Olemme olleet naimisissa 23 vuotta. Koko tänä
aikana en ole saanut mieheltäni hellyyttä. Kun
haluan mennä hänen viereensä, hän yrittää
kiemurrellen päästä minusta eroon. Ei sano
pahasti, mutta tekee näin pahasti. Kun illalla
käydään nukkumaan ja haluan mennä lähelle,
arvelee hän sen olevan rakasteluhalukkuutta.
Haluaisin vain olla lähellä. Koskaan hän ei ole
silittänyt hiuksiani tai poskeani, ei koskettele
mitenkään. Koskaan emme suutele. No ehkä joskus
kännissä hän haluaa suukotella, mutta silloin
minä en halua. Olen niin hellyyttä vaille, että
itken välillä elämääni. Olen yrittänyt puhua,
mutta turhaan. Itse haluaisin osoittaa hellyyttä
kovastikin, mutta hän hätistelee pois. Onko
kenelläkään neuvoa, mitä voisin vielä yrittää?
aikana en ole saanut mieheltäni hellyyttä. Kun
haluan mennä hänen viereensä, hän yrittää
kiemurrellen päästä minusta eroon. Ei sano
pahasti, mutta tekee näin pahasti. Kun illalla
käydään nukkumaan ja haluan mennä lähelle,
arvelee hän sen olevan rakasteluhalukkuutta.
Haluaisin vain olla lähellä. Koskaan hän ei ole
silittänyt hiuksiani tai poskeani, ei koskettele
mitenkään. Koskaan emme suutele. No ehkä joskus
kännissä hän haluaa suukotella, mutta silloin
minä en halua. Olen niin hellyyttä vaille, että
itken välillä elämääni. Olen yrittänyt puhua,
mutta turhaan. Itse haluaisin osoittaa hellyyttä
kovastikin, mutta hän hätistelee pois. Onko
kenelläkään neuvoa, mitä voisin vielä yrittää?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voi kuulostaa aika raa´alta mutta jos haluat
hellyyttä nii kannattaisko jättää se mies..?
Maailmassa on helliä miehiä (itsellänikin on
sellainen), joten kyllä sulla toivoa on. Sulla on
oikeus saada mieheltä hellyyttä, joten jos et
sitä omalta kumppaniltasi saa niin hanki jostain
muualta, kun ei kerta puheetkaan auta. Ei
kenenkään tarvii kestää tollasta. Kannattais
vaihtaa kumppania. Se olis sen arvoista =)
Helliä miehiä on olemassa, niissä on vain yksi
vika : Niillä kaikilla on jo poikaystävä =)
Myös helliä sinkkuja löytyy =)
Itse tiedän olevani hellä mutta se hellyys taas
tekee minusta muiden silmissä "pehmiksen". En
koskaan ole tehnyt enkä koskaan tee aloitetta
yhdellekään naiselle. Odotan vain kun se joku
rohkea nainen tulee ja tekee aloitteen. Hellyyttä
on kun sen vain joku haluaisi ottaa omakseen.
Miksi muuten naiset eivät tee aloitteita?
...se johtuu siitä, että nainen joka tekee aloit-
teen leimataan usein yhdenillan naiseksi. Voin
kyllä ajatella aika vanhanaikaisesti, no ehkäpä
olenkin.
"Nainen ei juokse miehen perässä, eihän rotanlouk-
kukaan juokse rotan perässä!" :)
Väitätkö todella, että kaikki hellät miehet on
homoja??? Huh huh!!
