Heippa!
Kiinnoistaisi muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta.
Eli minulla on yksi hyvä ystävä, tai noh, paras ystävä, ollut ainakin yli 10 vuotta, mutta viime vuosien aikana olen kasvanut enemmän ihmisenä ja hän on jotenkin jäänyt paikoilleen. Olen myös juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja haluaisin tutustua uusiin ihmisiin enkä vain aina hengailla samojen ihmisten kanssa. Jos tämä ystäväni joskus saa tietää että olen viettänyt aikaa muitten ystävien kanssa hän alkaa murjottamaan...
Hän on minulle rakas mutta hän on hyvin heikko ja ujo ihminen jolla on vaikeuksia ihmissuhteiden kanssa ja hänella ei ole esim. koskaan ollut poikaystävää (hän on 24 vuotias nainen). Tapasimme koulussa ja meitä molempia kiusattiin ja tällöin meistä tuli ystäviä. Olemme tukeneet toisiamme aina ja olen aina halunnut hänelle vain parasta mutta olen huomannut että hän tarrautuu liikaa minun ja hän käyttäytyy joskus lapsellisesti, tuntuu usein siltä että olen hänen äitinsä, enkä pidä siitä ollenkaan. En halua hoivata tai huolehtia aikuisesta naisesta.
Olen usein tukenut ja auttanut häntä monella tavalla mutta en jaksa aina tehdä sitä. Kaikki "ystävä-vastuu" jää minun taakaksi koska olen hänen ainoa ystävä. En halua menettää häntä ystävänä mutta haluaisin että hän saisi lisää ystäviä joiden kanssa hän voisi hengailla ja puhua, saada tukea, ettei minun tarvitsisi aina tehdä kaikki ystäväjutut hänen kanssaan, koska se väsyttää. Etenkin koska tiedän millainen hän on ja hän murjottaa erittäin paljon, puhuu siitä mitä hän haluaisi muuttaa itsessään muttei koskaan tee mitään asioille.
Yksi toinen ystävä ehdotti että tutustuttaisin hänet minun toisille ystävilleni, ja tämä kuulostaa ilkeältä, mutta en oikeastaan halua yhteisiä ystäviä hänen kanssaan. Haluaisin että hän löytää muita OMIA ystäviä jotta saisin aina välillä olla rauhassa.
Onko teillä tai onko teillä ollut tällaisia ystäviä? Miten olette sen kokeneet ja miten olette käsitelleet ystävyyssuhdetta?
Kiinnoistaisi muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta.
Eli minulla on yksi hyvä ystävä, tai noh, paras ystävä, ollut ainakin yli 10 vuotta, mutta viime vuosien aikana olen kasvanut enemmän ihmisenä ja hän on jotenkin jäänyt paikoilleen. Olen myös juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja haluaisin tutustua uusiin ihmisiin enkä vain aina hengailla samojen ihmisten kanssa. Jos tämä ystäväni joskus saa tietää että olen viettänyt aikaa muitten ystävien kanssa hän alkaa murjottamaan...
Hän on minulle rakas mutta hän on hyvin heikko ja ujo ihminen jolla on vaikeuksia ihmissuhteiden kanssa ja hänella ei ole esim. koskaan ollut poikaystävää (hän on 24 vuotias nainen). Tapasimme koulussa ja meitä molempia kiusattiin ja tällöin meistä tuli ystäviä. Olemme tukeneet toisiamme aina ja olen aina halunnut hänelle vain parasta mutta olen huomannut että hän tarrautuu liikaa minun ja hän käyttäytyy joskus lapsellisesti, tuntuu usein siltä että olen hänen äitinsä, enkä pidä siitä ollenkaan. En halua hoivata tai huolehtia aikuisesta naisesta.
Olen usein tukenut ja auttanut häntä monella tavalla mutta en jaksa aina tehdä sitä. Kaikki "ystävä-vastuu" jää minun taakaksi koska olen hänen ainoa ystävä. En halua menettää häntä ystävänä mutta haluaisin että hän saisi lisää ystäviä joiden kanssa hän voisi hengailla ja puhua, saada tukea, ettei minun tarvitsisi aina tehdä kaikki ystäväjutut hänen kanssaan, koska se väsyttää. Etenkin koska tiedän millainen hän on ja hän murjottaa erittäin paljon, puhuu siitä mitä hän haluaisi muuttaa itsessään muttei koskaan tee mitään asioille.
