Äiti jättää perheensä 5

Isä ja lapset

Olimme jälleen perheneuvolassa. Yhä rankemmiksi käy. Vaimo ei oikein osannut muuta kuin itkeä. Ja todeta minun tuhonneen hänen itsetuntonsa. Silti hän syyttää tilanteestamme itseään: ettei hänellä ole voimia eikä kapasiteettia käsitellä asiaa, tai taistella liittomme puolesta. En syytä häntä, mutta en jaksa syyttää itseänikään. Totta kai tuntuu hirveältä ajatella, että minä olisin moisen takana. Itse olen sitä mieltä, että en ole hänen itsetuntoaan tuhonnut, mutta en ole onnistunut korjaamaankaan. Toisin sanoen, paremminkin olisin voinut hommani hoitaa. Kuten vaimonikin.

Alun perin vaimoni kertoi ihastuneensa minussa moraaliin ja selkärankaan. Tukevasti maassa seisovasta männystä muistaakseni puhui. Hänen ajatuksensa oli, että hänestä tulisi rinnallani samanlainen!? Näin hän on minulle kertonut. No, etullut, eikä kyllä ole väliäkään. Tällaisia riittää yksi perheessä. Itse uskon, että olemme ihastuneet toisissamme nimen omaan erilaisuuteemme. Nyt erilaisuudesta on tullut taakka. Kumpi vaikuttanee enemmän, aika vai lapset? Epäilen, että lapset.

Joka tapauksessa menemme vielä parisuhdeterapeutin puheille. Katsotaan, miten monta kertaa siellä aiomme, jaksamme käydä. Molemmat olemme tavanneet työterveyspsykologejamme. Perheneuvolassa lie käyty kymmenkunta kertaa. Nyt tämä. Lisäksi vaimo aloittaa henkilökohtaisen lyhytterapian. Epäilen, että helpommallakin on tässä maassa erottu. Minä jatkan itseni terapoimista, kirjoittamista, siihen saakka, kunnes peli on selvä. Vielä me saman katon alla kitkutellaan. Ulkona on kylmä.

237

4717

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • korvien väli toimii

      Hyvä että käytte näitä terapioita. On sitten ainakin yritetty.
      Ja hyvä että kirjoitat tänne palstalle tuntojasi. Kirjoituksiasi on aina kiva lukea vaikka aihe onkin kaikkea muuta kuin kiva.

      Itsetunto ei kovin huipussaan voi olla kun kriisitilanne on päällä. Asiat myllertää sisuksissa, ihmekös tuo jos itsetunto on nollilla.
      Vaimosi omat terapiakäynnit ovat todella paikallaan, kun hän saa sieltä ulkipuolisen apua, tilanne voi teidän parisuhteessanne vielä kääntyä aivan eri suuntaan kuin se nyt näyttää menevän.

    • ei syyttelyä

      Ei kai tässä kummankaan syyttely hirveästi auta, kun kumpikin on varmasti käyttäytynyt väärin välistä tavalla tai toisella. Kummankin vaan pitäisi ottaa vastuu jatkossa omasta käyttäytymisestään jos haluaa parempaa tulevaisuutta ja miettiä, missä on korjaamisen varaa omalla kohdalla.
      Aika taitavia olette myös, jos pystytte unohtamaan menneet vaikeudet, pettymykset ja loukkaavat sanat, mutta ei kai se mahdotonta ole.

    • " Ihmisen ikävä "

      Toivotaan, että terapeutit pystyvät avaamaan niitä solmuja jotka johtaisivat
      teidät puhumaan avoimesti siitä, minkälainen arki olisi molemmille tyydyttävää.
      Mitä unelmia kummallakin on ja miten ne voisi toteuttaa.

      Itsetunto-oppaita on nettikin pullollaan. Jotenkin niitä pitäisi soveltaa, että ne
      tulisivat hyötykäyttöön. Harvoin terapiat vaikeuttavat yhteiselämää, jumiutuneet
      käsitykset itsestä ja puolisosta useimmiten avartuvat kuitenkin.

      Mutta rakkaus ja tunteet, miten saada ne kohdalleen ? Avioerohakemus on
      jätetty, se kyllä kolhaisee. Oletko edelleen sitä mieltä, ettei se ole ratkaisu ?
      Minulle tuli se käsitys, että vaimosi itkee ahdistuneisuuttaan ja voimatto-
      muuttaan. Miten olisi pieni breikki liitossanne ? Helpottaisko vaiko ei ?

    • Etäisyyttä

      "Mutta rakkaus ja tunteet, miten saada ne kohdalleen ? Avioerohakemus on
      jätetty, se kyllä kolhaisee. Oletko edelleen sitä mieltä, ettei se ole ratkaisu ?
      Minulle tuli se käsitys, että vaimosi itkee ahdistuneisuuttaan ja voimatto-
      muuttaan. Miten olisi pieni breikki liitossanne ? Helpottaisko vaiko ei ?"

      Ketjua tullut seurattua alusta lähtien, koska itsekin kävin vuosi sitten eron läpi. Suosittelen kanssa ottamaan taukoa. Tuo terapioissa ravaaminen ja asian vatvominen kuulostaa jo saatanan ahdistavalta näin ulkopuolisena. Hiukan tulee ymmärrystä siihen miksi vaimosi vaan itkee. Hänhän kuitenkin haluaa sinusta eron, eikä selvittää suhdettanne. Ottakaa oikeasti taukoa siinä näette kaipaatteko toisianne ja saatte molemmat rauhassa selvittää päätänne.

    • "Kasvettiin erilleen

      "Kasvettiin erilleen"

      • Raskasta ymmärtää

        Minun päähäni ei mahdu tämä nykyisin niin muodikas eron syy. "kasvoimme erilleen"
        Miten voi kasvaa erilleen, kun samaan aikaan hoidetaan pieniä yhteisiä lapsia?Tässäkin tapauksessa nuorin on juuri vauvaiän ohittanut ja kaipaa äitiään eniten. Kolme lasta saatu maailmaan lapsettomuushoitojen avulla.Miten äidillä riittää tarmoa ja jää aikaa kasvaa erilleen?

        Eikö aloittaja viettänytkin vaimonsa kanssa jopa 10 yhteistä vuotta ennen lapsia?
        Muistelen lukeneeni noista toisista aloittajan ketjuista, että vaimo nimenomaan halusi lapsia ja halusi omakotitalon. Siinä jo kaksi selvää syytä, miksi tulee ongelmia varsinkin kun nainen alkaa samaan aikaan etsimään itseään.

        Aikuiseksi kasvamisen olisi kuulunut alkaa jo ennen lasten hankkimista!

      • Mahdoton mies
        Raskasta ymmärtää kirjoitti:

        Minun päähäni ei mahdu tämä nykyisin niin muodikas eron syy. "kasvoimme erilleen"
        Miten voi kasvaa erilleen, kun samaan aikaan hoidetaan pieniä yhteisiä lapsia?Tässäkin tapauksessa nuorin on juuri vauvaiän ohittanut ja kaipaa äitiään eniten. Kolme lasta saatu maailmaan lapsettomuushoitojen avulla.Miten äidillä riittää tarmoa ja jää aikaa kasvaa erilleen?

        Eikö aloittaja viettänytkin vaimonsa kanssa jopa 10 yhteistä vuotta ennen lapsia?
        Muistelen lukeneeni noista toisista aloittajan ketjuista, että vaimo nimenomaan halusi lapsia ja halusi omakotitalon. Siinä jo kaksi selvää syytä, miksi tulee ongelmia varsinkin kun nainen alkaa samaan aikaan etsimään itseään.

        Aikuiseksi kasvamisen olisi kuulunut alkaa jo ennen lasten hankkimista!

        Silloin kun eksäni alkoi ns. etsiä itseään ja ns. kasvaa erilleen, totesin hänen jo saaneen minulta kaiken mitä pystyn antamaan. Kaiken, paitsi avioeron. No, sai hän sitten senkin.

      • Niin vain käy

        Kasvettiin erilleen on hyvin kuvaava sanonta.

    • Toivon hartaasti

      Raskasta varmasti on käydä terapioissa, sillä siellä aukeaa todella niitä lukkoja ja niiden aukeaminen satuttaa.
      Kuitenkin hiljalleen ja todella hiljalleen oppii hyväksymään asioita eli huomaa todella itsekin toimineensa jonkin tiedostomattoman vallassa .

      On varmasti ahdistavaakin, mutta sitä karkuun nyt ei enää pidä juosta, vaan käsitellä se asia.

      Kerron tässä erään tosiasian, oli anoppi joka sairastui syöpään, oli jo pitkällä löydettäessä. Siihen löytyi uskonlahkon edustajat puhumaan kielillä ja parantamaan ja samalla parjaamaan läheiset ihmiset.
      No sairas uskoi ja alkoi saarnaamaan läheisilleen minkälaisia lurjuksia kaikkia ovat ja manasi jos jonkinlaista pirua heille elämään.

      Tässäkin tarvittiin terapeuttia näille läheisille, jotka todella ahdistuivat. Tämä erittäin hyvä terapeutti osasi hyvin tuoda esille, kuinka sairaan mieltä oli manipuloitu ja hän ajatteli tällä parjaamisella saavansa oman elämän jatkumaan
      ei hän todella tahtonut ilkeä olla läheisilleen, vaan oli niin suuren ikeen alla itse, että siirsi sitä läheisilleen, kaikkein rakkaimmilleen, joista ei olisi tahtonut luopua

      Sairaus vei sairaan ja samalla uskonlahkon edustajat, joiden suurin tarkoitus ei toki ollut sairaan todellinen auttaminen vaan saada testamentti lahkolleen ja mitenkä se muuten onnistuisi kuin saamaan läheiset kauas pois.

      Kaikissa ihmissuhteissa on näitä "uskonlahkolaisia" opastamassa vaikeassa tilanteessa ja keinot eivät suinkaan ole auttavia ja rehellisyyden nimissä tehtyjä.

      Niin paljon näkyy täälläkin kirjoituksia, joissa ensimmäinen kehotus on, että eroa heti ja äläkä missään nimessä mene terapiaan.

      Olen nainen ja äitinä sanon, että tärkeintä elämässäni ovat perheeni ja eritoten lapset ja heidän vuokseen uskallan todella mennä tarvittaessa terapiaan, teen kaikkeni että pystyisin olemaan tasapainoinen äiti ja viemään elämässä lapsiani eteenpäin vaikeidenkin asioiden läpi.

      Toivon hartaasti, että teillä riittää voimia käydä siellä terapiassa ja alkaa nähdä valoa tunnelin päässä, mutta tärkeintä on alkaa huomata sen toisenkin elämä, eikä vain omaa elämää.
      Kun asioita perheenä tehdään yhdessä ja ilman salaisuuksia, vaikeatkin asiat hoituu.
      Se ahdistuneen ääni on jo niin pieni, että pitää kuunnella jokainen henkäyskin, jotta ymmärtäisi mistä on kyse ja mikä ahdistaa.
      Ja tämähän on se perussyntimme, emme osaa kuunnella kun toinen haluaa tuoda esiin pahaa oloaan, sivuutamme hänet ja tilanne pääsee näin pahaksi kuten teilläkin nyt on. Mutta voitte siitä selvitä kovasti yrittämällä vielä, tehkää se pienten lastenne vuoksi.

    • pettynyt mies

      Vähän samassa tilanteessa ollaan. Nainen on koko suhteen ajan kärsinyt pienistä mielenterveysongelmista. Koko homma kärjistynyt siihen että minä mukamas olen se syypää hänen heikkoon itsetuntoonsa ja masennukseen. En voi kuin ihmetellä tätä syytöstä. Nyt todellakin on syytetty olo. Arvaa vaan mitä voin tehdä, no en mitään. Jos en suostu myöntämään olevasi syypää niin saan lopullisen henkisen pahoinpitelijän leiman otsaani. Osamyöntäminen ei ole mahdollista kun olen jo hänen silmissään syyllinen. Jos myönnän syyllisyyteni, niin joudun valehtelemaan.
      Oikeasti olen ymmärtäväinen ja olen yrittänyt tukea häntä koko suhteemme ajan. En minä nyt mikään virheetön ihminen ole, mutta olen ihan tavallinen ja hyväntahtoinen mies. Sekään ei nähtävästi riitä.

      Parisuhdeterapiassakin on käyty, mutta ei näytä sekään auttavan. Nähtävästi minun on joustettava äärirajoilleni ja niiden ylikin. Muuten pelkään että naisellani napsahtaa lopullisesti.

      On kyllä järkyttävää kuulla olevansa syypää rakkaan ihmisen mielenterveysongelmiin. Se siitä kun puhuin asioista ja yritin auttaa toista.

    • Ajatuksia...

      Usein vahvuudesta tuleekin pitemmässä parisuhteessa se heikkous jota myöhemmin ei voi sietää, jos ei muuta asenteitaan. Minkä toisessa näkee tutustumisvaiheessa hyvänä asiana, sen kääntöpuoli voi olla myöhemmin toisessa jopa ärsyttävää.
      Joskus joutuu menemään niihin tutustumisen hetkiin, että näkee omaan valintaan vaikuttaneet käyttäytymisen seuraukset selvemmin. Mitä haki, mitä sai. Ei voi saada vain hyvää, aina mukana tulee myös varjopuolet.
      Toisen syyttely on aina turhaa. Vakaa ihminen joka seisoo kuin tammi, voi aiheuttaa parisuhteen heikommassa osapuolessa juuri kuvailemaasi itsetunnon menetystä. Syy ei ole kummassakaan, toinen on vain erilainen ja kokee asiat eri tavalla. Molempia tarvitaan. Aina voi oppia toisesta, ei käpertyä itseensä ja omaan mitättömyyteensä. Kun ruusunpunaiset silmälasit on riisuttu ja elämän raihnaisuus on selvempää, tarvitaan toinen toisensa tukemista, ei toisen repimistä hajalle.
      Elämä koettelee perheessä jossa on lapsia, monella tapaa. Aina olisi muistettava että perhe on teille se yritys jonka haluatte toimivan hyvin ja onnistuvan vaikeuksista huolimatta. Aina tulee myös helpompia päiviä, elämä ei mene koskaan samaa rataa vaan se on jatkuvassa käymistilassa.

    • Vasen laita

      Hienoja "ajatuksia", rakentavaa puhetta. Juuri noin tulisi toimia. Mutta kun Ap:n
      vaimo on ilmoittanut ettei hänellä ole tunteita ( rakkautta) miestään kohtaan.
      Jo vuosi sitten hän halusi oman asunnon, hienon sängyn, MoccaMasterin.
      Rohkeutta ei myöskään puuttunut kutsua uutta rakkauden kohdetta kaffelle.

      Myös Ap. kertoo kuulleensa, kuinka kauniilla ja toiveikkaalla äänellä vaimo
      puhuu puhelimessa uudesta rakkaudestaan.

      Siksi Ap. ei pääse kentälle vaan istuu jäähypenkillä. Koutsi on vaimo, ja kuten
      Ap. urheasti kerran totesi, " näillä mennään." Koutsi on jo viheltänyt pelin poikki
      avioerohakemuksella, mutta Ap. näyttää T- lisäaikaa, uusille suunnitelmille.
      Monesti onnistuu, miehiä vaihtamatta !

    • hkrstoåh

      Joskus tulee näitä kertomuksia lukiessa sellainen olo, että onko asioiden jatkuva jauhaminen ja käsittely eri ammattiauttajien kanssa aina "terveellistä"..? Siis en kyseenalaista terapian tarpeellisuutta... Vaan määrää. Ihmiset ovat rikki ja puhki ja tuskissaan ja sitten terapiaa terapian perään. Eikö tulehtuneen haavan jatkuvan repimisen sijaan pitäisi välillä hengähtää hetki ja olla tekemättä ja terapoimatta? Kun ihminen on herkässä tilassa, saman asian jauhaminen lisää ahdistusta entisestään. Pitäisi löytää vastauksia ja ottaa vastuuta ja ties mitä - totta, mutta ei ne asiat väkisin pusertamalla tietyllä kellonlyömällä ulos tule.

      • tarja*

        Juu, hengähtäminen olisi parempi ja se että ap myöntäisi varsin selkeän tosiasian. Ap:n ja vaimonsa terapia on tuhoon tuomittu jo siinä, että molemmat eivät halua jatkaa liittoa. Ap ei ymmärrä, että terapiassa käyminen vain hajottaa vaimoa entistä enemmän ja hän on aina vain vakuuttuneempi eron välttämättömyydestä. Hän on epätoivoinen yrittäessään saada ap:tä ymmärtämään, ettei halua jatkaa.

      • Näin tulkitsen terap
        tarja* kirjoitti:

        Juu, hengähtäminen olisi parempi ja se että ap myöntäisi varsin selkeän tosiasian. Ap:n ja vaimonsa terapia on tuhoon tuomittu jo siinä, että molemmat eivät halua jatkaa liittoa. Ap ei ymmärrä, että terapiassa käyminen vain hajottaa vaimoa entistä enemmän ja hän on aina vain vakuuttuneempi eron välttämättömyydestä. Hän on epätoivoinen yrittäessään saada ap:tä ymmärtämään, ettei halua jatkaa.

        Yksi näkökulma tämän pitkän eroprosessin tiimoilta, jos jokaisessa erossa toimittaisi näin.

        "menemme vielä parisuhdeterapeutin puheille. Katsotaan, miten monta kertaa siellä aiomme, jaksamme käydä. Molemmat olemme tavanneet työterveyspsykologejamme. Perheneuvolassa käyty kymmenkunta kertaa. Nyt tämä. Lisäksi vaimo aloittaa henkilökohtaisen lyhytterapian. Epäilen, että helpommallakin on tässä maassa erottu. Minä jatkan itseni terapoimista"

        Ajattelenpa vaan, että aina kun TERAPIAA EI OMASTA PUSSISTA MAKSETA niin ei yhteiskunnan varoilla kaikkia terapiaprosesseja haluaisi rahoittaa. Koska tässä ei ole kyse hengenhädästä! JA henkilö ole pienipalkkainen, sillä ei pienipalkkainen rakentaisi uutta omakotitaloa.

    • isä ja lapset

      Tekisi mieleni olla vähän samaa mieltä asioiden jauhamisesta, turhasta sellaisesta. Mutta on parikin syytä, miksi homma etenee, kuten se meillä etenee. Emsinnäkin erot ihmisluonteissa, jotkut selviävät asioita setvimällä. Ei varmasti toimi kaikilla, mutta joillekin puhuminen on ainoa tie.

      Toinen seikka on lopullinen syy. Joku voi tyytyä eroamaan ilman tarkkaa tietoa siitä, mikä johti eroon. Minusta kysymyksessä on niin suuri ja tärkeä asia, että olisi edesvastuutonta kohdata asia olankohautuksella. Kukin tyylillään.

      • Puol-iso

        Nimenomaan tuo jauhaminen on jotenkin jo naurettavaa. Ees taas vatkaamista. Ei asiat nuin pitkällisellä vääntämisellä tuu muuta kuin sekaisemmaksi. Kuka tuon lystin maksaakin. Ei kai vain yhteiskunta. Eri asia jos puolisot maksavat omista varoistaan.
        O sancta simplisita !

      • Isä ja lapset
        Puol-iso kirjoitti:

        Nimenomaan tuo jauhaminen on jotenkin jo naurettavaa. Ees taas vatkaamista. Ei asiat nuin pitkällisellä vääntämisellä tuu muuta kuin sekaisemmaksi. Kuka tuon lystin maksaakin. Ei kai vain yhteiskunta. Eri asia jos puolisot maksavat omista varoistaan.
        O sancta simplisita !

        Sinähän sen maksat, ystävä hyvä. Pysy terveenä, ja mieluusti työelämässä pitempään kuin vaaditun eläkkeen alarajaan, niin saadaan jaaritella rauhassa :)

      • sivusta seuraaja
        Puol-iso kirjoitti:

        Nimenomaan tuo jauhaminen on jotenkin jo naurettavaa. Ees taas vatkaamista. Ei asiat nuin pitkällisellä vääntämisellä tuu muuta kuin sekaisemmaksi. Kuka tuon lystin maksaakin. Ei kai vain yhteiskunta. Eri asia jos puolisot maksavat omista varoistaan.
        O sancta simplisita !

        Mielestäni ap haluaa vilpittömästi tietää miksi vaimo tuntee niin kuin tuntee. Hän ei halua erota ja haluaa selvittää onko jotain mikä voisi kääntää vaimon pään. Tämä on mielestäni aivan ymmärrettävää.

        Ap on ilmeisesti tottunut siihen, että hän on itse vastuussa elämässä tapahtuvista asioista ja voi niihin itse vaikuttaa. Hän ei ole ilmeisestikään tottunut passiivisesti seuraamaan mitä tapahtuu ja odottamaan, että joku muu tulisi ratkaisemaan hänen ongelmat.

      • 43tawerfae2qew

        Hmm... "Ilman tarkkaa tietoa siitä, mikä johti eroon"....
        Ensimmäisenä myönnän, etten ole lukenut kaikkia "keissiisi" liittyviä ketjuja eli en varmaankaan ole kaikista seikoista ja nyansseista kartalla. Mutta... Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että vaikka sinä olet ilmeisesti järkeilijä-tyyppi, joka haluaa kaiken olevan selitettävissä ja haluaa tietää kaikesta syyt pohjia myöden, kaikki vain eivät ole samanlaisia. Asioita tapahtuu ilman, että mitään konkreettista syytä voidaan osoittaa, koska kyseessä on inhimilliset tunteet - ei ihminen ole mikään kone, joka toimii napista painamalla tietyllä tavalla ja kun hän menee "epäkuntoon", syy löytyy jostain "osasesta", jonka järki-ihminen pyrkii korjaamaan.

        En ala tässä avautumaan taannoin päättyneestä liitostani, koska tarinasta tulisi pitkäpiimainen jaaritus - mutta voin sanoa, että tiedän, miltä tuntuu, kun ei itsekään oikein tiedä, mikä mättää... Ja kun toinen tivaa ja haluaa keskustella ja pitää suurinpiirtein hulluna, kun en osaa sanoa mitään eksaktia tuntemuksistani. Sama taas seuraavana päivänä. Ja seuraavana, ammattiauttajan pakeilla.
        Joskus ihmisen ajatukset menevät vain niin kertakaikkisen umpisolmuun, että on parempi antaa asioiden olla ronkkimatta hetken aikaa. Painostamalla mitään valmista ei tule, vaan asiat vievät aikansa. Terapia on hieno juttu, mutta ei sen tarkoitus ole, että joku ratkoo ongelmasi - vaan että saat välineet, joilla itse niitä ratkot. Ja asia erikseen on vielä sekin, onko sinulla halua ratkoa niitä - tai oletko henkisesti siinä tilassa, että sinusta on ratkomaan niitä vai herättääkö koko sana "terapia" vain suuremman ahdistuksen.

      • tarja*
        sivusta seuraaja kirjoitti:

        Mielestäni ap haluaa vilpittömästi tietää miksi vaimo tuntee niin kuin tuntee. Hän ei halua erota ja haluaa selvittää onko jotain mikä voisi kääntää vaimon pään. Tämä on mielestäni aivan ymmärrettävää.

        Ap on ilmeisesti tottunut siihen, että hän on itse vastuussa elämässä tapahtuvista asioista ja voi niihin itse vaikuttaa. Hän ei ole ilmeisestikään tottunut passiivisesti seuraamaan mitä tapahtuu ja odottamaan, että joku muu tulisi ratkaisemaan hänen ongelmat.

        "haluaa selvittää onko jotain mikä voisi kääntää vaimon pään"

        Ap haluaisi nimenomaan kääntää vaimonsa pään. Hän ei ota siinä, eikä todennäköisesti aiemminkaan, ollenkaan huomioon vaimonsa tunteita. Juuri tämä on vaikuttanut siihen, että vaimo haluaa erota. Vaimo on sanonut, ettei rakasta ap:ta (tai ei rakasta tarpeeksi?). Sille hän ei voi mitään. Ei edes itseä voi pakottaa rakastamaan toista. Vielä vähemmän voi rakastaa, jos tuntee toisen vieneen itsetunnonkin.

      • sama1
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Sinähän sen maksat, ystävä hyvä. Pysy terveenä, ja mieluusti työelämässä pitempään kuin vaaditun eläkkeen alarajaan, niin saadaan jaaritella rauhassa :)

        Ei tuo enää oikein järkevältä kuullosta. Minäkö maksan tuollaiset tuhannet psykoanalyysit ja terapiat ja istunnot pelkästään typerien kasvamattomien aikuisten vuoksi, jotka halusivat leikkiä kotia. Ja tuntuu, että noita keskenkasvuisia on ja riittää.

      • ……...

        Mulla ei oikeastaan vieläkään ole tarkkaa kuvaa siitä, miksi mieheni halusi lopettaa liittomme noin 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hän ei ollut kykenevä kertomaan sitä erotessa, ei eron jälkeen eikä vieläkään.

        Olisin toki halunnut tietää. Mutta: paremmin olen päässyt yli erosta ja kiinni omaan elämääni, kun en jäänyt kyselemään. Toinen halusi mennä, päästin hänet ja samalla päästin irti siitä ajatuksesta, että minun pitäisi tietää kaikki, mitä eksäni päässä liikkui. Olen tehnyt oman päätelmäni, ja se saa riittää.

      • -------------
        sivusta seuraaja kirjoitti:

        Mielestäni ap haluaa vilpittömästi tietää miksi vaimo tuntee niin kuin tuntee. Hän ei halua erota ja haluaa selvittää onko jotain mikä voisi kääntää vaimon pään. Tämä on mielestäni aivan ymmärrettävää.

        Ap on ilmeisesti tottunut siihen, että hän on itse vastuussa elämässä tapahtuvista asioista ja voi niihin itse vaikuttaa. Hän ei ole ilmeisestikään tottunut passiivisesti seuraamaan mitä tapahtuu ja odottamaan, että joku muu tulisi ratkaisemaan hänen ongelmat.

        " haluaa vilpittömästi tietää miksi vaimo tuntee niin kuin tuntee"

        Mistä vaimo itsekään sen tietäisi miksi tuntee niin kuin tuntee? Hyvin usein ihmiset kysyvät miksi, mutta se on turhaa, koska kysymykseen harvemmin löytyy vastausta. Ja jos löytyykin, niin sitä ei ehkä halua ymmärtää tai sen haluaa kieltää. Siksi on parempi kysyä muita kysymyksiä, joihin voi vastata, ja etenkin jotka auttavat eteenpäin. Kuten mikä tai miten? Ap:n vaimo haluaa erota. Pitäisi kysyä, mikä sai hänet päätymään tähän ratkaisuun. No, nehän tuossa taisi tullakin. Vaimo ei rakasta, ap on vienyt hänen itsetuntonsa syyttelemällä ym. Jäljelle jää miten erotaan?

