niin ajattelin kysäistä et muut naiset miten
suhtaudutte miestenne naispuolisiin ystäviin jos
ne on olevinaan vain "ystäviä", hyväksyttekö
tekstailut,yms joskus tapailemiset?itse olen aika
mustis enkä tykkää et jos miehellä ois
naispuolinen ystävä..tekstailuja
soitteluayms,ainakaan siten jos vielä en itse
tuntis koko naista niin murrr..kommentteja
suhtaudutte miestenne naispuolisiin ystäviin jos
ne on olevinaan vain "ystäviä", hyväksyttekö
tekstailut,yms joskus tapailemiset?itse olen aika
mustis enkä tykkää et jos miehellä ois
naispuolinen ystävä..tekstailuja
soitteluayms,ainakaan siten jos vielä en itse
tuntis koko naista niin murrr..kommentteja
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itse voin näin 2-lahkeisena sanoa, että saat olla
aivan rauhassa mustis. Itselläni ei ainakaan ole
tarvetta kaveerata naisten kanssa, koska miehet
ovat kavereina huomattavasti rehdimpiä yms.
Kyllähän tilanne on se, että ei se mies naisesta
mitään "lähdetäänkö kaljoille"-kaveria ole vailla,
vaan jotain aivan muuta. Luulen että tiedätkin
vallan hyvin mitä...
Puhut ukko asiaa. Ei minullakaan ole muuta
intressiä naisena, kuin olla vähän aikaa muka
kaveri ja sitten...
...paljonkin naispuolisia kavereita, eikä mun
tyttöystävä ole niista mustis! Eikä se ole mikään
"tarve" hommata naispuolisia ystäviä, vaan naiset
ovat paljon tunteellisempia kuin
miehet...otetaanpa esimerkki: jos sulla ja
miehelläs tulis tappelu ja miehelles siitä paha
olo, niin jätkä porukassa ku meet sanomaan jotain
niin niillä ampuu heti joku helvetin
testosteronipiikki päälle ja jutut menee siihen
suuntaan että kaikki naiset on
perseestä!Sitäpaitsi en mä henkilökohtaisesti
ainakaan jaksa oluella kuunnella kahta tuntia ku
tyypit selittää että "vähänkö oli siisti auto ja
voi piru että on hyvä perse tuolla naapuripöydän
muijalla.."!Mä ainakin mieluummin keskustelen
naisten kanssa...ja jos mun tyttökaveri alkas
mulle siitä valittaan niin se on hänen voi
voi...enpä aio tässä vaiheessa suhdetta luopua
kavereistani naisen vuoksi...ennemmin luovun siitä
naisesta jos se ei pysty käsittään että HALOO NE
ON KAVEREITA
...joko harvinaisuus koiraiden lajissa, tai sitten
minun kaveriporukkani itse mukaan lukien on hieman
liian testosteroiinipitoisia. Mielestäni tunteista
yms. lässytellään kotona mammalle ja "oikeasti
kiinnostavista" asioista(autot, työasiat
jne.)spekuloidaan miesten kanssa kaljalla.
Sovinistit persepuheineen ovat sitten eri asia.
niitä en minäkään ymmärrä.
Niin mä oonki harvinaisuus, ei mua nappaa autot
eikä sellaset...okei,tietty työasioista tulee
äkisten poristua, mutta ainakin mun kaveripiirissä
jätkät diggaa ihan eri asioista ku mä...ja ei aina
voi "lässyttää" mammalle, kyllä mä ainakin joskus
välillä haluan purkaa tunteitani omasta suhteesta
jollekin hyvälle ystävälle, kertoa kuinka mun
suhde menee, hyvin vai huonosti jne..
Tiedä sitten onko se kommentointi sovinismia vai
mitä lienee itsetunnon kohotusta. Mutta olen
ainakin huomannu entisessä
työpaikassani(baarimikko) että suurinosa
miehistä muutaman oluen jälkeen alkaa puhua juuri
tällaista tekstiä.
Sovinistit persepuheineen ovat sitten eri asia.
niitä en minäkään ymmärr
Hmm.. Mielenkiintoinen kysymys.
