Ero tuli juuri pari päivää sitten ja nyt pitäisi opetella sinkkuelämää jota en ole koskaan viettänyt vaikka yli 30 olenkin. Pitkä avioliitto teini aikaisen ihastuksen kanssa takana. Nyt tuntuu sinkkuus houkuttelevalta ja kutkuttavaksi ja odotan sitä kovasti mitä tuo tullessaan. Mutta onko se oikeasti niin ihanaa kun jotkut antaa ymmärtää? Onko se kuitenkin enimmäkseen kotona nyhjäämistä yksin kun ainakin minun ikätoverini on lähes kaikki varattuja ja perheelisiä. Olen parisuhde tyyppiä ja haluaisin jakaa kaiken jonkun toisen kanssa mutta ehkäpä tämä yksinäisyyskin on koettava.
Mistä sitä seuraa nyt kannattaa sit hakea päälle 30 vuotiaan naisihmisen? Baarit ei ole oikein koskaan napannut ja haluisi ihan vakituisen " hoidon". Meinaan ei tämän ikäinen nainen ilman sitä pärjää. Pitääkö se tuolta kadulta bongata joku :)
Mistä sitä seuraa nyt kannattaa sit hakea päälle 30 vuotiaan naisihmisen? Baarit ei ole oikein koskaan napannut ja haluisi ihan vakituisen " hoidon". Meinaan ei tämän ikäinen nainen ilman sitä pärjää. Pitääkö se tuolta kadulta bongata joku :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ennen kun sulle tulee joku tämän paikan trollajjista haukkumaan, niin vastaan ja niin, niistä vaki-trollaajista ei kannata sitten välittää :)
No ehkä se vakkaripano on paras sinun ikäisellesi ja jos haluat suhteen pistä jonnekin kunnolliselle treffipalstalle ilmoitus, sellaiselle jossa on kunnon miehiä esim. eliittikumppani tms. Harrastatko mitään? Esim. kuntosalilla voi tavata jonkun tai jonkin muun harrastuksen parissa, baarit ovat huonoja paikkoja löytää ketään, joten niitä en susoittele kellekkään. Onnea etsintään :) ja ei se sinkkuus niin paha ole, mutta parisuhde parempi.
Joo harrastan kyllä mutta samat harrastuspaikat ollut yli 10 vuotta ja samat naamat siellä pyörinyt joten ei ehkä sieltä löydy ja halu olis nyt enemmänkin tuohon vakihoitoon kun parisuhteeseen samantien. Kai sitä sitä uskaltaa mennessä ehdottaa suoraan mitä haluaa :) kyllä kai tämän ikäinen jo kehtaa :) vai luuleko mies et kahvikutsu tarkoittaa heti jotain vakavampaa.
Kyllä, 30 -nainen kehtaa hyvinkin ehdottaa suoraan mitä haluaa ja hyvä niin. :)
Vakihoidot on oikein suositeltavia. :)
Todellakin. palstalla on muutama henkisesti vajaa trolli, jotka tulevat heti länkyttämään jotain paskaa jos jossain on nainen joka on harrastanut seksiä tai on vaan nainen. Niistä ei kannata välittää.
Kyllä pärjäät ilman sitä. Ja nainen, joka toimii miehelle ilmaisena huorana pitäisi polttaa elävältä.
Mies, joka toimii naisele ilmaisena huorana pitäisi polttaa elävältä mutta ensin pitäisi leikata pallit irti.
Kauanhan tässä taas meni ennen kuin joku keskenkasvuinen tuli öriseen..
Mies ei ole huora vaan panosonni. Maksullinen mies on gigolo, jonka suurin haaste työssään on saada erektio ruman asiakasnaisen kanssa.
Ei pärjää ja sitäpaitsi nainenkin haluaa sitä yhtälailla jos ei joskus enemmänkin ;) kokeileppa ite ;)
Mies on huora, mieshuora, siinä missä nainenkin jos häån jakelee itseään ilmaiseksi ja pitäisi silloin polttaa sekä roviolla että pallit laikata ensin irti.
Sanot olevasi "parisuhde tyyppi", mikä on aika luonnollista, jos kerran olet ollut parisuhteessa koko aikuisikäsi. Et voi tietysti muusta oikein tietääkään. Sinkkuuden kokemus, onko se "hyvä" vai "huono", on pitkälti kiinni siitä, miten siihen itse suhtautuu. Glamorisoitu ajatus sinkkuelämästä on kyseisen TV-sarjan mukainen, jossa koko ajan tapahtuu ja ollaan menossa jossakin. Ehkä hetken aikaa tuommoinen menovaihde voi toimiakin, mutta pitempään jatkuessaan ko. käytös ei enää ole tervettä. Toisinsanoen, sinkkuus on väistämättä jossain määrin myös kotona nyhjäämistä. Pelkästään kodin ylläpito (siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto, jne.) vaatii moista, ellet sitten ole niin hyvävarainen, että voit ostaa nuo toiminnot ulkoa. Toisaalta, olet todennäköisesti nyhjännyt kotona myös parisuhteessa ollessasi, nyt teet sitä vain yksin.