      • --------------

        "Joku voi tyytyä eroamaan ilman tarkkaa tietoa siitä, mikä johti eroon."

        Tuo on juuri sitä järkeilyä, josta puhuin. Fakta on kuitenkin se, ettei tarkkaa tietoa saa, ei teidän erossa eikä missään muussakaan. Ihmistä ei voi analysoida matemaattisesti, ei ole mitään kaavaa, jolla voisi laskea tarkasti mikä johti eroon. Viisaat ihmiset tyytyvät siihen tietoon minkä erostaan voivat saada ja jättävät turhan veivaamisen.

    • tarja*

      Ensiksi on sanottava, ettei syyttelystä ole mitään hyötyä. Vaimosi sanoi sinun tuhonneen hänen itsetuntonsa. Se ei ole syyttämistä, vaan toteamus, miten vaimo sinut kokee ja miltä hänestä tuntuu. Tietysti sinun voi olla mahdotonta ymmärtää se. Juttujasi luettuani tuli kyllä ehdottomasti sellainen kuva, että jyräät oman tahtosi ja toiveidesi alle vaimosi.

      Sitten terapiasta. Miksi käytte terapiassa? Minäkin olen eroni aikaan käynyt, tosin yksin. Heti ensimmäisellä kerralla terapeutti kysyi kumpaa linjaa toivon ja haluan: ideoita miten voisin jatkaa liitossa, vai avaimia eroon. Halusin eroon avaimia, koska nimenomaan tahdoin erota. Aivan kuten vaimosi. Kirjoitit "Vaimo ei oikein osannut muuta kuin itkeä." En olisi minäkään muuta osannut, jos mies olisi ollut mukana. Pari kertaa kyllä kävimme sovittelussa, jossa en saanut suun vuoroa. Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota. Se riitti. Olin tarpeeksi kärsinyt liitossani, en aikonut lisätä kärsimyksiäni vielä terapiassa.

      On aivan sama mikä liitossa mättää, mikäli toinen haluaa erota. Teilläkin on todennäköisesti mitä suurin vuorovaikutusongelma, joka johtuu yksinkertaisesti teidän erilaisuudesta. Sinä olet jyrä, vaimosi on herkempi. Lisäksi sinä haluat olla se, joka sanoo viimeisen sanan eikä anna missään periksi. Eron viivyttäminen on vallanhalua.

      • pohdiskelija-xyz

        Pari kommenttia.

        Kyllä se on syyttelyä jos vaimo sanoo ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Se on syyttelyä oli se sitten totta tai ei. Onhan oikeuslaitoksessakin syyttäjät jotka syyttävät ihmisiä sellaisista teoista joita he ovat tehneet.

        "Juttujasi luettuani tuli kyllä ehdottomasti sellainen kuva, että jyräät oman tahtosi ja toiveidesi alle vaimosi. "

        Samalla tavalla se vaimokin jyrää ap:n tahdon oman tahtonsa alle kun haluaa erota. Jos ei jyräisi niin hän sanoisi, että ei sitten erota kun sinä niin haluat.

        "Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota."

        Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies halusi vain kertoa, ettei ole huono vaan hyvä.

        "On aivan sama mikä liitossa mättää, mikäli toinen haluaa erota."

        Tämä on totta.

        "Eron viivyttäminen on vallanhalua. "

        Ei ole, vaan se on pelkoa. Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua.

      • Eron viivyttäminen

        Eron viivyttäminen on vallanhalua.

      • niin tai näin
        pohdiskelija-xyz kirjoitti:

        Pari kommenttia.

        Kyllä se on syyttelyä jos vaimo sanoo ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Se on syyttelyä oli se sitten totta tai ei. Onhan oikeuslaitoksessakin syyttäjät jotka syyttävät ihmisiä sellaisista teoista joita he ovat tehneet.

        "Juttujasi luettuani tuli kyllä ehdottomasti sellainen kuva, että jyräät oman tahtosi ja toiveidesi alle vaimosi. "

        Samalla tavalla se vaimokin jyrää ap:n tahdon oman tahtonsa alle kun haluaa erota. Jos ei jyräisi niin hän sanoisi, että ei sitten erota kun sinä niin haluat.

        "Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota."

        Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies halusi vain kertoa, ettei ole huono vaan hyvä.

        "On aivan sama mikä liitossa mättää, mikäli toinen haluaa erota."

        Tämä on totta.

        "Eron viivyttäminen on vallanhalua. "

        Ei ole, vaan se on pelkoa. Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua.

        Aloittaja tivaa ja tivaa syytä siihen, miksi vaimo haluaa erota. Vaimo on vastannut, että ap on tuhonnut hänen itsetuntonsa. Eli on antanut aloittajalle sen hänen tivaamansa vastauksen, eikö vaan? Ja nyt se onkin syytös...

      • pelosta
        pohdiskelija-xyz kirjoitti:

        Pari kommenttia.

        Kyllä se on syyttelyä jos vaimo sanoo ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Se on syyttelyä oli se sitten totta tai ei. Onhan oikeuslaitoksessakin syyttäjät jotka syyttävät ihmisiä sellaisista teoista joita he ovat tehneet.

        "Juttujasi luettuani tuli kyllä ehdottomasti sellainen kuva, että jyräät oman tahtosi ja toiveidesi alle vaimosi. "

        Samalla tavalla se vaimokin jyrää ap:n tahdon oman tahtonsa alle kun haluaa erota. Jos ei jyräisi niin hän sanoisi, että ei sitten erota kun sinä niin haluat.

        "Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota."

        Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies halusi vain kertoa, ettei ole huono vaan hyvä.

        "On aivan sama mikä liitossa mättää, mikäli toinen haluaa erota."

        Tämä on totta.

        "Eron viivyttäminen on vallanhalua. "

        Ei ole, vaan se on pelkoa. Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua.

        "Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua."

        Pikemminkin kohdata pelkonsa, käsitellä sitä. Eron viivyttely on oman pelkonsa kohtaamisen viivyttelyä. Kieltäytymällä kohtaamasta tosiasiaa = vaimo haluaa erota, ei myöskään yhtään edesauta pelkonsa kohtaamista. Se on pelon kohtaamisen välttämistä ja kieltämistä.

      • pelosta
        niin tai näin kirjoitti:

        Aloittaja tivaa ja tivaa syytä siihen, miksi vaimo haluaa erota. Vaimo on vastannut, että ap on tuhonnut hänen itsetuntonsa. Eli on antanut aloittajalle sen hänen tivaamansa vastauksen, eikö vaan? Ja nyt se onkin syytös...

        niin tai näin
        Juuri noin. Kun kysyessään saa epämieluisankin vastauksen, se on vastaus, ei syytös.

      • pelosta
        Eron viivyttäminen kirjoitti:

        Eron viivyttäminen on vallanhalua.

        Vallanhaluakin voi tosiaan eron viivyttäminen olla. Onhan se uusi tilanne, ettei kohta enää olekaan ihmistä, johon kohdistaa kaiken negatiivisen, ja johon voi käyttää valtaa.

        Jäin vielä miettimään ap:tä ja vaimoa. Ap ei taida osata tuntea empatiaa vaimoaan kohtaan. Jos puolisoni sanoisi minulle, ettei rakasta minua, olen tuhonnut hänen itsetuntonsa ja itkisi vain terapiassa, niin suhtautuisin siihen todella vakavasti. Enkä tosiaan enää edes haluaisi häntä terapiaan kanssani. Ei olisi mitään mieltä jatkaa liittoa, jossa saisin kumppanini tuntemaan olonsa kaikin tavoin ikäväksi ja surulliseksi. Ettei hän pystyisi olemaan oma itsensä seurassani.

      • -----------
        pohdiskelija-xyz kirjoitti:

        Pari kommenttia.

        Kyllä se on syyttelyä jos vaimo sanoo ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Se on syyttelyä oli se sitten totta tai ei. Onhan oikeuslaitoksessakin syyttäjät jotka syyttävät ihmisiä sellaisista teoista joita he ovat tehneet.

        "Juttujasi luettuani tuli kyllä ehdottomasti sellainen kuva, että jyräät oman tahtosi ja toiveidesi alle vaimosi. "

        Samalla tavalla se vaimokin jyrää ap:n tahdon oman tahtonsa alle kun haluaa erota. Jos ei jyräisi niin hän sanoisi, että ei sitten erota kun sinä niin haluat.

        "Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota."

        Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies halusi vain kertoa, ettei ole huono vaan hyvä.

        "On aivan sama mikä liitossa mättää, mikäli toinen haluaa erota."

        Tämä on totta.

        "Eron viivyttäminen on vallanhalua. "

        Ei ole, vaan se on pelkoa. Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua.

        ""Mies kertoi miten hieno ammatti hänellä on ja miten hyvin kaikki on, paitsi että minä kurja haluan erota."
        Minusta tuo kuulostaa siltä, että mies halusi vain kertoa, ettei ole huono vaan hyvä."

        Miksi ed. kirjoittaja tai kukaan muukaan haluaisi erota hyvästä puolisosta? Olisi varmaan parempi käyttää hyvän ja huonon tilalla sanoja "sopiva" ja "sopimaton". Ihminen voi olla ihan hyvä, mutta samalla täysin sopimaton enää kumppanilleen.

      • pohdiskelija-xrz
        pelosta kirjoitti:

        Vallanhaluakin voi tosiaan eron viivyttäminen olla. Onhan se uusi tilanne, ettei kohta enää olekaan ihmistä, johon kohdistaa kaiken negatiivisen, ja johon voi käyttää valtaa.

        Jäin vielä miettimään ap:tä ja vaimoa. Ap ei taida osata tuntea empatiaa vaimoaan kohtaan. Jos puolisoni sanoisi minulle, ettei rakasta minua, olen tuhonnut hänen itsetuntonsa ja itkisi vain terapiassa, niin suhtautuisin siihen todella vakavasti. Enkä tosiaan enää edes haluaisi häntä terapiaan kanssani. Ei olisi mitään mieltä jatkaa liittoa, jossa saisin kumppanini tuntemaan olonsa kaikin tavoin ikäväksi ja surulliseksi. Ettei hän pystyisi olemaan oma itsensä seurassani.

        Tässä on ilmeisesti niin, että ap:n vaimo valehtelee väittäessään ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Epäien, että se kuuostaa vaimon korvissa "uskottavalta ja järkevältä syyltä". Siis vaimo tarjoaa mitä tahansa syytä joka on jollain tavoin hyväksyttävä syy rikkoa avioliittolupaus.

        Ap ilmeisesti osaa epäillä vaimon puheita, koska vaimon puheet ovat olleet aimminkin ristiriitaiset.

        Vaimo on yrittänyt tarjota oikeaakin syytä, joka on "mies ei tunnu oikealta".

        Vaimo var asti kärsii suunnattomasti, koska "jokin kipinä puuttuu". Mies on koettabut saada selville voisiko asialle tehdä jotain.

      • näinon
        pohdiskelija-xrz kirjoitti:

        Tässä on ilmeisesti niin, että ap:n vaimo valehtelee väittäessään ap:n tuhonneen hänen itsetuntonsa. Epäien, että se kuuostaa vaimon korvissa "uskottavalta ja järkevältä syyltä". Siis vaimo tarjoaa mitä tahansa syytä joka on jollain tavoin hyväksyttävä syy rikkoa avioliittolupaus.

        Ap ilmeisesti osaa epäillä vaimon puheita, koska vaimon puheet ovat olleet aimminkin ristiriitaiset.

        Vaimo on yrittänyt tarjota oikeaakin syytä, joka on "mies ei tunnu oikealta".

        Vaimo var asti kärsii suunnattomasti, koska "jokin kipinä puuttuu". Mies on koettabut saada selville voisiko asialle tehdä jotain.

        No johan repäisit "ap:n vaimo valehtelee" Ei tuossa tilanteessa ole enää mitään syytä valehdella. Ymmärrän hyvin ap:n vaimon toivottomuuden, kun ap ei vastaanota hänelle jo aiemmin annettuja selityksiäkään.

        Lisäksi ap olisi jo ajat sitten voinut pelkästään päätellä, ettei hän enää tunnu vaimolleen siltä oikealta. Mutta kun ei. Ap ei luovuta, hän taistelee ja yrittää kääntää vaimon pään ympäri. Turha homma.

      • pohdiskelija-xyz
        näinon kirjoitti:

        No johan repäisit "ap:n vaimo valehtelee" Ei tuossa tilanteessa ole enää mitään syytä valehdella. Ymmärrän hyvin ap:n vaimon toivottomuuden, kun ap ei vastaanota hänelle jo aiemmin annettuja selityksiäkään.

        Lisäksi ap olisi jo ajat sitten voinut pelkästään päätellä, ettei hän enää tunnu vaimolleen siltä oikealta. Mutta kun ei. Ap ei luovuta, hän taistelee ja yrittää kääntää vaimon pään ympäri. Turha homma.

        Se syy vaimolla on valehdella, että hän mielellään sanoisi mitä tahansa, että mies päästäisi hänet menemään. Vaimo haluaisi päästä raastavasta tilanteesta pois ja siksi on mielestäni valmis sanomaan mitä tahansa.

        Mies taas ei tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta. Onhan hän luullut elävänsä onnellisessa parisuhteessa. Nyt elämä menee aivan sekaisin ja hän haluaa tietää miksi.

      • 2TK
        pelosta kirjoitti:

        "Pelon alla voi joko yrittää rimpuilla vastaan tai alistua."

        Pikemminkin kohdata pelkonsa, käsitellä sitä. Eron viivyttely on oman pelkonsa kohtaamisen viivyttelyä. Kieltäytymällä kohtaamasta tosiasiaa = vaimo haluaa erota, ei myöskään yhtään edesauta pelkonsa kohtaamista. Se on pelon kohtaamisen välttämistä ja kieltämistä.

        Eron viivyttely on viisasta.

        Usein vihassa tulee tehtyä hätiköityjä ratkaisuja.
        Väärä ratkaisu avioeron suhteen voi olla monen ihmisen tuho, siksi sitä on pohdittava monelta kantilta.

        Vanhemmat puhuvat usein kauniita sanoja "lapsen parhaaksi" ja kuitenkin sanojen välistä paistaa oma itsekäs tahto ratkaista asiat itselle sopivalla tavalla.

    • Matias464

      Ap:n kannattaisi suhtautua myönteisemmin yksinhuoltajiin.

    • Yks mies vaan

      Kun huomaa ajattelemaan että olemme vain ihmisiä niin ymmärtää että pitkässä suhteessa tulee tehtyä virheitä ja vääryyksiä, sanottua pahasti, elettyä itsekkäästi jne. On inhimillisyyttä antaa anteeksi toiselle hänen aiemmat tällaiset virheet. Avioliittoon astuessa ei kukaan ymmärrä että kriisejä ja vaikeuksia on edessä, en ymmärtänyt minäkään. Monilla kestää monta vuotta ennen kuin pääsee ymmärtykseen mitä elämä avioliitossa on, joillekin se ei ehkä aukea koskaan.

      Yli 10 vuotta avioliittoa eläneenä myönnän että ei itsellänikään ole aina ollut ymmärrystä, vähiten silloin kun avioliitto on ollut kriisissä, vaimo on tuonut muutaman kerran ero mahdollisuuden esille. Itsekin on siltä välillä tuntunut kun ei ole enään jaksanut. Kun lapset olivat pieniä niin ei jaksanut enään elämää avioliitossa ja kriisit pahensivat suhdetta merkittävästi lisää. Kriiseissä on ero ajatus tullut esille kuitenkin ollan onnistuttu sitten keskusteltemaan ja aina päätetty jatkaa. On hienoa kun on yrittämistä avioliiton puolesta. Nyt elämä on helpottunut lasten kasvettua ja olen erittäin onnellinen itseni, vamoni ja lasten puolesta että me olemme edelleen yhdessä avioliitossa.

      Keskustelu on a ja o kaikessa, keskusteluiden kautta ihminen avautuu ja olo helpottuu. Toivon että ap onnistuu saamaan jatkuvutta omaan liittoonsa. Aina kannattaa pyytää anteeksi, anteeksi pyytäminen ja antaminen on hyvin puhdistavaa!

      • sinne

        Varmaan näin sivustaseuraajana voisi ehkä olla järjellisempää käyttää tuo jauhaminen vaikka kunnon punttisalitreeneihin.

      • se ei parane

        Kyllä ne monesti tuhoaa jotain todella syvältä jos vaan sanotaan loukkaavia asioita riidassa välineenä, vähätellään ja lapsellisesti vänistään ja viedään toiselta vastakkaisen sukupuolen hekuma. Viha kääntyy itseenpäin ja muuttuu masennukseksi. Sitten voi huomata että hei minulla OLI nainen mutta enää kuihtunut kasvi käsissänne, se on jokatapauksessa hukkaan menevää aikaa, sillä yhtä varmasti tappaa ihmisen syöpä kuin sen voi tehdä oma puoliso, vailla järjen häivää, ellei tajua että LIITTO ei ole se pääasia vaan se miten toista ihmistä kohtelee ja käsittelee.Ne seuraukset ja puutteet kannat käsissäsi, näet sen mitä olet tuhonnut!Ystävinä voi vain tuollaista pilattua jatkaa, parisuhde on myös seksuaalisuhde ja siihen vaikuttaa itsetunto, mitä joko ottaa tai antaa, harvoin liian herkkään paikkaan osoitettuja loukkauksia voi korjata mitenkään!

      • Sitten tietää mitä tekee
        se ei parane kirjoitti:

        Kyllä ne monesti tuhoaa jotain todella syvältä jos vaan sanotaan loukkaavia asioita riidassa välineenä, vähätellään ja lapsellisesti vänistään ja viedään toiselta vastakkaisen sukupuolen hekuma. Viha kääntyy itseenpäin ja muuttuu masennukseksi. Sitten voi huomata että hei minulla OLI nainen mutta enää kuihtunut kasvi käsissänne, se on jokatapauksessa hukkaan menevää aikaa, sillä yhtä varmasti tappaa ihmisen syöpä kuin sen voi tehdä oma puoliso, vailla järjen häivää, ellei tajua että LIITTO ei ole se pääasia vaan se miten toista ihmistä kohtelee ja käsittelee.Ne seuraukset ja puutteet kannat käsissäsi, näet sen mitä olet tuhonnut!Ystävinä voi vain tuollaista pilattua jatkaa, parisuhde on myös seksuaalisuhde ja siihen vaikuttaa itsetunto, mitä joko ottaa tai antaa, harvoin liian herkkään paikkaan osoitettuja loukkauksia voi korjata mitenkään!

        Aloittajalle ja hänen puolisolleen suosittelen rinnakkaisia eroseminaareja. Kumpikin saisi tahollaan oppia paljon itsestään, parisuhteestaan, sen toimivuudesta/toimimattomuudesta. Parisuhde tulee käsiteltyä vertaisryhmässä riittävän perusteellisesti ja seminaarin päättyessä itse tietää, miten toimia. Aloittajan kirjoituksen perusteella ei mielestäni voi ottaa kantaa kummankaan puolison puolesta tai vastaan tai ainakaan antaa neuvoja eikä näin seminaarisskaan tehdä, siellä ihmiset itse oivaltavat omat ratkaisunsa. Suosittelen seminaaria omasta kokemuksesta.

      • pelosta

        "Avioliittoon astuessa ei kukaan ymmärrä että kriisejä ja vaikeuksia on edessä, en ymmärtänyt minäkään."

        Minä ainakin ymmärsin, ettei elämä ole ikinä pelkkää ruusuilla tanssimista. Oli sitten liitossa tai ei. Liitossa on kuitenkin aina kaksi eikä se voi toimia yhden ehdoilla. Vaikka itse pyytelisi anteeksi, ymmärtäisi ja puurtaisi kriisistä toiseen, ei se paljon auta, jos toinen vain on. Vastavuoroisuus on liiton ehdoton toimintaedellytys.

    • ----------

      Joitakin kirjoituksiasi luin. Vaikuttaa siltä, että sinä olet etupäässä ns. järki-ihminen ja vaimosi tunneihminen. Hyvinkin usein järki-ihminen "jyrää" tunneihmisen ainaisella järjenkäytöllään, perusteluillaan, teorioillaan, joskus myös aliarvostamalla kumppanin tunteita. Mikään ei kuitenkaan ole kumppanin kannalta tuhoisampaa. Siitä johtuu myös, että vaimosi sanoo menettäneensä itsetuntonsa vuoksesi. Järki-ihmiset ovat dominoivia, usein myös hyvin itsekeskeisiä, joten kumppanille ei jää tilaa. Siksi vaimosi haluaa erota. Hän haluaa ja tarvitsee tasavertaisen suhteen, jossa ei tarvitse kiistellä siitä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä, kenen syy.

      • .............

        Nimenomaan erot johtuvat siitä, että toinen on jo pitkään "jyrännyt" kumppaninsa toiveet, ajatukset, tunteet ym.

        "Hän haluaa ja tarvitsee tasavertaisen suhteen, jossa ei tarvitse kiistellä siitä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä, kenen syy"

        Kyllä! Niin moni muukin, mm minä. Parisuhde ei vaan suju, jos siinä pitää olla aina puolustusasemissa ja altavastaajana.

      • Kuka syyllinen?

        Riita ei synny yksistään, siihen tarvitaan aina kaksi.

        Epävarma ihminen saattaa usein esittää hyvinkin vahvoja mielipiteitään ja voi olla äärettömän periksiantamaton.

        Epävarma yrittää näyttää varmempaa kuin on ja alkaa riidellä asioista, ei kestä sitä, että toinen on toista mieltä, koska pelkää oman mielipiteensä arvon laskevan.
        Vahvan ihmisen ei tarvitse riidellä asioista. Hän ilmaisee mielipiteensä ja se on siinä. Siinä vaiheessa epävarma alkaa epäillä omaa kantaansa ja pelästyy ja alkaa puolustaa ja aloittaa riidan.

        Epävarma voi usein olla myös hyökkääjä.

        Nämä asiat huomaa jo päiväkodissa lasten keskuudessa.

    • ymmällään.

      Hyvä aloittaja, isä ja lapset.

      Onko sinun elämässä tapahtunut ikinä muita vastoinkäymisiä kun jaksat näinkin paljon jauhaa yhdestä erosta?

      Vaikuttaa siltä että olet tähän asti päässyt aika helpolla elämässä.

      • Ymmällään????

        Eikös se olekin hyvä, jos on päässyt elämään helppoa elämää ilman vastoinkäymisiä?

        Miten joku voi vähätellä avioeroasioiden tuskaa?

        Hyvä, että isä on huolissaan.Kyllä se olisi kamalaa, jos avioerostakin tulisi arkipäiväistä.

    • ...........

      Eikö se mennyt niin, että olet aina syytellyt vaimoasi, huutanut hänelle ja ollut muutenkin "aktiivinen"? Sitten ihmettelet, miksi vaimo haluaa erota?

      Tänään IS:ssa luki, että syyttely on avioliiton atomipommi, jolla on tuhoisat seuraukset. Siinä lienee vinha perä.

      • mikä on vaihtoehto

        Olisiko ap:n syyttelyn sijaan itkeä hiljaa ja kärsiä? Odottaa, että vaimo ymmärtää miten vaimon käytös satuttaa. Vai olisiko sellainen mies hyvä joka jatkuvasti puhuu miten se ja se loukkaa hänen tunteitaan?

      • Mahdoton mies

        "..........." Luepa oma tekstisi. Aivan kuin syyllistäisit.

      • aino*
        mikä on vaihtoehto kirjoitti:

        Olisiko ap:n syyttelyn sijaan itkeä hiljaa ja kärsiä? Odottaa, että vaimo ymmärtää miten vaimon käytös satuttaa. Vai olisiko sellainen mies hyvä joka jatkuvasti puhuu miten se ja se loukkaa hänen tunteitaan?

        Ap:tä, vaimoa tai ketään on ihan turha syyttää mistään. Syyttely on muutenkin syvältä, mutta etenkin erovaiheessa sitä kannattaa vältellä kuin ruttoa.

        Tilannetaju ei myöskään ole pahasta, etenkään erossa. Viimeiset kuukaudet ap:n ja vaimonsa välit ovat olleet myrskyisät. Vaimo on hakenut eroa. Ainoa keino rauhoittaa ja tyynnyttää tilannetta on olla kohtelias, ystävällinen ja välttää kriittisiä aiheita - yhdellä sanalla sanottuna pitää olla kärsivällinen. Jos tähän ei pysty täytyy vaieta. Näin on parasta myös lasten kannalta.

      • aino*
        Mahdoton mies kirjoitti:

        "..........." Luepa oma tekstisi. Aivan kuin syyllistäisit.

        Mikä "...........":n tekstissä syyllisti?

        Noinhan se yleensä menee. Toinen syyttää aikansa, syyllistetty hakee eroa ja syyllistäjällä on pallo hukassa "mikä sitä vaivaa, minä en halua erota". Ilmeisemmin juuri se liiton "atomipommi", joka putoaa, kun mittarit tulee täyteen.

      • Mahdoton mies
        aino* kirjoitti:

        Mikä "...........":n tekstissä syyllisti?

        Noinhan se yleensä menee. Toinen syyttää aikansa, syyllistetty hakee eroa ja syyllistäjällä on pallo hukassa "mikä sitä vaivaa, minä en halua erota". Ilmeisemmin juuri se liiton "atomipommi", joka putoaa, kun mittarit tulee täyteen.

        Eroa hakeva syyllistetty syyttää entistä puolisoaan syyttelystä. Kumpikaan ei huomaa eikä tajua syyttävänsä. Syytösten kierre on jatkuva ja loputon ellei lakata puolin ja toisin olemasta marttyyreja.

    • etäisyyttä

      Tässä tilanteessa vaikka miten haluaisi niin harvoin saa vastauksia. Toinen kun ei sinulle enää väkisin avaudu ja kerro rehellistä totuutta. Toinen on jo päättänyt erota ja silloin myös sulkenut sinut pois. En minäkään enää exälle pystyisi avamaan itseäni, vaikka joskus hän on ollut tärkein ihminen minulle. Kaiken tämän ahdistavuuden keskellä teillä on kuitenkin lapset ja ne on varmaan jo yhtä sekaisin tilanteesta... miettivät eroaako ne iskä ja äippä vai ei. Ei varmasti ole hyväksi kellekkään tuo vatvominen.

      Kyllä se elämä on ihan kivaa eroista huolimatta, se vaan vaati hiukan aikaa. Sen kun käyttää fiksusti ja käsittelee loppuun entisen. Miettii hiukan omia tekoja suhteessa ja ottaa hiukan opiksi.

      Kävin vähän aikaa treffeilä naisen kanssa joka oli niinkuin itsekkin eronnut vuosi sitten. Nainen oli oikein mukava ja tutustumisen arvoinen. Päästiin sitten ensimmäisille treffeile ja oli varsin hauskaa. Kunnes naisen ex mies alkoi lähettelemään viestiä, kuinka hän haluaa edelleenkin perheensä takaisin. Hänen pitäisi lähteä treffeiltä ja keskustella hänen kanssaan... Tämä oli oikeasti aika sairasta juttua, arvatenkin meidän treffailu jäi siihen.