Mitenkä olet sitten joutunut moisen miehen kanssa
avioliittoon, onko "palanut pohjaan".Kyllä
ainakin minä miehenä pidän toisen läheisyydestä
ja hyvänä pidosta.Monella on vaan päälimmäisenä
tuo rakastelu, kyllä elämässä pitää olla myös
tuollaista arkipäivän hellyyttä ja lähellä
oloa.Ehkä nuo suoran toiminnan "ei puhu eikä
pussaa miehet" ovat kovemmassa huudossa, olen
nimittäin sinkku.
oleva mies, yhtä kauan ollut kuin sinäkin. En
osaa neuvoa sinua mikä auttaisi, mutta ei varmaan
miehen jättäminen ole ensimmäinen vaihtoehto,
uskoisin sen repivän elämääsi. Meillä osoitetaan
hellyyttä molemmin puolin, joka aamu töihin
lähtiessä suukottelemme, ehkä siitä on tullut
tapa, mutta kuinka usein se herättää muita
tunteita..., samoin kuinka mukavalta tuntuukaan
minusta yllättäen vaimolta tuleva hellyyden
osoitus... Eihän tämä meidänkään avioliittomme
ole enää yhtä hellyyden osoitusta, on niitä
arkipäiviä meilläkin, mutta paljon on ihania
päiviä. Toivoisin sinun vielä yrittävän
keskustella miehesi kanssa. Toivon sinulle
sydämmeni pohjasta vielä "helliä" päiviä.
Mitä tuohonkin sanoisi. Itse kyllä nautin
läheisyydestä ja hellyydestä. Taitaa olla niin
että tuollaiset asiat ovat hyvin syvällä
ihmisessä. Jälkeenpäin olen kuullut että kylässä
jossa pikkupoikana asuin seurasi miehillä
julkisista hellyydenosoituksista kasvojen
menetys, ihan oikeasti siis, näin siis -60 luvun
alkupuolella. Jos tuollaisia asenteita löytyy
joiltakin vieläkin, ei ole ihme jos ollaan vähän
piättäytyväisiä. No tarkoitus ei ole mitenkään
puollustella ketään tai mitään.
Luettuani viestisi en voinut olla ajattelematta,
miten ihmeessä olet jaksanut kaikki nuo 23
vuotta!!! Itse olen elänyt vasta kolme vuotta
tällaisen hellyydenosoituksia karttavan miehen
kanssa, enkä jaksa kuvitellakaan, että samaa
jatkuisi vielä seuraavat 20 vuottakin! Olen jo
nyt välillä hyvin surullinen ja onneton hellyyden
(ja seksin) puuttumisen vuoksi.
Meillä on YRITETTY ratkaista tätä tilannetta
niin, että olen avoimesti kertonut tunteistani ja
suoraan pyytänyt mieheltä halauksia, silityksiä
ja pusuja, sekä pyrkinyt siihen, että hellyys (ja
seksi) voisi olla aivan luonnollinen osa tätä
meidänkin parisuhdetta. Turhaan.
Välillä olen päättänyt itsekin lopettaa
hellyydenosoitukset, koska kerran mies ei näytä
moisista perustavan. Tällöin mies kyllä sitten
ihmettelee ja kummastelee moista outoa käytöstä
ja pelästyy, mikä minuun on mennyt. Kun kerron,
mistä on kyse, luulisi siitä tajuavan, että minä
haluan suudelmia ja muuta hellyyttä. Paskanmarjat!
Olen tullut siihen tulokseen, että mieheni
luonteeseen ei yksinkertaisesti kuulu hellyyden
osoittaminen. Mies ei ole näitä asioita reilun
kolmen vuoden aikana oppinut tekemään, eikä
tajuamaan sitä, kuinka tärkeitä ne olisivat
minulle. Mahtaako hän oppia koskaan? Viestisi
perusteella voisin kuvitella, ettei mies
välttämättä opi 23:ssa vuodessakaan.
Kai sinun on punnittava, kuinka tärkeänä pidät
hellyydenosoituksia, miten merkittävä asia ne
ovat sinulle. Olet jaksanut urheasti tuota
tilannetta jo 23 vuotta, mutta tämä aika vailla
hellyyttä on tehnyt sinut välillä onnettomaksi.
Todennäköisesti suhteenne muutoin on tämän
uhrauksen arvoinen? Siksipä toivotan sinulle
voimia jaksaa oman mörököllisi kanssa!
On kiva kuulla (tai ei ole), että on muitakin
kohtalonsiskoja. Olen yrittänyt samaa lääkettä
kuin sinä, että lopetan itsekin
hellyydenosoitukset joksikin aikaa, mutta kun
luonteeltani olen tämmöinen kuin olen, en pysty
pitämään näppejäni erossa. Silitän ja paijaan.
