Mitä me ihmiset oikein halutaan?
Itse olen yksin elävä nainen (eronnut), hyvä
työpaikka, hyvin toimeen tuleva ja olen
seurustellut todella miellyttävän miehen kanssa
jo jonkun aikaa.
Joten kaiken pitäisi olla elämässäni kunnossa.
Mutta kun ei ole ja voin kaiken aikaa pahoin
henkisesti.
Ystäväni asuu toisella paikkakunnalla ja
välimatkaa on riittävästi. Ystäväni harrastus vie
suurimman osan viikonlopuista. Olemme
järjestäneet tapaamisemme aina hänen aikataulunsa
mukaan, koska itselläni ei viikonloput ole
varattuja. Voisin olla hänen mukana
viikonloppuisin, mutta en itse sitä vaihtoehtoa
tuputa, koska hänkään ei sitä ehdota. Muutaman
kerran olen ollut mukana ja olen huomannut kuinka
vaivautunut ystäväni on mukana olostani. Silloin
kun en ole mukana, niin meno on vauhdikasta ja
iloista seurueen kanssa. Jopa niinkin mukavaa,
että satuin kerran samalle paikkakunnalle ja näin
hänet toisen naisen seurassa ravintolassa ja
aamuyöllä kadulla. Asiassa ei hänen mukaansa
ollut mitään, kun hän ei vienyt daamia sänkyyn
saakka. Uskoin tietysti häntä, koska en jäänyt
kyttäämään häntä ja hänen tekemisiään, vaan
poistuin kyyneleet silmissä pois.
Niinä muutamana kertana, kun olen ollut mukana,
hän on väsynyt tai muuten vain haluaa olla
hissukseen. Aina hän vetoaa siihen, että hän
ajattelee kuinka minä ajattelen kysymättä
minulta.
Vaikka hän minulle sanookin, että olen hänelle
tärkeä, niin miksi en kuitenkaan tunne niin?
Tunnen tärkeyteni silloin, kun olemme sängyssä ja
silloin, kun käsittelemme rahaan liittyviä
asioita. Sängyssä meillä menee loistavasti, josta
olen tyytyväinen. Kaikki muu onkin jatkuvaa
kysymysmerkkiä hänen vakuutteluistaan huolimatta.
Ja kaikki vain siksi, että hän puhuu aivan muuta,
kuin miten hän toimii. Asiasta on myös
keskusteltu hänen kanssa avoimesti.
Tiedän, että minun pitäisi ajatella asioita
positiivisesti, mutta aina välillä se unohtuu,
kun huomaa toisen osapuolen ajattelutavan ja
toiminnan olevan ristiriidassa. Kysyn usein
itseltäni, mitä minä haluan ja mitä yleensä me
ihmiset haluamme? Vai onko niin, että kun kaikki
on hyvin, aina vain haluaa jotain parempaa?
Itse olen yksin elävä nainen (eronnut), hyvä
työpaikka, hyvin toimeen tuleva ja olen
seurustellut todella miellyttävän miehen kanssa
jo jonkun aikaa.
Joten kaiken pitäisi olla elämässäni kunnossa.
Mutta kun ei ole ja voin kaiken aikaa pahoin
henkisesti.
Ystäväni asuu toisella paikkakunnalla ja
välimatkaa on riittävästi. Ystäväni harrastus vie
suurimman osan viikonlopuista. Olemme
järjestäneet tapaamisemme aina hänen aikataulunsa
mukaan, koska itselläni ei viikonloput ole
varattuja. Voisin olla hänen mukana
viikonloppuisin, mutta en itse sitä vaihtoehtoa
tuputa, koska hänkään ei sitä ehdota. Muutaman
kerran olen ollut mukana ja olen huomannut kuinka
vaivautunut ystäväni on mukana olostani. Silloin
kun en ole mukana, niin meno on vauhdikasta ja
iloista seurueen kanssa. Jopa niinkin mukavaa,
että satuin kerran samalle paikkakunnalle ja näin
hänet toisen naisen seurassa ravintolassa ja
aamuyöllä kadulla. Asiassa ei hänen mukaansa
ollut mitään, kun hän ei vienyt daamia sänkyyn
saakka. Uskoin tietysti häntä, koska en jäänyt
kyttäämään häntä ja hänen tekemisiään, vaan
poistuin kyyneleet silmissä pois.
Niinä muutamana kertana, kun olen ollut mukana,
hän on väsynyt tai muuten vain haluaa olla
hissukseen. Aina hän vetoaa siihen, että hän
ajattelee kuinka minä ajattelen kysymättä
minulta.
Vaikka hän minulle sanookin, että olen hänelle
tärkeä, niin miksi en kuitenkaan tunne niin?
Tunnen tärkeyteni silloin, kun olemme sängyssä ja
silloin, kun käsittelemme rahaan liittyviä
asioita. Sängyssä meillä menee loistavasti, josta
olen tyytyväinen. Kaikki muu onkin jatkuvaa
kysymysmerkkiä hänen vakuutteluistaan huolimatta.
Ja kaikki vain siksi, että hän puhuu aivan muuta,
kuin miten hän toimii. Asiasta on myös
keskusteltu hänen kanssa avoimesti.
Tiedän, että minun pitäisi ajatella asioita
positiivisesti, mutta aina välillä se unohtuu,
kun huomaa toisen osapuolen ajattelutavan ja
toiminnan olevan ristiriidassa. Kysyn usein
itseltäni, mitä minä haluan ja mitä yleensä me
ihmiset haluamme? Vai onko niin, että kun kaikki
on hyvin, aina vain haluaa jotain parempaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän rakkaus helppoa ole, mutta.... Kuulostaa
kyllä siltä, että ehkä sun tässä tapauksessa
kannattais siirtyä tapailemaan ihan muita miehiä.
Tuntuu siltä, ettei kaverisi oikein arvosta sua
ja siltä ettette oo molemmat suhteessa samoilla
lähtökohdista.
Eri paikkakunnilla asuminen on toki ongelma, enkä
missään nimessä halua sanoa, että kaverisi
pitäisi luopua omista menoistaan. Kuitenkin
ihmettelen mitä kaverisi touhuaa, jos sä et mahdu
kuvioihin mukaan? Jos olet jo kerran tavannut
hänet toisen kanssa, kehottaisin hankkiutumaan
eroon koko tyypistä. Sain kirjoituksestasi
käsityksen, että suhteessanne ainoastaan seksi
toimii; helpommalla saat hyvää seksiä muualta,
ilman että täytyy kärsiä ja masentua.
Kuulostaa tosi karulta, mutta..
Itsekään en taatusti näin helposti pääsisi
irtautumaan suhteesta, mutta toivon voimia sulle.
Puhu kaverisi kanssa fiiliksistäsi ja jos hän ei
niitä tajua... silloin voit olla varma ettette
sovi toisillenne