Olen itse avioliiton kannalla vaikka jokaisella meistä ihmisillä taitaa olla enemmän tai vähemmän sopeutumista ja kasvamista oppia elämään avioliitossa koska avioliitto on niin pitkä suhde joka voi kestää kymmeniä vuosia eikä ole mikään ihme että välillä on vaikeita aikoja. Kannatan itse avioliittoa vaikka omakohtaisesti meilläkin on ollut vaikeuksia. Olemme olleet yli kymmenen vuotta avioliitossa ja tänä aikana vaimoni on jokusen kerran ottanut esille avioero ehdotuksen, itse en ole sitä kannattanut ja keskustelujen jälkeen olemme aina päätyneet jatkamaan. Itsekin olen joitakin kertoja ajatuksissa ajatellut että olisi helpompi erota. Kun lapset oli pienempiä niin oli erityisen vaikeata kun kumpikin oli täysin uupuneita. Nyt myöhemmin kun lapset ovat hieman isompia niin asiat ovat paremmin. Eräs perhetyöntekijä haastattelussa mainitsi hienosti että voi sitä muutaman vuoden odottaa että lapset kasvavat isommiksi ja katsoa aina tilannetta uudelleen.
Yleinen ongelma taitaa avioliitoissa olla kommuinikointi vaikeudet ja omat halut niinkuin meilläkin. Mekin avioliiton aikana välillä ollaan ajoittain kommunikoitu pelkästään spostin välityksellä ja kotona oltu hiljaa. Rankkoja riitojakin on ollut. Nykyään olemme kuitenkin sopineet viikottaisen keskustelutunnin jolloin kaikkia asioita käsittelemme, myös vaikeita. Tämä toimii meillä hyvin ja asiat ovat paremmin.
Avioero ei ole myöskään mikään tie onnelaan, siitä aiheutuu omat ongelmansa kun asumiskuviot pitää ratkaista, lasten asumiset, lasten huoltajuudet, taloudelliset haasteet, elatuskuviot, uudet suhdekuviot, myös miten nämä vaikuttaa lapsiín jne. Yksinhuoltajan elämä ei muutenkaan ole helppoa lapsien kanssa. Olisi tietenkin hauska ajatella päästä sinne 30 sinkkumarkkinoille uudestaan mutta se ei ole enään realista kun itse on 40 . Suuri osa oman ikäisistä on jossakin liitossa ja vapailla markkinoilla olevilla on sitten myös omia lapsia. Ajatuksissa ajattelee toisinaan että olisi hauska päästä elämään sinkkuna ja uusissa suhteissa vai olisiko se sittenkään hauskaa.
On hienoa että Avioero palstalla esim. 'Äiti jättää perheensä 4' aloittaja nimimerkillä 'isä ja lapset' on ollut ja jatkanut perheen ja avioliiton puolesta asennettaan. Toivotan heille onnistumista.
Yleinen ongelma taitaa avioliitoissa olla kommuinikointi vaikeudet ja omat halut niinkuin meilläkin. Mekin avioliiton aikana välillä ollaan ajoittain kommunikoitu pelkästään spostin välityksellä ja kotona oltu hiljaa. Rankkoja riitojakin on ollut. Nykyään olemme kuitenkin sopineet viikottaisen keskustelutunnin jolloin kaikkia asioita käsittelemme, myös vaikeita. Tämä toimii meillä hyvin ja asiat ovat paremmin.
Avioero ei ole myöskään mikään tie onnelaan, siitä aiheutuu omat ongelmansa kun asumiskuviot pitää ratkaista, lasten asumiset, lasten huoltajuudet, taloudelliset haasteet, elatuskuviot, uudet suhdekuviot, myös miten nämä vaikuttaa lapsiín jne. Yksinhuoltajan elämä ei muutenkaan ole helppoa lapsien kanssa. Olisi tietenkin hauska ajatella päästä sinne 30 sinkkumarkkinoille uudestaan mutta se ei ole enään realista kun itse on 40 . Suuri osa oman ikäisistä on jossakin liitossa ja vapailla markkinoilla olevilla on sitten myös omia lapsia. Ajatuksissa ajattelee toisinaan että olisi hauska päästä elämään sinkkuna ja uusissa suhteissa vai olisiko se sittenkään hauskaa.
