Erossa aivan liian usein käy niin, että vanhemmat siirtyvät sinne teiniosastolle ja juoksevat hameiden tai housunlahkeiden perässä ja ne omat lapset, ne todella ovat vain rasite ja niitä voidaan viskellä milloin minnekin, kun ne omat menot ovat tulleet niin hirveän tärkeiksi. Pitää päästä istumaan iltaa kapakkaan, pitää päästä harrastamaan. Hyvin pienetkin lapset jätetään kotiin yksin, ostetaan sipsipussi ja karkkipussi ja laitetaan videot pyörimään, siinä sitä lapsi sitten odottaa, koska se juopunut vanhempi laahustaa kotiin yksinkö vai joku tuntematon mukanaan.
Eräässä tapauksessa lapsilta yritettiin salata nämä seksisuhteet, joten nämä kaverit tulivat yökylään klo 22, lapset nukkuivat silloin ja aamulla hiipivät ennen klo kuutta pois, naapurusto kyllä asian huomasi.
No äiti oli ihan pyörryksissä, ei hän juuri päivällä tajuissan ollut unenpuutteen vuoksi.
Viikonloppuina äiti nukkui päivät ja lapset olivat siinä aivan ymmyrkäisinä, komennettu olemaan hiljaa, itse pitää löytää ruokaa, aina ei ollut yhtään mitään alle seitsemänvuotiaita molemmat.
Toinen opettaja ihminen eron myötä muuttui niin kiukkuiseksi, että kukaan ei jäänyt sättimättä, mutta muuttui myös pukeutuminen, alkoi käyttää teinitytön vaatteita, oli suorastaan kammottavaa nähdä sitä touhua.
Eräässä tapauksessa lapsilta yritettiin salata nämä seksisuhteet, joten nämä kaverit tulivat yökylään klo 22, lapset nukkuivat silloin ja aamulla hiipivät ennen klo kuutta pois, naapurusto kyllä asian huomasi.
No äiti oli ihan pyörryksissä, ei hän juuri päivällä tajuissan ollut unenpuutteen vuoksi.
Viikonloppuina äiti nukkui päivät ja lapset olivat siinä aivan ymmyrkäisinä, komennettu olemaan hiljaa, itse pitää löytää ruokaa, aina ei ollut yhtään mitään alle seitsemänvuotiaita molemmat.
Toinen opettaja ihminen eron myötä muuttui niin kiukkuiseksi, että kukaan ei jäänyt sättimättä, mutta muuttui myös pukeutuminen, alkoi käyttää teinitytön vaatteita, oli suorastaan kammottavaa nähdä sitä touhua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ap. voisitko ystävällisesti antaa ihmisarvon kaikille ihmisille. Erityisesti negatiivisuuteen naisia kohtaan alkaa jo väsyä.
Ydinperhe ei ole aina onnellinen perhe ja mieskin voi olla virtahepo olohuoneessa.
Eihän ap. sentään keneltäkään ihmisarvoa vie. Ihmettelee vaan kirjoituksessaan sitä, miten jotkut eronneet itse huumassaan haluavat päästä lähimmäistensä arvostuksesta eroon. Kai siinä kulisseja kaadellaan ja kapinoidaan. Tai mitä milloinkin.
Minulle kävi niin, että ero toi minulle enemmän voimia ja iloa. Lapset ovat tärkeintä elämässä ja sen jälkeen tulee muut ihmissuhteet. Vaikka uusi ihminen onkin elämässäni mukana on tärkeintä lapset ja lasten viihtyvyys. Muusta voisin luopua, en lapsistani ikinä. Jos joku ei sitä ymmärtäisi saisi hän elämästäni lähteä. kun lapset on tähän maailmaan saanut niistä täytyy aina pitää hyvä huoli. Kukaan toinen ei saa mennä heidän edelle.
Arvoisa nimimerkki "Kristillinen sisar".
En minä todellakaan sitä eronneen ihmisen ihmisarvoa vie, kyllä hän sen ihan itse moisella tavalla esiintyen menettää.
Ymmärrän senkin, että pää on sekaisin, onhan se valtava muutos elämässä.
Mielestäni vieläkin pahempi kuin puolison kuolema. Toki tätäkään en kenellekään toivo, mutta kuolemassa on jotain kaunista, siinä muistot saavat olla ja ne antavat voimaakin eteenpäin. Ihminen pysähtyy.
Erossa kaikki revitään, mutta kaikki se revitty jää muistoihin, siinä puoliso elää ja tavallaan aina muistuttaa siitäkin ajasta kun elämä hajosi.
