Olemme olleet poikakaverini kanssa jo kohta kaksi
vuotta yhessä, nuoresta iästä huolimatta.
Melkein koko kahden vuoden aikana kultani ei ole
juonut juuri ollenkaan, luultavasti siksi että
tietää minun kammoavan humalaisia ja yleensäkin
inhoavan viinaa. Nyt kuitenki pitkästä aikaa
vietetyn ryyppyreissun jälkeen ei tullutkaan
tavallista "rauhottumista" vaan joudun
kuuntelemaan kuinka hän kavereineen suunnittelee
seuraavan perjantain juhlapaikkaa.
Ei siinä mitään että haluaa joskus pitää "poikien
iltoja" mutta nyt viimisen kuukauden kestäneen
illan jälkeen alkaa jo hieman ärsyttää. Itse en
voi olla rauhassa kun tiedän kultani taas ensi
perjantaina menevän jonnekkin, olenhan nähnyt
miten alkoholi voi muutta järkeviäkin ihmisiä.
Joka yö näen painajaisia kuinka minun rakkaani
eksyy kännipäissään jonkun vieraan sänkyyn. Enkä
usko että tämä on luottamuspulaa poikakaveriini,
se juoma on se johon en luota.
Olen yrittänyt puhua tästä hänelle mutta mies on
tuntunut unohtaneen mielipiteeni ja ajatukseni
kokonaan. Ja loppujen lopuksihan tämä on minun
ongelmani, ei hänen.
Siltikään en voi uskoa hänen tekevän noin, itse
en käy enää edes kavereitteni luona päivää
kauemmin koska tiedän se tuottavan vain pahaa
oloa mun omalle ihanalle jätkäfrendilleni.
Vituttaa vain että minä tunnun olemaan tässä
suhteessä se jolla on kyky olla empaattinen.
Toinen ongelma on, että hänellä ei muutenkaan
enää tunnu riittävän aika minulle. Tiedänhän minä
että hänen kirjoituksiensa takia ei voi nähdä
niin paljon, mutta juuri nyt (kaiken sekamelskan
keskellä) tarvitsisin häntä eniten.
On jotenkin tyhjä olo.
vuotta yhessä, nuoresta iästä huolimatta.
Melkein koko kahden vuoden aikana kultani ei ole
juonut juuri ollenkaan, luultavasti siksi että
tietää minun kammoavan humalaisia ja yleensäkin
inhoavan viinaa. Nyt kuitenki pitkästä aikaa
vietetyn ryyppyreissun jälkeen ei tullutkaan
tavallista "rauhottumista" vaan joudun
kuuntelemaan kuinka hän kavereineen suunnittelee
seuraavan perjantain juhlapaikkaa.
Ei siinä mitään että haluaa joskus pitää "poikien
iltoja" mutta nyt viimisen kuukauden kestäneen
illan jälkeen alkaa jo hieman ärsyttää. Itse en
voi olla rauhassa kun tiedän kultani taas ensi
perjantaina menevän jonnekkin, olenhan nähnyt
miten alkoholi voi muutta järkeviäkin ihmisiä.
Joka yö näen painajaisia kuinka minun rakkaani
eksyy kännipäissään jonkun vieraan sänkyyn. Enkä
usko että tämä on luottamuspulaa poikakaveriini,
se juoma on se johon en luota.
Olen yrittänyt puhua tästä hänelle mutta mies on
tuntunut unohtaneen mielipiteeni ja ajatukseni
kokonaan. Ja loppujen lopuksihan tämä on minun
ongelmani, ei hänen.
Siltikään en voi uskoa hänen tekevän noin, itse
en käy enää edes kavereitteni luona päivää
kauemmin koska tiedän se tuottavan vain pahaa
oloa mun omalle ihanalle jätkäfrendilleni.
Vituttaa vain että minä tunnun olemaan tässä
suhteessä se jolla on kyky olla empaattinen.
Toinen ongelma on, että hänellä ei muutenkaan
enää tunnu riittävän aika minulle. Tiedänhän minä
että hänen kirjoituksiensa takia ei voi nähdä
niin paljon, mutta juuri nyt (kaiken sekamelskan
keskellä) tarvitsisin häntä eniten.
On jotenkin tyhjä olo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näet painajaisia kun poikaystäväsi ajautuu
vieraaseen sänkyyn... johtuuko siitä että itse
olet pari kertaa ajautunut...?? Onko "miehesi"
niin onneton ettei hallitse juomistaan...?? Vai
onko hän kenties kyllästynyt sinuun ja
liialliseen huolenpitoosi??