Vaikka pyysitkin naisten kommentteja asiaan niin
tässäpä kumminkin miehistä näkökulmaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulla on
useita hyviä naispuolisia ystäviä, joiden kanssa
olen tekemisissä lähes päivittäin. Joistakin
asioista on vaan helpompi jutella naisen kanssa.
Saa hyviä ajatuksia oman parisuhteen hoitoon ja
ylläpitoon ja voi keskustella naisen
sielunelämästä noin yleensä. Tietysti tämä toimii
molempiin suuntiin, eli osaltani valotan miehistä
sielunelämää naispuolisille ystävilleni. Antoisaa
on ollut molemminpuolin.
Pieneen mieleenikään ei tulisi pilata hyvää
ystävyyssuhdetta tai ystävän parisuhdetta millään
romansseilla tai syrjähypyillä. Ja tietysti
vietän vapaa-aikani oman kullan kanssa.
Siis kyllä mielestäni miehellä voi olla
naispuolisia ystäviä, vaikka he eivät yhteisiä
ystäviä olisikaan. Samoin hyväksyn kumppanillani
miespuoliset ystävät.
Tietysti oma rakas kumppani on aina ykkönen,
mutta ystävät ovat arvokas asia tiukassa paikassa.
Kyllä homma voi näinkin toimia, mutta luottamus
kumppaniin pitää olla lujalla pohjalla. Epäily ja
liika mustasukkaisuus polttaa suhteen kuin
suhteen loppuun aika pian. Mustasukkainenkin
pitää olla sopivasti. Se osoittaa, että haluaa
kumppaninsa pitää ja välittää hänestä. Liika on
kumminkin liikaa...
...asianlaita on niin, että te äijäraasut luulette
meidän todellakin kuuntelevan teidän huonosti
meneviä nais-suhteitanne. Lopultakin molemmilla on
vain mielessä koska, missä ja miten...
Kokemustakin asiasta on.
No eipä mee hyvin sulla!
Et siis voi keskustella miehen kanssa ilman taka-
ajatuksia...
Oi voi voi!
No eipä sulla taida kovin monta kaveria olla
miehistä?Kyllä mä äijä raasu ainakin tiedän
ettei mun naispuolisilla kavereilla oo
taka-ajatuksia....tai sitte ne jaksaa oottaa aika
monta vuotta enneku tekee liikkunsa
Kyllä jättäisin yleistykset "me naiset"
tai "miesraasut" tekemättä. Kyllä minä kuuntelen
ihan mielelläni ystävieni huolia, ovatpa ystävät
sitten miehiä tai naisia. Itse kun tuntee ja
tietää omat rajansa ja mitä suhteelta odottaa,
voi miehen ja naisen välillä olla hyvinkin
luottamuksellinen ja hyvä suhde. Se, että toinen
on mies ja toinen nainen, antaa suhteelle paljon
enemmän tai erilaista antia, kuin kahden samaa
sukupuolta olevan suhde. Voi hyvinkin marista tai
valitella omia ongelmiaan ja ystävä voi valottaa
vastapuolen kantaa. Toimia jopa selittäjänä,
puolustajana tai muuten avata uusia ajatuksia
toisen luutuneille käsityksille. Ehkä käsitykseni
ystävyydestä ovat muodostuneet tällaisiksi sen
vuoksi, että minulla on ystävä, miespuolinen,
jonka kanssa ei todellakaan ajatella, että minne
ja missä. En voisikaan. Ei tosiaankaan kiinnosta.
Suorastaan *puistatus* huh, sentään.
Poikaystäväni pitää yhteyttä ex-tyttöönsä. Ja
sitähän minä en voi sulattaa. Tiedän että he ovat
vain kavereita mutta minkä minä
mustasukkaisuudelleni voin. Ja kun he puhuvat
puhelimessa... aargh.. kun se äänensävykin on jo
niin inhottava... jätkäni tietää tunteeni ja
ottaa ne kyllä huomioon.
Ehkä olen liian omistavainen tai vain sekopää..?
Poikaystäväsi taitaa itse olla omistushaluinen ja
itsekäs. Tyypillistä miehille, että kaikki pitää
saada..
