nimittäin päästä exästä irti kokonaan. Eromme oli erittäin ruma ja likainen. Jäljelle jäi syvät ja tulehtuneet haavat sydämeen, jotka eivät koskaan katoa. Niistä tulleet arvet ovat kovettuneet.
KAksi vuotta eron jälkeen tapasin toisen miehen johon ihastuin korviani myöten. Meillä oli todella ihanaa yhdessä. Ex yritti laittaa kapuloita rattaisiin häiritsemällä uutta puolisoani. Häirinnällä sai itsensä pysymään elämässäni kuin varjo jota pelkäsin. Yöllä heräsin hikisenä apua huutaen. Onneksi vieressäni tukeva olkapää johon sain turvautua.
Olen joutunut kouluttamaan itseäni olemaan luja. Olen ehkä liiankin luja. Kaiken ikävän kokeneena en ehkä ole uskaltanut antaa uudelle puolisolleni kaikkea itsestäni.
Tunnen itseni voimakkaaksi voin jatkaa elämääni yksin.
KAksi vuotta eron jälkeen tapasin toisen miehen johon ihastuin korviani myöten. Meillä oli todella ihanaa yhdessä. Ex yritti laittaa kapuloita rattaisiin häiritsemällä uutta puolisoani. Häirinnällä sai itsensä pysymään elämässäni kuin varjo jota pelkäsin. Yöllä heräsin hikisenä apua huutaen. Onneksi vieressäni tukeva olkapää johon sain turvautua.
Olen joutunut kouluttamaan itseäni olemaan luja. Olen ehkä liiankin luja. Kaiken ikävän kokeneena en ehkä ole uskaltanut antaa uudelle puolisolleni kaikkea itsestäni.
Tunnen itseni voimakkaaksi voin jatkaa elämääni yksin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olipa tyhmä juttu
joku ääliö tuollaista sontaa kirjoitaa?
Meillä on parisuhteessa ongelmia ja niiden syy on se että olen kertonut tuntojani avoimesti. Ei olisi kannattanut vaan olisi parempi ollut pitään kuori päällä. Avoimmuudesta ei koidu kuin ongelmia. On ihan turha kuvitella että avoimmuudella ja keskustelulla saisi asioita paremmiksi. Parempi on pitää suunsa kiinni ja vaikka kärsiä salaa yksin sisällään.
Taas joudun kasvattamaan itselleni suojakuoren ja olemaan luja. Oli virhe tulla ulos kuoresta kun kärsimäänhän siinä sitten joutuu. En osaa sanoa tuleeko suhteemme jatkumaan, mutta yritän jatkaa sitä rakkauden takia. Se vain vaatii osan tunteiden ja mietteiden pitämistä sisimmässä.
En viitsisi edes itselleni tunnustaa roikkuneeni 6 vuotta exässä, en edes tunnetasolla.
Kuka tuossakin kertomuksessa häiritsi? Maltoitko pitää näppisi erossa exän elämästä kun häntä yökaudet hikoilit?
Kerrassaan epäuskottava ja sekava sepustus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11955186
JatkaMatkaaManta; tuossa eräskin ketju jossa on useampikin kertomus siitä kuinka ns jätetty toivoisi rauhaa rakentaa uutta elämäänsä mutta jättäjä ei haluaisi luovuttaa exäänsä uudelle. Hän raukka kun luulee, että hällä oikeus.
luulenpa kuitenkin tuon olevan useimmiten toisin päin, jättäjä haluaisi olla rauhassa mutta ei saa olla vaikka on ilmaissut suoraan ja jopa loukaten kuinka ei halua kuulla toisesta MITÄÄN
JatkaaMatkaaManta; Olet taatusti oikeassa, mutta koska on olemassa myös toisenlaisia kokemuskia niin niistäkin pitäisi saada kertoa.
Minä ymmärrän aloittajan kirjoituksesta hänen pelänneen exäänsä ja jopa nähneensä painajaisunia tästä.
Vai ymmärsinkö väärin?
sirunen oletko ap kun ymmärrät noin hyvin?
Kumma ketju: Ai, en tiennytkään, että ap:n kaltaisia kirjoituksia ei saisi lukea niinkuin ne kirjoitettu.
Eksyinkö tänne väärään aikaan koska keskustelu loppui kuin seinäänu( tai eihän se ollut keskustelua vaan aloittajan mollaamista)
Mielestäni tyhjänpäiväinen irvailu ja jonkun kirjoittajan väheksyminen ja tyhmäksi väittäminen ei ole sivistynyttä käytöstä.