Tulee kostonkierteitä ja juuri tätä paluuta kiukutteleviksi teineiksi, joille kaikki entinen on kuin härälle härkätaistelussa punainen vaate, Iskuja satelee niin lapsille kuin muillekin läheisille, ja entiseen elämään kuuluneille.
Rilluttelu saa vallan, vastuunotto on todellakin kadonnut ja se laastarisuhde muuttaa vielä kiusaamaan lapsia ja läheisiä.
Miten tämän kaltainen elämänmeno saataisiin loppumaan, sillä tällä rikkoontuu elämä liian monelta. Ja mitään väliä ei ole itsestäänkään, siinä se ihmisarvo menee omilla touhuilla, ei kenenkään muun toimesta.
Minusta näistä asioista pitää saada kirjoittaa rehellisesti näkijän silmin ja korvin kuuluja, jotta jotenkin nämä sanoisin melkein ihmispolot huomaisivat kuin päätöntä heidän toimintansa on ja uskoisivat, että läheiset välittävät heistä nyt vielä enemmän kuin koskaan, mutta eivät voi tehdä mitään.
Rakkaus on rehellisyyttä kertoa myös karut asiat.
Tuota kuoleman ylistämistä en ymmärrä lainkaan. Olen varmaankin liikaa sitä katsonut. Entinen puolisoni teki kaikkensa ryyppäsi, käytti lääkkeitä väärin ja eli vaarallisesti. Uhkaili itsemurhalla ja toisten tappamisella, mitä kaunista siinä olisi voinut olla?
Tuossa pyörityksessä sitä ajautui ja suojautui tuolta mahdolliselta kuolemalta melko tiukasti erilleen exästä. Avioeron jälkeen huomasi vain uhkailujen loppuneen olohuoneen sohvan suunnasta, nyt ne tulivat naamakirjan kautta. Lopulta tuli rauha.
Ei exä kuollut ole, hän hakee nuoruutta takaisin hinnalla millä hyvänsä. Hintaa ei vielä tiedä, mutta voisi arvioida, että kalliiksi tulee.
Minä elän normiarkea töineen ja lapsineen. Ei ole laastareita, ei isäpuolia eikä muutakaan lasten elämää vaikeuttavaa tekijää. Lapset tapaavat isäänsä, kun hänelle sopii tai ei ole parempaakaan tekemistä.
Rakkautta on myös päästää irti.
Arvoisa suitsait, ymmärtänet itsekin että teidän perheessänne on ollut todellinen sairaus miehelläsi ja on todella suurta että olet päästänyt hänet irti.
Tällöin on syytäkin ihan lastenkin terveyden nojalla ottaa ero ja antaa mies sille alkoholille.
On ollut varmasti raskasta havaita puolison alkoholismi ja sen seuraukset.
On kuitenkin hyvä kuulla, että nyt olette saaneet jo hänen ahdisteluiltaan rauhan.
Olet varmasti sen verran tiukalle joutunut, että osaatkin olla etsimättä uutta tilalle, annat nyt aikaa lapsillesi ja oman elämän rakentamiseen. Et ole lähtenyt etsimään sitä nuoruutta, vaan ymmärrät elää oikeassa ajassa.
Olet tehnyt ihan oikeita päätöksiä, kunnioitettavaa.
Hienoa suitsait! Kannattaa päästää irti, jos ei voi enempää auttaa. Jokainen täällä on oman tiensä kulkija. Se on vaan valintoja, ei sen enempää. Minunkin mies sanoi pitkän Salasuhteen jälkeen ettei voinut sille mitään! No minkäs sille sitten teet! Mutta raskasta kaikki on kestää. Sinun valintasi on elää arkea lasten kanssa! Paras valinta mielestäni et varmasti tule sitä koskaan katumaan. Aloittajan kertomat teinijuoksut ja kostopanot minua kauhistuttaa. Siitäkö se eron suru paranee? Pienet lapset jää jalkoihin, kukaan ei välitä. Kiire vaan näyttää kyllä minäkin saan. Eläisivät eronsa ja surunsa rauhassa loppuun, mikä kiire siinä heti on? Ovat kuitenkin niin isoja asioita että tuolla lailla vaan oman sielunsa särkevät. En ymmärrä mitään laastarijuttuja ollenkaan, sitäpaitsi se on väärin sitä laastaria kohtaan. Hän odottaa kenties muuta, toisella mielessä eksä ja kosto. Sinä suitsait saatat löytää sieltä arkesi keskeltä jotain kun sen aika tulee, näin uskon!
Ai taas sinä...