Jotenkin vaan jää sellainen kuva ettet ole
kovinkaan kypsä keskustelemaan aiheesta...
katsoppa peiliin ja juttele poikaystäväsi kanssa
muutamia keroja...
Tarkotan että syytä löytyy usein itsestäänkin ja
täytyy myös yrittää ymmärtää että hänellä lienee
myös oma elämä ja omia ystäviä joten anna nyt
hänen viettää aikaa kpoulun ja ystäviensäkin
parissa ja kirjotusten jälkeen aika jutella siitä
että olosi on yksinäinen... Ja kai sinullakin on
ystäviä joiden kanssa voit olla. Toivottavasti
yhteistä aikaa löytyy...
Kiitoksia vastauksesta...
Kyselit omasta uskollisuudestani. En ole edes
suudellut ketään muuta elämäni aikana.
Alkoholiin en luota, olen nähnyt monen rakkaan
ihmisen muuttuneen alkoholin takia jopa niin,
että he ovat hakanneet vaimojaan ja lapsiaan.
Myös eräs hyvä ystäväni petti rakastaan alkoholin
vaikutuksen alaisena, mutta tiedän ettei hän sitä
muuten tekisi. Pelkään myös menettämistä aika
lailla, lapsena menetin todella tärkeän henkilön,
enkä halua kokea sitä uudestaan.
Tiedän kyllä etten minäkään viaton ole, enkä
suinkaan ole sitä mieltä että kaikki on jätkäni
vikaa. Emme myöskään asu yhdessä, joten ei hän
kovin helpolla voi kyllästyäkään kun voimme olla
muutamana päivänä viikossa kunnolla yhdessä. Tai
enhän oikeastaan voi sitä tietää.
Minäkin toivon että saamme asiat puhuttua, toivon
vain aikaa sellaiseen. Tämä on vain tälläinen
pieni vastoinkäyminen, ei kai sen enempää.
Kyllähän tästäkin selvitään.
...kohtalotoveri. Olen 18, kuten
poikakaverinikin. Emme asu yhdessä, olemme
seurustelleet kohta 3 vuotta. On ollu useita
kertoja riitoja siitä, että hänellä ei ole aikaa
mulle, että aina vaan ne kaverit ja kaverit ja
pälä pälä. Ratkaisin tilanteen niin, että
kehittelin itelleni tekemistä ja huomasin, että
osaan viettää aikaani ilman häntäkin. Nyt, kun
aikaa on kulunut, HÄN on se joka ilmaisee
useemmin ikäväänsä tai tekstaa ensin tai soittaa
useemmin. Jos kokeilet, älä silti laiminlyö
poikakeveriasi, ettei suhteenne siihen kaatuisi.
En vieläkään oikein tykkää siitä, että hän
viettää niin paljon aikaansa kaveriensa kanssa,
mut aina ei voi voittaa.
Mailaa jos haluut: [email protected]
Oo hyvilläs, että tilanne on tällainen.
Nimittäin, jos ukkosi on aina kotona, niin
kyllästyt siihen varmaan, ja hän ei saa
pitemmänpäälle ansaitsemaansa huomiota sinulta.
Nyt hän tuntee, että välitetään.
Tapauksestasi on tulossa tilanne,miksi naiset
rakastuvat renttuihin??
Olen ns. kiltti mies ja tietenkin ilman naista,
koska olen varma tapaus( pysyy aina kotona!).
Kuulostaa tutulta...
Minun poikakaverini käyttäytyi samalla tavalla ja
se vei suhteemme tuhoon. Seurustelimme kaksi
vuotta eittäin tiiviisti ja kun kaverit, viina ja
kova meno meni edelleni tajusin, että jokin on
pielessä.
Erosimme viikko sitten, kun poikakaverini
ilmoitti kylmän rauhallisesti haluavansa olla
vielä "vapaa". Kyseessä ei ollut mikään
teinirakkaus vaan olemme molemmat yli
kahdenkymmenen ja rakastamme edelleen toisiamme.
Emme voi kuitenkaan olla yhdessä, sillä toisen
(miehen)käyttäytyminen satuttaa toista liikaa.
Toisin sanoen myös sinun poikakaverisi on vielä
niin "vauva", että hän ajattelee vain itseään
eikä siksi ole kypsä sellaiseen parisuhteeseen,
johon itse olisit valmis. Olet vielä nuori ja
ehdit sitoutua... ja löytää rakkauden uudelleen.
Älä siis jää suhteeseen vain rakkauden takia.
- Rakkaus kun ei aina riitä.