Mä en kässää et naisita on niin mahdotonta
käsittää jos joku on exänsä kaveri...sitte ne
hemmetin samat tyypit on ite vinkumassa et he
ollaan vaan kavereita ja loukkaantuu ku sanoo
ettei voi...mä oon kaikkien exieni kanssa ystäviä,
sellasia tyttökaveri ehdokkaita on käyny jotka ei
oo pitäny siitä ja sen jälkeen ne ei oo ollu
ehdokkaita.Nykyinen tajuaa kaveruuteni exieni
kanssa, eikä turhaa stressaa asiasta.
Mä tiedostan oman mustasukkaisuuteni ja yritän
hillitä sitä silloin kun sille ei ole syytä,
mutta mielestäni hienoa on se että poikaystäväni
ottaa myös minun tunteeni huomioon. Kompromissi.
Koska niiltä on paljon helpompi saada kuin
tuntemattomilla naisilla. Etenkin jos miehillänne
on taipumusta sortua kiusaukseen...
no en tiedä..mulla on ainakin sen verran korkea
moraalinen kynnys etten vehtaa exän kanssa, koska
se satuttaa mua ja exää. Mut toisaalta totta on,
jotkut vehtaa..."turvallista ja tuttua"
kuulosta hyvältä. Oli pientä kinasteluu tässä
jokunen aika sit samasta aiheesta. Kuulin puoli
sattumalta et mies oli kahvitellut erään
naikkosen luona noin niinku kaverimielessä,
ainakin omien sanojensa mukaan. En oikein pitänyt
vaan ajatuksesta.
Naisena tiedän omasta kokemuksesta, että
kemioilla on taipumus naisen ja miehen välillä
johtaa johonkin muuhunkin kuin
ystävyyteen...Eikös se luontokin ole niin
tahtonut?!
No joo, tuohon minäkin vedän kyllä rajan. Enpä
menisi naispuolisen ystäväni kotiin kahdenkesken
kahvistelemaan. En ainakaan kertomatta siitä
etukäteen kumppanilleni. Tai sitten oma kulta
mukaan...
Itse olen "valinnut" naispuoliset ystäväni siten,
ettei vaaraa kemiasta ole.
Niin, ja toki olen näiden ystäieni puolisoillekin
tuttu ja sanapari vaihdetaan ja kättä nostetaan
vastaantullessa. Siis pelin pitää olla
kaikinpuolin rehellistä ja avointa.
Salailemalla saa pahaa aikaan, vaikka mitään ei
olisi meneilläkään.
Mikäs juttu tämä nyt on?
Itselläni on naisia kavereina ja ystävinä ties
kuinka paljon, eikä todellakaan mitään muuta.
Suurin osa ystävistäni on miehiä. Työskentelen
firmassa, missä on yli 100 työntekijää ja 95%
niistä on miehiä. Naisten mustasukkaisuus yleensä
pilaa naisten välisen ystävyyden, tätä ongelmaa
miesten kanssa ei ole. Voimme puhua autoista ja
kertoa pervoja vitsejä... Meno on aina rentoa ja
nautittavaa. Kuulen valituksia kotona
nalkuttavista akoista, juttuja mustasukkasista
tyttöystävistä jne. Yksikään ystävyyssuhde ei ole
loppunut mustasukkaisen tyttöystävän käskystä.
Minä jään ja tyttöystävä lähtee...
Minunkin poikaystävälläni on on useita
naispuolisia ystäviä/kavereita. Varsinkin erään
niistä tunnen suuresti uhkaksi. Poikaystävälläni
ja tällä "kaverilla", olkoon salanimi vaikka
Maija, on sama harrastus, ja he ovat tunteneet jo
monta vuotta. Usein kun soitan jätkälleni, hän on
Maijan luona esim. katsomassa TV:tä. Tai
treenaamassa, tai ryyppäämässä tai milloin
mitäkin. Tällaista se on ollut suhteemme alusta
alkaen, joten hän ei ole alkanut oleskella Maijan
kanssa vasta äsken. Ei poikaystäväni laiminlyö
minua Maijan takia, mutta he viettävät silti
mielestäni liikaa aikaa yhdessä. Jätkälläni on
myös opiskelupaikassaan paljon tyttöjä kavereina,
ja hän on suht. suosittu muutenkin. Olen välillä
hyvinkin mustasukkainen kun hän puhuu näistä
tytöistä paljon. Minä olen hänelle ilmeisesti
erilainen tyttö, koska näiden muiden kanssa hän
on kaveri, mutta minun kanssani hän seurustelee..