Sinun kohdallasi yksinolo on ehdottomasti myös mahdollisuus kasvamiseen. Joudut väkisinkin etsimään itseäsi jonkin aikaa, ja opettelemaan asioita uudestaan. Se on mahdollisuus, joka sinun kannattaisi ehkä käyttää. Ei ole aivan tuulesta temmattu se väite, että voidakseen olla onnellinen jonkun kanssa täytyy ensin pystyä olemaan onnellinen itsekseen. Kolikon toinen puoli on sitten se, että kun sinkkuuteensa kerran sopeutuu, siitä ei ole enää pakonomaista hinkua pois. Tähän kun yhdistää sen, että 30 ikävuoden jälkeen uusien ihmisten kohtaaminen suhdemielessä on huomattavasti vähäisempää ja vaikeampaa kuin 10 vuotta aiemmin, sinkkuudesta muodostuu herkästi pysyvä olotila. Esim. itselleni kävi juuri näin. Voi tosin olla, että naisilla tilanne on hieman lohdullisempi johtuen tietyistä parisuhteiden muodostumiseen vaikuttavista lainalaisuuksista, mutta periaate on kuitenkin samansuuntainen molemmilla sukupuolilla.
Tilanne on siis hieman jakomielinen. Todennäköisemmin löydät kumppanin tai kumppaneita epätoivoisesti häsläämällä. Toisaalta, todennäköisesti olet onnellisempi ihminen, jos opettelet elämään, mutta tällöin myös yksinjääminen on todennäköisempää. Näin ei kuitenkaan välttämättä käy, mutta sitä todennäköisemmin mitä vanhemmaksi elät ja mitä pitempään ehdit olla yksin. Valitsepa sitten niistä :) Vakihoidot voi olla iloksi hetken aikaa, mutta kokemukseni mukaan se on pitempään ja erityisesti useampien ihmisten kanssa jatkuessaan ristiriidassa kasvuprosessin kanssa, koska voit ikäänkuin ulkoistaa seksuaalisia tarpeita toisten hoidettavaksi antamatta koko pakettia, pelaat siis tavallaan kaksilla korteilla. Ts. satunnaisesti nuo on ihan ok, kroonistuessaan todennäköisesti ei. Ilman seksiä tulee kyllä ihan hyvin toimeen. Ajatus oli minullekin alkuvaiheessa kauhistus, mutta kun siihen tottui niin asia ei tervekätistä ihmistä enää juurikaan häiritse. Silloin tällöin harvakseltaan kun tulee mahdollisuus, se on mukavaa plussaa, mutta ei kuitenkaan kovin kaksista verratuna toimivaan parisuhdeseksiin, joten miksi pilata sinänsä hyvää ja kaunista asiaa. Oltuaan ilman useita vuosia, homma vähän unohtuukin, eikä sitä osaa niin enää kaivata.
No, jokainen tyylillään. Kyseessä on kasvunpaikka, joka kannattaa käyttää, ja jonka lopputulokset voi olla ihan muuta kuin toivoit, ja silti oikein hyviä myös itsesi mielestä. Elämä on :)
Niin kai siitä yksinolosta joskus nauttiiikin kun siihen tottuu. Haluan vaan ehdottomasti piristystä elämääni tapaamalla miehiä. Kyllä ihminen tarvitsee ihan läheisyyttäkin ja huomiointia ym. Eihän niiden avulla pidä hoitaa eroahdistusta mut kyllä ne varmaan saa ainakin hetkellisesti pois rypemisestä ja yksinäisyydestä. Sitäpaitsi nyt tässä iässä kun siitä asiasta alkanut vaan enempi nauttimaan niin olis tyhmää jos ei nauttisikin joskus :)
Kuten sanoin, niin se on satunnaisesti ihan ok. Kunhan vain muistat, että jämähtämällä siihen käytösmalliin, tai jatkamalla siitä suoraan uuteen suhteeseen törmäät mahdollisiin vanhoihin ongelmiisi myös uusissa suhteissa. Se on pakenemista, joka ei pitkän päälle johda mihinkään. Ihminen "tarvitsee" läheisyyttä ja huomiota, mutta ei sitä kuitenkaan aina saa. Toiset saavat enemmän kuin toiset, naiset hieman helpommin kuin miehet, jotkut eivät yhtään. Ja omasta osastaan huolimatta pitäisi vain koittaa elää. Ne jotka helposti saavat, ulkoistavat myös helposti oman onnellisuutensa toisten vastuuulle. Naisena tulet varsin todennäköisesti huomiota saamaan, mutta muista, että ne jotka sitä eniten antavat on todennäköisimmin niitä, jotka antaa sitä kaikille muillekin, taas yhden masturbaatioalustan hankinnassa. Kysymys kuuluukin, mitä itse pohjimmiltasi haluat?
Varmasti juuri eronneena on hieman tunteet pinnassa ja laastaripano kiinnostaa, mutta kannattaa odotella vaikkapa pari kuukautta ja miettiä sitten uudestaan. Laastarit monesti luulevat, että ollaan tosissaan liikenteessä ja siinä ei sitten käy hyvin.
Ajattelin sopii selkeät pelisäännöt :) kahvittelu tarkoittaa vaan kahvitteluaja sen teen selväksi heti ja tuskin kaikki haluaa heti parisuhteen :)