Hei, olen masentunut, minulla on ahdistuneisuushäiriö, symmetriahäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en tule ihmisten kanssa toimeen (etenkin jos tuntematon), saatan änkyttää ja minulla on lisäksi selkäkipuja jatkuvasti.
En saa nostaa mitään painavaa ja jo vähäiselläkin nostolla selkä provosoituu. Lisäksi minulla on huonontunut näkö, varsinkin kauas en näe kunnolla ja toinen silmä karsastaa. Mietin vain, että kannattaako se paperisota ja lääkäreissä käynnit?
Saan jo nyt työttömyys- ja asumistukea 810 € kuukaudessa ja se riittää hyvin elämiseen. Jos satun pääsemään haastatteluun, niin en pääse siitä koskaan läpi, koska en osaa hymyillä, änkytän vieraille ihmisille, tärisen tai hikoilen haastattelussa enkä saa sanotuksi mitään. YTyöhönottajat heti näkevät, että tämä ei sovi töihin. Niin kannattaako minun edes vaivautua hakemaan työkyvyttömuuseläkettä? Olen 23-vuotias mies ja en yksinkertaisesti voi tehdä edes helppoa työtä, koska selkä rasittuu jo seistessä ja vähäisiä hommia tehdessä esim. hyllytys kaupassa. Minulla ei lisäksi ole päivääkään työkokemusta joka on hankaloittanut selvästi työhönpääsyä.
Tällä kunnolla en sovi mihinkään työhön, koska kaikki asiat masentavat tällä hetkellä ja en tule ihmisten kanssa toimeen. Jos joku tuntematon vaikka moikkaa ja kysyy apua, niin yrtiän vain nopeasti häipyä tilanteesta... Ryhmähaastatteluissa änkytän koko ajan ja tärisen jännityksestä. Minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta työllistyä. Minulla on kaupan alan koulutus.
Mitä mieltä olette kannattaako työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen vaiva jos työttömyys- ja asumistukirahoillakin pärjää ja toisaalta on tavoitteissa että ei pääse töihin, koska ei kykene siihen (jokainen työnantaja joka pyytänyt haastatteluun, ei ole haastattelun jälkeen yhteydessä ollut).
Kiitos keskustelusta.
En saa nostaa mitään painavaa ja jo vähäiselläkin nostolla selkä provosoituu. Lisäksi minulla on huonontunut näkö, varsinkin kauas en näe kunnolla ja toinen silmä karsastaa. Mietin vain, että kannattaako se paperisota ja lääkäreissä käynnit?
Saan jo nyt työttömyys- ja asumistukea 810 € kuukaudessa ja se riittää hyvin elämiseen. Jos satun pääsemään haastatteluun, niin en pääse siitä koskaan läpi, koska en osaa hymyillä, änkytän vieraille ihmisille, tärisen tai hikoilen haastattelussa enkä saa sanotuksi mitään. YTyöhönottajat heti näkevät, että tämä ei sovi töihin. Niin kannattaako minun edes vaivautua hakemaan työkyvyttömuuseläkettä? Olen 23-vuotias mies ja en yksinkertaisesti voi tehdä edes helppoa työtä, koska selkä rasittuu jo seistessä ja vähäisiä hommia tehdessä esim. hyllytys kaupassa. Minulla ei lisäksi ole päivääkään työkokemusta joka on hankaloittanut selvästi työhönpääsyä.
Tällä kunnolla en sovi mihinkään työhön, koska kaikki asiat masentavat tällä hetkellä ja en tule ihmisten kanssa toimeen. Jos joku tuntematon vaikka moikkaa ja kysyy apua, niin yrtiän vain nopeasti häipyä tilanteesta... Ryhmähaastatteluissa änkytän koko ajan ja tärisen jännityksestä. Minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta työllistyä. Minulla on kaupan alan koulutus.
Mitä mieltä olette kannattaako työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen vaiva jos työttömyys- ja asumistukirahoillakin pärjää ja toisaalta on tavoitteissa että ei pääse töihin, koska ei kykene siihen (jokainen työnantaja joka pyytänyt haastatteluun, ei ole haastattelun jälkeen yhteydessä ollut).
Kiitos keskustelusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän eläke taloudellisesti kannattaa, koska tällöin saa myös takuueläkettä ja eläkettä yhteensä 743€ puhtaana käteen kuin myös eläkkeensaajan asumistukea, joka on suurempi, kuin tavallinen asumistuki. Ei se paperisota nyt ihan mahdoton ole, jos asiat vaan hoitaa kunnolla.