Yksi toinen ystävä ehdotti että tutustuttaisin hänet minun toisille ystävilleni, ja tämä kuulostaa ilkeältä, mutta en oikeastaan halua yhteisiä ystäviä hänen kanssaan. Haluaisin että hän löytää muita OMIA ystäviä jotta saisin aina välillä olla rauhassa.
Onko teillä tai onko teillä ollut tällaisia ystäviä? Miten olette sen kokeneet ja miten olette käsitelleet ystävyyssuhdetta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole ollut vastaavanlaisia ystäviä, mutta sanot, että tarvitset myös muita piirejä, jotka eivät muistuta sinua aina vanhasta. Kerro hänelle, että esimerkiksi urheilu, yleinen aktiivisuus, ulkonäöstä huolehtiminen, keskustelemaan opetteleminen (vaikka peilin edessä yksinään) ja jonkin harrastuksen aloittaminen auttaa hankkimaan ystäviä ja tulemaan itsevarmemmaksi.
Sanot myös rehellisesti, mikäli hän ei tajua useista epäsuorista vihjeistä, että toisessa roikkuminen ei ole normaalia ja että välität hänestä aina, mutta tarvitset myös muita henkilöitä elämääsi.
Muistuta, ettet jätä häntä pois elämästäsi, etsit vain muitakin asioita.
Minustakin kannattaa kertoa rehellisesti se, että tarvitset muitakin ystäviä, ettet voi olla aina saatavilla, koska haluat monenlaisia ystävyyssuhteita. Murjottamisesta kannattaisi myös sanoa ihan suoraan, että se on lapsekasta ja aiheuttaa vain sellaisen tunteen, että koko ystävyys voi olla vaarassa. Ystäviä ei voi omia eikä varata vain itselleen, sekä sinä että hän itse tarvitsee myös muita ystäviä niin kuin edellinen viisaasti kirjoitti.
Jos et puhu näistä mieltäsi painavista asioista, ystävyydestä tulee sinulle taakka. Jos tuot esille myös hänen hyviä puoliaan ja korostat, ettet halua menettää hänen ystävyyttään, viesti on helpompi ottaa vastaan. Hänelle itselleen on todella huono asia roikkua vain sinussa eikä sinun ystäviisi tutustuminen auttaisi häntä omien ystävyystaitojen kehittämisessä. Ystävyyksien hankkimisessa tarvitaan taitoja. Ystävättömyys ei tarkoita sitä, että on jotenkin huonompi, vaan sitä, että taidoissa on kehittämisen varaa. Jos olet itse selvinnyt kiusaamisesta, olet oppinut paljon asioita, joista ystäväsi voi hyötyä.
Käännä puheenaihe johonkin ihan muuhun kuin sen vanhan pa8kan jauhamiseen, sano vaikka että jutellaanko välillä jostain ihan muusta.
No itsehhän sinä yrität estää häntä tutustumasta uusiin ystäviin. Sanoit ettet halua yhteisiä ystäviä hänen kanssaan. Jos tutustuttaisit hänet muihin ystäviisisi niin sinähän sinä juuri saisit sitä kaipaamaasi omaa aikaa. Ja voi olla että se hänen murjottaminen johtuu myös osittain siitä ettet anna tavata hänen sinun muita ystäviäsi. Hänestä voi tuntua jopa siltä että sinä häpeät häntä kun et halua julkisesti esiintyä hänen seurassaan. Ja jos hän viihtyy mielummin kahden kuin parveissa, niin kokeileppa joskus vaikka sellaista että otat yhden ystävistäsi mukaan ja menette vaikka kolmistaan johonkin baariin tai kahvilaan pizzalle. Ja heti kun saat oman pizzasi syötyä niin poistut itse paikalta mutta pyydät jäämään heitä vielä joksikin aikaa viettämään iltaa kaksistaan. Niin silloinhan he voisivat rauhassa tutustua toisiinsa ja sinä saisit omaa aikaa.