      • odotamme

        Hyvä isä ja lapset. Pyydä vaimoasi kirjoittamaan tänne palstalle oma näkemys erosta.

      • Ei täällä
        odotamme kirjoitti:

        Hyvä isä ja lapset. Pyydä vaimoasi kirjoittamaan tänne palstalle oma näkemys erosta.

        Eikä!

        Toivottavasti ap:n vaimo on niin fiksu, ettei ala täällä eroaan puimaan!

        Fiksut ihmiset, käsittelevät eronsa ja yksityisasiansa hienovaraisemmin, kuin täällä roikkumalla.

      • tähäntapaan
        odotamme kirjoitti:

        Hyvä isä ja lapset. Pyydä vaimoasi kirjoittamaan tänne palstalle oma näkemys erosta.

        Vaimon puolesta voin yrittää telepaattisesti jotakin tähän tapaan:
        "olihan meil ihan ihkuu monta vuott ennen kuin tuli lapset. Sit mies on muuttunu ihanan vahvasta nallekarhusta nalkuttavaks akaks. Koko ajan kyylää jos mä vaikka oisin menos työkavereiden kans ihan vaan parille bisselle. Eihän semmosta kukaan kestä.
        Ja Mirkku ja Eevakin on eronneet ja ne on hoikkia ja iloisia ja niil on korkkarit ja jännät tatskat vaatteiden alla ja ihana seksielämä muhun verrattuna. Ja Mirkku on koko ajan sanonu et miks mä jään kuunteleen sellasta jäkätystä pihatöistä ja lasten hoidosta kun vois olla hauskaa yhdessä. Pääsis viihteelle ja sais kerrankin irrotella sydämensä halusta.
        Ja sit on tietysti Sami joka on aivan huippu suutelija ja johon mä tunnen vetoa siis todella ihan eri tavalla kuin tohon vanhaan jäkättäjään."

      • Mahdoton mies
        tähäntapaan kirjoitti:

        Vaimon puolesta voin yrittää telepaattisesti jotakin tähän tapaan:
        "olihan meil ihan ihkuu monta vuott ennen kuin tuli lapset. Sit mies on muuttunu ihanan vahvasta nallekarhusta nalkuttavaks akaks. Koko ajan kyylää jos mä vaikka oisin menos työkavereiden kans ihan vaan parille bisselle. Eihän semmosta kukaan kestä.
        Ja Mirkku ja Eevakin on eronneet ja ne on hoikkia ja iloisia ja niil on korkkarit ja jännät tatskat vaatteiden alla ja ihana seksielämä muhun verrattuna. Ja Mirkku on koko ajan sanonu et miks mä jään kuunteleen sellasta jäkätystä pihatöistä ja lasten hoidosta kun vois olla hauskaa yhdessä. Pääsis viihteelle ja sais kerrankin irrotella sydämensä halusta.
        Ja sit on tietysti Sami joka on aivan huippu suutelija ja johon mä tunnen vetoa siis todella ihan eri tavalla kuin tohon vanhaan jäkättäjään."

        Ja se entinen nallekarhu (joka ei pelännyt mitään ja suojeli kaikelta pahalta) tärisee kauhusta kun vaimo pudottaa pomminsa avioeroaikeista. Ei sen miehen urheus ollutkaan muuta kuin sanoja. Kuka hermorauniota vois rakastaa?

      • Mahdoton mies
        Ei täällä kirjoitti:

        Eikä!

        Toivottavasti ap:n vaimo on niin fiksu, ettei ala täällä eroaan puimaan!

        Fiksut ihmiset, käsittelevät eronsa ja yksityisasiansa hienovaraisemmin, kuin täällä roikkumalla.

        Täällä me molemmat fiksut ihmiset roikutaan, mahdoton mies ja ei täällä...

      • milloinjärkitulee
        Ei täällä kirjoitti:

        Eikä!

        Toivottavasti ap:n vaimo on niin fiksu, ettei ala täällä eroaan puimaan!

        Fiksut ihmiset, käsittelevät eronsa ja yksityisasiansa hienovaraisemmin, kuin täällä roikkumalla.

        On niin hassua kun näkee vaan toisen mielipiteet ja niihinkään ei tiedä uskoa. Jatkuu ja jatkuu tilanne. Kait vaimo edes tietää, että mies täällä kertoo avioliiton yksityistä yksityisimmätkin asiat. Minkä takia mies täällä on ylipäätään alkanut puida noita henkilökohtaisia perheen asioita. Koska oli seksiä ja koska oli ulkona syöminen. Milloinka oli sanottu mitäkin. Voi vaimo parka. Jätä jo tuo ukko ja pakene lastesi kanssa. Itse en päivääkään enää kuuntelisi jos ukkoni olisi tuollainen ja käyttäyisi vaimoaan kohtaan noin viemällä kaiken ulkopuolisten retosteltavaksi.

      • Isä ja lapset
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Ja se entinen nallekarhu (joka ei pelännyt mitään ja suojeli kaikelta pahalta) tärisee kauhusta kun vaimo pudottaa pomminsa avioeroaikeista. Ei sen miehen urheus ollutkaan muuta kuin sanoja. Kuka hermorauniota vois rakastaa?

        Melkoista tykitystä taas, olette vedossa, ilman muuta. Vielä kerran, ehkä sadannen kerran: en yritä vetkuttaa eroa. Emme voi erota tällähetkellä noin vain, sillä rakentamamme talon lopputarkastus on tekemättä, ja velkaa luonnollisesti sen verran, ettei toinen voi toista talosta ulos lunastaa. Jos nyt laittaisimme talon lihoiksi, kärsisimme sellaisen rahallisen tappion, ettei sitä normityöläisen perse kestä. Kun lopputarkastuksen aika koittaa, umpeutuu myös eron harkinta-aika, joten ei tässä enää montaa kuukautta tarvitse kenenkään kärvistellä.

        Jos ja kun talomme laitamme kesällä myyntiin, joudumme tahoillamme muuttamaan kaksioihin. Se tulee olemaan hankalaa kolmen lapsen kanssa, mutta en nyt jaksa murehtia sitä määräänsä enempää. Oma ajatukseni oli, että tämän 'odotusajan' voisi käyttää hyvin, tai jotenkin hyödyllisesti: keskustella, avartaa näkemystä, oppia. Olin väärässä. Emme ole juurikaan kriisistämme keskustelleet kotona, suostuin noudattamaan saatuja vinkkejä. Puhumattomuus on mielestäni heikentänyt tilannettamme entisestään.

        Pariterapiaan mennään työpaikkapsykologien neuvosta: "liittoanne jatkaakseni tarvitsette apua, mutta erossa vasta tarvitsettekin". Joten älkää huoliko - kaikki te eroa puolustavat - minun tahtoni, tunteeni ja toimeni ovat hiipuneet, päästän vaimoni lähtemään aivan vapaasti. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, en ehkä tule koskaan täysin ymmärtämään, mitä tapahtui, mutta olen sen kuitenkin jo hyväksynyt. Nauttikaa vapaudestanne.

      • Läpinäkyvää
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Melkoista tykitystä taas, olette vedossa, ilman muuta. Vielä kerran, ehkä sadannen kerran: en yritä vetkuttaa eroa. Emme voi erota tällähetkellä noin vain, sillä rakentamamme talon lopputarkastus on tekemättä, ja velkaa luonnollisesti sen verran, ettei toinen voi toista talosta ulos lunastaa. Jos nyt laittaisimme talon lihoiksi, kärsisimme sellaisen rahallisen tappion, ettei sitä normityöläisen perse kestä. Kun lopputarkastuksen aika koittaa, umpeutuu myös eron harkinta-aika, joten ei tässä enää montaa kuukautta tarvitse kenenkään kärvistellä.

        Jos ja kun talomme laitamme kesällä myyntiin, joudumme tahoillamme muuttamaan kaksioihin. Se tulee olemaan hankalaa kolmen lapsen kanssa, mutta en nyt jaksa murehtia sitä määräänsä enempää. Oma ajatukseni oli, että tämän 'odotusajan' voisi käyttää hyvin, tai jotenkin hyödyllisesti: keskustella, avartaa näkemystä, oppia. Olin väärässä. Emme ole juurikaan kriisistämme keskustelleet kotona, suostuin noudattamaan saatuja vinkkejä. Puhumattomuus on mielestäni heikentänyt tilannettamme entisestään.

        Pariterapiaan mennään työpaikkapsykologien neuvosta: "liittoanne jatkaakseni tarvitsette apua, mutta erossa vasta tarvitsettekin". Joten älkää huoliko - kaikki te eroa puolustavat - minun tahtoni, tunteeni ja toimeni ovat hiipuneet, päästän vaimoni lähtemään aivan vapaasti. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, en ehkä tule koskaan täysin ymmärtämään, mitä tapahtui, mutta olen sen kuitenkin jo hyväksynyt. Nauttikaa vapaudestanne.

        Sanasi eivät vakuuta.

        Aistin turhautumista, kun asiat eivät olekaan menneet toivomallasi tavalla eli vaimon eropäätös ei olekaan rauennut.

      • ....
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Melkoista tykitystä taas, olette vedossa, ilman muuta. Vielä kerran, ehkä sadannen kerran: en yritä vetkuttaa eroa. Emme voi erota tällähetkellä noin vain, sillä rakentamamme talon lopputarkastus on tekemättä, ja velkaa luonnollisesti sen verran, ettei toinen voi toista talosta ulos lunastaa. Jos nyt laittaisimme talon lihoiksi, kärsisimme sellaisen rahallisen tappion, ettei sitä normityöläisen perse kestä. Kun lopputarkastuksen aika koittaa, umpeutuu myös eron harkinta-aika, joten ei tässä enää montaa kuukautta tarvitse kenenkään kärvistellä.

        Jos ja kun talomme laitamme kesällä myyntiin, joudumme tahoillamme muuttamaan kaksioihin. Se tulee olemaan hankalaa kolmen lapsen kanssa, mutta en nyt jaksa murehtia sitä määräänsä enempää. Oma ajatukseni oli, että tämän 'odotusajan' voisi käyttää hyvin, tai jotenkin hyödyllisesti: keskustella, avartaa näkemystä, oppia. Olin väärässä. Emme ole juurikaan kriisistämme keskustelleet kotona, suostuin noudattamaan saatuja vinkkejä. Puhumattomuus on mielestäni heikentänyt tilannettamme entisestään.

        Pariterapiaan mennään työpaikkapsykologien neuvosta: "liittoanne jatkaakseni tarvitsette apua, mutta erossa vasta tarvitsettekin". Joten älkää huoliko - kaikki te eroa puolustavat - minun tahtoni, tunteeni ja toimeni ovat hiipuneet, päästän vaimoni lähtemään aivan vapaasti. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, en ehkä tule koskaan täysin ymmärtämään, mitä tapahtui, mutta olen sen kuitenkin jo hyväksynyt. Nauttikaa vapaudestanne.

        Minä en suosittele eroamista.Kerrankin on perheen puolesta puhuja mies, eikä se jätetty vaimo.
        Miehet ne yleensä lähtee,vastuuntuntemattomat miehet.
        Tässä sitten päinvastainen tapaus.
        Taistele vielä kun voit. Mutta lohduta itseäsi,että kyllä vaimosi joskus vielä sen katumuksen kokee. Silloin kuin sinä mahdollisesti olet mennyt elämässä kaikesta huolimatta eteenpäin.
        Ei kyse ole siitä,että on syitä erota,vaan siitä,että vaimollasi ei ole energiaa/tahtoa taistella avioliiton korjaantumisen puolesta.Koska vielä hän ei tiedä,että avioliiton hajomisen jälkeen vasta se todellinen ankeus alkaa...
        Hän ei tiedä,mistä hän ja lapset jäävät paitsi, tietysti vasta silloin kun se pommi on räjähtänyt...ja on asuttu jonkin aikaa erillään.
        Ei se vielä,että itse kärsii- etsii vaan uuden miehen ja kyllä se siitä,mutta kun tässä hajotetaan LASTEN koti ja ydinperhe, lapsista tulee erolapset.
        Ikävä kyllä tuntuu,että vaimosi ei pysty tajuamaan asiaa.

      • Isä ja lapset
        Läpinäkyvää kirjoitti:

        Sanasi eivät vakuuta.

        Aistin turhautumista, kun asiat eivät olekaan menneet toivomallasi tavalla eli vaimon eropäätös ei olekaan rauennut.

        Aistit aivan oikein, olen turhautunut. Totta kai olen. Mutta ketä ajattelet minun yrittävän vakuuttaa? Olen kuka olen, ajattelen mitä ajattelen, kirjoitan mitä kirjoitan. Sinä luet mitä luet ja kommentoit mitä kommentoit. Me elämme omissa todellisuuksissamme, eikä meidän tarvitse selitellä toisillemme mitään. Saati vakuuttaa. Tämä on edelleen minun, tuntemattoman turhautuneen terapiapalsta. Ehkä myös sinun.

      • retge3t46w4r
        .... kirjoitti:

        Minä en suosittele eroamista.Kerrankin on perheen puolesta puhuja mies, eikä se jätetty vaimo.
        Miehet ne yleensä lähtee,vastuuntuntemattomat miehet.
        Tässä sitten päinvastainen tapaus.
        Taistele vielä kun voit. Mutta lohduta itseäsi,että kyllä vaimosi joskus vielä sen katumuksen kokee. Silloin kuin sinä mahdollisesti olet mennyt elämässä kaikesta huolimatta eteenpäin.
        Ei kyse ole siitä,että on syitä erota,vaan siitä,että vaimollasi ei ole energiaa/tahtoa taistella avioliiton korjaantumisen puolesta.Koska vielä hän ei tiedä,että avioliiton hajomisen jälkeen vasta se todellinen ankeus alkaa...
        Hän ei tiedä,mistä hän ja lapset jäävät paitsi, tietysti vasta silloin kun se pommi on räjähtänyt...ja on asuttu jonkin aikaa erillään.
        Ei se vielä,että itse kärsii- etsii vaan uuden miehen ja kyllä se siitä,mutta kun tässä hajotetaan LASTEN koti ja ydinperhe, lapsista tulee erolapset.
        Ikävä kyllä tuntuu,että vaimosi ei pysty tajuamaan asiaa.

        Sinä et ilmeisestikään ole elänyt liitossa, jossa toinen pomottaa ja painaa maahan ja on aina ja kaikessa oikeassa? Liitossa, jossa toisen mielipiteillä ei ole painoarvoa, toinen ei osaa mitään ja on täysin perässä vedettävä?

        Lähdin tuollaisesta liitosta jokunen vuosi sitten - ja se on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Takaisin en ole tähän päivään mennessä halunnut enkä tule haluamaan. Olin pitkäaikaistyötön tehdessäni lähtöpäätöksen, koska voimani olivat kerta kaikkiaan lopussa. Mielipaha oli ylläni kuin musta verho, joka esti kunnolla hengittämästä. Lapset kyselivät, miksi olen niin "hiljainen" iskälle, vaikka heidän kanssaan jaksoin iloita.

        Kun ilmoitin haluavani eron, mies aloitti hemmetillisen mesoamisen. Että olen kiittämätön ja vain itseäni ajatteleva liero. Että haluan viedä häneltä oikeuden lapsiin ja yhteiseen kotiin. Tivasi syytä, kun meillä oli kaikki hänen mielestään todella hyvin - no päällepäin ehkä olikin, lukuunottamatta työttömyyteni aiheuttamaa säröä kulississa. Kerroin hänelle tuntoni perusteellisesti, mutta suurin osa oli kuulemma aivan oman harhaisen mieleni tuotetta. Että hän on AINA ja KAIKESSA ajatellut vain minun parastani...

        Pidin pääni enkä perunut eroajatusta. Mies lopetti "terapioinnin" ja lähti pankkiin selvittämään raha-asioita omalta osaltaan. Asiat saatiin kuntoon niin, että mies lunasti osuuteni talosta ja minä pystyin ostamaan pätkän rivitaloa itselleni ja lapsillemme. Uusi arki asettui uomiinsa, lapset alkoivat olla isällään joka toinen viikonloppu ja ex alkoi käyttäytyä asiallisesti ja kohdella minua vihdoin kuin tasavertaista aikuista.

        Joskus pitää vain ymmärtää, ettei kaikkia asioita voi voittaa taistelemalla, vaikka miten haluaisi.

      • Näin minusta
        Ei täällä kirjoitti:

        Eikä!

        Toivottavasti ap:n vaimo on niin fiksu, ettei ala täällä eroaan puimaan!

        Fiksut ihmiset, käsittelevät eronsa ja yksityisasiansa hienovaraisemmin, kuin täällä roikkumalla.

        Missä fiksut ihmiset käsittelevät eroaan ja tunteitaan?

        Minusta tämä on erittäin hyvä paikka. Anonyymisti ja loukkaamatta lähipiiriä. Kyllähän joku voi arvailla onko kirjoittaja tuttu, mutta mistä sen voi varmaksi tietää.

        Paljon rankempaa puolisolle on, jos kaikki puidaan esim. Kavereiden tai suvun kesken

    • Vesiputkirikko

      Turhautunut on aika lievä ilmasu..Ainakin minun tapauksessani. Olen ahistunut, kauhuissani, pakokauhuissani, vihainen, itkuinen ja levoton.

      Soitin kriisipuhelimeen tänään. Sain paljon pöljiä neuvoja. Suurinpiirtein kyllä se siitä. Ihan niinkuin ennenkin..Kyllä se siitä. No ei se ennenkään ole mennyt niin tai parantunut. Mikään ei ole muuttunut paremmaksi vaikka kaikkesa on tehnyt paremman elämän puolesta ja ihmiset on jauhanu tota kyllä se siitä sontaa iät ja ajat. Turhauduin vaan enemmän.

      Olen miettinyt hakea ammattiapua, mutta päässäni soi vaan että mitä sellasta ne voi muka sanoa mikä auttais. Ei niillä ole taikasauvaa millä tuurini, kohtaloni muutettais erilaiseksi. Itse en näemmä asioille voi mitään koska kaikkeni oon aina tehny. Kaikki konstit, mitä vaan keksiny, käyttäny. Voin vastata MLLn masennussivuilla oleviin kysymyksiin, en tarvitse niihin apua ammattilaiselta. No mitäpä ne sitten voi tehä. Kuunnella? Mä oon niin väsyny etten jaksa enää kertoa uudelleen ja uudelleen, kun ei se mitään muuta. Voihan ne pumpata mut täyteen lääkkeitä, mut sehän on enemmän ongelman poistamista kaveripiiristäni kuin ongelman poistamista sisältäni. Mikkään pilleri ei muuta asioita.

      Elämä on kitumista, sitkuttelua muiden vuoksi. Mikään ei ikinä muutu..

      Jos on uskoa ja toivoa tulevaisuuteen..on jo aika rikas ihminen. Muistakaa se!

      • j-teippi

        Vesiputkirikko, en tiedä tarinaasi mutta jonkinlainen kiltteydestä kipeytyminen taitaa olla akuutissa vaiheessa. Suosittelisin parin viikon lomaa Thaimaassa tai pienimuotoisempaa irtiottoa arjesta, muutamaksi päiväksi kuitenkin.
        Jos et keksi mitään muuta kuin "rypemisen" vaihtoehdoksi, muistele millainen ihminen olit parikymmentä vuotta sitten, mistä silloin innostuit ja haaveilit.
        Parhaiten työstät ongelmiasi tekemällä välillä jotakin ihan muuta, vaeltamalla luonnossa, istumalla iltanuotiolla tms.
        Olet oikeassa, yhtenä hetkenä salamanvälähdyksen tapaan oikea ratkaisu asioihin ilmestyy mieleesi ja saat sikäli rauhan itsellesi.
        Pojan tuleva rippipappi puhiu viisaita minulle: on helppoa valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta, ja on helppoa valita oikean ja väärän vaihtoehdon välillä.
        Elämän tekee vaikeaksi tilanteet, joissa oikeaa vaihtoehtoa ei ole, on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa ja silti niistä toinen on valittava. Johonkuhun sattuu teki niin tai näin. Jaksamisia, kymmenen vuoden päästä olet jo unohtanut tämän päivän..

      • Vesiputkirikko
        j-teippi kirjoitti:

        Vesiputkirikko, en tiedä tarinaasi mutta jonkinlainen kiltteydestä kipeytyminen taitaa olla akuutissa vaiheessa. Suosittelisin parin viikon lomaa Thaimaassa tai pienimuotoisempaa irtiottoa arjesta, muutamaksi päiväksi kuitenkin.
        Jos et keksi mitään muuta kuin "rypemisen" vaihtoehdoksi, muistele millainen ihminen olit parikymmentä vuotta sitten, mistä silloin innostuit ja haaveilit.
        Parhaiten työstät ongelmiasi tekemällä välillä jotakin ihan muuta, vaeltamalla luonnossa, istumalla iltanuotiolla tms.
        Olet oikeassa, yhtenä hetkenä salamanvälähdyksen tapaan oikea ratkaisu asioihin ilmestyy mieleesi ja saat sikäli rauhan itsellesi.
        Pojan tuleva rippipappi puhiu viisaita minulle: on helppoa valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta, ja on helppoa valita oikean ja väärän vaihtoehdon välillä.
        Elämän tekee vaikeaksi tilanteet, joissa oikeaa vaihtoehtoa ei ole, on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa ja silti niistä toinen on valittava. Johonkuhun sattuu teki niin tai näin. Jaksamisia, kymmenen vuoden päästä olet jo unohtanut tämän päivän..

        Kiltteydestä kipeytyminen? Valitettavasti nyt en ymmärrä mitä tämä tarkoittaa.

        Millanen olin parikymmentä vuotta sitten. Lukihäiriöinen, väärinymmärretty lapsi, se keskimmäinen, vilkas mutta sentäs oli toivoa ja uskoa tulevaan. Että kyllä mullekki kun muillekkin. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen huomannut että vain muille muttei koskaan mulle. Aina viimmeisenä jonossa kun elämältä pitäis jotain saada. Juu olenhan minä nyt kolmekymppisenä vielä nuori ja plaa plaa plaa.
        Mulla on ollut pari astetta rankempi elämä kuin normi ihmisellä, osittain vika on tietenkin mussa ja osittain aina olosuhteissa mille minä en mittää voi. Ei auta kun hyväksyä että tämmöstä tämä on sen aikaa kun aikaa on. Se hyväksyminen tekee kipeetä. Katsoa kun muut menee vieressä ja ite ei pääse eteenpäin vaan jalat on kuin tervassa. Ja tidänhän minä että mariseminen on turhaa, ei kukaan koskaan ymmärrä koska niillä on aina ollu helpompaa, aina on sitä uskoa ja toivoa. Mä olen sanonukki et mä olen kuin Aku Ankka mutta vielä huono tuurisempi. Epätodennäköisyys on puolellani, mutta vain negatiivisella tavalla. Sisulla on selvitty viime vuoden loppuun. Sitten ne viimmesetkin voimat katosi kun tuhka tuuleen. Ämpärit on tyhjät.


        Kiitos kuitenkin sanoistasi j-teippi. En viitsi lähteä mihinkää, koska tiedän että se epätoivo saavuttaa minut missä vain. Se vyöryy päälle missä vain teinpä mitä vaan. Olen yrittänyt jo ja pieleen meni.

      • Toisen varassa

        Vaarallista tällainen oman elämänsä laittaminen toisen ihmisen varaan avioliiton kautta.

      • Vesiputkirikko
        Toisen varassa kirjoitti:

        Vaarallista tällainen oman elämänsä laittaminen toisen ihmisen varaan avioliiton kautta.

        Ja olettaminen on typerää, jos mulle sanoit. Täs on paljon muutaki elämää kuin mies. Paljon muuta. Ero oli vain se viimmenen niitti millä sinkosin kohti syvyyksiä.

        Mutta joo..eiköhä keskitytä taas tukemaan ystäväämme isää ja lapsia taas.

      • malanie

        Niin kuin varmasti tiedätkin mutta olet ehkä unohtanut, tuskaan auttaa aika joka parantaa suuretkin haavat. Yritä selvitä vaikka tunti kerrallaan kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa. Itsekin petettynä tiedän nuo tuskat, ei ole helppoa, kun on toiseen luottanut. Omasta erostani on kulunut kymmenen vuotta enkä enää niitä tuskia muista, elämä jatkuu kun haluaa sitä jatkaa.

    • Yks mies vaan

      Isä ja lapset nimimerkille olet huomannut että kun ei kommunikoida ja ollaan vaan hiljaa niin asiat vain pahenee, voin kertoa että kokemusta on. Istu nyt ihmeessä alas vaimosi kanssa ja puhukaa toisillenne, ei kannata puhua heti aluksi vaikeista asioista (kuten erohakemuksesta) vaan ihmiseltä toiselle. Kuuntele mitä toinen sanoo. Kokemuksesta voin sanoa että vaikka kommunikointi on vaikeata niin se helpottaa kaikkia ja auttaa ymmärtämään. Pidemmän päälle tämä tuo onnellisuutta.

      Yhdet pahimmat suhteen tappajat ovat nimenomaan puhumattomuus sekä toisen nälviminen.

      Olen myös sitä mieltä että sinun kannattaa jatkaa liittosi puolesta yrittämistä. Vaikeistakin asioista kuten sinun tilanteestasi liitot selviää, kokemusta minulla on tällaisista tilanteista myös.

      • Isä ja lapset

        Kiitos uskosta ja tuesta. Vaimo ei ole meillä ollut niin 'puheliasta' sorttia, kun jonkun yleistyksen perusteella kuulemma ovat. Minä olen ollut meillä se, joka nostaa kissan, kissat päydälle. Mutta riitelemään hän on puolivuotisen kriisimme aikana oppinut. Kummallista, miten on tuntunut hyvältä, kun toinen vähän korottaa ääntään ja antaa takaisin.

        Kävimme pariterapiassa, ensimmäistä kertaa. Käynti tuntui hyvältä, terapeutti kohtasi meidät ihmisinä. Miten sen sanoisi, hyväksyi meidät puheinemme, puutteinemme, virheinemmemme. Oli virkistävää, kun joku nosti parisuhteen ja siinä hyvinvoinnin keskiöön. Omista ongelmistakin kannattaa puhua, mutta tällaista tilannetta en ole aiemmin kohdannut. Myös vaimo yllättyi positiivisesti. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

    • isä ja lapset

      Saatiin lastenhoitaja ja käytiin pienesti ulkona. Tavattiin ystäväpariskunta ja puhuttiin muusta kuin parisuhteista. Teki ihan hyvää. Terapeutti kysyi melko suoraan vaimoltani, mikä mättää. Vaimo sanoi, ettei ole oikein tunteita, eikä tietoa siitä, kannattaisiko avioliittoa jatkaa. Terapeutti sanoi hienosti: "vuosia kestänyt suhde on kuin villasukka, sen voi parsia kasaan jos haluaa. Tai heittää roskiin ja hankkia uuden tilalle". Voiko tuohon paljoa lisätä?