On hienoa että Avioero palstalla esim. 'Äiti jättää perheensä 4' aloittaja nimimerkillä 'isä ja lapset' on ollut ja jatkanut perheen ja avioliiton puolesta asennettaan. Toivotan heille onnistumista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä on antoisampaa, kun sen voi jakaa kumppanin kanssa. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen eikä suhteenkaan tarvitse olla täydellinen tuottaakseen onnea. Voi rakastaa toistensa vikojakin ja hyväksyä sellaisena kuin on. Kun kumpikaan ei vaadi toisiltaan liikaa ja on valmis joustamaan puolin ja toisin, suhde kestää.
Avioliitto lujittaa suhdetta, koska on tehty päätös pysyä yhdessä. Avioliiton tekee onnelliseksi päätös pysyä yhdessä, tuli mitä tuli. Silloin uskaltaa olla itsensä ja uskaltaa käsitellä vaikeatkin asiat eroa pelkäämättä, ja ongelmat pystytään hoitamaan avoimesti.
Avioliitto institutiona ei olisi minulle välttämättömyys mutta kiinteä, pitkäaikainen parisuhde kylläkin.
60-luvulla ei avopareja pikkukaupungissa ollut joten virallistimme suteemme kappelissa.
Levottomien kiertolaisvuosien jälkeen avioliitto edusti pysyvyyttä ja elämän tarkoitusta ja sen suunnittelua.
Oli tavoitteita ja haasteita sekä onnistumisen iloa.
Olemme eläneet äärimmäisen niukkuuden vuosia ja niiden jälkeen taloudellisesti turvallista aikaa.
Mitään varsinaista kriisiä ei suhteessamme ole ollut.
Viimeisenkin lapsemme lähdettyä vaimoni oli muutaman kuukauden jotenkin poissaoleva mutta ei häiritsevästi.
45-vuotta sitten en olisi voinut kuvitella näin hyvää elämää kuin olemme eläneet ja elämme vieläkin.
En ole koskaan edes ajatellut vaimoni tilalle ketään muuta tai toisenlaista naista.
Hän on puolestaan jonkin kerran sanonut, että minä olen paras mahdollinen mies hänelle.
Närkästyköön tästä hymistelystä kuka haluaa!
Minäkin olen avioliiton kannalla ja menen heti naimisiin avovaimoni kanssa kun tasa-arvoinen avioliitto mahdollistuu. Lapset tosin ehtivät jo aikuistua, joten eivät ehtineet kasvaa avioliittoperheessä.
Eikös avioliiton tasa-arvoisuus ole ihan itsestä kiinni? Ja ihan sama avoliitossa. Ei tasa-arvoon tarvitse odottaa mitään ulkopuolelta tulevaa mahdollistumista! Jos jaetaan vastuut ja vapaudet, kunnioitetaan toistensa mielipiteitä ja arvostetaan puolin ja toisin. Tai jos tarkoitat taloudellista tasa-arvoa, sekin on kiinni ihan omista sopimuksista. Tasa-arvoisuuteen ei tarvita lakipykäliä, ja sopimukset voi tehdä omin päin. Samoin perheensisäisen työnjaon, testamentit ja muut tasa-arvoa lisäävät kuviot. Lapsia syntyy avoliitoissa yhtälailla kuin avioliitossa, eikä vihkimisellä ole nykyaikana lasten kannalta merkitystä.
Käytänössä avioliitonomainen pitkä parisuhde on sama kuin avioliitto, jos yhdessä elämisestä on yhtälailla vakaasti sovittu. Vihkiminen antaa toki taloudellista turvaa, mutta sen voi järjestää muutenkin. Pysyvä suhde on joka tapauksessa ihmiselle hyväksi, vaikka ei olisikaan täydellinen, ja kannattaa tehdä kaikkensa ennenkuin eroaa.