silti harmittaa, jos hän vaikka avautuu näille
tytöille enemmän kuin minulle??? Onko syytä
huoleen? Mitä täytyisi tehdä, vai täytyisikö
mitään?
Jätkäkamusi rakastaa sua yli kaiken, eikä tuo
Maijakaan ole todellakaan mikään uhka!! Että ole
huoleti vain. Sulla on muuten varmasti jätkiä
kamuina ihan samalla lailla. Vai? =)
mulla on samanlainen tilanne kuin sulla vaikkakin
toisin päin, eli tyttöystävälläni on miespuoleisia
kavereita. Kyllä muakin vi..ttaa joskus se niiden
kanssa viestittely ja kaljoilla käyminen, mutta
olen omasta mielestäni kestänyt mustasukkaisuuden
peikon suht hyvin. Tyttöystäväni on minulle
sanonut, että homma on täysin kaveripohjalta ja he
ovat tunteneet toisensa kauan ennen kuin minä
tulin kuvioihin mukaan. Joskus kuitenkin alkaa
mietityttämään, onko näillä kundeilla samanlaiset
ajatukset tyttöystävästäni, koska näin miehenä
voin sanoa, että kaikki kaverisuhteeni tyttöihin,
ovat jossain vaiheessa päätyneet sänkyyn. Olen
kuitenkin päättänyt olla sekaantumatta heidän
kaveruuteensa, koska luultavasti tekisin sillä
vain vahinkoa itselleni...
Kyllä mies arvostan sinua. Toivoisin itse
pystyväni pitämään asait yhtä hyvin hallinnassa.
No minua lohduttaa se että exäni kun on aiemmin
joskus pettänyt jotain miestä, ei pystynyt
kestämään taakkaa vaan kertoi siitä ja he
erosivat. Niinpä luotan siihen että saan kyllä
tietää mikäli hän sortuu... mutta koska suhteemme
on ruvennut menemään jo todella vakavaan
suuntaan, siis olemme todella rakastamme
toisiamme olen ruvennut pelkäämään, että jos hän
pettäisi hän ei haluaisi suhteemme kaatuvan
siihen vaan olisi hiljaa asiasta. Kuitenkin tämä
muuttaisi varmasti hänen käytöstä ja suhteemme
menisi huonompaan suuntaan. Teoriaa ja arvailua
teorian ja arvailun jälkeen...
tuo mitä sanoit siitä, että hän on joskus
aikaisemmin pettänyt seurustelukaveriaan, niin ei
minun mielestäni tarkoita sitä, että hän olisi
valmis pettämään sinua. Tietenkin hän on
potenttiaalinen pettäjä silloin, jos teidän
suhteeseen tulee ratkaisemattomia riitoja tai
jokin asia vaivaa toista esim. juuri
mustasukkaisuus. Tämä on estettävissä avoimella
keskustelulla heti, kun tunnistat oireet jotka
hiertävät sinua tai seurustekumppaniasi.
Itse olen pilannut yhden hyvän suhteen turhalla
epäilemisellä ja mustasukkaisuudella ja sitä
virhettä en enään koskaan halua toistaa vaikka
se välillä hankalalta tuntuukin...
Läheisin ystäväni on mies. Olemme olleet jo yli 5
vuotta ystäviä ja kertaakaan ei ole ollut edes
aikomustakaan edetä ystävyyttä pidemmälle. Toki
baarissa ollaan silloin tällöin tanssittu yhdessä.
Melkeinpä päivittäin ollaan tekemisissä, käydään
toistemme luona kahvilla, katsellaan videoita,
käydään lenkillä, siis kaikkea mahdollista.
