Niin... Eli mikä siihen auttaa?
Elämäntilanteeni on muutenkin vaikea, ja syöminen on ainoa tapani käsitellä ahdistusta. En pysty esim. lähtemään lenkille kun ahdistaa, vaan on pakko syödä - ja paljon.
On niin turhauttavaa lihoa koko ajan ja yhtä turhauttavaa on aloittaa laihdutuskuuri. Tiedän kaiken teoriassa ja kaikki onnistuu niin kauan, kunnes se ensimmäinen ahdistuksen aalto tulee. Silloin ahmin mitä tahansa mitä kaapista löytyy, ei edes välttämättä herkkuja. Myös leipä ja tavallinen ruoka käy.
Eikä mikään ruoka ole ei-lihottavaa silloin kun sitä syö monta annosta. Ruisleipäkin lihottaa jos syö yli 10 leipää päivässä. Joinain päivinä kalorisaldoni on todella hurja, jopa 3000-4000.
Mikä tähän auttaa? =(
(Psykologilla käyn, mutta se ei auta mihinkään. Myös mielialalääkettä syön.)
Elämäntilanteeni on muutenkin vaikea, ja syöminen on ainoa tapani käsitellä ahdistusta. En pysty esim. lähtemään lenkille kun ahdistaa, vaan on pakko syödä - ja paljon.
On niin turhauttavaa lihoa koko ajan ja yhtä turhauttavaa on aloittaa laihdutuskuuri. Tiedän kaiken teoriassa ja kaikki onnistuu niin kauan, kunnes se ensimmäinen ahdistuksen aalto tulee. Silloin ahmin mitä tahansa mitä kaapista löytyy, ei edes välttämättä herkkuja. Myös leipä ja tavallinen ruoka käy.
Eikä mikään ruoka ole ei-lihottavaa silloin kun sitä syö monta annosta. Ruisleipäkin lihottaa jos syö yli 10 leipää päivässä. Joinain päivinä kalorisaldoni on todella hurja, jopa 3000-4000.
Mikä tähän auttaa? =(
(Psykologilla käyn, mutta se ei auta mihinkään. Myös mielialalääkettä syön.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
varmasti. Vellihousut kärsivät.
Sinun kannattanee ottaa taipumuksesi huomioon jo ruokakaupassa. Ensinnäkin älä osta isoa määrää ruokaa varastoon. Toiseksi voisit ehkä ostaa ahmittavaksi jotain todella vähäkalorista ruokaa. Ruisleipä ei ole sellainen, mutta vaikkapa kurkku, vesimeloni, kaali, rasvaton jugurtti tai päärynä voisivat olla. Niitä ei yksinkertaisesti pysty syömään sellaisia määriä, että saisi tuhansia kaloreita päivässä lisäravintoa.
Minulla on ongelma, masentuneisuus ja syöminen.
Menin laihtarille ekan kerran elämässäni viime kesänä, kun äitini oli mökillä.
Riitelin asiasta äitini kanssa, ja päädyimme siihen että saan jäädä Helsinkiin 2 viikoksi yksin(olen 16).
Näin oli hyvä, äitini oli se syy että olen lihava, hän on itsekkin erittäin lihava.
Sen kahden viikon aikana laihduin 6 kiloa.
Vastaus oli yksinkertainen, jokaisella kauppareissulla ostin vain noin 1500kcal edestä ruokaa, ja kotona ei ollut mitään muuta syötävää.
Muutenkin kävin kaupassa sulkemisaikojen lähellä, ettän vain pääsisi tankkaamaan.
Äitni tuli takaisin, ja vaikka yritin en saanut häntä ostamaan kevyesti kaupasta.
Lihosin nopeasti uudestaan, kesä olikin vuoristorataa painon kanssa, kun hän oli poissa laihduin, kun hän tuli takaisin lihosin.
Jos hän tuo kaupasta leipäpaketin ja voirasian, menee samana iltana kaikki leivät ja vähintään puolet voista, sekä kaikki muu syötäväksi kelpaava.
Jos joku vanhempi lukee tämän, älkää tehkö tuota lapsillenne, jos ollaan muutenkin aina vakuuttelemassa kuinka sitä lasta rakastetaan...
Kirjoituksesi oli hyvä. Ehdottaisin sinulle vieläkin keskustelua äitisi kanssa näistä ruoka-asioista. Perustele hyvät näkemyksesi ja kysy voisiko hän ostaa kevyempiä asioita kotiinne (tai antaa sinun käydä kaupassa). Ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos joskus saisit tuotua kassillisen ruisleipää, kevytleikkelettä, hedelmiä yms. kotiin. Siitä saattaisi äitikin innostua kun näisi sinun terveellistä syömistä ruokapöydässään. Olen muuten itse samanlaisen "lihottamisen" uhri ja kyllä sanon, että karhunpalveluksen tekevät ne vanhemmat, jotka lastaan ruualla rakastavat.
Äitinne voivat olla vastuussa väärien ruokatottumusten opettamisesta lapsilleen, mutta suoraan sanottuna 16 vuotias alkaa jo olla sen ikäinen, että voi ottaa täyden vastuun omista valinnoistaan myös ruokailun suhteen.