      • malanie

        Hienoa lukea! Pystytte siis kuitenkin käymään jossakin kahdestaan, muuallakin kuin terapiassa. ehkä tilanne ei kuitenkaan vielä ole toivoton.
        Oma eroni on tapahtunut vähän samanlaisessa tilanteessa. Uusi talo jne. mutta niin siitä vaan on selvitty mutta toivon teille toisenlaista ratkaisua.

      • Ei syyllistämiselle

        "Terapeutti sanoi hienosti: "vuosia kestänyt suhde on kuin villasukka, sen voi parsia kasaan jos haluaa. Tai heittää roskiin ja hankkia uuden tilalle". Voiko tuohon paljoa lisätä?"

        Voi lisätä, että helpommin sanottu kuin tehty.
        Sittenkin parsittu, ei koskaan enää ole ehjä.

        Mielestäni, Tuo heittää roskiin, on todella julmasti sanottu vaimoasi kohtaan! Terapeutilta tuollaista lausetta ei toivosi kenenkään tarvitsevan kuulla, koska sen voi kokea vaimosi syyllistämiseksi.

        Alkaa jo käydä sääliksi vaimoasi, jos saa vain syyllistävää tykitystä.

      • usrhtdghdr
        Ei syyllistämiselle kirjoitti:

        "Terapeutti sanoi hienosti: "vuosia kestänyt suhde on kuin villasukka, sen voi parsia kasaan jos haluaa. Tai heittää roskiin ja hankkia uuden tilalle". Voiko tuohon paljoa lisätä?"

        Voi lisätä, että helpommin sanottu kuin tehty.
        Sittenkin parsittu, ei koskaan enää ole ehjä.

        Mielestäni, Tuo heittää roskiin, on todella julmasti sanottu vaimoasi kohtaan! Terapeutilta tuollaista lausetta ei toivosi kenenkään tarvitsevan kuulla, koska sen voi kokea vaimosi syyllistämiseksi.

        Alkaa jo käydä sääliksi vaimoasi, jos saa vain syyllistävää tykitystä.

        Tämä sama tuli mieleen jo tuosta aloituksesta... Oltiin perheneuvolassa ja vaimo oli niin rikki, että itki... No just, sekö on neuvoloiden ja terapian tarkoitus - saada toinen murtumaan?! Aivan kuin olisi jokin Gestapo-kuulustelu meneillään, että miksi et ole onnellinen ja mikä ihme nyt on, että et ole onnellinen?!?! Samaa jankkaamista, kunnes kyselyjen kohde murtuu ja sanoo jotain, että pääsisi tilanteesta pois.

        Jos ihminen ei itselleenkään osaa selittää, mikä mättää, niin kylläpä tuollaiset terapeutin tivaamiset ovatkin kovin hedelmällisiä. Toinen ahdistetaan nurkkaan ja vielä paiskataan aimo annos syyllistämistä perään tuollaisilla villasukkapuheilla. Sen verran minäkin tiedän parisuhteesta ja villasukkien parsimisesta, että kun samaa kohtaa parsitaan ja kursitaan koko ajan kasaan, ei jäljellä ole lopulta lankaakaan alkuperäistä sukkaa, vaan epämääräinen kyhäelmä.

      • Mahdoton mies
        usrhtdghdr kirjoitti:

        Tämä sama tuli mieleen jo tuosta aloituksesta... Oltiin perheneuvolassa ja vaimo oli niin rikki, että itki... No just, sekö on neuvoloiden ja terapian tarkoitus - saada toinen murtumaan?! Aivan kuin olisi jokin Gestapo-kuulustelu meneillään, että miksi et ole onnellinen ja mikä ihme nyt on, että et ole onnellinen?!?! Samaa jankkaamista, kunnes kyselyjen kohde murtuu ja sanoo jotain, että pääsisi tilanteesta pois.

        Jos ihminen ei itselleenkään osaa selittää, mikä mättää, niin kylläpä tuollaiset terapeutin tivaamiset ovatkin kovin hedelmällisiä. Toinen ahdistetaan nurkkaan ja vielä paiskataan aimo annos syyllistämistä perään tuollaisilla villasukkapuheilla. Sen verran minäkin tiedän parisuhteesta ja villasukkien parsimisesta, että kun samaa kohtaa parsitaan ja kursitaan koko ajan kasaan, ei jäljellä ole lopulta lankaakaan alkuperäistä sukkaa, vaan epämääräinen kyhäelmä.

        Voi tehdä niin tai voi tehdä näin. Omia valintoja. Ei kai siinä ketään syyllistetä. Mutta kuka näkee asiat miltäkin kantilta.

      • Kannattaa parsia
        usrhtdghdr kirjoitti:

        Tämä sama tuli mieleen jo tuosta aloituksesta... Oltiin perheneuvolassa ja vaimo oli niin rikki, että itki... No just, sekö on neuvoloiden ja terapian tarkoitus - saada toinen murtumaan?! Aivan kuin olisi jokin Gestapo-kuulustelu meneillään, että miksi et ole onnellinen ja mikä ihme nyt on, että et ole onnellinen?!?! Samaa jankkaamista, kunnes kyselyjen kohde murtuu ja sanoo jotain, että pääsisi tilanteesta pois.

        Jos ihminen ei itselleenkään osaa selittää, mikä mättää, niin kylläpä tuollaiset terapeutin tivaamiset ovatkin kovin hedelmällisiä. Toinen ahdistetaan nurkkaan ja vielä paiskataan aimo annos syyllistämistä perään tuollaisilla villasukkapuheilla. Sen verran minäkin tiedän parisuhteesta ja villasukkien parsimisesta, että kun samaa kohtaa parsitaan ja kursitaan koko ajan kasaan, ei jäljellä ole lopulta lankaakaan alkuperäistä sukkaa, vaan epämääräinen kyhäelmä.

        Kyllä villasukat saa parsittua kasaan nätisti ja niin, että lämpö pysyy sukan sisällä.

        Saumahan siihen toki jää ja rumalle saattaa näyttää jonkun silmissä, mutta voi toimia hyvin vaikka loppuelämän!

      • todellako
        usrhtdghdr kirjoitti:

        Tämä sama tuli mieleen jo tuosta aloituksesta... Oltiin perheneuvolassa ja vaimo oli niin rikki, että itki... No just, sekö on neuvoloiden ja terapian tarkoitus - saada toinen murtumaan?! Aivan kuin olisi jokin Gestapo-kuulustelu meneillään, että miksi et ole onnellinen ja mikä ihme nyt on, että et ole onnellinen?!?! Samaa jankkaamista, kunnes kyselyjen kohde murtuu ja sanoo jotain, että pääsisi tilanteesta pois.

        Jos ihminen ei itselleenkään osaa selittää, mikä mättää, niin kylläpä tuollaiset terapeutin tivaamiset ovatkin kovin hedelmällisiä. Toinen ahdistetaan nurkkaan ja vielä paiskataan aimo annos syyllistämistä perään tuollaisilla villasukkapuheilla. Sen verran minäkin tiedän parisuhteesta ja villasukkien parsimisesta, että kun samaa kohtaa parsitaan ja kursitaan koko ajan kasaan, ei jäljellä ole lopulta lankaakaan alkuperäistä sukkaa, vaan epämääräinen kyhäelmä.

        Sekö on idea, selvitä erittäin vaikeasta perhekriisistä ilman yhtään kyyneltä? Tuskin onnistuu, varsinkaan kun tässä olette hehkuttaneet vaimon tunneherkkyyttä.

        Suhteessa mieheen hän ei ole näyttäytynyt mitenkään emotionaalisesti tavattavissa olevalta, lastenkin suhteen vähän siinä-siinä (turvautuvat isään mieluummin). Siis tämä nimenomainen rouvasihminen, ei naiset-yleensä.

    • Kyllähän uudet sukat

      on aina uudet. Mitä sitä rääsyissä kulkea.

    • isä ja lapset

      Jos jonkun mielestä on syyllistämistä kysyä mikä mättää, niin siitä vaan syyllistymään. Se on maailman luonnollisin ja tarpeellisin kysymys jokaisessa kriisitilanteessa. Se pitää kysyä, kysymättä jättäminen on ihmisoikeusrikkomukseen verrattava asia.

      Jos edellämainittuun kysymykseen ei osaa vastata, se on ihan oma asia, oma häpeä. Uskon minäkin, ettei kaikkeen ole vastausta, mutta sen vuoksi ei pidä jättää tärkeintä kysymystä tekemättä.

      Olen kirjoittanut jo muurama kuukausi sitten, ettei syyllisten etsintä, syyllistäminen tunnu lainkaan tarpeelliselta. Mutta syyt vähän kiinnostavat, niitä selvittämällä saattaa onnistua parantamaan tulevaisuutta. Niin koen myös terapeuttien tehtävän, auttaa tunnistamaan motivaatioita, ottamaan opiksi.

      • hän pelkää sua

        Sun mielestä siis se, ettei vaimosi pysty vastaamaan, miksi haluaa erota, on hänen oma häpeänsä? Mitä hävettävää siinä on? Miten kauan aiot jatkaa vaimosi nöyryyttämistä? Hän on sanonut sulle, että haluaa erota susta. Hän on sanonut sulle, että kokee olevansa alistetussa asemassa teidän liitossa, joka johtunee sun käytöksestä häntä kohtaan. Hän ei ole onnellinen vaan ahdistunut. Eikö nuo jo riitä sulle syyksi, miksi vaimosi haluaa erota sinusta?

        Sä syyllistät kirjoituksissasi koko ajan vaimoasi. Sä et vaan itse sitä näe koska olet tehnyt niin koko teidän liittonne ajan. Vaimosi kokee, että turha hänen on mitään sulle enää selitellä, koska sä et kuuntele. Ja jos kuuntelet, et suostu ymmärtämään kuulemaasi.

        Mun mielestä sun pitäisi jatkaa terapiassa käymistä aivan yksin. Jos vaimosi katsoo terapian itselleen tarpeelliseksi, hän menee sinne yksin, ilman sua. Uskon, että vaimosi pystyy avautumaan helposti ilman sinun läsnäoloasi vaikka kenelle. Tajuatko sä, että hän pelkää sua ja sun reaktioita?

    • isä ja lapset

      Tunteet vai järki -keskustelua käydään tälläkin palstalla. Yleistäen, naisten enemmistö puhuu tunteiden puolesta, meidän miesten osa on enemmän järkeillä. Tuntuvat olevan monesti sovittamattomassa ristiriidassa. Pari sanaa meidän veljien käytöksestä.

      Tiede todistaa, että evoluutio tukee järkeilyä myös parisuhteessa, onhan elämän jatkumisessa kyse lisääntymisestä. Ja lisääntymisessä jälkeläisten elossa pitämisessä. Tunne lienee kehittynyt vahvistamaan järkeilyä, ja kyllähän rakkaus ja tunteet meitä sitottavat mallikkaasti. Ja tuntuu tietysti hyvältä.

      Mutta tunteet vaihtuvat, kuten lukuisissa erotilanteissa on huomattu. Eikä siinä mitään, jos kyseessä on kahden aikuisen touhut. Mutta kun mukana on lapsia, tilanne muuttuu. Järkisyyt eivät ailahtele tunteiden mukana, siksi järkeen perustavat ovat staattisempia, arvostavat pysyvyyttä. Siksikin puhumme perheen säilyttämisen puolesta. Toki yhteiskuntamme toimii lukuisine tukineen niin, ettei lasten henkiinjäämistä estä se, että häneltä puuttuu toinen vanhempi. Hyvää kehitystä sekin.

      Järkeen perustavat yleensä mietimme, milkä olisi parasta lapsillemme, ei itsellemme. Se on evoluutioon perustuvaa toimintaa, jossa yhteisön - erityisesti lasten - etu ajaa oman ohi. En toimi niin kuin minusta nyt tuntuu, toimin niin, mikä on lapsiemme tulevaisuutta ajatellen järkevää. Eli jääräpäisyytemme takana voi piillä jotain muutakin kuin pelkoa ja idiotismia.

      • Vesiputkirikko

        Hyvä isä.

        Ihan rehellisesti, onko järkeä jatkaa liitossa jossa toinen on sanonut ettei ole voimia eikä kapasiteettia korjata sitä mikä on rikki mennyt. Ettei oikein tunteita ole sinua kohtaan. Että olet tuhonnut hänen itsetuntonsa. (Sinun sanoja, ei minun) Oletko tosissasi kuunnellut mitä vaimosi sinulle sanoo? Onko nämä lausahdukset oikeasti hätävalhe vai hätähuuto? Miten liitto korjataan jos toinen on romahduksen partaalla? Jos voimia ei oikeasti ole. Minulla ei ole kuin sinun versio ja sinun sanasi mistä voin johtopäätöksiä vetää tai millä voin sinua tukea ja auttaa. Kuka tukee sinun vaimoasi?

        Yksin et voi korjata liittoasi, yksin et voi siinä myöskään elää. Toivoisin että vaimosi saa voimia ja niitä tunteita korjata liittonne, mutta pelkään ettei niin käy. Pelkään, että ajat vaimosi vielä syvemmälle suohon sillä että painat päälle. Mitä jos antaisit tilaa hänelle hengittää. Et voi kieltää häntä ajattelemasta tunteitaan etkä voi pakottaa häntä järkeilemään avioliittoanne kuntoon. Tunneihmiset ei ikinä muutu järki-ihmiseksi.

        En todellakaan tiedä millanen ilmapiiri talossanne on. En tiedä miten kohtelette lapsianne, miten elätte elämäänne. Minulla on vain sinun luoma mielikuva.

        Mitä jos kuitenkin alkaisit ajatella tulevaisuutta pikkuisen pitemmälle. Ajattele se vaihtoehto B ja C. Mitä jos vaimosi menee oikeasti huonoon kuntoon tässä prosessissa. Mitä jos voimat loppuu. Mitä sitten teet ja onko se lapsille se paras vaihtoehto. Entäs jos vaimosi kestää tilanteen loppuun asti ja pitää päänsä, ottaa avioeron. Mitä sitten tapahtuu ja miten lasten parhaaksi sitten ajatellaan.
        Mitä tapahtuu jos vaimosi löytääkin niitä tunteita sinua kohtaan, ja voimia korjata liittonne. Mitä olet valmis tekemään, missä joustamaan, mitä vaadit, annatko anteeksi jne.

        Mun mielestä sun kannattaa varautua siihen että ne vaimon voimat oikeesti loppuu kokonaan. Koska se mitä kerrot hänestä nyt viimmesten viikkojen on aika pelottavaa. Miten on omat voimasi? Jaksatko sitten lapset ja rikkinäisen ihmisen.
        Toivottavasti pidät huolta itsestäsi. Monesti lapset alkaa myös oireilla kun toinen vanhempi on heikoilla. Lapset vaistoaa herkästi. Se on fakta eikä sitä voi kumota järjellä.

        Mä tiedän miten hankala tilanne sinulla on. Mä tiedän miten pahalta susta tuntuu. Mä tiedän, miten paljon haluat korjata rikkimenneen ja miten haluat kumota tunteet järjellä. Voimia koko perheelle!

      • Koettu on
        Vesiputkirikko kirjoitti:

        Hyvä isä.

        Ihan rehellisesti, onko järkeä jatkaa liitossa jossa toinen on sanonut ettei ole voimia eikä kapasiteettia korjata sitä mikä on rikki mennyt. Ettei oikein tunteita ole sinua kohtaan. Että olet tuhonnut hänen itsetuntonsa. (Sinun sanoja, ei minun) Oletko tosissasi kuunnellut mitä vaimosi sinulle sanoo? Onko nämä lausahdukset oikeasti hätävalhe vai hätähuuto? Miten liitto korjataan jos toinen on romahduksen partaalla? Jos voimia ei oikeasti ole. Minulla ei ole kuin sinun versio ja sinun sanasi mistä voin johtopäätöksiä vetää tai millä voin sinua tukea ja auttaa. Kuka tukee sinun vaimoasi?

        Yksin et voi korjata liittoasi, yksin et voi siinä myöskään elää. Toivoisin että vaimosi saa voimia ja niitä tunteita korjata liittonne, mutta pelkään ettei niin käy. Pelkään, että ajat vaimosi vielä syvemmälle suohon sillä että painat päälle. Mitä jos antaisit tilaa hänelle hengittää. Et voi kieltää häntä ajattelemasta tunteitaan etkä voi pakottaa häntä järkeilemään avioliittoanne kuntoon. Tunneihmiset ei ikinä muutu järki-ihmiseksi.

        En todellakaan tiedä millanen ilmapiiri talossanne on. En tiedä miten kohtelette lapsianne, miten elätte elämäänne. Minulla on vain sinun luoma mielikuva.

        Mitä jos kuitenkin alkaisit ajatella tulevaisuutta pikkuisen pitemmälle. Ajattele se vaihtoehto B ja C. Mitä jos vaimosi menee oikeasti huonoon kuntoon tässä prosessissa. Mitä jos voimat loppuu. Mitä sitten teet ja onko se lapsille se paras vaihtoehto. Entäs jos vaimosi kestää tilanteen loppuun asti ja pitää päänsä, ottaa avioeron. Mitä sitten tapahtuu ja miten lasten parhaaksi sitten ajatellaan.
        Mitä tapahtuu jos vaimosi löytääkin niitä tunteita sinua kohtaan, ja voimia korjata liittonne. Mitä olet valmis tekemään, missä joustamaan, mitä vaadit, annatko anteeksi jne.

        Mun mielestä sun kannattaa varautua siihen että ne vaimon voimat oikeesti loppuu kokonaan. Koska se mitä kerrot hänestä nyt viimmesten viikkojen on aika pelottavaa. Miten on omat voimasi? Jaksatko sitten lapset ja rikkinäisen ihmisen.
        Toivottavasti pidät huolta itsestäsi. Monesti lapset alkaa myös oireilla kun toinen vanhempi on heikoilla. Lapset vaistoaa herkästi. Se on fakta eikä sitä voi kumota järjellä.

        Mä tiedän miten hankala tilanne sinulla on. Mä tiedän miten pahalta susta tuntuu. Mä tiedän, miten paljon haluat korjata rikkimenneen ja miten haluat kumota tunteet järjellä. Voimia koko perheelle!

        Luin ketjua jonkin verran ja mieleeni tuli muutamasta isän kommentista ajatuksia. Hän sanoo, että ajattelee asioita nyt järjellä - liitossa PITÄÄ olla myös tunnetta ja rakkautta, jotta jaksaa myös vaikeina aikoina. Järkiliitto hajottaa ihmisen sisimmän lopulta. Samoin hän valittaa sitä, että joutuvat muuttamaan pieniin kaksioihin ja myymään uudenkarhean talonsa. Onko kaikessa kyse vain materiasta ja siitä, mitä hän haluaa.
        Olen itse ollut ehkä vähän samanlaisessa tilanteessa. Miehelläni oli toinen nainen ja suhde oli ollut todella pitkä heidän jäädessä kiinni. Päädyimme kuitenkin siihen, että yritämme vielä yhdessä. Tein kaikkeni ja enemmänkin, jotta olisimme saaneet liiton korjattua. Huom sanalla tein, sillä emme tehneet yhdessä. Miehellä suhde jatkui salaisempana ja meillä meni huonosti. Lopulta tajusin, että yksin on turha yrittää, se vie kaiken energian ja saa aikaan pahaa oloa. Päädyin lopulta eroon ja siinä vaiheessa, kun muutin omaan asuntooni mies alkoi heräämään ja puhui, että haluaa minut takaisin. Liian myöhään. Olin nähnyt kaiken ja väsynyt yrittämiseen. Nyt sain alkaa olemaan oma itseni vailla parisuhdestressiä. Oli helpottunut olo. Tahdon tällä vain sanoa sitä, että ehkä olette jo niin solmussa ja molemmilla omat ajatukset, turha tuossa vaiheessa enää on alkaa terapiassa tuntoja purkamaan. Päästäkää jo nyt toisistanne irti ja saatatte huomata, että yhdessäolo onkin helpompaa. Alkakaa elämään jo niin, että ryhdytte luopumaan toisistanne. Se saa myös uudenlaiset tunteet pintaan. Älkää enää yrittäkö olla aviopari vaan eroava pari. Näin pääsette eroon jatkuvasta paineesta yrittää jotain, joka ei enää sellaisenaan toteudu.
        On sanottu, että vasta kun ihminen on valmis eroamaan toisesta, on valmius myös aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä, jos halua riittää. Lopeta vaimosi painostus nyt heti, et saa sillä mitään hyvää aikaan. Anna hänen olla, ala elämään omaa elämääsi. Katso, mitä se tuo tullessaan.
        Ja unohda talo. Joskus elämä vain menee niin, että joutuu perääntymään takaisin 'huonompiin' asetelmiin, kaksioon tms. mutta se ei tarkoita sitä, että elämä olisi huonompaa. Sehän on juuri sellaista, miksi sen haluaa tehdä. Ei köyhä ole rikasta onnettomampi, pienessä asunnossa asuva surullisimpi. Kyse on elämänasenteesta. Täytyy ottaa elämän tuomat asiat avosylin vastaan ja yrittää tehdä niistä niin hyviä, kuin pystyy.
        Olet itse oman onnesi seppä, ei kukaan muu. Jos et osaa tehdä itseäsi onnelliseksi, ei sitä kukaan muukaan aidosti voi tehdä. Mieti sitä.

      • Isä ja lapset
        Koettu on kirjoitti:

        Luin ketjua jonkin verran ja mieleeni tuli muutamasta isän kommentista ajatuksia. Hän sanoo, että ajattelee asioita nyt järjellä - liitossa PITÄÄ olla myös tunnetta ja rakkautta, jotta jaksaa myös vaikeina aikoina. Järkiliitto hajottaa ihmisen sisimmän lopulta. Samoin hän valittaa sitä, että joutuvat muuttamaan pieniin kaksioihin ja myymään uudenkarhean talonsa. Onko kaikessa kyse vain materiasta ja siitä, mitä hän haluaa.
        Olen itse ollut ehkä vähän samanlaisessa tilanteessa. Miehelläni oli toinen nainen ja suhde oli ollut todella pitkä heidän jäädessä kiinni. Päädyimme kuitenkin siihen, että yritämme vielä yhdessä. Tein kaikkeni ja enemmänkin, jotta olisimme saaneet liiton korjattua. Huom sanalla tein, sillä emme tehneet yhdessä. Miehellä suhde jatkui salaisempana ja meillä meni huonosti. Lopulta tajusin, että yksin on turha yrittää, se vie kaiken energian ja saa aikaan pahaa oloa. Päädyin lopulta eroon ja siinä vaiheessa, kun muutin omaan asuntooni mies alkoi heräämään ja puhui, että haluaa minut takaisin. Liian myöhään. Olin nähnyt kaiken ja väsynyt yrittämiseen. Nyt sain alkaa olemaan oma itseni vailla parisuhdestressiä. Oli helpottunut olo. Tahdon tällä vain sanoa sitä, että ehkä olette jo niin solmussa ja molemmilla omat ajatukset, turha tuossa vaiheessa enää on alkaa terapiassa tuntoja purkamaan. Päästäkää jo nyt toisistanne irti ja saatatte huomata, että yhdessäolo onkin helpompaa. Alkakaa elämään jo niin, että ryhdytte luopumaan toisistanne. Se saa myös uudenlaiset tunteet pintaan. Älkää enää yrittäkö olla aviopari vaan eroava pari. Näin pääsette eroon jatkuvasta paineesta yrittää jotain, joka ei enää sellaisenaan toteudu.
        On sanottu, että vasta kun ihminen on valmis eroamaan toisesta, on valmius myös aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä, jos halua riittää. Lopeta vaimosi painostus nyt heti, et saa sillä mitään hyvää aikaan. Anna hänen olla, ala elämään omaa elämääsi. Katso, mitä se tuo tullessaan.
        Ja unohda talo. Joskus elämä vain menee niin, että joutuu perääntymään takaisin 'huonompiin' asetelmiin, kaksioon tms. mutta se ei tarkoita sitä, että elämä olisi huonompaa. Sehän on juuri sellaista, miksi sen haluaa tehdä. Ei köyhä ole rikasta onnettomampi, pienessä asunnossa asuva surullisimpi. Kyse on elämänasenteesta. Täytyy ottaa elämän tuomat asiat avosylin vastaan ja yrittää tehdä niistä niin hyviä, kuin pystyy.
        Olet itse oman onnesi seppä, ei kukaan muu. Jos et osaa tehdä itseäsi onnelliseksi, ei sitä kukaan muukaan aidosti voi tehdä. Mieti sitä.

        Lue pidemmälle. Emme voi myydä taloamme, lopputarkastus on vielä tekemättä. En painosta vaimoani, emme jankuta näistä asioista kotona. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa, on tainnut tehdä lähes aina. Tämän kanava on MINUN keinoni selviytyä kriisistä. Minä mietin kirjoittaen, jäsentelen ajatuksiani ja tutkailen tuntojani. Sinulla, teillä on omat keinonne ja terapiamuotonne. Elämän monimuotoisuus ja monimielisyys voivat tuntua merkillisistä, muiden tavat voivat tuntua oudoilta, olematta silti vääriä.

      • Koettu on
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Lue pidemmälle. Emme voi myydä taloamme, lopputarkastus on vielä tekemättä. En painosta vaimoani, emme jankuta näistä asioista kotona. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa, on tainnut tehdä lähes aina. Tämän kanava on MINUN keinoni selviytyä kriisistä. Minä mietin kirjoittaen, jäsentelen ajatuksiani ja tutkailen tuntojani. Sinulla, teillä on omat keinonne ja terapiamuotonne. Elämän monimuotoisuus ja monimielisyys voivat tuntua merkillisistä, muiden tavat voivat tuntua oudoilta, olematta silti vääriä.

        Vastauksesi kertoo paljon sinusta. Kiitos siitä.
        Itse omakotitalon rakentaneena ja siinä asuneena voin sanoa, että lopputarkastus ei estä myyntiä. Se saattaa laskea hiukan arvoa, mutta jos kaikki on jo valmista, ei mikään estä teitä tilaamasta lopputarkastusta vaikka ensi viikolle tai heti, kun rakennustarkastajalla on vapaita aikoja. Ei se niin vaikeaa ole. Elämä on täynnä tekosyitä, jos niitä haluaa tehdä ja nähdä.
        Olen sen verran elämää nähnyt, että tiedän jokaisen ihmisen ja parisuhteen uniikiksi, eikä kukaan voi oikeasti tietää, mitä kenenkin seinien sisällä tapahtuu. Sen tietävät ainoastaan ne, jotka niiden sisällä asuvat.
        Haluat purkaa täällä tuntojasi ja terapoida itseäsi. Se on hyvä. Mutta ole myös avoin muiden mielipiteille, koska täällä kirjoitat. Älä jyrää täällä muiden kirjoituksia sillä, että tämä on SINUN terapiapalstasi. Näinkö kotona olet myös asioita käsitellyt - tämä on minun rakentama talo, minä olen yrittänyt, minä teen, minä määrään, minä en kuuntele sinua, jos sinulla on eriävät mielipiteet...