Keväällä tämä ystäväni meni kihloihin. Aluksi
hänen kihlattunsa ei oikein sulattanut
ystävyyttämme. Eikä ymmärtänyt sitä kun mies eli
Kari soitti minulle viikolla ja pyysi lähtemään
oluelle. Käytiin yhdessä baareissa jne.
Nainen suuttui usein Karille siitä kun
viestiteltiin ja soiteltiin. Nyt hän on kuitenkin
ymmärtänyt, että Karilla ja minulla on loistava
ystävyys, emmekä aio lopettaa sitä.
Miesystävälläni on myös naispuolisia ystäviä ja
hyväksyn heidät ilman minkäänlaisia muttia.
Toki joskus on käynyt mielessä, että mitä jos
minua petetäänkin. Mutta onhan itsellänkin
muutama miespuolinen ystävä joten...
Tulen muutenkin paljon paremmin miesten kanssa
toimeen, heidän kanssa on helppo jutella ja juttu
lentää......
Mielestäni kukaan ei voi kieltää
seurustelukumppaniaan lopettamaan ystävyyttä sen
takia, että tämä ystävä ei olekkaan samaa
sukupuolta. Toki saa olla mustasukkainen, mutta
liika on jo liikaa. ;)
Mun puolesta miehellä saa olla vaikka tuhat
naista kaverina, sillä itelläkin näitä miehiä
ystäväpiiristä löytyy hyvinkin runsaasti...
Oikeesti... Ystävät on YSTÄVIÄ!!!! Antakaa
tommoisten narsististen mustasukkaisuus
kohtaukisien olla... mustasukkaisuus ei ole
rakkautta! Ja sitäpaitsi se on turhaa, sillä jos
joku on lähteäkeseen toisen luota, niin ei häntä
voi estääkään... Ja jos hän menee, niin menkööt!
Antakaa olla...
Toi käsitys ettei naiset ja miehet voi olla
ystäviä on niin vanhanaikainen että pölyt ja
hämähäkinseitit on oikein kivettynneenä sen
päälle... mutta ainahan minä voi koittaa omalta
osaltani taltalla rikkoa siihen sopiviä säröjä,
joista joskus saadaan ehkä koko muuri murtumaan!
omalta kohdaltani olisin hieman epäileväinen jos
naisellani olisi jotain muuta mieskavereita tai
ysätviä elleivät ole sukulaisia tai homoja..
Niin miehesi esittelee naisen myös sinulle, jos
he vain ovat ystäviä niin hän antaa
mahdollisuuden myös sun tutustua ja olla tämän
naisen ystävä. Jos miehesi aikeet naista kohtaan
ovat vilpittömät!!!
tosiaan taidat olla oikeassa...tuossa asiassa
olen samaa mieltä kanssasi..
Jokainen mies ajattelee naispuolisista
ystävistään, että mitä jos...
Riippuu sitten miehestä itsestään miten asiaan
suhtautuu. Jos sen saa tungettua jonnekin
takaraivon pohjalle, niin tuloksena saattaa olla
mukava kaverisuhde eikä mitään 'sellaista'
tapahdu. Siis miehen ja naisen välinen (pelkkä)
ystävyys on mahdollista, mutta melko harvinaista.
Omien kokemusteni mukaan yllä oleva koskee 90%
miehistä. Joukkoon mahtuu tosin aina poikkeuksia,
mutta he ovat selvä vähemmistö.
Aina yhtä vaikea ja mieltä vaivaava asia..
Itselläni on monta miespuolista ystävää, jotka
ovat vain ystäviä.. MUTTA! Suurin osa näistä on
sellaisia tapauksia, joiden kanssa olen joskus
seurustellut, joita olen tapaillut tai joiden
kanssa on muuten vaan meinannut olla jotain
pientä... Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelen,
ne ovat KAIKKI sellaisia. Yksi näistä miehistä on
kuitenkin yli muiden.
Hänen kanssaan se "jotain muuta pientä" on ollut
jotain TODELLA PIENTÄ, käytännössä katsoen ei
mitään, ja olemme nykyään parhaimpia ystäviä.
