janottaako vai ei, todella?

Kun mietitte eksiänne niin janottaako vanha suola teitä oikeasti?
Itsellä tulee entisistä mieleen kyllä hyviä puolia mutta en esim. koskaan ajattele sängyssä, ehkä siinä mielessä onnekas vai miksikä sitä voisi kutsua että kaikki suuremmat intohimot oli "ajettu loppuun erotessa", ja pisän sitä aika voimakkaana merkkinä että aivan turha myöskään haikailla jos ei pystyisi koskemaan sillä tavalla, vaikka hyviä puolia eksässä olisi muuten ollutkin.

Tämän vuoksi en ymärrä oik. vanhan suolan juojia! Mielestäni vain todella epätoivoinen ja tai kostonkierteeseen joutunut ajattelee eksää siinä mielessä tai lähtee jopa sängyn puolelle, koska esimerkiksi itse en koskisi enää kovasti satuttaneeseen eksään pitkällä tikullakaan!Muiden kanssa taas intohimo oli jo laantunut. Tietysti voi olla tilanteita tästä väliltä mutta muistakaa eksien haikailijat myös fyysisen vetovoiman liekki ja tai sen puute, eli ennen kuin leikitte ajatuksella.Sitä monesti ei edes tunne mitään fyysistä eksää kohtaan, vaikka muuta luulee tai miettii miten paras eksä olikaan..