Olen ollut mieheni kanssa parisuhteessa yli vuoden. Muutettiin heti yhteen kun oli sellainen tilanne. Miehellä myös aika nuori lapsi, joka ei siis kokoo aikaa ole meillä, mutta alusta asti olen hoivannut kuin omaa. Asioita vaikeuttaa myös samassa työpaikassa työskentely ja esim. Yhteisiä osamaksuja yms. Parisuhde ollut aika väkivaltainen jo yli puoli vuotta..alkoi pienillä riidoilla, tönimisellä..alistamisella..siis kummanki puolelta. Ollaan kummatkin erittäin jääräpäitä jotka taitaa aina luulla olevansa oikeessa kaikesta. Asioista erii mieltä oleminen aiheuttaa usein riitaa.. nyt kuitenkin viime aikaina väkivaltaisuus pahentunu, olaan jopa kerran käyty sairaalassa.. kodissa hajoo tavaraa jatkuvasti.. mies tykkää juoda aika paljon , minä taas en juo lainkaa (aina tulee riitaa). Mies luvannut monesti lopettaa tai ainakin vähentää, on tosissaa vähentäny mutta ei paljoa..ja sit kun vedetää kännit, niin vedetään sit kunnolla.. mies ei ole koskenut minuun oikeestaan koskaan selvinpäin, tuntuu että se juominen sen aiheuttaa kun napsahtaa niin helposti. En ole itsekkään mikään enkeli ollut kun olen myös lyönyt , mutta ainakin itsestäni tuntuu etten ole oikein koskaan huvikseni sellaista tehnyt, taustalla on aina joko itsepuolustusta tai sellasta sanallista ärsyttämistä ( ollaan kummatkin myös erittäin mustasukkaisia, niin esim existä tulee aina v*ttuilun aihe). Ollaan luvattu muuttua ja joskus menee kuukauski ilman ongelmia, mutta aina se vaan palaa.. nyt kuitenkin tuntuu että homma alkaa menemään pahasti mönkään, kun en saa enään sanoa että leivän voitelu ei enään suju kun alkaa olemaan hiprakassa kun tulee turpaa jo siitä, kun vittuilen... olen siis itsenäinen kyllä aina ennen ollut , että ei se siinä lähtemisessä pelota , vaan se irti päästämisen riski, että mitrn sit käy kaikille maksuille ja esim työpaikalla olo... myös se muksu on kun oma...en näkis enään ikinä.. Myöskin nykysessä asunnossa ollut valtavia ongelmia, niin oli pakko etsii uutta ja tänään käytiinki allekirjottaa uuteen asuntoon vuokrasopparit, alle kahen viikon päästä muutto.. Rakastan miestäni kyllä tajuttoman paljon , tai ainakin luulen rakastavani, mutta olen myös alkanut halveksumaan ja säälimään häntä..auttakaa tyhmää järkevällä sanalla!
väkivaltainen suhde kumminkin puolin.
blaa
9189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ette sovi yhteen kuten tuon jutun parikaan ei sopinut yhteen. Sinä et usko että sulle vois käydä noin eli oletko valmis ottamaan riskin että joku päiovä se puukottaa sut hengiltä. Kannattaa erota jo tänään koska huomanna voi olla myöhäistä.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/mies-puukotti-naisen-hengilta-kemissa-surmaa-edelsi-perheriita/654048/
"rakastan miestäni kyllä tajuttoman paljon , tai ainakin luulen rakastavani, "
En tule ymmärtämään koskaan naisia jotka rakastaa väkivaltaista miestä. Omapa on elämäsi.
Minä taas en usko rakastamiseen laisinkaan tässä tapauksessa. Jos rakastaa toista, on valmis vaikka kävelemään ulos toisen elämästä, kun haluaa toisen muuttuvan. Jos itse olisin väkivaltaisen miehen kanssa yhdessä ja rakastaisin, vaatisin hoitoon hankkiutumista (RAKKAUDEN VUOKSI) ja jos mies haluaisi jatkaa vanhaa vahingollista elämäntapaansa, en suostuisi katsomaan, miten toinen (RAKASTAMANI IHMINEN) tuhoaa elämänsä.
Ap sanoikin, että muodolliset seikat pitävät pariskunnan yhdessä. Kuitenkin jos jatkat samaa rataa, miehen lapsesta tulee sinulle erittäin tärkeä ja silloin kun se viimeinen lyönti tulee, tulee sinulle olemaan vielä entistä vaikeampaa lähteä/ osamaksuja ja vuokrasopimuksia kertyy jne.
Jos asioita haluaa aikuisten oikeasti muuttaa, niin se tulee tehdä heti.
No mutta asian toinen puolihan on se, että selvinpäin mieheni on aivan ihana, huolehtivainen ja tekee kaikkensa minun eteen. Käydään matkoilla ja paljon syömässä yhdessä yms. Ollaan juteltu nyt että jos ei ala toimimaan, niin mielummin erotaan sitten ns kavereina ja selvinpäin juttelemalla. Ei sitä rakasta ihmistä noin vaan voi päästä menemään. Kaikissa meissä on vikoja, toisissa suurempia, toisissa pienempiä, kyse on vaan siitä kuka haluaa ja jaksaa rakastaa.
Mutta sillä jaksamisella rakastaakin on rajansa. Normaalit rajat. Sen jälkeen suhde menee läheisriippuvuudeksi ja peloksi erota mahdollisen tulevan yksinäisyyden vuoksi...
Hienoa, jos kykenette eroamaan selvinpäin ja juttelemalla.
Alkoholi tekee ihmisestä hullun joten piruksikin sitä kutsutaan. Mieti kuitenkin kohteleeko miehesi sinua muuten hyvin ja olisiko toisenlainen elämä mahdollista?
No kuule sinä "blaa".
Miksi kyselet mitään neuvoja täältä? Vastaat itse itsellesi tuossa yllä.
Ja anna mun ennustaa: vuonna 2020 te kaksi olette edelleen yhdessä. Rappiolla ja raunioina mutta pääasia; yhdessä! Sitä kun RAKASTETAAN niin kamalasti...
Ja välillä vedellään vähän turpaan...
Ette sovi yhteen joten miksi jatkaa
alkoholi ja mies tuossa taitaa olla epäsopiva pari