Hän seurustelee tahollaan, ja minä seurustelen
tahollani.
Tapaamme silloin tällöin esim. niin, että istun
hänen luonaan iltaa, käymme muuten vaan
moikkaamassa toisiamme tai lähdemme yhteisellä
tuttavaporukalla illanviettoon. Kundikaverini ei
ole ollut ystävyydestämme millään tavalla
mustasukkainen, mikä on minusta ihmeellistä, ja
tässä syy:
Itse olen mustasukkainen omasta miehestäni. Jos
hänelle soittaa joku nainen, haluan tietää, kuka
oli kyseessä. Jos hän tapaa vaikka sattumalta
entisiä tyttöystäviään, tunnen pienen
mustasukkaisuuden piston sydämessäni, vaikken
sanoisikaan mitään. Hän ei edes halua tai koe
mitään tarvetta lähteä muiden naisten kanssa
kahvittelemaan tms, mikä on minun kannaltani
positiivista, mutta silti koen oloni todella
uhatuksi, jos hän istuu omien kavereidensa ja
sitä mukaa exiensä kanssa esim. jossain baarissa.
Ja kun sitten asetun hänen asemaansa minun ja
miespuolisen ystäväni kaverisuhteen kannalta,
olen kovin ihmeissäni, ettei hän ole mustis. Tai
ainakaan näytä sitä.
Itse en ikimaailmassa sulattaisi sitä, että hän
istuisi jonkun naisen luona kahdestaan tai että
he kävisivät muuten vaan silloin tällöin
pyörähtämässä toistensa ovelle moikkaamassa
toisiaan, tai varsinkaan sitä, mitä minä itse
tein viime viikonloppuna: Istuisi kolmen naisen
(minä siis vietin iltaa kolmen miehen
-->KAVEREITA kaikki..) kanssa ja ottaisi viinaa
iloisissa tunnelmissa.
On niin helppoa antaa itselleen lupa mihin vain
ja samalla evätä toiselta sellainen. Olen itse
vasta nyt ymmärtänyt, että vaikka ne miehet,
joiden kanssa pidän yhteyttä nykyään, ovat vain
kavereita/ystäviä, saattaa se silti häiritä omaa
kultaani. Ja tämän tosiaan tajusin vasta, kun
katsoin omia ystävyyssuhteitani hänen kantiltaan.
Itse olisin valmis opettelemaan vähemmän
mustasukkaista asennetta poikaystäväni
naispuolisiin tuttaviin, mutta hän kun ei tosiaan
edes halua heitä mitenkään kahdenkesken tavata..
Ja samalla olen itse jättänyt vähemmälle
sellaisten kundien tapaamista, jotka ovat minulle
vähemmän tärkeitä, ja joiden tiedän olevan arkoja
paikkoja nykyiselle rakkaalleni.
Ikinä en häntä voisi pettää (never say never..?)
mutta tiedän, miltä suhteeni muihin miehiin voi
näyttää.
Ja ehkä se kertoo omasta epävarmuudestani, jos
koen kaikki muut naiset uhkana..?
It all comes to this; Mielestäni nainen ja mies
voivat vain ÄÄRIMMÄISEN HARVASSA TAPAUKSESSA olla
puhtaasti ystäviä keskenään. Yleensä heillä on
joko takanaan tai edessään jonkinlaista säpinää.
Onhan ihminen rakennettukin siten, että
vastakkaisten sukupuolten tulee kiinnostaa
toista. Suvunjatkamisen merkeissä...
Meillä samanlaista ongelmaa tosin toisinpäin.
Miehestäni on aivan luonnollista, että hänellä on
naispuolisia ystäviä ja hän voi esim kahvitella
heidän luonaan. Samanlaista käytöstä hän ei
kuitenkaan minulta hyväksy. Jo se, että hän ei
tiedä missä milloinkin olen tuntuu saavan hänet
epäluuloiseksi. Eipä ole kovin tasa-arvoista!
Olisi suorastaan mahtavaa, jos mieheni osaisi
katsoa tavallasi tätä ystäväasiaa, mutta jäänee
toiveeksi. Hienoa sulta =o)