      • Isä ja lapset
        Koettu on kirjoitti:

        Vastauksesi kertoo paljon sinusta. Kiitos siitä.
        Itse omakotitalon rakentaneena ja siinä asuneena voin sanoa, että lopputarkastus ei estä myyntiä. Se saattaa laskea hiukan arvoa, mutta jos kaikki on jo valmista, ei mikään estä teitä tilaamasta lopputarkastusta vaikka ensi viikolle tai heti, kun rakennustarkastajalla on vapaita aikoja. Ei se niin vaikeaa ole. Elämä on täynnä tekosyitä, jos niitä haluaa tehdä ja nähdä.
        Olen sen verran elämää nähnyt, että tiedän jokaisen ihmisen ja parisuhteen uniikiksi, eikä kukaan voi oikeasti tietää, mitä kenenkin seinien sisällä tapahtuu. Sen tietävät ainoastaan ne, jotka niiden sisällä asuvat.
        Haluat purkaa täällä tuntojasi ja terapoida itseäsi. Se on hyvä. Mutta ole myös avoin muiden mielipiteille, koska täällä kirjoitat. Älä jyrää täällä muiden kirjoituksia sillä, että tämä on SINUN terapiapalstasi. Näinkö kotona olet myös asioita käsitellyt - tämä on minun rakentama talo, minä olen yrittänyt, minä teen, minä määrään, minä en kuuntele sinua, jos sinulla on eriävät mielipiteet...

        Ei estä myyntiä, mutta koska meillä on talosta paljon velkaa - ja tulemme molemmat kotimaan todella ahtaalle taloudellisesti, niin ( jälleen kerran järkisyihin vedoten) emme voi myydä tätä nyt. Emme voi, kesällä kyllä. Tämä ei ole minun palstani, tämä on minun keinoni käsitellä tapahtunutta. Eihän se epätoivo katso aikaa eikä paikkaa, mutta kovin on huono aika elämässämme kriiseillä juuri nyt.

        Mutta kuten sanottua, laitetaan talo myyntiin kesällä. Muutetaan sitten mihin muutetaan, ja tullaan onnellisiksi kukin tavoillamme ja tahoillamme. Siihen saakka kirjotan, kunnes peli on selvä. Kommentoida saa, neuvoakin jos sen tuntee tarpeelliseksi. Kritiikkiä otan vastaan jaksamisen mukaan. Aina ei pään sisällä kesää vietetä, välillä viima jähmettää ajatukset. Mutta kevättä kohti.

      • sykoosi
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Ei estä myyntiä, mutta koska meillä on talosta paljon velkaa - ja tulemme molemmat kotimaan todella ahtaalle taloudellisesti, niin ( jälleen kerran järkisyihin vedoten) emme voi myydä tätä nyt. Emme voi, kesällä kyllä. Tämä ei ole minun palstani, tämä on minun keinoni käsitellä tapahtunutta. Eihän se epätoivo katso aikaa eikä paikkaa, mutta kovin on huono aika elämässämme kriiseillä juuri nyt.

        Mutta kuten sanottua, laitetaan talo myyntiin kesällä. Muutetaan sitten mihin muutetaan, ja tullaan onnellisiksi kukin tavoillamme ja tahoillamme. Siihen saakka kirjotan, kunnes peli on selvä. Kommentoida saa, neuvoakin jos sen tuntee tarpeelliseksi. Kritiikkiä otan vastaan jaksamisen mukaan. Aina ei pään sisällä kesää vietetä, välillä viima jähmettää ajatukset. Mutta kevättä kohti.

        Toivottavasti jaksatte ilman isompia hoitoja sinne määräpäivään saakka.

      • näinikkää
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Ei estä myyntiä, mutta koska meillä on talosta paljon velkaa - ja tulemme molemmat kotimaan todella ahtaalle taloudellisesti, niin ( jälleen kerran järkisyihin vedoten) emme voi myydä tätä nyt. Emme voi, kesällä kyllä. Tämä ei ole minun palstani, tämä on minun keinoni käsitellä tapahtunutta. Eihän se epätoivo katso aikaa eikä paikkaa, mutta kovin on huono aika elämässämme kriiseillä juuri nyt.

        Mutta kuten sanottua, laitetaan talo myyntiin kesällä. Muutetaan sitten mihin muutetaan, ja tullaan onnellisiksi kukin tavoillamme ja tahoillamme. Siihen saakka kirjotan, kunnes peli on selvä. Kommentoida saa, neuvoakin jos sen tuntee tarpeelliseksi. Kritiikkiä otan vastaan jaksamisen mukaan. Aina ei pään sisällä kesää vietetä, välillä viima jähmettää ajatukset. Mutta kevättä kohti.

        Sitkuttelu, mutkuttelu ja voikuttelu tuntuu leimaavan tämän asian puintia. Niin makaa kuin petaa, jommankumman raskaaksi kokemat asiat kriisiytyvät ennenpitkää ellei niille tee mitään, ennenkuin on myöhäistä. Tiedän, se on vaikeaa myöntää itselleen, että on toiminut itsekkäästi. Kuitenkin vain sen myöntämisen ja asioiden hyväksymisen kautta pääsee eteenpäin.

      • mau1
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Lue pidemmälle. Emme voi myydä taloamme, lopputarkastus on vielä tekemättä. En painosta vaimoani, emme jankuta näistä asioista kotona. Hän tekee juuri niin kuin itse haluaa, on tainnut tehdä lähes aina. Tämän kanava on MINUN keinoni selviytyä kriisistä. Minä mietin kirjoittaen, jäsentelen ajatuksiani ja tutkailen tuntojani. Sinulla, teillä on omat keinonne ja terapiamuotonne. Elämän monimuotoisuus ja monimielisyys voivat tuntua merkillisistä, muiden tavat voivat tuntua oudoilta, olematta silti vääriä.

        Olisit miettinyt lopputarkastusta silloin, kun toistuvasti jyräsit vaimosi ohi.

      • lovelovelove

        Älä yleistä, vaikka se epätodennäköiseltä tuntuisikin, miehistä löytyy myös onneksi niitä, jotka oikeasti rakastavat. Joille ei ole tärkeää olla oikeassa. Tunteet ja järki eivät ole ristiriidassa keskenään, tunteet joko vahvistavat järjen tekemän päätöksen, tai sitten kumoavat sen. Elämisessä ilman tunteita ei ole mitään järkeä.

      • Mahdoton mies
        mau1 kirjoitti:

        Olisit miettinyt lopputarkastusta silloin, kun toistuvasti jyräsit vaimosi ohi.

        Ehkä meillä avioeropalstan nimimerkeillä itse kullakin olisi toisinaan mietinnän paikka ja aika...

      • Ammattiauttajatar
        mau1 kirjoitti:

        Olisit miettinyt lopputarkastusta silloin, kun toistuvasti jyräsit vaimosi ohi.

        Ei olisi ihme jos jommalle kummalle puhkeisi todellakin psykoosi. Niin järjetöntä voihkimista ja jossittelua on ollut jo kauan. Toivottavasti lapset jollain tavalla selviävät aikuisiksi ilman mielenterveydellisiä ongelmia.

      • kirjoitusterapiaa
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Ei estä myyntiä, mutta koska meillä on talosta paljon velkaa - ja tulemme molemmat kotimaan todella ahtaalle taloudellisesti, niin ( jälleen kerran järkisyihin vedoten) emme voi myydä tätä nyt. Emme voi, kesällä kyllä. Tämä ei ole minun palstani, tämä on minun keinoni käsitellä tapahtunutta. Eihän se epätoivo katso aikaa eikä paikkaa, mutta kovin on huono aika elämässämme kriiseillä juuri nyt.

        Mutta kuten sanottua, laitetaan talo myyntiin kesällä. Muutetaan sitten mihin muutetaan, ja tullaan onnellisiksi kukin tavoillamme ja tahoillamme. Siihen saakka kirjotan, kunnes peli on selvä. Kommentoida saa, neuvoakin jos sen tuntee tarpeelliseksi. Kritiikkiä otan vastaan jaksamisen mukaan. Aina ei pään sisällä kesää vietetä, välillä viima jähmettää ajatukset. Mutta kevättä kohti.

        Isä ja lapset, fanitan sinua.
        Sinulla on myös mukana se huumori, tuosta osoituksena mm.tuo toiseksi viimeinen lause.

        Joskus pistää kyllä ihmetyttämään toisten kommentit mm.siitä että jyräisit täällä.
        Harva kirjoittaja täällä noin itsestään paljastaa ja samalla vastaanottaa toisten kritiikit.
        Kerrot realistisesti miltä tuntuu ja sillä sipuli.

        Näillä mennään kuten nykyisin suosittu sananparsi kertoo.

      • isä ja lapset
        lovelovelove kirjoitti:

        Älä yleistä, vaikka se epätodennäköiseltä tuntuisikin, miehistä löytyy myös onneksi niitä, jotka oikeasti rakastavat. Joille ei ole tärkeää olla oikeassa. Tunteet ja järki eivät ole ristiriidassa keskenään, tunteet joko vahvistavat järjen tekemän päätöksen, tai sitten kumoavat sen. Elämisessä ilman tunteita ei ole mitään järkeä.

        Epäiletkö, että minun tunteeni ovat jääneet järjen varjoon? Yleistykset ovat yleensä aika rasittavia, joskin yleisiä tapoja ottaa asioihin kantaa. Mutta mitenpä me täällä muuten huseeraisimme, jos emme yleistysten, oletusten ja omakohtaisten kokemusten kautta.

        Joskus yritän kuvitella, millainen ihminen on jonkun tietyn neuvon tai reaktion takana. Joskus kirjoittajan kokeman pettymyksen voi lukea melko selvästi, joskus en saa koko idesta kiinni. Se on ehkä paras näyttö siitä, miten me kaikki olemme niin erilaisia.

        Maailman positiivisin ihminen on kuulemma sanonut, että 'kyllä elämä on helppoa - paisi ihmissuhteet'. Olen usein miettinyt, miten yleisiä ovat täysin onnelluset parisuhteet? Ovatko ihmiset, käsi sydämellä, aivan rehellisiä niistä kertoessaan?

        Ymmärrykseni mukaan onni syntyy siitä, että tietää myös, mitä onni ei ole. Vasta- ja myötämäet tuovat varmasti myös vaihtelua, mutta vastakohtien avulla syntyy kokemuksia, jotka merkityksellistävät tunnekuvastoa.

        Meni vähän teoreettiseksi, mutta tarkoitan, ettei tasainen onni ole onnellisuutta pitkään. Kärsimyksen jalostavuuteenkasn en usko. Ehkä kysyn vain yleisesti, mikä on riittävän hyvää? Mikä kelpaa, mihin voi ja pitää tyytyä?

      • niimpä
        isä ja lapset kirjoitti:

        Epäiletkö, että minun tunteeni ovat jääneet järjen varjoon? Yleistykset ovat yleensä aika rasittavia, joskin yleisiä tapoja ottaa asioihin kantaa. Mutta mitenpä me täällä muuten huseeraisimme, jos emme yleistysten, oletusten ja omakohtaisten kokemusten kautta.

        Joskus yritän kuvitella, millainen ihminen on jonkun tietyn neuvon tai reaktion takana. Joskus kirjoittajan kokeman pettymyksen voi lukea melko selvästi, joskus en saa koko idesta kiinni. Se on ehkä paras näyttö siitä, miten me kaikki olemme niin erilaisia.

        Maailman positiivisin ihminen on kuulemma sanonut, että 'kyllä elämä on helppoa - paisi ihmissuhteet'. Olen usein miettinyt, miten yleisiä ovat täysin onnelluset parisuhteet? Ovatko ihmiset, käsi sydämellä, aivan rehellisiä niistä kertoessaan?

        Ymmärrykseni mukaan onni syntyy siitä, että tietää myös, mitä onni ei ole. Vasta- ja myötämäet tuovat varmasti myös vaihtelua, mutta vastakohtien avulla syntyy kokemuksia, jotka merkityksellistävät tunnekuvastoa.

        Meni vähän teoreettiseksi, mutta tarkoitan, ettei tasainen onni ole onnellisuutta pitkään. Kärsimyksen jalostavuuteenkasn en usko. Ehkä kysyn vain yleisesti, mikä on riittävän hyvää? Mikä kelpaa, mihin voi ja pitää tyytyä?

        Ei ihme jos vaimosi ei jaksa sinua enää. Sen verran olet itsesikin mielestä teoreetikko. Mitä viimeisen päälle mietittyjä sanahirviöitä viljelet puheessasi. Kappalejaot ovat tekstissäsi. Jotenkin kuvastuu niin perin tiukka ja täsmä luonne. Jos kaikessa olet samanlainen niin jääkö toiselle sijaa millään alueella.

      • 9+6
        isä ja lapset kirjoitti:

        Epäiletkö, että minun tunteeni ovat jääneet järjen varjoon? Yleistykset ovat yleensä aika rasittavia, joskin yleisiä tapoja ottaa asioihin kantaa. Mutta mitenpä me täällä muuten huseeraisimme, jos emme yleistysten, oletusten ja omakohtaisten kokemusten kautta.

        Joskus yritän kuvitella, millainen ihminen on jonkun tietyn neuvon tai reaktion takana. Joskus kirjoittajan kokeman pettymyksen voi lukea melko selvästi, joskus en saa koko idesta kiinni. Se on ehkä paras näyttö siitä, miten me kaikki olemme niin erilaisia.

        Maailman positiivisin ihminen on kuulemma sanonut, että 'kyllä elämä on helppoa - paisi ihmissuhteet'. Olen usein miettinyt, miten yleisiä ovat täysin onnelluset parisuhteet? Ovatko ihmiset, käsi sydämellä, aivan rehellisiä niistä kertoessaan?

        Ymmärrykseni mukaan onni syntyy siitä, että tietää myös, mitä onni ei ole. Vasta- ja myötämäet tuovat varmasti myös vaihtelua, mutta vastakohtien avulla syntyy kokemuksia, jotka merkityksellistävät tunnekuvastoa.

        Meni vähän teoreettiseksi, mutta tarkoitan, ettei tasainen onni ole onnellisuutta pitkään. Kärsimyksen jalostavuuteenkasn en usko. Ehkä kysyn vain yleisesti, mikä on riittävän hyvää? Mikä kelpaa, mihin voi ja pitää tyytyä?

        Rehellisesti sanottuna, mulla meni yli hilseen nyt ja lujaa. Eli en ymmärrä mitä tossa lukee.
        Ei se väärin ole en minä sillä. Sanon vaan senkin puolen et kaikki ei ole niitä kirjaviisaita. Maalaisjärellä pötkii jo pitkälle niin elämässä kuin ihmissuhteissa.

        Tee niin muille kuin haluaisit itsellesikin tehtävän. Sopii todella moneen asiaan.

      • Mahdoton mies
        9+6 kirjoitti:

        Rehellisesti sanottuna, mulla meni yli hilseen nyt ja lujaa. Eli en ymmärrä mitä tossa lukee.
        Ei se väärin ole en minä sillä. Sanon vaan senkin puolen et kaikki ei ole niitä kirjaviisaita. Maalaisjärellä pötkii jo pitkälle niin elämässä kuin ihmissuhteissa.

        Tee niin muille kuin haluaisit itsellesikin tehtävän. Sopii todella moneen asiaan.

        Ja pieleen meni jossain vaiheessa kuitenkin, koska tällä palstalla hengaillaan...

      • Tästä lapset kärsii
        Ammattiauttajatar kirjoitti:

        Ei olisi ihme jos jommalle kummalle puhkeisi todellakin psykoosi. Niin järjetöntä voihkimista ja jossittelua on ollut jo kauan. Toivottavasti lapset jollain tavalla selviävät aikuisiksi ilman mielenterveydellisiä ongelmia.

        Samaa mieltä. Vanhempien avioero ei sinällään aiheuta lapsien mielenterveysongelmia, kun ero asiallisesti hoidetaan.
        Tällainen järjetön voihkiminen ja jossittelu ne lasten mielenterveysongelmat ovat alulle saattaneet, ne vain eivät vielä näy päällepäin. Näistä on turha syyttää sitä eron vireille laittanutta.

      • 9+6
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Ja pieleen meni jossain vaiheessa kuitenkin, koska tällä palstalla hengaillaan...

        jep..pieleen meni.. oispa ollu aikanaan fiksumpi..

      • Raksamies kanssa
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Ei estä myyntiä, mutta koska meillä on talosta paljon velkaa - ja tulemme molemmat kotimaan todella ahtaalle taloudellisesti, niin ( jälleen kerran järkisyihin vedoten) emme voi myydä tätä nyt. Emme voi, kesällä kyllä. Tämä ei ole minun palstani, tämä on minun keinoni käsitellä tapahtunutta. Eihän se epätoivo katso aikaa eikä paikkaa, mutta kovin on huono aika elämässämme kriiseillä juuri nyt.

        Mutta kuten sanottua, laitetaan talo myyntiin kesällä. Muutetaan sitten mihin muutetaan, ja tullaan onnellisiksi kukin tavoillamme ja tahoillamme. Siihen saakka kirjotan, kunnes peli on selvä. Kommentoida saa, neuvoakin jos sen tuntee tarpeelliseksi. Kritiikkiä otan vastaan jaksamisen mukaan. Aina ei pään sisällä kesää vietetä, välillä viima jähmettää ajatukset. Mutta kevättä kohti.

        "Koettu on" puhuu asiaa. Useamman ok-projektin läpivieneenä olen vakaasti sitä mieltä, että oma luomus kannattaa kyllä tässä tilanteessa myydä heti eikä huomenna, jos se kerran on myytävä.

        Uusi talo on sinänsä hieno, mutta muutaman kuukauden asumisen jälkeen siihen kiintyy vielä enemmän tutustuu uusiin naapureihin, ja sitten myynti ja lähteminen on kaikille vieläkin vaikeampaa - ellei tämä sitten ole sinulla tarkoituksenakin?

        Tuolla energialla ja ajankäytöllä mitä olet tänne palstalle haaskannut, olisit laitellut jo moneen kertaan viimeiset listat ja tapetit paikoilleen, ettei suotta tarvitse viivyttää lopputarkastuksia. Kovasti outo hartiapankkilainen... vaimostaan ja isoista lainoistaan vaan vinkuu viikosta toiseen. OK-rakentajilla ei ole perinteisesti ollut tapana lemmestä/sen puutteesta luritella, kun homma on kesken.

    • Par-Ana

      Jos itse ei analyyttiseen ajatteluun kykene, onko se silloin perseestä? Se on kulkaa niin, että ilman ajattelijoita tää jengi istuisi vielä puussa heittelemässä kookospähkinöitä...

      • tretgetg

        Mutta jos kaikki ajattelisivat analyyttisesti, olisi ihmiskunta jo kuollut sukupuuttoon...

      • elämänonni
        tretgetg kirjoitti:

        Mutta jos kaikki ajattelisivat analyyttisesti, olisi ihmiskunta jo kuollut sukupuuttoon...

        En tiedä, mutta on se tuo alottajan avioliitto vaikea. Itse olen ollut avioliitossa jo melkein 40 vuotta. Ja mukavasti menee. Emmekä aiokaan erota jos ei kuolema erota. Niinhän me aikoinaan luvattiinkin kun meidät avioon vihittiin. Otamme päivän kerrallaan ja elämme sopuisasti ja kiireettömästi. Työssä vielä molemmat ja suht terveitä. Lapset maailmalla . Jälkipolvi lapsineen tulee aina silloin tällöin. Emme elämältämme odotakaan mitään ylihehkuvaa oloa, vaan elämme ja harrastamme ihan normaalia. Tilit ja niihin oikeudet ovat aina olleet yhteiset. Yhdessä on puurrettu ja säästetty ja rakennettu.

    • Muuan lovestory

      Rakas " Elämänonni " - nimimerkki, te olette oivaltaneet sen syvimmän,
      tyytyväinen ihminen on onnellinen.

      Ihmiset ovat erilaisia, avioliitot myös. Ihminen on tahtova olento. Jos olet lukenut
      Antoine de Saint - Exuperyn kirjan Pikku - Prinssi ( ranskal.sotilaslentäjä ja
      kirjailija 1943 ) alat oivaltamaan asioita myös toisesta perspektiivistä.

      Kirjan sadussahan Antoine kuvaa tilannetta, kun hänen vaimonsa oli kuin ainut
      ruusu erämaassa. Tähän saakka hän oli luullut sen olevan ainutlaatuinen koko
      maailmassa ja pettymyksekseen huomaa, että samanlaisia ruusuja on
      tuhansittain, eikä hän näe omassa ruusussaan enää mitään erikoista.

      Avioerossa on kysymys kahden tahdosta ja jos olet sitoutunut toiseen ja
      elänyt hänen kanssaan, ei hän ole enään kuin kuka tahansa maailmassa.
      Yhteisen matkan katkeaminen, kaikkine tunteineen ja järjestelyineen on
      tuskallista kyynelehtimistä.
      Elän nyt sovussa menneisyyteni kanssa, ehkäpä hänkin antoi anteeksi
      minulle. Jäi siitä hyviäkin muistoja. Vaikka ainahan se on helpompi tuomita
      toista kuin itseään. Marinoidutaan nyt kumpikin viisaammiksi, ennen kuin
      peräänantamattomasti uskomme jälleen rakkauteen.
      Lohdutukseksi :" In the long run we are all dead." Näissä fiiliksissä.

      • djdzfj<

        "Yhteisen matkan katkeaminen, kaikkine tunteineen ja järjestelyineen on
        tuskallista kyynelehtimistä."

        Ei läheskään aina. Hyvin usein yhteinen matka kaikkine tunteineen ja järjestelyineen on tuskallista, paljon surua, kärsimystä ja kyyneliä. Siinä voi jopa kadottaa itsensä. Sen vuoksi ero tällaisesta liitosta on todella hyvä, vapauttava kokemus. Ero mahdollistaa elämän jatkumisen. Elämä kun ei ole pelkästään elossa pysymistä.

        "Vaikka ainahan se on helpompi tuomita
        toista kuin itseään. "

        No ei ole. Meitä on moneksi. Jotkut tuomitsevat herkemmin toisia, toiset itseään. Jotkut molempia. Sitten on paljon niitäkin, jotka eivät tuomitse. Sekä myös niitä, jotka kokevat toisen kokemuksen ja tunteet tuomitsemiseksi, vaikkei niitä sellaisiksi ole tarkoitettu. Kysymys hyvin paljon tulkinnasta.

    • isä ja lapset

      Pariterapeuttimme on sekä tarkka että tehokas. Kuinka nopeasti hän puheistamme poimii olennaiset asiat, se on ammattitaitoa. Pari, kolme nopeaa suunnanmuutosta kesken tutun ja turvallisen puheenaiheen, ja huomasimme - ensimmäistä kertaa - päässeemme kiinni johonkin uuteen, johonkin olennaiseen.

      Muutamalla yllättävällä ja nopealla kysymyksellä hän heilautti minun tukevaksi luultua lattiaani, että huomasin horjuvani. Ärsyynnyin hieman, vieläkin tuntuu vähän epämiellyttävältä. Jos nyt pysyn avoimena, saatan hokata jotain!?

      • jatkopala

        Hyvä. Rakentava asenne terapiassa on olennaista. Ja ravistelu, kompurointi kuuluu omien yksipuolisten ajatusluutumien purkuun varmaan oleellisesti. Itse en ole koskaan ollut missään terapiassa, mutta hyvältä kuulostaa. Onko hän mies vai nainen?
        Pidän peukkuja että vaimosikin osaa luottaa pariterapeuttiinne.

    • isä ja lapset

      Olipa perjantai-iltana melkoinen riita. Vaimo sai vihdoin suunsa auki ja tulihan sieltä sitten... ihan mukavasti. Enkä voi väittää, että ihan aiheen vierestä. Toki mukaan mahtui muutama huti. Kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että miten paljon sisälle kertyy kaunaa ja mielipahaa, jos kuppia ei välillä tyhjennä. Ja senkin takia tärkeää, että toiselle pitää pystyä sanomaan, mikä mättää. Ajatusten luku voi joltain onnistua, minulta ei.

      Tehokas terapeuttimme esitti myös käyvän selityksen sille, miksi olen tuntenut oloni niin rauhalliseksi viime aikoina: "Kun jättää pois ylenmääräisen murehtimisen silloin, kun asioihin ei voi vaikuttaa, se voi vapauttaa paljonkin energiaa muuhun". Niin on todellakin käynyt, olen saanut hoidettua tämän talven aikaina muuramia hommia, jotka ovat roikkuneet vuosia.

      Moni kirjoittaja on täällä epäillyt pariterapian miellekkyyttä, kahden (vasta) käynnin jälkeen olen sitä mieltä, että se on meidän viisaimpia ratkaisujamme - kävi hommassa miten tahansa.

      • hyvä suunta

        Näin varmasti on kuten viisas terapeuttisi neuvoi.
        Minullakin on ollu niin paljon eläissäni vastoinkäymisiä, että en ole jaksanut niitä kaikkia edes murehtia. Mieheni kuoli nuorena ja jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Muutama kuukausi sen jälkeen minulla todettiin syöpä, joka leikattiin kahdesti ym. kauheutta. Yhtään kyyneltä en jaksanut vierittää oman sairauteni vuoksi. Vaikein hetki oli, kun lapset kysyivät, että miten meille sitten käy, jos sinäkin kuolet. En tiennyt. Yritän nytkin tietoisesti olla murehtimatta niitä asioita, joille en voi mitään. Terapiaan en ole jaksanut hakeutua.
        Joskus ihmetyttääkin, kuinka pieniä ongelmia jotkut jaksavat murehtia ja usein vielä semmoisia, jotka eivät koskaan toteudukaan.
        Isä, luulen sinun olevan menossa joka tapauksessa oikeaan suuntaan, kävi miten kävi.

      • Mahdoton mies

        Riita merkitsee tunteita, ne eivät ole vaimoltasikaan kuolleet. Ei huono.

        Parisuhteen paradokseja aina vaan: saat sen mistä olet valmis luopumaan.

      • jdgjz
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Riita merkitsee tunteita, ne eivät ole vaimoltasikaan kuolleet. Ei huono.

        Parisuhteen paradokseja aina vaan: saat sen mistä olet valmis luopumaan.

        Jaa-a. Mielestäni riidassa tuossa vaiheessa ei tosiaankaan ole kysymys kadonneiden rakkauden tunteiden uudelleen löytymisestä. Kyse on pikemminkin liiton "tilinpäätöksestä".