Rakastan miestäni kovasti, en aio jättää häntä.
Ja kyllähän se niin on, että kun niitä murusia
sitten joskus saa, niistä osaa NAUTTIA.
Olet 3 vuotta ollut tollasessa suhteessa??? Mä en
kestäs tollasta kun koekeintaan 3 viikkoa. Mitä
te naiset jäätte roikkumaan miehessä, jos tilanne
näyttää noin selvältä????
Parisuhde on paljon muutakin kuin läheisyyttä,
rakastelua ja seksiä. Siihen liittyy
yhteenkuuluvaisuudentunnetta, paljon yhteisiä
kokemuksia, monia hyviä hetkiä, yhdessä
voitettuja vaikeuksia, rakkautta, tahtoa olla
yhdessä. Lukuunottamatta ongelmia läheisyyden ja
seksin alueella suhteemme toimii hyvin, ja mies
muuten on ihana avopuoliso. Ei siis voi sanoa,
ettei olisi mitään syytä jatkaa suhdetta. Niitä
on paljonkin, vaikka jotkin asiat hiertävätkin.
Olen totta totisesti joutunut näinä vuosina monen
monituiset kerrat mielessäni punnitsemaan sitä,
KUINKA TÄRKEÄNÄ läheisyyttä ja seksiä lopulta
pidänkään. En ainakaan millään osaa ajatella
seksuaalisten tarpeiden yhteensopivuutta
parinvalinnan perusteena omalla kohdallani. On
kosolti muitakin asioita ja ominaisuuksia, joita
olen pitänyt tärkeämpinä seikkoina
seurustelukumppania valitessani ja avopuolison
kanssa suhdetta rakentaessani kuin seksin
sujuvuutta. Ehkä minun sitten pitäisi alkaa
ajatella suoraviivaisemmin...
No sit pidä mölyt mahassas, jos olet
tyytyväinen. "Hellyyttä ei ole, mut ihan hyvä
mies se on". Turha sulle on ruveta tässä mitään
selittämään, taidat olla sen miehen siivellä
eläjä. Sulle on ihan sama, et saatko hellyyttä
vai et. Onks sulle hellyys sama asia kun seksi?
Ei, hellyys ei minun mielestäni ole SAMA asia
kuin seksi. Tottakai on hellyyttä ilman seksiä -
ja varmasti seksiä ilman hellyyttäkin.
Enkö jo kertonut, että suhteessani on nimenomaan
tämä yksi seikka, johon en ole tyytyväinen,
nimittäin juuri läheisyyden ja hellyyden
puuttuminen? Nimenomaan siksi "mölisen" täällä.
Tämä ei silti automaattisesti tarkoita, etteikö
suhteessamme olisi muita hyviä puolia, joiden
vuoksi haluan uskoa, että nämä "ongelmat"
parisuhteessamme vielä ratkeavat.
Jo sen, että ylipäätään vaivauduin kirjoittamaan
tänne, luulisi kertovan lukijalle, että pidän
hellyyttä tärkeänä piirteenä läheisessä
ihmissuhteessa ja että haluaisin sen toimivan
meilläkin. Rivien välistä voi lukea, että olen
jollain lailla huolissani oman parisuhteeni
vuoksi.
Edellisessä viestissäni halusin ilmaista, etten
kuitenkaan voi arvottaa hellyyttä kaiken muun
yläpuolelle. Sentään voin pyrkiä siihen, että
hellyydenosoituksista ja läheisyydestä (sekä
seksistäkin) tulisi luonnollinen osa tätä
avoliittoa, johon olen sitoutunut.
järkevä ihminen. Onnea ja toivottavasti rakkautta
myös sinulle elämässäsi
Mä olen nainen , aikuinen, en lapsena saanut
minkäänlaista hellyyttä lukuunottamatta ehkä
vauvana mitä en voi muistaa. Olen päälle
kolmikymppisenä pikkuhiljaa ja tosi kömpelösti
monien muiden tuskien keralla opetellut
hyvänäpidon . Minua vain piti pitää hyvänä ,
mulla ei ollut mitään annettavaa vaikka mulla
on "maailman ihanin mies". Jospa sun miehes ei
ole sitä oppinut , tuli vaan mieleen. Mä toivon
sulle voimia .
tere...sanot vaan miehellesi, että onko sinulla
toinen nainen? jos..on lähdet...pois..kauas..pois!
mä itse tiedän..tunteen..koska avoltani en saa
sitä rakkautta...ja hellyytä!
otappa asiasta...selkoa!
