoin.

Tsemppiä uuteen arkeen ja muista hymyillä :)

Itselläni on 30v poika joka juuri on muuttanut pois naisystävänsä luota. Täytyy sanoa että itse koin aivan samanlaisen shokkivaiheen kuin hän. Nyt mennään reaktiovaihetta. Vaikka kuinka tiedostan että kriisit kuuluvat elämään, on päällimmäisenä ajatus elämän paskamaisuudesta. Miksi miksi ja miksi! En ole puuttunut ko asiaan muuta kuin yrittänyt sanoa pojalleni että koittaa pysyä arjessa eikä jäisi sängyn pohjalle. Työ ja kaverit ovat tärkeitä. Ruoka uni ja liikunta jos jaksaa. Siinä perusasioita hyvään arkeen. Tietysti voimien mukaan!

Tuo totta, ettei jää liiaksi miettimään eroa, ja tekee ne arjen rutiinit. Eikä heti kannata ainakaan mennä uutseen suhteeseen, muuta kuin ystänä keskustelun merkeissä.

Juomaan ei myös pidä alkaa, sillä se lisää ahdistusta, pieni rentoutus paikallaan välillä ok.

Itse panostin eron jälkeen voimakkaasti harrastukseeni. Illat meni ihan huomaamatta, ja pikku hiljaa aloin nauttia siitä että saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Vuoden päästä sitten aloin jo kaipailla sitä olkapäätä ...

Onhan sulla koira ihmisen paras ystävä,kuuntelee herkeämättä ottaa vastaan pahaa myös hyvääkin,olen kans harkinnu koiran hankkimista kun erossa meni koira avopuolisolle,tuntuu että mitään ei jaksaisi tehdä.Päivä kerralaan mennään ehkä se onni vielä meitäkin kohtaa.

No silleen että vaihdat duunia ja muutat vaikka Stadiin suoraan Punavuoren sydämeen, ja aloitat elämäsi täysin alusta. Toinen vaihtoehto on opiskelu ja vaikka ulkomaanvaihto, olet vielä nuori joten elä ne hetket tai kadut lopun elämääsi!!!:) Jätä kaikki vanha ja aloita alusta, olet ainakin kokeillut, silti ei tarvitse ajelehtia jos käy töissä.Seuraavaksi jos seurustelet, älä etene liian nopeasti, vaan pidä itsenäisyytesi ja nautit siitä :))