Aika agressiivinen vastaus, taidat itse olla juuri sellainen kuin mun bestis? :p Olet nyt vähän tulkinnut asian väärin ja lisännyt omia olettamuksiasi tähän minun tilanteeni.
Ensinnäkin, en minä häntä estä mitenkään tutustumaan uusin ystäviin. Se etten halua yhteisiä ystäviä hänen kanssaan ei estä häntä ITSE tutustumaan muihin ihmisiin. Eihän hänen tutustuminen uusiin ihmisiin riipu MINUSTA mitenkään. Eikä myöskään ole minun vastuullani hankkia hänelle uusia ystäviä (ja sitäkin olen yrittänyt ennen, meillä on myös yhteisiä ystäviä mutta siitä ei tullut mitään hyötyä), hän ei ole lapsi enää enkä ole hänen äitinsä.
Toiseksi, en ole koskaan myös estänyt häntä tutustumaan minun muihin ystäviin, hän ei vaan halua ja sanoo itse ettei se ole kivaa olla kolmistaan vaan halua minut itselleen.
Aloittaja on selvästo mustasukkainen omista ystävistään, eikä halua "jakaa" heitä!
Oletko oikeasti noin epävarma itsestäsi?
Ööh täh? Taisit ymmärtää ihan väärin, taas yksi näistä mun bestikseni kaltaisia vastaamassa :P
Itsellänikin oli aikoinaan kaveri jonka mielestä minulla ei olisi saanut olla ketään muita kavereita kuin hän, mutta hänellä itsellään oli kyllä omia kavereitaan ties kuin paljon. Kaiken huippu oli se kun hän kerran karkasi jopa työpaikaltaan kesken päivän ja säntäsi tänne, kun tiesi että olisin ollut menossa tapaamaan muita kavereitani sinä iltana. Mutta pääsin hänestä aika kätevästi eroon kun hän muutti pois täältä onneksi.
Aloittakaa yhdessä uusi harrastus, jossa voi tutustua ihmisiin. Molemmat voitte kerätä siellä oman ystäväpiirin eikä ole pakko olla kaikki yhdessä, jos ei tunnu siltä. Toisaalta, kun nämä ihmiset ovat teille molemmille uusia, niin se voi olla mukavaakin.
Kiitos ehdotuksesta mutta kokeiltu on eikä toimi. Hän ei vaan poistu viereltäni millään. Jos minä olen mukana hän ei puhu muille kuin minulle :/
Ymmärrän ystävääsi, koska olen itsekin ollut kiusattu ja hyvin yksinäinen. Kun sitten kohdalle osui joku, joka osoitti ystävällisyyttä ja kiinnostusta, se oli riemun päivä. Näin jälkikäteen arvelen olleeni ainakin jonkinverran takertuva silloin. Epäilen, että sen vuoksi moni ystävyys ei kauaa kestänytkään, jäin taas yksin ja aikanaan opin toimimaan oikein uusien tuttavuuksien kanssa.
Jostain niitä ystäviä sitten vain löytyi muutama, oikeastaan vasta sitten kun ei ollut haku päällä eikä liikaa ollaans kavereita -yritystä. Vieläkään en viihdy ryhmissä, vaan olen mieluiten kahden tai enintään kolmen kesken. Ei kuitenkaan tarvitse tarttua yhteen ihmiseen, eikä murjottaa jos hän onkin käynyt jo katsomassa ehdottamani leffan jonkun muun kanssa.
Näin oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että sinun kannattaa ottaa häneen hieman välimatkaa. Vaikka hän siitä murjottaakin, se on kuitenkin hänen omaksi parhaakseen ja jossain vaiheessa ehkä tajuaakin sen. Jos ei, niin taitaisi olla paras sanoa sekin suoraan. Ystävyytenne laatu kuulostaa kuitenkin sellaiselta, että se kestää, vaikka aina välillä sanot tiukasti ei.
Piti sanoa vielä, että tee selväksi se, ettei hän ole sinulle yhtä tärkeä ja ainoa, kuin sinä hänelle. Julmaahan se on, mutta totuus on parasta kertoa, vaikka se kirpaiseekin. Vähän samanlainen tilanne, kuin että rakastuneen ei pidä antaa luulla, että tunne on molemminpuolinen jossei se ole, silloinkaan kun haluaisi olla tämän ystävä eikä satuttaa.