Sirunen väheksyy nyt niitä jotka eivät osta apn tarinaa täysillä. 6 vuotta kaipuuta, miten uusi olkapää suhtautuu öisiin fantasiauniin?
jörkka vastaanpa tuohon itse.
En käsitä miten ihmeesssä voitte kääntää pelon kaipaukseski. Tässä ei ole ollut millään lailla kysymys kaipauksesta vaan omasta taistelusta selviytyä elämässä eteenpäin kiusaajan kynsistä. On siis aivan hirveää joutua pelkäämään ihmistä jonka kanssa on ollut avioliitossa.
Ensin, että ymmärsin tilanteen kehittyneen niin pahaksi, että jouduin pelkäämään vei aikansa. Vein uhkauskirjeensä poliisille, mutta eivät tehneet mitään ennekuin uusi puolisoni joutui kääntyyn poliisin puoleen saadaksemme rauhan exältäni.
Erosta tuli kuus vuotta ja nyt voin sanoa, että olen vapaa. En ole nähnyt exää aikoihin ja olen siitä iloinen, Uniin tukkii joskus vieläkin, mutta en ole päästänyt ulkoportaita pitemmälle.
Kokemani ei ole mitenkään poikkeus. Jotkut kyselee, täällä, että kuinka kauan menee, että selviytyy erosta. Minulla on mennyt kuus vuotta, että olen pystynyt alkaan luottaan itseeni ja omiin kykyihini elää vaikkapa yksinkin. En pelkää enää.
Niin, jos jotian olen kaivannut niin omaa elämääni ennen avioliittoa tuon ihmisen kanssa. Nyt olen paljon vanhempi ja kokeneempi ja tiedän, että elämässä tapahtuu tällaistakin ja minä selvisin siitä voittajana hengissä.
Sen halusin kertoa kohtalotovereille jotka kyselsevät täällä, että kuinka pitkään kipu kestää?
Jörkkä: oletteko todella noin ilkeitä vai ettekö tosiaankaan ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Mistä tuollainen " lyödään lisää" menttaliteetti pursuaa? Pitäiskö ap.n kaltaisten vain vaieta ja pitää kaikki sisällään?
Hyvää päivää sirunen miksi tuhlaat energiaa riitelyyn? Nöyrin anteexpyyntö jos ei saanutkaan kysyä miten olkapää jaksaa ....sanotaan sit sen pelon aiheuttaman unelmoinnin?
Jörkkä hehe; nytkö hyökkäät sirusen kirjoituksiin, no en voi muuta kuin valittaa.
No täällähän on kaikki sallittua. Tiedättekö jörkka ja muut, että järjen käyttö ei ole kiellettyä.
Älä välitä ylimielisistä, ymmärtämättömistä kommenteista. Jokainen, joka ei ole itse käynyt läpi häirintää avioeron yhteydessä on epäpätevä ottamaan asiaan kantaa. Totta kai yhdessä ollut pari tuntee toisiaan kohtaan pitkään voimakkaita tunteita, sekä huonoja että hyviä. Se kuuluu luopumisprosessiin ja ne kaikki on käytävä läpi, jotta voi aidosti itsenäistyä. Kaikilla ei ole kuitenkaan valmiutta kokea tuskaa. Tällöin he syyttävät kaikesta exäänsä...joskus vuosia. Osaa hävettää, että heidät on jätetty. He todennäköisesti myös menevät uuteen suhteeseen liian varhain, ymmärtämättä mitä virheitä tekivät edellisessä suhteessa ja törmäävät samoihin asioihin uudessa suhteessa.
Oma vastuu tulee erossakin ottaa ja omat väärät tekemisensä ymmärtää. Kukaan ei meistä ole täydellinen. On kuitenkin tuomittavaa ryhtyä ahdistelemaan toista - etenkin jos on itse eron halunnut. On osattava olla yksin tunteidensa kanssa, vaikka ne tekisivät kipeää. Aikuinen ihminen kantaa myös ei-toivotut tunteet itse, eikä heittele niitä toisten päälle. Olipa tekomme kuinka vääriä tahansa aina voi pyytää anteeksi. Se keventää oloa ja avaa oven henkiseen kasvuumme. Ei olemassa vääriä valintoja, siil nekin opettavat meitä olemaan parempi ihminen.
Kiitos mrosario.
Joillakin ei ole ymmärrystä nähdä omia vääriä tekoja vaan ne sysätään heikomman niskoille.
Taas viisaita kommentteja ihmisiltä jotka eivät ymmärrä kirjoitettua tekstiä.
Aloittajan kertomus ei ole millänlailla uniikki, näitä näkee täällä aina sillointällöin.