On aika ihmeelinen asia, että äitisi pitää sinua niin hirveässä otteessaan, että pakottaa sinut jääkaapille ja ahtaa kitaasi ruokaa...
Laihduttaminen ja painonsäätely ei ole kaikille meistä helppoa. Kuitenkin meistä jokainen on itse vastuussa tekemisistään ja kiloistaan - niin karulta kun sen tosiasian ääneensanominen tuntuukin. Ai että olisi mukava sysätä vastuu jonkun muun niskoille, mutta kun se ei vaan ole mahdollista.
Jätä äitisi syylistäminen, itsesäälissä kieriskely ja MIETI!
Hyviä vinkkejä täällä on annettukin jo.
-Älä pudä kaapissa ruokaa/karkkia/mitään ylimääräistä syötävää.
-Mene kylläisenä kauppaan, jolloin ei tule ostettua kaikkea mahdollista mitä tekee mieli.
-Myös mielialalääkkeet voivat aiheuttaa ruokahalun kasvua.
Kärsin itse samasta ongelmasta. Se alkuahdistus on vain kestettävä - ihan kuten tupakoitsijakin joka lopettaa, ne alkuviikot on vain kestettävä jotenkin (miten tahansa kunhan ei sorru, syömällä purkkaa, liikkumalla mahdollisimman paljon, kävelemällä ympyrää tai iskemällä vaikka päätään seinään), sitten olo kyllä yleensä helpottaa ja tajuaa, että sen ahdistuksen voi purkaa muuallekin kuin ruokaan.
Mutta vaikea elämäntilanne on huono ajankohta laihduttamiselle, etkä sinä ilmeisesti aiokaan varsinaisesti laihduttaa.
Joten parasta varmaan on että todellakin vaihdat syömäsi tuotteet mahdollisimman vähäkalorisiin:
- vihanneksiin
- hedelmiin
- sokerittomiin tuotteisiin (mehukeitto, karamellit) jne. Mutta näitäkään ei voi ahmia surutta.
Jos jotain tekee hyvää mieli niin osta vaikka light-limua - niistä mm. Cokis, pepsi, sprite, 7up ovat vähäkalorisia, osta sokerittomia karamelleja, Xylitol-purukumia. Ei kuulosta alkuun välttämättä kovin hyvältä, mutta usko pois, totut siihen kyllä.
Luja tahto on todellakin se, mitä tarvitaan kaikista eniten. Jos haluat päästä ongelmastasi eroon, pääset siitä kyllä kunhan asennoidut olemaan antamatta periksi mielihalulle vaikka maailma ympäriltäsi kaatuisi. Tee mitä ikinä tahansa tarvitaankaan, ettet vain syö silloin kun ahdistaa. Mene kylmään tai kuumaan suihkuun, juo iso pullo kylmää vettä tai vaikka light limsaa/mehua, lähde pihalle kävelemään tai juoksemaan, järsi Xylitol-purkkaa...mitä ikinä keksitkään!
Pystyt siihen kun minäkin pystyin, toivotan onnea!
yli 70% sairauksista johtuu ravinnosta...mun masennuksen ja mässäilyn lopetti elämäni paras päätös alkaa syömään ravintolisiä jotka pitää nälän poissa ja antaa elimistölle tarpeelliset rakennusaineet että solut vois uusiutua mahdollisimman parhain eväin...nyt 13 kiloa laihempana ja iloisena jatkan elämää ..se oli mun ratkaisu mut kaikilla on varmaan omat ratkaisut
Minulla on myös taipumus tunnesyömiseen. Taipumus korostuu, mitä enemmän vietän aikaa toimettomana kotona.
Keväällä tartuin taas pitkäaikaiseen harrastukseeni aktiivisesti kiinni, löysin uuden harrastusporukan joka antoi taas aivan uutta sisältöä ja tavoitteita elämääni. Pitkät illat kotisohvalla jäivät, ja harrastus opetti toisenlaisen, aktiivisemman ja iloisemman elämänrytmin, jossa tunnesyömiselle ei yksinkertaisesti ollut aikaa.
Toissakeväinen laihdutusoperaationi (-15 kg) tapahtui myös keinolla, joka oli omiaan karsimaan tunne- ja ajankulusyömistäni. Pidin nimittäin ruokapäiväkirjaa ja laskeskelin kaloreita. Siitä tuli minulle harrastus, joka antoi myös intoa syömisten keskittämiseen oikea-aikaisiksi ja laadultaan oikeammiksi. Koska valinnanvaraa ruokien suhteen oli, ja kalorimäärät oli tarkkaan selvillä, saatoin ns. riskipäivinä (jolloin olin alttiimpi esim. alakulomässäilylle) jätin reippaasti kalorivaraa syömishimolle.
Päiväkirjan avulla myöskin oli havaittavissa painonkehitys pitemmällä tähtäimellä, eikä satunnaiset mässäilyyn sortumiset romahduttaneet kuuria, kun oli nähtävissä, että kokonaisuuden kannalta niillä ei ollut merkitystä. Mässäilykerrat eivät siis ruokkineet huonoa omaatuntoa, joka olisi lisännyt masennusta ja epäonnistumisentunnetta... JOka puolestaan olisi sitten voinut lisätä mässäilyä ja epäonnistumisen kierre olisi ollut valmis.