    • ongelmakohta

      Sinä "isä ja lapset" käyt mielestäni turhaa taistelua. Vaimosi on jo päättänyt lähteä ja varmasti sen tekee. Oma joustamattomuutesi ei varmasti paranna tilannetta yhtään vaan tilanteenne vaan pahenee, varsinkin jos jatkatte tuota loputonta terapointia. En ole kaikkia ketjujasi lukenut, joten koko tilannetta en täysin tiedä, mutta vaikutat varsinaiselta jankuttajalta.

      Itsekin olen risteyksessä, jossa tiemme mieheni kanssa todennäköisesti eroavat. Meillä on hieman vanhempia lapsia kuin ap:lla ja ydinperhe on se minkä aina olisin halunnut säilyvän. Yllä viestiketjussa eronneiden kuvaamat tilanteet kuulostavat niin tutuilta. Yksityiskohtia ongelmistamme en ala paljastamaan. Mutta mikä teilä miehillä on, kun ette ajoissa halua selvittää asioita, silloin kun asiat olisi vielä selvitettävissä? Vasta viime hetkillä yritetään korjata jotain, kun tuhot on jo valtavat. Itse olemme jojoilleet tässä erotako vai ei prosesissa jo muutamia vuosia. On haettu ulkopuolista apua, luettu juteltu ym. Tilanne voi näennäisesti korjaantua muutamaksi viikoksi ja sitten paluu samaan. Mieheni on järki-ihminen ja itse olen tuo tunteellinen ja herkkä ihminen ja hyväksyn erilaisuutemme, mutta miehelleni luonteeni on heikkouden merkki ja hän ei sitä osaa arvostaa. Tunteeni on pitkään poljettu alas ja niinhän siinä käy, että rakkaus vähitellen hiipuu. Itselleni asioiden käsittelyyn osui niin hyvä terapeutti, että hän sai minut uskomaan itseeni ja parisuhdeongelmien lisäks sain käsiteltyä myös muita ongelmia. Hän fiksusti sai minut näkemään omat vikani ja ongelmakohtani kuitenkaan tuomitsematta, mutta parisuhdettamme tämä ei vahvistanut. Joku ylhäällä ketjussa kuvasi kuinka hän oli iloinen aina lasten seurassa. Tämän saman voin allekirjoittaa. Lasten kanssa saavutan tuon iloisen ja leppoisen ilmapiirin, mutta kun kaikki olemme paikalla se ei onnistu. Ilmapiiri on täysin tukahtunut ja iloton. Tämä tästä vuodatuksesta. Päätöksiä sitä tarvitsee meidänkin tehdä tai ts. niinkuin eräs läheiseni on sanonut: mies jättää päätöksenteon erosta minulle niin että voi sitten syyttää minua kun asiat menee huonosti. Että reilu peli.

      • Uskomattomia tapauks

        Sori vaan, mutta en ymmärrä enkä arvosta näitä kommentoijia, jotka tunnustavat, että eivät ole lukeneet koko ketjua.
        Höh, asian ydin on siinä, että tietää suhteen kulun! Se tulee hyvin selväksi kaikkien näiden ketjujen läpi luettaessa...

        Ps. Arvostan isää edelleenkin ja äitiä en voi ymmärtää, sillä koen hänen liihottelemisensa tämän ajan muoti-ilmiöksi. Pienten lasten äiti lähtee etsimään itseään perheen menettämisen uhallakin, kun muka ahdistaa....
        Velvollisuudentunto on lentänyt häneltä taivaan tuuliin ja se on säälittävää. Kun lapset ovat pieniä, niin he ovat etusijalla eikä haihattelu ja vieraista miehistä haaveilu!

      • ella*
        Uskomattomia tapauks kirjoitti:

        Sori vaan, mutta en ymmärrä enkä arvosta näitä kommentoijia, jotka tunnustavat, että eivät ole lukeneet koko ketjua.
        Höh, asian ydin on siinä, että tietää suhteen kulun! Se tulee hyvin selväksi kaikkien näiden ketjujen läpi luettaessa...

        Ps. Arvostan isää edelleenkin ja äitiä en voi ymmärtää, sillä koen hänen liihottelemisensa tämän ajan muoti-ilmiöksi. Pienten lasten äiti lähtee etsimään itseään perheen menettämisen uhallakin, kun muka ahdistaa....
        Velvollisuudentunto on lentänyt häneltä taivaan tuuliin ja se on säälittävää. Kun lapset ovat pieniä, niin he ovat etusijalla eikä haihattelu ja vieraista miehistä haaveilu!

        "Pienten lasten äiti lähtee etsimään itseään perheen menettämisen uhallakin, kun muka ahdistaa...."

        Ai miten niin "muka" ahdistaa? Olen lukenut lähes jokaisen kirjoituksen. Itse olisin ap:n vaimona lähtenyt jo ajat sitten. Minulle ei huudeta, jos yhtään haluaa pysyä väleissä kanssani. Syyllistän itseäni ihan tarpeeksi, en siedä sitä muilta, kaikista vähiten puolisolta.

        Ap vaimon tapaus: ap dominoi, vaimo on alistunut, muttei enää jaksa. Vieras mies on saanut vaimon silmät auki. Ja ap:n lasten ei ole katoamassa mihinkään ja kantaa vastuuta lapsista aivan varmasti siinä missä ap:kin. Tämä onnistuu äidiltä paremmin LASTEN kanssa keskenään, ilman lasten isän läsnäoloa.

    • Yks mies vaan

      Sinulle ongelmakohta sanoisin että jotenkin se ei näytä iskostuvan monien naisten ymmärykseen kuten sinun että useat suomalaiset miehet eivät ole hyviä kommunikoinnissa etenkään naisten kanssa. Parisuhteessa näissä miesten ja naisten välisissä keskusteluissa mies helposti kokee joutuneensa altavastaajaksi ja kakkoseksi kun eivät yhtä hyvin osaa sanallisesti ilmaista kuin nainen. Tämä johtaa siihen että mies vetäytyy omaan luolaansa kuten joku aiemmin hyvin ilmaisi ja on sitten mielummin hiljaa. Tästä aiheutuu sitten ongelmia pidemmän päälle kun ei ole kommunikointia parisuhteessa.

      Suosittelisin sinulle ongelmakohta ja ap:lle että rauhallisesti istuisitte alas puolisonne kanssa ja pyrkisitte saamaan toinen puhumaan omista ajatuksista, ongelmista etc. ilman syyttämistä ja riidan aiheuttamista.

      Ap:lle mainitsisin vielä että kun kirjoitit että teillä oli kova riita perjantaina ja että se oli hyvä sinusta niin teet tässä virhearvioinnin. On tutkimuksissa todettu että jos parisuhteessa on kovia riitoja niin ne repivät enemmän erilleen kuin auttavat, etenkin tunneihmisen kanssa. Riidat eivät tarvitse olla rajuja vaan asiat voi käsitellä rauhallisesti puhumalla, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä myöskään keskustelun lopuksi.

      Itse olemme ottaneet puolisoni kanssa käytäntöön viikottaiset tunnin rauhallisen keskustelu hetken kun meillä oli pitkään ongelmia kommunikoinnin kanssa jolloin voi käsitellä omia ajatuksia ja toiveita, lapset katsovat samalla tv:tä niin ei häiritse. Arjessa kun ei tavallisesti kerkiä muutenkaan kunnolla keskustelemaan kun lapset ym aiheuttavat jatkuvasti tekemistä. Tämä toimii meillä erittäin hyvin ja herättää uusia ajatuksia ja ymmärrystä toista kohtaan. Suosittelen!

    • ongelmakohta

      Kuulehan "yks mies vaan" en tarkoittanut pelkkää puhumista vaan tekemistä. Onnistuneeseen suhteeseen kuuluu toisen kunnioitus, arvostus, jonkinlainen ilo ja yhteenskuuluvuuden tunne. Et tainnut ymmärtää mitä kirjoitin. Ja minäkään en ole mikään ruusunpunaisten lasien kautta katseleva tunnehörhö vaan järki-ihminen, jolla on tunteitakin. Mutta yksin en tämän parisuhteen ongelmakohtia ole pystynyt paikkaamaan ja kerroin vielä, että ongelmat jatkuneet pitkään. Jos vielä nuorin lapseni kommentoi, että isi ei puhu sinulle totta niin mitähän pitäisi ajatella. Ja itse suojelen lapsiani viimeiseen asti niin että en maalaa puolisostani ikävää kuvaa lapsille, vaikka aihettakin olisi. Lapset tarvitsevat kuitenkin sekä isaän että äidin, olivat nämä sitten yhdessä tai erikseen.

      • ella*

        "Ongelmakohta"

        Nimenomaan ilo on tärkeä.

        Kun lapsi sanoo "isi ei puhu sinulle totta", niin hänelle voisi sanoa "no eipä ihan taidakaan puhua totta." lisätä kenties "Hänellä on varmaan siihen omat syynsä" tms. Ei se ole ikävän kuvan maalaamista isästä, lapsihan tietää valehtelun jo muutenkin, on tehnyt itseasiassa hyvin terävän huomion.

    • ongelmakohta

      ja sinä "uskomattomia tapauksia" olen lukenut läpi koko tämän ketjun, mutta en niitä kaikkia aikaisempia ketjuja.

      • Aviossa jo 40v/n

        Ongelmakohdalle! Ehdottaisin, että lukisit kaikki ketjut läpi alusta asti. Taidat kuitenkin olla näitä naisia samasta ikäluokasta kuin aloittajankin vaimo ja teillä tuntuu olevan selvät sävelet tulevaisuudesta ja eron ihanuudesta. Totuus voi myöhemmin iskeä päälle monin eri tavoin, useimmille käy niin.

        Miksi itse eron ja huonon kohtelun kokeneet ottavat niin vahvasti kantaa ja suosittelevat sitä iki-ihanaa eroa, vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa?

      • no höh
        Aviossa jo 40v/n kirjoitti:

        Ongelmakohdalle! Ehdottaisin, että lukisit kaikki ketjut läpi alusta asti. Taidat kuitenkin olla näitä naisia samasta ikäluokasta kuin aloittajankin vaimo ja teillä tuntuu olevan selvät sävelet tulevaisuudesta ja eron ihanuudesta. Totuus voi myöhemmin iskeä päälle monin eri tavoin, useimmille käy niin.

        Miksi itse eron ja huonon kohtelun kokeneet ottavat niin vahvasti kantaa ja suosittelevat sitä iki-ihanaa eroa, vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa?

        "Miksi itse eron ja huonon kohtelun kokeneet ottavat niin vahvasti kantaa ja suosittelevat sitä iki-ihanaa eroa, vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa?"

        No johan on erikoinen kysymys!
        Eikö ole päivän selvää, että nimenomaan huonon kohtelun ja eron - huom! juuri tuossa järjestyksessä! - suosittelevat eroa ?! Kuka täyspäinen hyvällä kohtelulla edes erota haluaa?!

        Aika hassua sinun kirjoittaa 40 v aviossa olon jälkeen, että jokainen tapaus on omanlaisensa. Tuskin sinulla on kokemusta huonosta kohtelusta, erosta puhumattakaan - joten miten pystyt eläytymään huonosti kohdellun eronneen osaan? Jokainen tapaus tosiaankin on omanlaisensa - jokainen ero ja jokainen onnellinen liitto.

      • ella*
        Aviossa jo 40v/n kirjoitti:

        Ongelmakohdalle! Ehdottaisin, että lukisit kaikki ketjut läpi alusta asti. Taidat kuitenkin olla näitä naisia samasta ikäluokasta kuin aloittajankin vaimo ja teillä tuntuu olevan selvät sävelet tulevaisuudesta ja eron ihanuudesta. Totuus voi myöhemmin iskeä päälle monin eri tavoin, useimmille käy niin.

        Miksi itse eron ja huonon kohtelun kokeneet ottavat niin vahvasti kantaa ja suosittelevat sitä iki-ihanaa eroa, vaikka jokainen tapaus on omanlaisensa?

        Totta ihmeessä ero on iki-ihana, ETENKIN, kun on saanut puolisoltaan huonoa kohtelua!

    • ongelmakohta

      Onnittelut sinulle "aviossa jo 40V/n". Joo, mä kuvittelen että eron jälkeen taivaat aukeavat ja rahaa tulvii ovista ja ikkunoista ja elämä on yhtä auvoa. NO EN TODELLAKAAN. Ymmärsitköhän kaiken mitä kirjoitin. En kuvittele elämän olevan helppoa eron myötä, vaan päinvastoin. Minä jopa pelkään erota. En ole enää niin nuori, löytyykö koskaan sopivaa kumppania. Lasten asiat ym. Eronneet ihmiset ovat joidenkin mielestä ihan kakkosluokan kansalaisia, jossa on jotain pahasti vialla. Mutta kiitos tuestanne ja hei, nyt mä huomaan jankuttavani. Joten paras lopettaa, saatan joskus vielä lukaista jonkun jutun tässä ketjussa.

      • Ero voi osua

        Tämä kakkosluokan kanssalainen ajattelutapa, koen olevan tämän isä ja lapset nimimerkin aiempi ajattelutapa.

        Nyt kun putosi itse erotilanteeseen, saattaa ajattelutapakin muuttua. Huomaa omakohtaisesti, että ero ei kuulu kenenkään suunnitelmiin avioliittoon mennessä, mutta niin vain ihmiselle tapahtuu - halusi sitä tai ei.

    • <zac<xzc

      Musta on ihan ymmärrettävää, että kun on toiseen luottaen rakentanut yhteisen elämän joskus jopa elämää lasten muodossa, että haluaa ymmärtää miksi toinen ei enää rakastakaan...

      • Sietokyvyn kasvatus

        Se vaan on niin, että liitoissa se rakkaus on varsin kovalla koetuksella toisinaan, silloin pitää vain puhaltaa eteenpäin tarrautumatta sen enempää asiaan. Kyllä se rakkaus, itse puhuisin enemmän välittäminen siitä yleensä palaa, kun sen hetkinen aihe kriisiin tavallaan hiipuu pois.

        Mutta tärkeintä silloinkin on, että työstä palataan kotiin, ei mennä viihteelle jatketaan kera arkiaskareiden vaikka sillä kuuluisalla mykkäkoululla, sekin on parempi kuin että ollaan heti kollijuoksulla kujilla mankumassa.

        Jos kriisi johtuu sellaisista syistä, että jonkin henki on uhattuna, perheväkivalta, alkoholisti, huumeet tms. Silloin on ero varmasti paikallaan saattaa lapset pois tuosta turvattomasta kodista. Tällöinkään en näe syytä lähteä hakemaan uutta kumppania, vaan ensin todella etsimään kodin lapsille, jossa on turvallista ja siellä ei silloin voi todellakaan olla yhtään uutta ihmistä. Järkevästi ajateltuna on suorastaan väärin itseänne kohtaankin hake a lohtua uudesta suhteesta, eiköhän se turva löydy ihan omista läheisistä paremmin.

        On aivan kauhistuttavaa kuulla, kuinka ensimmäiseksi mennään baareihin huutamaan perheen asioita kaikille humalapäissään ja lapsethan on silloin jätetty jonnekin muualle, ne jotka kaikkein eniten tarvitsevat vanhempiaan tai ainakin sitä jonne lapset jäävät eron jälkeen.

        Ei sen lähteväkään pidä mennä baareihin tai muuallekaan etsimään uutta suhdetta, se on suorastaan törkeää ja selkärangatonta touhua.

        Kriisejä tulee ja menee ja niidenkin kanssa pitää oppia elämään, sillä ei kriisitön ole seuraavakaan suhde, ei varmasti ole.

      • ella*
        Sietokyvyn kasvatus kirjoitti:

        Se vaan on niin, että liitoissa se rakkaus on varsin kovalla koetuksella toisinaan, silloin pitää vain puhaltaa eteenpäin tarrautumatta sen enempää asiaan. Kyllä se rakkaus, itse puhuisin enemmän välittäminen siitä yleensä palaa, kun sen hetkinen aihe kriisiin tavallaan hiipuu pois.

        Mutta tärkeintä silloinkin on, että työstä palataan kotiin, ei mennä viihteelle jatketaan kera arkiaskareiden vaikka sillä kuuluisalla mykkäkoululla, sekin on parempi kuin että ollaan heti kollijuoksulla kujilla mankumassa.

        Jos kriisi johtuu sellaisista syistä, että jonkin henki on uhattuna, perheväkivalta, alkoholisti, huumeet tms. Silloin on ero varmasti paikallaan saattaa lapset pois tuosta turvattomasta kodista. Tällöinkään en näe syytä lähteä hakemaan uutta kumppania, vaan ensin todella etsimään kodin lapsille, jossa on turvallista ja siellä ei silloin voi todellakaan olla yhtään uutta ihmistä. Järkevästi ajateltuna on suorastaan väärin itseänne kohtaankin hake a lohtua uudesta suhteesta, eiköhän se turva löydy ihan omista läheisistä paremmin.

        On aivan kauhistuttavaa kuulla, kuinka ensimmäiseksi mennään baareihin huutamaan perheen asioita kaikille humalapäissään ja lapsethan on silloin jätetty jonnekin muualle, ne jotka kaikkein eniten tarvitsevat vanhempiaan tai ainakin sitä jonne lapset jäävät eron jälkeen.

        Ei sen lähteväkään pidä mennä baareihin tai muuallekaan etsimään uutta suhdetta, se on suorastaan törkeää ja selkärangatonta touhua.

        Kriisejä tulee ja menee ja niidenkin kanssa pitää oppia elämään, sillä ei kriisitön ole seuraavakaan suhde, ei varmasti ole.

        "kodin lapsille, jossa on turvallista ja siellä ei silloin voi todellakaan olla yhtään uutta ihmistä."

        Juu, uudet ihmiset ne on aina kamalia... Ja baarit, selkärangattomuus, kriisit ja ihan kaikki.

      • ella*
        Sietokyvyn kasvatus kirjoitti:

        Se vaan on niin, että liitoissa se rakkaus on varsin kovalla koetuksella toisinaan, silloin pitää vain puhaltaa eteenpäin tarrautumatta sen enempää asiaan. Kyllä se rakkaus, itse puhuisin enemmän välittäminen siitä yleensä palaa, kun sen hetkinen aihe kriisiin tavallaan hiipuu pois.

        Mutta tärkeintä silloinkin on, että työstä palataan kotiin, ei mennä viihteelle jatketaan kera arkiaskareiden vaikka sillä kuuluisalla mykkäkoululla, sekin on parempi kuin että ollaan heti kollijuoksulla kujilla mankumassa.

        Jos kriisi johtuu sellaisista syistä, että jonkin henki on uhattuna, perheväkivalta, alkoholisti, huumeet tms. Silloin on ero varmasti paikallaan saattaa lapset pois tuosta turvattomasta kodista. Tällöinkään en näe syytä lähteä hakemaan uutta kumppania, vaan ensin todella etsimään kodin lapsille, jossa on turvallista ja siellä ei silloin voi todellakaan olla yhtään uutta ihmistä. Järkevästi ajateltuna on suorastaan väärin itseänne kohtaankin hake a lohtua uudesta suhteesta, eiköhän se turva löydy ihan omista läheisistä paremmin.

        On aivan kauhistuttavaa kuulla, kuinka ensimmäiseksi mennään baareihin huutamaan perheen asioita kaikille humalapäissään ja lapsethan on silloin jätetty jonnekin muualle, ne jotka kaikkein eniten tarvitsevat vanhempiaan tai ainakin sitä jonne lapset jäävät eron jälkeen.

        Ei sen lähteväkään pidä mennä baareihin tai muuallekaan etsimään uutta suhdetta, se on suorastaan törkeää ja selkärangatonta touhua.

        Kriisejä tulee ja menee ja niidenkin kanssa pitää oppia elämään, sillä ei kriisitön ole seuraavakaan suhde, ei varmasti ole.

        Ai niin, unohdin. Sietokykyä voi kasvattaa, mutta ihan mihin asti tahansa. Jossain se tulee raja kaikilla vastaan. Oli sitten kysymys ihan mistä tahansa asiasta.

      • ella*
        ella* kirjoitti:

        Ai niin, unohdin. Sietokykyä voi kasvattaa, mutta ihan mihin asti tahansa. Jossain se tulee raja kaikilla vastaan. Oli sitten kysymys ihan mistä tahansa asiasta.

        ..mutta EI mihin asti...

    • juuri niin

      Kauheaa kun ne eronneet menee baareihin. Kenen siellä pitäisi käydä? Ettei vaan varatut etsimässä salasuhteita, aiai. Osaakohan kukaan muu hoitaa lapsia. Mitenkähän kauan kriisin kuuluu kestää: vuosi, kaksi vuotta, 10 vuotta, loppuelämä?

      • Sietokyvyn kasvatus

        Kukaan ei todellisuudessa tarvitse baareja. Paheen pesiä.
        Alkoholiakaan ei kukaan Suomessa tarvitse, saamme ihan juomakelpoista vettä kodeissamme, se riittää janon sammuttamiseen.
        Maito myydään ruokatavarakaupoissa.

        Noilla baareilla yrittää joku rikastua, mutta vastuunsa ihmisistä unohtaa.
        Viina on kehitetty aivan erilaisiin tarpeisiin kuin ainaiseen juomiseen.
        Alkoholia tarvitaan monessa paikassa teollisuudessa, lääketieteessä.

        Varmasti saisitte ostettua niilläkin varoilla, joita käytätte itsenne ja perheenne tuhoamiseen baareissa ja alkoholiin ja muihinkin päihteisiin ostettua jotain tärkeää kotiinne ja voisipa olla että saisitte säästettyä jopa ihanan lomamatkan perheellenne.

        Tuon ivailupuolen voitte jättää kirjoittamatta, jos teillä ei ole asiallista kirjoitettavaa.

      • saanko luvan
        Sietokyvyn kasvatus kirjoitti:

        Kukaan ei todellisuudessa tarvitse baareja. Paheen pesiä.
        Alkoholiakaan ei kukaan Suomessa tarvitse, saamme ihan juomakelpoista vettä kodeissamme, se riittää janon sammuttamiseen.
        Maito myydään ruokatavarakaupoissa.

        Noilla baareilla yrittää joku rikastua, mutta vastuunsa ihmisistä unohtaa.
        Viina on kehitetty aivan erilaisiin tarpeisiin kuin ainaiseen juomiseen.
        Alkoholia tarvitaan monessa paikassa teollisuudessa, lääketieteessä.

        Varmasti saisitte ostettua niilläkin varoilla, joita käytätte itsenne ja perheenne tuhoamiseen baareissa ja alkoholiin ja muihinkin päihteisiin ostettua jotain tärkeää kotiinne ja voisipa olla että saisitte säästettyä jopa ihanan lomamatkan perheellenne.

        Tuon ivailupuolen voitte jättää kirjoittamatta, jos teillä ei ole asiallista kirjoitettavaa.

        Totta sietokyvyn kasvatus, paheiden pesiä ovat. Hyvä idea, täytyy säästää ulkomaanmatkaan. Saako siellä sitten mennä ollenkaan baariin?

      • pointti
        saanko luvan kirjoitti:

        Totta sietokyvyn kasvatus, paheiden pesiä ovat. Hyvä idea, täytyy säästää ulkomaanmatkaan. Saako siellä sitten mennä ollenkaan baariin?

        Olen samaa mieltä että kun kotona on alle 15- vuotiaita lapsukaisia, alle 5-vuotiaista puhumattakaan, niin aika harva syy on mielestäni niin hyvä että "täytyy" aikaa baarissa tuntitolkulla iltaisin-öisin viettää. Oli sitten isukku tai äityli, yh tai ydinperheessä.

      • Isä ja lapset
        pointti kirjoitti:

        Olen samaa mieltä että kun kotona on alle 15- vuotiaita lapsukaisia, alle 5-vuotiaista puhumattakaan, niin aika harva syy on mielestäni niin hyvä että "täytyy" aikaa baarissa tuntitolkulla iltaisin-öisin viettää. Oli sitten isukku tai äityli, yh tai ydinperheessä.

        Pariterapia-istunto numero 3 takana. Viisaita sanoja, monenlaisia tunteita, uudenlaista ajattelua, herättelyä. Tekee mieleni kutsua auttajamme sanalla ammattilainen. Pohdimme vaimoni kanssa, millainen ihminen hakeutuu moiseen toimeen. Ehyt? Luja? Vakaa? Viisas nyt ainakin... Mieleen tuli paljon sellaisia määreitä, joita meiltä itseltämme ei ole viime aikoina löytynyt. Aidon altruismin olemassaolo tuntuu tässä kohden olevan mahdollista.

        Vietimme samantyyppisen perjantai-illan kuin viikko sitten. Tällä kertaa ilman riitaa tai minkäänlaista kyräilyä. Soittelimme vuorotellen YouTubesta biisejä ja nautimme punaviiniä. Nyt lasten kanssa ulos, iltapäivällä viedään muksut herkkupuotiin ja illalla vähän kyläillään. Voisi kai kutsua jonkinlaiseksi normiarjeksi. Se meiltä sujuukin. Olemme olleet vaimoni kanssa aina hyvä tiimi. Arkemme pyörii hyvin ja kun alamme mihin tahansa töihin, saamme paljon aikaiseksi.

        Arjen sujuvuus ja hyvä toveruus on mielestäni tärkeä tekijä, kun puhutaan parisuhteesta ja perheestä. Mutta se ei taida kuitenkaan riittää. Syvempiä tunteita, intohimoa ja hulluttelua pitäisi myös löytyä. Toisaalta, kun tietää, että parisuhteissa on ylä- ja alamäkiä, toveruus ja arki nousevat silloin merkityksellisimmiksi. Tällaista pohdin tänään, osin omin voimin, osin terapeutin neuvoin.

      • Kokemuksesta
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Pariterapia-istunto numero 3 takana. Viisaita sanoja, monenlaisia tunteita, uudenlaista ajattelua, herättelyä. Tekee mieleni kutsua auttajamme sanalla ammattilainen. Pohdimme vaimoni kanssa, millainen ihminen hakeutuu moiseen toimeen. Ehyt? Luja? Vakaa? Viisas nyt ainakin... Mieleen tuli paljon sellaisia määreitä, joita meiltä itseltämme ei ole viime aikoina löytynyt. Aidon altruismin olemassaolo tuntuu tässä kohden olevan mahdollista.

        Vietimme samantyyppisen perjantai-illan kuin viikko sitten. Tällä kertaa ilman riitaa tai minkäänlaista kyräilyä. Soittelimme vuorotellen YouTubesta biisejä ja nautimme punaviiniä. Nyt lasten kanssa ulos, iltapäivällä viedään muksut herkkupuotiin ja illalla vähän kyläillään. Voisi kai kutsua jonkinlaiseksi normiarjeksi. Se meiltä sujuukin. Olemme olleet vaimoni kanssa aina hyvä tiimi. Arkemme pyörii hyvin ja kun alamme mihin tahansa töihin, saamme paljon aikaiseksi.