Miksi sinä ylipäätään sit olet ruvennu olemaan
tämän miehen kanssa? Itsehän olet miehes valinu!
Kysyisit siltä suoraan... Etkä anna periksi
kunnes se vastaa. Ole vahva, täytyy ottaa mitä
haluaa, harvoin sitä saa ellei pyydä tai ota
ite...
Ja sitten jos ei tilanne muutu.. oletko
ajatellu eroa? Eihän se tietenkään kovin hyvä
juttu ole, varsinki jos teil on lapsia.. On se
silti musta parempi olla yksin kuin sellaisen
ihmisen kanssa joka on kuin vieras... onhan
tietysti 23 vuotta naimisissa pitkä aika, mut
silti... toiset eroaa vanhoinakin, ja löytää
silti itelle vielä sen oikean....
Sun kannattas keskustella miehes kanssa, äläkö
luovuta ennen ku saat vastausta.
Miks miehyen pitäis nyt yhtä-äkkiä muuttua 23
aviovuoden jälkeen, kun on kelvannu täysin tähän
mennessä? Miks tää asia ei sit ole aikasemmin
mieleen tullu ottaa puheenaiheeksi? Tässä nyt tas
laitetaan miehen syyksi asia, josta hänelle ei
ole aikaisemmin kerrottu.
Olemme olleet yhdessä reilut 7 vuotta ja koko
tämän ajan suhteessamme on avoimesti näytetty
tunteet. Mieheni kertoo monta kertaa päivässä
miten paljon rakastaa, halailemme ja
suukottelemme paljon emmekä pelkää näyttää
tunteitamme toisten läsnäollessakaan. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että koko ajan olisimme
lääppimässä ;) Aamulla toivotamme toisillemme
mukavaa työpäivää ja suukottelemme ennen lähtöä.
Kotiin tullessa suukottelemme. Minusta se on
ihanaa! Tunnen voivani hyvin ja rakastan tuota
miestä mielettömästi.
Hän on hellä ja hyvä minua kohtaan ja tietysti
minä häntä kohtaan. Riitelemmehän mekin ja
toisinaan päivittäin, mutta sovimme kuitenkin
nopeasti, koska kummallakin on paha olla. Hän
kertoo usein minulle, miten hänellä käy sääliksi
joku toinen ihminen, jonka hän näkee olevan
onneton, kun ei saa tarpeeksi huomiota ja
rakkautta tms.
Mielestäni on erittäin tärkeää, että hellyyttä
riittää ja tunteet uskalletaan näyttää.
Tällaisena haluan suhteen säilyvän ja teemme
tietysti töitä sen eteen. Uskon, että lapsillamme
on tulevaisuudessa hyvä olla, kun vanhemmilla on
keskenään hyvä olla.
On surullista lukea, että olette noinkin kauan
olleet naimisissa, eikä hellyyttä ole ollut
suhteessa koko aikana. Omat vanhempani ovat
eronneet, mutta mieheni vanhemmat (yli 60-
vuotiaita) ovat kuin uudelleen toisiinsa
rakastuneita ja helliä ja huomaavaisia toisiaan
kohtaan. Sitä on ilo katsella ja siihen haluan
itsekin pyrkiä!
sieltä kotoa ne opit. Jos miehesi vanhemmat
näyttävät tunteitaan vapaasti, on miehesi
kasvanut siihen. Olen onnellinen puolestasi, pidä
hänestä kiinni, taitaa olla harvinainen aarre.