Entisten/jättäjän pitäisi itse ymmärtää, että on entinen, exäänsä ja tämän uutta kiusaamalla ei voita kenenkään luottamusta.
Komppaan sinua.
Näinhän se menee kuin myös jätetyn pitäisi ymmärtää "että on entinen, exäänsä ja tämän uutta kiusaamalla ei voita kenenkään luottamusta."
Näinhän se on. En kiellä, etteikö joku jätettykin kiusaisi petturi/jättäjää. Mielestäni on asiat jääneet selvittämättä jos jompikumpi häiriintyy niinpaljon, että alkaa kiusaamaan exäänsä.
Narsistista toimintaa on paljon jolloin eron halunnut petturi ei annakaan jättämälleen ihmiselle rauhaa vaan kiusaamalla toivoo tämän pysyvän koukussaan niin pitkään kuin narsistin kuvioihin sopii.
Olen eri mieltä, häirintää ei saa koskaan, ei missään tilanteessa hyväksyä!
Ei häirikkö itse saati vielä muut.
Itseasiassa ihmettelen miten tuohon yleensä alennutaan? Häiritään exää joka on halunnut lopettaa suhteen, ei halua ollaan edes yhteydessä tuohon entiseen, tuossa tilanteessa häirikkö vahingoittaa itseään.
Jätetyissäkin voi tulla esiin narsistisia piirteitä, ei ymmärretä että heidätkin voi joku jättää ja että joku toinen voi olla rakkaampi.
Häirikölle teidoksi; sinäkö se oletkin? Minä olen ymmärtänyt paljon aikasemmin kuin exäni ja kiusaamiseen valjastamansa ykköstyneen kakkosensa; että kuuluu menneisyyteen, kun vielä yli kaks vuotta erosta jatkoi ilkeilyään ja valheiden levittelemistä ihan niin pitkään, että jouduttiin kääntyyn poliisin puoleen rauhan saamiseksi.
En kertonut kokemaani kiusatakseni jotain vaan vastaukseksi henkilöille jotka kyselle, että kuinka kauan menee, että on erosta selvillä.
Minulla meni kuus vuotta.
En ole koskaan kieltänyt, että eikö ero olisi ollut hankala kaikinpuolin, sanomista oli puolin ja toisin jopa kirjallisia uhkauksia tuli. Mutta se on mennyttä ja saa sinne jäädäkin.
Olen kasvanut ihmisenä ja uskon tuelvaan. Toivon sitä samaa sinulle "Häirikölle tiedoksi" sillä menneisyyteen hautauminen estää kasvun ja eteenpäin pääsyn.
En välitä enää pelätä maitokaupassakaan, saatan paremminkin moikata osotukseksi, että minun osalta on asia loppuun käsitelty.
Se, että haluan tukea jotain joka kyselee neuvoja ei tarkoita, että haluan jatkaa riitaa.
Toivon ymmärrystä sille.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12008145
Ykkösöitynytkö: Tuon luettuaan ei tarvikaan ihmetellä kuka häiriköi ketäkin. Toivottavasti on voittaja tyytyväinen pokaaliinsa.
häirikölle tiedoksi, et voi täällä kirjoittaa tuollaista...siis tarkoitan totuutta...
valheiden verkko alias häirikölle tiedoksi. Sattuiko? Kerro mikä on totuus? Kun sinäkään et näytä hyväksyvän, että joku toinen kertoo kokemuksistaan totuutena.
En ole havainnut yhtäkään valhetta. Mielestäni erittäin avointa keskustelua puoleen ja vastaan, ennekuin aloit heittään herjaa.
Häirikölle tiedoksi ja valheiden verkole myösi, että selviöitymistarinat ovat aina positiivisia ja hatun noston arvoisia asioita. Pahan tästäkin tekee teidän ahdasmielisyys ja tuomionhalunne.
Todelliset selviytyjät ja erosta selvinneet ovat kaukana näiltä sivuilta.
Vielä matkalla:Jos noin, niin mitä ykkösöitynyt ja petturiex tekevät näillä sivuilla?
Eiks vuoden alussa tullut laki jonka mukaan stalkkaus; joka mielestäni sisältää nettikiusaaminen ja valheiden levittelyn, on rangaistava teko?
Vai mitä mieltä olet "häirikölle tiedoksi, valheiden verkko?"
Selviytymistarinan kertominen ei ole kenenkään kiusaamista, mutta suora ilkeily täällä on sitä. Kerro tarinasi älä ilkeile.
Voit ehkä tukea jotain toista.
Turpiin vaan niin että tukka lähtee, kyllä siinä häiriköinnit loppuu.