        Arjen sujuvuus ja hyvä toveruus on mielestäni tärkeä tekijä, kun puhutaan parisuhteesta ja perheestä. Mutta se ei taida kuitenkaan riittää. Syvempiä tunteita, intohimoa ja hulluttelua pitäisi myös löytyä. Toisaalta, kun tietää, että parisuhteissa on ylä- ja alamäkiä, toveruus ja arki nousevat silloin merkityksellisimmiksi. Tällaista pohdin tänään, osin omin voimin, osin terapeutin neuvoin.

        No, mitä ihmettä sen elämän tulisi olla? Eikö juuri tuollainen eläminen ole juuri sitä oikeaa. Minkä ihmeen takia eroatte. Eihän normaali arki voikaan olla aina mitään taivaallista liihottelua.

      • Isä ja lapset
        Kokemuksesta kirjoitti:

        No, mitä ihmettä sen elämän tulisi olla? Eikö juuri tuollainen eläminen ole juuri sitä oikeaa. Minkä ihmeen takia eroatte. Eihän normaali arki voikaan olla aina mitään taivaallista liihottelua.

        Tuota samaa itsekin pohdin. Ja siksikin täällä kirjoittelen ja tuntojani puran. Vaimokin tunnistaa - ja tunnustaa - hyvän kaveruutemme. Mutta se ei meinaa riittää, enkä ole ihan varma, onko hän aivan väärässä.

      • tetertet
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Tuota samaa itsekin pohdin. Ja siksikin täällä kirjoittelen ja tuntojani puran. Vaimokin tunnistaa - ja tunnustaa - hyvän kaveruutemme. Mutta se ei meinaa riittää, enkä ole ihan varma, onko hän aivan väärässä.

        Sinulla on vankka käsitys siitä, millainen parisuhteen / avioliiton "kuuluu" olla...
        Etkö edelleenkään kaiken vatuloinnin ja terapian jälkeen voi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia tarpeita? Kaikki eivät tunne ja koe asioita samalla tavalla kuin sinä, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Toisille hyvä kaveruus ja toimiva arki ovat riittäiviä syitä jatkaa parisuhdetta - mutta toisille se ei riitä. Tekeekö se heistä kuitenkaan väärässä olijoita?

      • isä ja lapset
        tetertet kirjoitti:

        Sinulla on vankka käsitys siitä, millainen parisuhteen / avioliiton "kuuluu" olla...
        Etkö edelleenkään kaiken vatuloinnin ja terapian jälkeen voi ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia tarpeita? Kaikki eivät tunne ja koe asioita samalla tavalla kuin sinä, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Toisille hyvä kaveruus ja toimiva arki ovat riittäiviä syitä jatkaa parisuhdetta - mutta toisille se ei riitä. Tekeekö se heistä kuitenkaan väärässä olijoita?

        Ei tee, kuten edellä kirjoitin. Vaikka on melko sama, mitä tänne kirjoittaa, se luetaan tai ymmärretään usein väärin. Mutta onko se tahallista vai tahatonta, sitä tiedä en. Mutta kovia ovat asenteet, käsi puristuu nyrkkiin, kiviä lentelee. Tuntuu että tuomiollahan tässä ollaan, eikä keskustelemassa. Tällaisessa maailmassa.

      • vaimonpyhittäjille
        isä ja lapset kirjoitti:

        Ei tee, kuten edellä kirjoitin. Vaikka on melko sama, mitä tänne kirjoittaa, se luetaan tai ymmärretään usein väärin. Mutta onko se tahallista vai tahatonta, sitä tiedä en. Mutta kovia ovat asenteet, käsi puristuu nyrkkiin, kiviä lentelee. Tuntuu että tuomiollahan tässä ollaan, eikä keskustelemassa. Tällaisessa maailmassa.

        N plus yksi entistä puolisoa, varsinkin vaimoihmistä, on saanut tilaisuuden sanoa sinulle asioita joita ei koskaan osannut tai uskaltanut omalle miehelle sanoa. Pelättiin, että tulee nyrkistä tai kosto muunlainen. Että kollektiivinen terapia kulkee monikaistaisena. Ongelmien esillenostaja ja tunnustaja on useimmille se kuuluisa syntipukki. Raamatun aikaan syntipukki uhrattiin Jumalalle sovituksena kollektiivisista synneistä.
        Virtuaalikivien lennellessä, kestämisiä!

      • tetertet
        isä ja lapset kirjoitti:

        Ei tee, kuten edellä kirjoitin. Vaikka on melko sama, mitä tänne kirjoittaa, se luetaan tai ymmärretään usein väärin. Mutta onko se tahallista vai tahatonta, sitä tiedä en. Mutta kovia ovat asenteet, käsi puristuu nyrkkiin, kiviä lentelee. Tuntuu että tuomiollahan tässä ollaan, eikä keskustelemassa. Tällaisessa maailmassa.

        Hmm... Siis sinut ymmärretään väärin, vaimosta alkaen kaiketi..?
        Siinä vaiheessa, kun itsestä alkaa tuntua, että minua ymmärretään jatkuvasti väärin, on sen kuuluisan peiliin katsomisen paikka - ja kysymyksen: miksi minusta tuntuu, että minut ymmärretään useimmiten väärin? Sorry vaan, jos olosi on kivitetty ja tuomittu... Kaikki vain eivät ajattele samoin kuin sinä - ja siksi tässä kai ollaan, kun vaimosikaan ei ajattele samoin.

      • gfgfd
        Sietokyvyn kasvatus kirjoitti:

        Kukaan ei todellisuudessa tarvitse baareja. Paheen pesiä.
        Alkoholiakaan ei kukaan Suomessa tarvitse, saamme ihan juomakelpoista vettä kodeissamme, se riittää janon sammuttamiseen.
        Maito myydään ruokatavarakaupoissa.

        Noilla baareilla yrittää joku rikastua, mutta vastuunsa ihmisistä unohtaa.
        Viina on kehitetty aivan erilaisiin tarpeisiin kuin ainaiseen juomiseen.
        Alkoholia tarvitaan monessa paikassa teollisuudessa, lääketieteessä.

        Varmasti saisitte ostettua niilläkin varoilla, joita käytätte itsenne ja perheenne tuhoamiseen baareissa ja alkoholiin ja muihinkin päihteisiin ostettua jotain tärkeää kotiinne ja voisipa olla että saisitte säästettyä jopa ihanan lomamatkan perheellenne.

        Tuon ivailupuolen voitte jättää kirjoittamatta, jos teillä ei ole asiallista kirjoitettavaa.

        Kieltolaki oli ja meni. Eikä silloinkaan ihmiset lakanneet juomasta alkoholia

    • yksi

      Ap:lle. Minusta ainakin on hienoa, että löytyy miehiä, naisia, pareja, jotka yrittävät löytää syyn jatkaa yhdessä. Etenkin, kun perheessä on lapsia. Ja etenkin, kun liitossa on kuitenkin tunne hyvästä tiimistä. Puoli vuotta terapioita yms on kuitenkin aika lyhyt aika, jos mietitään pitkää avioliittoa. Ja jos eroon päädytään, tietävät molemmat ainakin harkinneensa ja yrittäneensä.

      • Isä ja lapset

        Kiitos 'Yksi', näin minäkin ajattelen. Moni on tässä matkan aikana tulkinnut, että yritän jotenkin estää eromme. Se on kuitenkin turhan voimakas ilmaus, vaikkakin tunnustan, että olen liittomme puolesta taistellut. Olen kuitenkin yrittänyt 'taistella' sillä tavoin, etten olisi häntä painostanut, syyttänyt tai moittinut. En ole estänyt lähtemästä tai edes pyytänyt jäämään. Oikeastaan olen tehnyt samaa kuin hän: siinä, kun vaimoni on kyseenalaistanut jatkomme, minä olen kyseenalaistanut eromme, ei se sen kummempaa ole ollut.

        Kuten olen jo aiemmin sanonut, kun lapsia on kolme, parillista matkaa takana 15 vuotta ja yhteistä omaisuuttakaan kertynyt, olisi erikoista, jos asiaa ei perinpohjaisesti puitaisi. Kyse on meidän molempien, meidän kaikkien, yhdestä suurimmista päätöksistä ikinä. Niin kuin moni on täällä ihmetellyt asennettasi, ihmettelen minä heitä, jotka ovat heti valmiit antamaan periksi. Kertoo se siitäkin, että kaikki parisuhteet ovat omanlaisiaan, eikä niitä ihan tasavertaisesti voi vertailla.

    • Vain rakkaudesta

      Olen ymmärtänyt, että vaimosi haluaa erota sinusta sen vuoksi, ettei hänellä
      ole tunteita sinua kohtaan ja hän ei ( enää ) rakasta sinua. Miten on terapiassa
      käsitelty em.asiaa, vai onko se jotenkin sivuutettu ?
      Miten ahdistavaksi koette tilanteenne, kun kuitenkin katsotte yhdessä leffoja ja
      kuuntelette youTubesta musiikkia ? Eikö tilanteenne olisi enemminkin jotain
      henkilökemiaan liittyvää, et ilmeisesti sytytä enää ?

      Taistelet liittosi puolesta.......miten ajattelit herättää vaimosi tunteet, rakkauden ?

      • vaimokas

        Nyt on jotenkin ilmoitukset isältä ja lapsilta tyrehtyneet. Ei mitään uutta ja sen kummempaa. Siinäpä taistelevat ja terapoivat varmaan vielä muutaman vuoden. Ei nyt enää kiinnosta seurata. Se oli vain yksi tapaus, mutta eriskummallinen.

    • isä ja lapset

      Olette oikeilla jäljillä, kriisissämme on nyt seesteinen vaihe päällä. Johtuu siitä, että pariterapian ajaksi yritämme rauhoittaa itsemme ja ajatuksemme, ettei mahdollinen oppi/hyöty valu aivan hukkaan. Mukana on toki myös väsymystä, heinäkuussa konkretisoirunut tilanne on kestänyt pitkään.

      Tuohon taisteluun en osaa ottaa enää kantaa. Pariterapeuttillamme on kokemusta 'eroseminaareisra', joten yksi näkökulma on ottaa istuntomme eroon valmistelevana. Tekisi mieleni uskoa - täälläkin mainittuihin - hyviin eroihin, mutta en tiedä, ovatko ne miten mahdollisia.

      Olemme väleissä, kyllä. Arki rullaa, kyllä. Lapset ovat iloisempia kuin aikaisemmin. Mutta tulevasta en tiedä. Monet kuuluvat tyytyvän rakkaudettomaan liittoon, ovat yhdessä tavan ja lasten vuoksi. Meistä ei siihen ole.

      Joku kysyi, miten aioin saada vaimoni taas rakastamaan itseäni. En mitenkään. Toki olen ottanut opikseni ja muuttanut käytöstäni, mutta päätös rakastamisesta, tai sen yrittämisestä, pitää lähteä itsestä. Erohakemuksen kakkosvaiheeseen mennessä jonkun pitäisi liikahtaa.

      • Miehekäs50

        Voi Luoja sentään. Samaa jankutusta koko äijä.

      • Epävakainen vellonta

        "Lapset ovat iloisempia kuin aikaisemmin."

        Kaksi puolta tällä lauseella, joka osaltaan näyttäisi olevan sivallus vaimosi avioerohakemuksellekin.

        A) Lapset saattavat salata tunteensa, kun yrittävät sillä tasapainottaa tilannetta.

        B) Eron jälkeen on tässä tapauksessa isällä sanallisena aseenaan lapsien voimakkaat reaktiot eron toteuduttua. Vaikka lasten eroon reagoinnin pohjaa on luotu tässä epävakaisuudessa vellomisessa.

      • Isä ja lapset
        Epävakainen vellonta kirjoitti:

        "Lapset ovat iloisempia kuin aikaisemmin."

        Kaksi puolta tällä lauseella, joka osaltaan näyttäisi olevan sivallus vaimosi avioerohakemuksellekin.

        A) Lapset saattavat salata tunteensa, kun yrittävät sillä tasapainottaa tilannetta.

        B) Eron jälkeen on tässä tapauksessa isällä sanallisena aseenaan lapsien voimakkaat reaktiot eron toteuduttua. Vaikka lasten eroon reagoinnin pohjaa on luotu tässä epävakaisuudessa vellomisessa.

        Höpö, höpö. Ei ole aseita, ei aikomusta. Jos ja kun vaimo lähtee, hän lähtee itsenäisenä ihmisenä ja saa minulta tuen tulevaisuudelleen.

      • Isä ja lapset
        Epävakainen vellonta kirjoitti:

        "Lapset ovat iloisempia kuin aikaisemmin."

        Kaksi puolta tällä lauseella, joka osaltaan näyttäisi olevan sivallus vaimosi avioerohakemuksellekin.

        A) Lapset saattavat salata tunteensa, kun yrittävät sillä tasapainottaa tilannetta.

        B) Eron jälkeen on tässä tapauksessa isällä sanallisena aseenaan lapsien voimakkaat reaktiot eron toteuduttua. Vaikka lasten eroon reagoinnin pohjaa on luotu tässä epävakaisuudessa vellomisessa.

        Höpö höpö. Ei ole aseita, ei aikomusta. Jos ja kun vaimo lähtee, hän lähtee itsenäisenä ihmisenä ja saa minulta tuen tulevaisuudelleen.

    • Per-Ana

      Voi luoja potenssiin kaksi. Älkää lukeko jos ahdistaa. Onhan täällä tarjolla suoraa toimintaa kaipaaville vaikka sun mitä. Alkaa kyllä vituttumaan tuollaiset sönköttäjät jotka kuvittelevat ratkaisevansa ongelmat moukkamaisilla kommenteillaan.

      Siirtykää muualle, vaihtakaa latua jos meno ei miellytä. Täällä on tarjolla tätä, mitä ihmeen muutosta lukijat odottavat? Että ap naisi anoppinsa ja eksä ap:n veljen ja kaikki tekisivät lisää lapsia? Valitettavasti tämä ei ole saippuasarjaa, vaan todellusta elämää tämän päivän Suomessa. Armoa!

      • leena60

        Nolo kannanotto

      • Isä ja lapset
        leena60 kirjoitti:

        Nolo kannanotto

        Heh, nolo tai ei, mutta siitä olen samaa mieltä, että ei kenenkään ole pakko lukea. Mutta kommentoida toki saa, se kai täällä on osin myös tarkoitus. Virittelin juuri asialliset GT:t, tyrkkäsin vähän ylimääräistä jengaa kuivalla vermutilla. Oli melkein pakko, sen verran hyvä tuuli ja onnistumisen ilo tarttui Leijonien pelistä ja Putouksesta. Meikäläisessä ei taida olla liikaa kehumista, mutta ehkä tämän voisi laskea debet-sarakkeeseen: suruun en ole koskaan ottanut, mutta ilon hetkellä tekee mieli kohottaa malja!

      • e-r-o
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Heh, nolo tai ei, mutta siitä olen samaa mieltä, että ei kenenkään ole pakko lukea. Mutta kommentoida toki saa, se kai täällä on osin myös tarkoitus. Virittelin juuri asialliset GT:t, tyrkkäsin vähän ylimääräistä jengaa kuivalla vermutilla. Oli melkein pakko, sen verran hyvä tuuli ja onnistumisen ilo tarttui Leijonien pelistä ja Putouksesta. Meikäläisessä ei taida olla liikaa kehumista, mutta ehkä tämän voisi laskea debet-sarakkeeseen: suruun en ole koskaan ottanut, mutta ilon hetkellä tekee mieli kohottaa malja!

        Lisää terapiaa kehiin nii kylse siit.

      • Isä ja lapset
        e-r-o kirjoitti:

        Lisää terapiaa kehiin nii kylse siit.

        Lumi on vähissä. Kevät taitaa alkaa varhain. Mutta vain luonnossa. Parisuhdeterapiakäynti nro 4 takana. Olemme edelleen asemasotavaiheessa. Ehkä se on ymmärrettävää. Jos omia poteroita on kukin tässä kaivanut 15 vuotta, kai se yhteystunnelin kaivaminenkin aikaa ottaa. Näin ajattelen, vaikka lapioon en ole vielä tarttunut. Ehdottomasti olisi helpompi jäädä omaan, tuttuun kuoppaan, mutta jotenkin tuntuu, että se saattaa täyttyä vedellä.

        Mietimme pitkään, menemmekö vielä istuntoon. Oli minun vuoro päättää, sanoi kyllä. Jos aloittaisi pienellä ojalla? Katsoo samalla, huvittaako kaivaa kunnolla?!

      • ero1
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Lumi on vähissä. Kevät taitaa alkaa varhain. Mutta vain luonnossa. Parisuhdeterapiakäynti nro 4 takana. Olemme edelleen asemasotavaiheessa. Ehkä se on ymmärrettävää. Jos omia poteroita on kukin tässä kaivanut 15 vuotta, kai se yhteystunnelin kaivaminenkin aikaa ottaa. Näin ajattelen, vaikka lapioon en ole vielä tarttunut. Ehdottomasti olisi helpompi jäädä omaan, tuttuun kuoppaan, mutta jotenkin tuntuu, että se saattaa täyttyä vedellä.

        Mietimme pitkään, menemmekö vielä istuntoon. Oli minun vuoro päättää, sanoi kyllä. Jos aloittaisi pienellä ojalla? Katsoo samalla, huvittaako kaivaa kunnolla?!

        Viisas neuvo olisi lopettaa nuo terapiaistunnot.

      • 6+1
        ero1 kirjoitti:

        Viisas neuvo olisi lopettaa nuo terapiaistunnot.

        Itse siis erosit ilman mitään terapiahöpinöitä, ja on jotenkin voittajafiilis verrattuna ap-raukkaan?
        Minä esittäisin, että jos on fiksu, ammattitaitoinen terapeutti sattunut haaviin, kävisi isä omalla istuntotunnillaan puimassa syitä syviä ja äiti samoin ilman isiä. Kun kaksi siiliä on keskenään taisteluvalmiudessa piikit pörhöllä, voisi yksi siili kerrallaan saada enemmän terapiasta irti ilman sitä perivihollistaan joka sanaa kuuntelemassa. Eli vähintään puolet istunnoista kannattaisi pitää erillisinä.
        Onko terapeutti antanut teille jotakin kotona tehtäviä harjoituksia, tarkoituksena keikauttaa lukkiutuneita tilanteita?

      • talitinttinen
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Lumi on vähissä. Kevät taitaa alkaa varhain. Mutta vain luonnossa. Parisuhdeterapiakäynti nro 4 takana. Olemme edelleen asemasotavaiheessa. Ehkä se on ymmärrettävää. Jos omia poteroita on kukin tässä kaivanut 15 vuotta, kai se yhteystunnelin kaivaminenkin aikaa ottaa. Näin ajattelen, vaikka lapioon en ole vielä tarttunut. Ehdottomasti olisi helpompi jäädä omaan, tuttuun kuoppaan, mutta jotenkin tuntuu, että se saattaa täyttyä vedellä.

        Mietimme pitkään, menemmekö vielä istuntoon. Oli minun vuoro päättää, sanoi kyllä. Jos aloittaisi pienellä ojalla? Katsoo samalla, huvittaako kaivaa kunnolla?!

        Taitaa mennä jo yli hilseen. Kommentit ja kerronnat alkavat käydä hiukan erikoista kehää. Onko enää matkassa ihan. Tämä vain minun sivustaseuraajan mielipide. Onko teillä jääneet lapsuuden leikit leikkimättä.

      • isä ja lapset
        6+1 kirjoitti:

        Itse siis erosit ilman mitään terapiahöpinöitä, ja on jotenkin voittajafiilis verrattuna ap-raukkaan?
        Minä esittäisin, että jos on fiksu, ammattitaitoinen terapeutti sattunut haaviin, kävisi isä omalla istuntotunnillaan puimassa syitä syviä ja äiti samoin ilman isiä. Kun kaksi siiliä on keskenään taisteluvalmiudessa piikit pörhöllä, voisi yksi siili kerrallaan saada enemmän terapiasta irti ilman sitä perivihollistaan joka sanaa kuuntelemassa. Eli vähintään puolet istunnoista kannattaisi pitää erillisinä.
        Onko terapeutti antanut teille jotakin kotona tehtäviä harjoituksia, tarkoituksena keikauttaa lukkiutuneita tilanteita?

        Täytyy edelleen kehua pariterapeuttiamme. Hän on pitänyt myös eroleirejä, joten uskon hänen ammattilliseen silmäänsä mitä parisuhdedynamikkaamme tulee. Ja kotiläksyjäkin on saatu.

        Tämä viimeisin tuntuu jollakin pirullisella tavalla kiinnostavalta: "tehkää lista siitä, mistä ette toisissanne pidä. Laittakaa harmitukset järjestykseen. Sen jälkeen käytte ne yhdessä läpi. Onk toiselle tuskaa tuottava asia säilyttämiaen arvoinen? Onko joku harmitus niin iso, ettei sen kanssa pärjää? Jne. Muistakaa olla rehellisiä, mutta älkää tahallaan satuttako".

        Kuten sanoin, meitä molempia vähän kiinnostaa listan teko. Monet toista ärsyttävät jutut lienevät tuttuja, mutta tuskin kaikki. Lisäksi arvotus harmistustem kesken kiinnostaa. Tämän teemme tulevana viikonloppuna.

      • Tositarina
        isä ja lapset kirjoitti:

        Täytyy edelleen kehua pariterapeuttiamme. Hän on pitänyt myös eroleirejä, joten uskon hänen ammattilliseen silmäänsä mitä parisuhdedynamikkaamme tulee. Ja kotiläksyjäkin on saatu.

        Tämä viimeisin tuntuu jollakin pirullisella tavalla kiinnostavalta: "tehkää lista siitä, mistä ette toisissanne pidä. Laittakaa harmitukset järjestykseen. Sen jälkeen käytte ne yhdessä läpi. Onk toiselle tuskaa tuottava asia säilyttämiaen arvoinen? Onko joku harmitus niin iso, ettei sen kanssa pärjää? Jne. Muistakaa olla rehellisiä, mutta älkää tahallaan satuttako".

        Kuten sanoin, meitä molempia vähän kiinnostaa listan teko. Monet toista ärsyttävät jutut lienevät tuttuja, mutta tuskin kaikki. Lisäksi arvotus harmistustem kesken kiinnostaa. Tämän teemme tulevana viikonloppuna.

        Tämä menee nyt hiukan asian vierestä, mutta tuli tuosta listasta mieleen. Tuttavaperheessä paljastui pettäminen miehen puolelta ja mies halusi eron ja pääsyn kakkosen hoteisiin.

        Parisuhdeterapeutti kehoitti molempia tekemään listan siitä, että mitä hyvää puolisossa on/löytyy?

        Vaimo toi seuraavaan istuntoon A4 täyteen kirjoitettuna ja mies toi tyhjän paperin! Erohan siitä tuli!

        Tänä päivänä mies elää erakkona kolmen suhdevirityksen jälkeen, yksinäisenä kuusikymppisenä.

        Halusin edellisen kertoa, sillä jos vaimolla on liiton ulkopuolinen viritys edelleenkin niin tuskin hän haluaa edes löytää mitään hyvää puolisostaan. Hänen päänsä on sekoittanut joku ihmeellinen haave ja unelma jostain utopistisesta tulevaisuudesta.

    • Pientä ajatusta Isä

      Pienistä puroista ne suuret vedetkin alkaa....mutta kun jääkin tarvitsee sulakseen
      jatkuvaa lämpöä ja mitä paksumpi jää sitä paahtavampaa hehkua tarvitaan

      Niinpä, tottumus on toinen luonto, ja siellä omassa poterossa kaulaa myöten
      vedessä istuu nimimerkki " Isä ja lapset " 15 vuoden vankalla kokemuksella.

      Muutosvastarintaa ilmassa ? Punnitaan vaihtoehtoja, kannattaako (" huvittaako")
      kaivaa kunnolla ? Miksipä ei, jos maaperä on hedelmällistä.
      Kevät on todellakin aikaisessa, " asemasotavaiheessa " oleville puhaltaa myös
      leudot ja raikkaat aamutuulet. Carpe Diem !

    • yx-mies

      Jotenkin tuntuu siltä että ,elämältä haetaan kokoajan muuta sitä extriimiä kokoajan pitäisi tapahtua jotain. Varsinkin nyky naiset ei kestä tavalista elämää.
      Niin kuin tässäkin tapauksessa, on perustettu perhe, hankittu lapset, rakennettu omakotitalo. Kun olisi pitänyt alkaa elää sitä tavalista perhe-elämää maksaa taloa ja kasvataa lapsia, niin vaimon pää ei kestä sitä.

      Ja mitä itsetuntoon tulee niin ei toinen voi sitä syödä, se kun rakennetaan lapsena( aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään eikä syytä muita)

      Ja tunteista sanoisin ,saako miehellä olla tunteet? Saako mies näytää oman heikoutensa? Ei koska hän on silloin nössö, ei parisuhde ainesta

      Tässäkin tapauksessa mies on pyrkinyt pitämään huolta perheestään ja palkinto on ero.

      Anna sen vaimosi mennä ja rakenna itselesi se talo

      ap. miehelle, tiedän että veettää ja on todella petettyja pettynyt olo

      t. saman kokenut

      • ajattelennäin

        Kyllähän se harmittaa kun vaimo tulee tuohon tilanteeseen ennen kuin itse Mies.

        Tätä tapahtuu molemmilla sukupuolilla, että voit unohtaa sen "varsinkin nyky naiset".

        "Varsinkin nyky miehet" - mitäs HE sitten ovat? Niitä jotka justiin silloin kun lapset on teini-iässä, tyttärille kasvaa tissit ja pojille karvoja, silloin ne nyky miehet päättävät ottaa tatskan, hankkia heilan ja moottoripyörän ja lähteä Uuteen Uljaaseen Tulevaisuuteen. Koska kyllähän se äiti kestää ne teinit...

        Tämä nyt ei liittynyt aloittajan tarinaan suoraan, mutta yleisemmin (vetoan siihen että "yleisempään" totuuteen täällä on vedonnut yks sun toinen muukin) totean, että ne kriisit tulee eri sukupuolille eri kohdissa perhettä. Miehiä lähtee eniten raskaus- ja varhaislapsuusvaiheessa, naisia eniten pikkulapsivaiheessa ja pian taaperovaiheen jälkeen, ja miehiä sitten enimmäkseen sen jälkeen....

    • yx-nainen

      Uskokaa jo tutkimusten mukaan suomalaiset eivät eroa helpolla. Suomalaiset miettivät eroa vuosia, keskimäärin 1-2 vuotta. Apua ongelmiin haetaan 7 vuotta liian myöhään. Nyt käsi sydämellä miehet kertokaa: oletteko oikeasti kiinnittäneet ja yrittäneet ratkaista suhteenne ongelmia silloin kun naisenne on niistä alkanut puhua vai vasta sitten kun tilanne on niin paha että toinen on lähdössä. Voin sanoa että v:mäiseltä se tilanne voi lähtijästäkin tuntua ja samaa surua ja kiukkua se lähtijäkin voi tuntea. Mutta jos huono tilanne jatkuu vuosia niin tunteet voi kuolla ja luottamus mennä. ja se menetetty ajanjakso huonossa suhteessa voi satuttaa aivan p:keleesti.

      • Mahdoton mies

        Käsi sydämellä, emme ole. Kaikki tulee elämässämme 7 vuotta liian myöhään ja siitä syytämme itseämme. Myös te syytätte meitä siitä. Te mietitte sen 1-2 tai 7 vuotta eroamista ja se on yhtä vehtaamista. Soutamista ja huopaamista koko aika. Selkeitä vastauksia ja selkeitä kysymyksiä ei kuulu, keskustelu on vaikeaa kun vain kiemurrellaan. Voitte käsi sydämellä miettiä miten ihania te vaimokullat olette tuon yhden viiva kahden kautta seitsemän vuoden harkinta-aikanne ja pohdintanne kuluessa. Te olette sen huonon suhteen toinen osapuoli. Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? Miehen narsismista varmaankin.

      • Mahdoton mies
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Käsi sydämellä, emme ole. Kaikki tulee elämässämme 7 vuotta liian myöhään ja siitä syytämme itseämme. Myös te syytätte meitä siitä. Te mietitte sen 1-2 tai 7 vuotta eroamista ja se on yhtä vehtaamista. Soutamista ja huopaamista koko aika. Selkeitä vastauksia ja selkeitä kysymyksiä ei kuulu, keskustelu on vaikeaa kun vain kiemurrellaan. Voitte käsi sydämellä miettiä miten ihania te vaimokullat olette tuon yhden viiva kahden kautta seitsemän vuoden harkinta-aikanne ja pohdintanne kuluessa. Te olette sen huonon suhteen toinen osapuoli. Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? Miehen narsismista varmaankin.

        Ja kaikkein vaikeimmat tosiaan ovatkin nuo viimeiset 1-2 vuotta, jolloin suhteen jättävä osapuoli tekee kaikkensa savustaakseen ihmettelevän puolison pois lastensa kodista. Likaisten temppujen määrä on lukematon ja variaatioita riittää vapauttavaan tuomioon asti ja vielä sen jälkeenkin. Syyllisenhän pitää saada kärsiä vähintään samalla mitalla kuin hänen, jota jätettävä puoliso eli syytetty ymmärtämättömyydellään, taitamattomuudellaan ja onnettoman rakkautensa nimissä on satuttanut aivan ...keleesti. Koitetaan jaksaa.

      • Mummona
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Käsi sydämellä, emme ole. Kaikki tulee elämässämme 7 vuotta liian myöhään ja siitä syytämme itseämme. Myös te syytätte meitä siitä. Te mietitte sen 1-2 tai 7 vuotta eroamista ja se on yhtä vehtaamista. Soutamista ja huopaamista koko aika. Selkeitä vastauksia ja selkeitä kysymyksiä ei kuulu, keskustelu on vaikeaa kun vain kiemurrellaan. Voitte käsi sydämellä miettiä miten ihania te vaimokullat olette tuon yhden viiva kahden kautta seitsemän vuoden harkinta-aikanne ja pohdintanne kuluessa. Te olette sen huonon suhteen toinen osapuoli. Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? Miehen narsismista varmaankin.

        Se on näiden naisten henkistä sodankäyntiä, mutta ikävä vain, että he käyvät sitä hiljaa itsekseen!

        Edelleenkin olen sitä mieltä, että nämä nuorehkot perheenäidit eivät kestä vastoinkäymisiä, vaan alkavat ihannoida sinkkuaikaa uudestaan. Ystäväpiirissä eronnut hehkuttaa lapsilomaa joka toinen viikonloppu ja miten ihanaa silloin on vain nautiskella etsien aina uusia miehiä...

        Näissä keskusteluissa ihmettelen eniten juuri tätä suurta erojen hehkuttamisbuumia, kun ei omalla itse hankitulla ja halutulla perheellä ole enää mitään merkitystä!
        Aikaisemmin otettiin vastuu perheestään sen jälkeen kun se perustettiin ja siihen asennoiduttiin sen kestävän ikuisesti tai ainakin niin kauan, kun lapset kasvatetaan aikuisiksi ja kunnollisiksi muita arvostaviksi kansalaisiksi.

      • hadhad
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Käsi sydämellä, emme ole. Kaikki tulee elämässämme 7 vuotta liian myöhään ja siitä syytämme itseämme. Myös te syytätte meitä siitä. Te mietitte sen 1-2 tai 7 vuotta eroamista ja se on yhtä vehtaamista. Soutamista ja huopaamista koko aika. Selkeitä vastauksia ja selkeitä kysymyksiä ei kuulu, keskustelu on vaikeaa kun vain kiemurrellaan. Voitte käsi sydämellä miettiä miten ihania te vaimokullat olette tuon yhden viiva kahden kautta seitsemän vuoden harkinta-aikanne ja pohdintanne kuluessa. Te olette sen huonon suhteen toinen osapuoli. Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? Miehen narsismista varmaankin.

        On turha syytellä ketään mistään, ei auta mitään, päinvastoin. Ainoa mikä voi auttaa, on puuttumalla ongelmiin, tekemällä niille jotain. Siihen tarvitaan kuitenkin asioiden tilan TIEDOSTAMINEN, sekä yhteinen taivoite ja suunnitelma ongelmien korjaamiseksi. Juuri tuon tiedostamisen vuoksi aika yleensä ajaa edelle, ja suhde sen mukana menee niin kuralle, että sitä ei pelasta mikään. Yleisesti ottaen liitto kaatuu aina erilaisiin vuorovaikutusongelmiin. Sekä siihen, että toisen tai molempien tarpeet ja arvot ovat ajansaatossa muuttuneet.

        "Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? "

        Juuri tuosta vuorovaikutusongelmasta parin välillä. Jos toinen voi pahoin, niin hänen oloaan tuskin parantaa, jos alkaa myös itse käyttäytyä ikävästi. Vähän niin kuin itkevän lyöminen ei poista hänen suruaan.

      • hadhad
        Mummona kirjoitti:

        Se on näiden naisten henkistä sodankäyntiä, mutta ikävä vain, että he käyvät sitä hiljaa itsekseen!

        Edelleenkin olen sitä mieltä, että nämä nuorehkot perheenäidit eivät kestä vastoinkäymisiä, vaan alkavat ihannoida sinkkuaikaa uudestaan. Ystäväpiirissä eronnut hehkuttaa lapsilomaa joka toinen viikonloppu ja miten ihanaa silloin on vain nautiskella etsien aina uusia miehiä...

        Näissä keskusteluissa ihmettelen eniten juuri tätä suurta erojen hehkuttamisbuumia, kun ei omalla itse hankitulla ja halutulla perheellä ole enää mitään merkitystä!
        Aikaisemmin otettiin vastuu perheestään sen jälkeen kun se perustettiin ja siihen asennoiduttiin sen kestävän ikuisesti tai ainakin niin kauan, kun lapset kasvatetaan aikuisiksi ja kunnollisiksi muita arvostaviksi kansalaisiksi.

        Kysymys ei ole sodankäynnistä. Harvat on naimisissa sen vuoksi, että saavat sotia.

        Äidit eivät läheskään aina saa "lapsilomaa" erotessaan, koska isää ei huvita hoitaa lapsiaan eron jälkeenkään. Siksi monet naiset juuri eroavatkin, kun miestä ei kiinnosta parisuhde ja lapset. Erossa tällaisesta liitosta ei siis ole mitään menetettävää, vaan päinvastoin.

      • Mahdoton mies
        hadhad kirjoitti:

        On turha syytellä ketään mistään, ei auta mitään, päinvastoin. Ainoa mikä voi auttaa, on puuttumalla ongelmiin, tekemällä niille jotain. Siihen tarvitaan kuitenkin asioiden tilan TIEDOSTAMINEN, sekä yhteinen taivoite ja suunnitelma ongelmien korjaamiseksi. Juuri tuon tiedostamisen vuoksi aika yleensä ajaa edelle, ja suhde sen mukana menee niin kuralle, että sitä ei pelasta mikään. Yleisesti ottaen liitto kaatuu aina erilaisiin vuorovaikutusongelmiin. Sekä siihen, että toisen tai molempien tarpeet ja arvot ovat ajansaatossa muuttuneet.

        "Jos mies alkaa sen seitsemän vuoden harkintanne, pahan olonne, kiukuttelunne ja vaihtelevan omituisen käytöksenne aikana käyttäytyä aina vaan ikävämmin teitä kohtaan niin mistähän se mahtaa johtua? "

        Juuri tuosta vuorovaikutusongelmasta parin välillä. Jos toinen voi pahoin, niin hänen oloaan tuskin parantaa, jos alkaa myös itse käyttäytyä ikävästi. Vähän niin kuin itkevän lyöminen ei poista hänen suruaan.

        Kohtuus kaikessa. Jos joku läheinen purkaa sinulle kiukkuaan (=ilmaisee tyytymättömyyttään parisuhteeseen) seitsemänkin vuotta ja viimeiset pari vuotta tekee koko perheen elämästä yhtä tuskaa (=harkitsee eroa), niin avaapa vähän miten tuosta kukaan selviää niin ettei voi itsekin pahoin. Kun mikään ei riitä ja kaikki mitä sanot tai teet on toisen mielestä joko väärin, sairasta tai vainoharhaista.

      • gasg<hh
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Kohtuus kaikessa. Jos joku läheinen purkaa sinulle kiukkuaan (=ilmaisee tyytymättömyyttään parisuhteeseen) seitsemänkin vuotta ja viimeiset pari vuotta tekee koko perheen elämästä yhtä tuskaa (=harkitsee eroa), niin avaapa vähän miten tuosta kukaan selviää niin ettei voi itsekin pahoin. Kun mikään ei riitä ja kaikki mitä sanot tai teet on toisen mielestä joko väärin, sairasta tai vainoharhaista.

        "avaapa vähän miten tuosta kukaan selviää niin ettei voi itsekin pahoin"

        Ei mitenkään. Ei ole normaalia kestää ja sietää kenenkään, saati puolison, kiukuttelua seitsemän vuotta, vaan pitäisi erota hyvissä ajoin ennen kuin menee pahemmaksi. Jatkamalla liittoa mahdollistat koko perheen pahoinvoinnin.

      • Mahdoton mies
        gasg<hh kirjoitti:

        "avaapa vähän miten tuosta kukaan selviää niin ettei voi itsekin pahoin"

        Ei mitenkään. Ei ole normaalia kestää ja sietää kenenkään, saati puolison, kiukuttelua seitsemän vuotta, vaan pitäisi erota hyvissä ajoin ennen kuin menee pahemmaksi. Jatkamalla liittoa mahdollistat koko perheen pahoinvoinnin.

        Sepä se. Vaan kuten edellä vakuutetaan tutkimuksiin vedoten: suomalaiset eivät eroa helpolla. Se vaatii juurikin tuon viiden, kuuden, seitsemän vuoden prosessin siltä lähtijältä ja viimeiset vuoden tai kaksi vuotta lopullisen eron varmistelua.

        Ei se seitsemän vuoden pohdinta tarkoita jatkuvaa kiukkua ja kitinää. Yleensähän arki rullaa rutinoituneesti ja lapset kasvavat onnellisten tähtien alla. Seksiäkin on harvakseltaan jos terveyttä riittää. Ehtii sinä aikana talon tai pari rakentaa, luottaa tulevaisuuteen. Eikä jätettävä osapuoli välttämättä tajua kuin vasta jälkeenpäin, etteivät asiat ole toisen mielessä olleet hyvin enää pitkään aikaan. Kyllähän sitä silloin kestää. Tieto vasta lisää tuskaa.

        Jälkeenpäin voi katsella valokuvia yhteisistä reissuista ja viikonlopuista, lomista. Ja päätellä niistä, ettei jättäjä tainnut ollutkaan enää pitkään aikaan aidosti onnellinen. Vaikka onnellisuus ja rakkauden tunteet ovat hukassa, on avioliitossa kuitenkin oma turvansa. Lähteminen ja jättäminen on raskasta ja lopullista, uusi elämä pistää vielä harkitsemaan.

        Pohdinnan vuodet ovat jälkikäteen lähtijälle menetettyjä vuosia (menetetty ajanjakso, kirjoittaa yx-nainen). Mutta miettimiset, lähtemiset ja jättämiset ovat omia valintoja. Ei niistä kannattaisi vuositolkulla jälkeenpäin syytellä ymmärtämään kykenemätöntä eksää. Ja sen onnellisuuden tavoittaminenkin on lopulta itsestä kiinni eikä entisestä tai uudesta elämänkumppanista.

      • anne*
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Sepä se. Vaan kuten edellä vakuutetaan tutkimuksiin vedoten: suomalaiset eivät eroa helpolla. Se vaatii juurikin tuon viiden, kuuden, seitsemän vuoden prosessin siltä lähtijältä ja viimeiset vuoden tai kaksi vuotta lopullisen eron varmistelua.

        Ei se seitsemän vuoden pohdinta tarkoita jatkuvaa kiukkua ja kitinää. Yleensähän arki rullaa rutinoituneesti ja lapset kasvavat onnellisten tähtien alla. Seksiäkin on harvakseltaan jos terveyttä riittää. Ehtii sinä aikana talon tai pari rakentaa, luottaa tulevaisuuteen. Eikä jätettävä osapuoli välttämättä tajua kuin vasta jälkeenpäin, etteivät asiat ole toisen mielessä olleet hyvin enää pitkään aikaan. Kyllähän sitä silloin kestää. Tieto vasta lisää tuskaa.

        Jälkeenpäin voi katsella valokuvia yhteisistä reissuista ja viikonlopuista, lomista. Ja päätellä niistä, ettei jättäjä tainnut ollutkaan enää pitkään aikaan aidosti onnellinen. Vaikka onnellisuus ja rakkauden tunteet ovat hukassa, on avioliitossa kuitenkin oma turvansa. Lähteminen ja jättäminen on raskasta ja lopullista, uusi elämä pistää vielä harkitsemaan.

        Pohdinnan vuodet ovat jälkikäteen lähtijälle menetettyjä vuosia (menetetty ajanjakso, kirjoittaa yx-nainen). Mutta miettimiset, lähtemiset ja jättämiset ovat omia valintoja. Ei niistä kannattaisi vuositolkulla jälkeenpäin syytellä ymmärtämään kykenemätöntä eksää. Ja sen onnellisuuden tavoittaminenkin on lopulta itsestä kiinni eikä entisestä tai uudesta elämänkumppanista.

        "Eikä jätettävä osapuoli välttämättä tajua kuin vasta jälkeenpäin, etteivät asiat ole toisen mielessä olleet hyvin enää pitkään aikaan"

        Harvemmin jättävän, lähtevän osapuolenkaan mielessä asiat ovat ihan hetkessä loksahtaneet kohdalleen. Tiedetään kyllä pitkään, ettei kaikki ole hyvin. Yritetään korjausta, tai edes sen yritystä. Yritetään keskustella, usein täysin tuloksetta. Joskus keskustelu vain pahentaa tilannetta, mutta jostain syystä ihmisellä on omituinen kyky toivoa ja uskoa parempaan, nimenomaan siinä omassa liitossa, vaikkei paremmasta olisi merkkiäkään.

        "Menetettyjä vuosia" pohdinnan vuodet eivät ainakaan ole. Ne ovat pikemminkin eroon kehittymisen ja kasvamisen vuosia, erittäin tärkeitä. Syytellä ei kannata, ei exää, ei itseä, ei olosuhteita. Pitäisi vain hyväksyä se tosiseikka, että ihmiset kasvavat erilleen, siitä huolimatta, ettei kukaan sitä ole toivonut ja halunnut.

        "suomalaiset eivät eroa helpolla"

        No eivät. Monet kokevat silti pikaeron. Jotenkin hassua, ettei saisi erota nopeasti, muttei varsinkaan hitaasti :). Missä menee ns. kultainen keskitie? Vaikka joku sen määrittelisikin, niin jokaisella on oma tie. Se voi viedä perille eroon nopeasti tai matelemalla.

      • Mahdoton mies
        anne* kirjoitti:

        "Eikä jätettävä osapuoli välttämättä tajua kuin vasta jälkeenpäin, etteivät asiat ole toisen mielessä olleet hyvin enää pitkään aikaan"

        Harvemmin jättävän, lähtevän osapuolenkaan mielessä asiat ovat ihan hetkessä loksahtaneet kohdalleen. Tiedetään kyllä pitkään, ettei kaikki ole hyvin. Yritetään korjausta, tai edes sen yritystä. Yritetään keskustella, usein täysin tuloksetta. Joskus keskustelu vain pahentaa tilannetta, mutta jostain syystä ihmisellä on omituinen kyky toivoa ja uskoa parempaan, nimenomaan siinä omassa liitossa, vaikkei paremmasta olisi merkkiäkään.

        "Menetettyjä vuosia" pohdinnan vuodet eivät ainakaan ole. Ne ovat pikemminkin eroon kehittymisen ja kasvamisen vuosia, erittäin tärkeitä. Syytellä ei kannata, ei exää, ei itseä, ei olosuhteita. Pitäisi vain hyväksyä se tosiseikka, että ihmiset kasvavat erilleen, siitä huolimatta, ettei kukaan sitä ole toivonut ja halunnut.

        "suomalaiset eivät eroa helpolla"

        No eivät. Monet kokevat silti pikaeron. Jotenkin hassua, ettei saisi erota nopeasti, muttei varsinkaan hitaasti :). Missä menee ns. kultainen keskitie? Vaikka joku sen määrittelisikin, niin jokaisella on oma tie. Se voi viedä perille eroon nopeasti tai matelemalla.

        Osimoilleen näin.

    • isä ja lapset

      Puhumattomuus, aitojen tunteiden tietämättömyys, kypsymättömyys, henkinen rikkonaisuus, sairaudet, vastoinkäymiset, väsymys, masennus, unettomuus, työttömyys, taloudelliset huolet... Joskus sitä ihmettelee, että miten yksikään liitto voi säilyä, niin paljon tuntuu olevan tässä ajassa haasteita.

      Oma mieliala on vähän kohentunut, ehkä samaa vauhtia kun valon määrä lisääntyy. Silti huomaan, että olen jotenkin tunteettomampi kuin ennen. Osa johtuu varmasti ajan kulumisesta, tottumisesta. Osa lienee itseopuolustusmekanismiin kuuluvaa suojautumista. Mutta ei tämä 'teflon' mitenkään kivalta tunnu.

      • pitkäavioliitto

        Eihän sitä tarvi elää kuin päivän ja hetken kerrallaan. Turha sitä on murehtia huomista ja eteenpäin. Ja kun niitä vastoinkäymisiä tulee, niistäkin selviää. Luottamusta vain tulevaisuuteen tarvitaan.

      • isä ja lapset
        pitkäavioliitto kirjoitti:

        Eihän sitä tarvi elää kuin päivän ja hetken kerrallaan. Turha sitä on murehtia huomista ja eteenpäin. Ja kun niitä vastoinkäymisiä tulee, niistäkin selviää. Luottamusta vain tulevaisuuteen tarvitaan.

        Veli kirjoittaa hyvin. Ugh!

      • Isä ja lapset
        isä ja lapset kirjoitti:

        Veli kirjoittaa hyvin. Ugh!

        Rauha maassa. Onko se tyyntä myrskyn alla? En usko, että näin on. Arki rullaa: töissä, koulussa ja tarhassa viihdytään. Kaupassa ja kylässä käydään. On kavereita, harrastuksia ja muita menoja. Vain ongelmistamme jotakin tietävät näkevät pinnan alle, muut olettavat meillä olevan kaiken hyvin.

        Vaimo on usein ajatuksissaan, kuten minäkin. Eron lopulliset seuraukset ovat olleet pohdinnassa, olisiko väärin sanoa, että vaakakupissa. Siksi vaakakupissa, että jotakin myönteistä meistä molemmista on muistunut kumpaisellekin mieleen. Harkinta-aika on menossa, onkohan sitä tutkittu, miten iso osa hakee kakkosvaihetta? Miten nämä harkinta-ajat yleensä menevät?

      • Mahdoton mies
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Rauha maassa. Onko se tyyntä myrskyn alla? En usko, että näin on. Arki rullaa: töissä, koulussa ja tarhassa viihdytään. Kaupassa ja kylässä käydään. On kavereita, harrastuksia ja muita menoja. Vain ongelmistamme jotakin tietävät näkevät pinnan alle, muut olettavat meillä olevan kaiken hyvin.

        Vaimo on usein ajatuksissaan, kuten minäkin. Eron lopulliset seuraukset ovat olleet pohdinnassa, olisiko väärin sanoa, että vaakakupissa. Siksi vaakakupissa, että jotakin myönteistä meistä molemmista on muistunut kumpaisellekin mieleen. Harkinta-aika on menossa, onkohan sitä tutkittu, miten iso osa hakee kakkosvaihetta? Miten nämä harkinta-ajat yleensä menevät?

        Jostain muistan lukeneeni, että noin 90 prosenttia tuosta päätyy lopulliseen eroon eli joka kymmenes liitto kestäisi. Yleensähän harkinta-ajalla jo asutaan eri osoitteissa ja yleensä harkinta-aika on vähän kuin kirosana tai pakkopullaa, joka on vain lusittava pois ennen kuin voi hakea lopullista tuomiota.

        Ehkä ei kuitenkaan kannata tuijotella tilastoja. Parempi elää sitä hyvää arkea ja nauttia pienistä ilon ja onnen hetkistä. Ja yrittää antaa puolisolle positiivista palautetta päivittäin, vaikkei se aina helppoa olisikaan. Positiivisuus ja optimistisuus voi tarttua. Elämä kantaa, tuli mitä tuli.

    • Näin mulla

      Aloittaja, Kirjoitat että helpommallakin voisi päästä. Ei voi. Jos eroat, siinä tulee ihan mahdottomasti sellaista minkä yli pitää päästä varsinkin jos on pitkä liitto takana. Jos olisin sen energian saanut käyttää avioliiton kasassa pitämiseen kuin mitä olen käyttänyt erosta selviämiseen, niin sillä puhtimäärällä avioliitto kukoistaisi. Kumpikin tie on varmasti takkuinen ja voimia vaativa.

      • myötämäessäkin

        Ajoitus on tässäkin se ratkaiseva tekijä, liittoon on satsattava eniten niinä hyvinä päivinä, ei vasta, kun se on hajoamassa.

      • riina*

        Minä taas käytin vuosikaudet kaikki energiani ja puhtini liitossa selviytyäkseni. Ei ollut vaivan väärtti. Yksin ei liittoa koossa pidetä. Aivan suunnaton helpotus, kun viimein tajusin erota.

    • isä ja lapset

      Helpotus? Ehkä siellä jossain eron takana odottaa. Yritystähän tässä ei ole nimeksikään, eikä oikein tunteitakaan. En pysty käsittämään, jos joku vielä tästä tilanteesta pystyy vääntämään toimivan parisuhteen.

      • Isä ja lapset

        Vaimo sai syntymäpäivälahjaksi (toivomansa) yleiskoneen. Sama pullantuoksuiseen äiti on lähdössä viikonloppuna bailaamaan ja parin viikon päästä yökylään kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle! Yleiskone? Ziisus, mikä viesti. Tän maan täytyy olla joku vitun Absurdian!?

      • ripakinttu
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Vaimo sai syntymäpäivälahjaksi (toivomansa) yleiskoneen. Sama pullantuoksuiseen äiti on lähdössä viikonloppuna bailaamaan ja parin viikon päästä yökylään kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle! Yleiskone? Ziisus, mikä viesti. Tän maan täytyy olla joku vitun Absurdian!?

        Ei kai pullanleipominen ja bailaaminen ole toisiaan poissulkevia asioita?
        Jos ovat, niin enpäs ole huomannutkaan - olen suht onnellisessa liitossa elävä NAINEN, joka kykenee sekä käyttämään yleiskonetta että bailaamaan, ja tuskin olen ainut laatuani.

        En ole lukenut kaikkia kirjoituksiasi läpi, mutta jotenkin tulee sellainen olo, että sinä haluat VAIMON ja ÄIDIN lapsillesi - et sitä NAISTA, joka noiden roolien takana on. Se nainen kun on alkanut käyttäytyä täysin sinun odotustesi vastaisesti.... Ihmiset muuttuvat ja olet kauhuksesi huomannut, että taloudessanne asuva toinen aikuinen ei mahdukaan enää sinun suunnittelemaasi muottiin. Tervetuloa todellisuuteen!

      • ajattelennäin
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Vaimo sai syntymäpäivälahjaksi (toivomansa) yleiskoneen. Sama pullantuoksuiseen äiti on lähdössä viikonloppuna bailaamaan ja parin viikon päästä yökylään kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle! Yleiskone? Ziisus, mikä viesti. Tän maan täytyy olla joku vitun Absurdian!?

        Kyllä minäkin osaan sekä bailata että käyttää yleiskonetta. Ja olen äitikin, vieläpä...

        Ehkä pointtisi meni nyt minulta jotenkin ohi.

      • isä ja lapset
        ajattelennäin kirjoitti:

        Kyllä minäkin osaan sekä bailata että käyttää yleiskonetta. Ja olen äitikin, vieläpä...

        Ehkä pointtisi meni nyt minulta jotenkin ohi.

        Heh, yleiskoneesta tulee lähinnä mieleennpullantuoksuinen äiti, ei niinkään ulkona kulkeva vaimoni. Huvitus syntyy siitä kontrastista, että eroperheeseen saapuu yleiskone, niin kuin tasapainottamaan tai korvaamaan jotain, joka puuttuu. Mutta molempia voi tehdä, bailata ja pullaa. Mutta näen tilanteen todella koomisena, johtuen kriisistämme. No, toimiihan laite uudessa kodissakin, ehkä se on tarkoitettu sinne!

      • ajattelennäin
        isä ja lapset kirjoitti:

        Heh, yleiskoneesta tulee lähinnä mieleennpullantuoksuinen äiti, ei niinkään ulkona kulkeva vaimoni. Huvitus syntyy siitä kontrastista, että eroperheeseen saapuu yleiskone, niin kuin tasapainottamaan tai korvaamaan jotain, joka puuttuu. Mutta molempia voi tehdä, bailata ja pullaa. Mutta näen tilanteen todella koomisena, johtuen kriisistämme. No, toimiihan laite uudessa kodissakin, ehkä se on tarkoitettu sinne!

        Voi piip, etten sanois.

        Pullantuoksuinen äiti, minkäs tuoksuinen sen miehen sitten pitäisi olla? Hien vai sahanpurujen, vai molempien? Moottoriöljyn?

        Olet ehkä alkanut tyhmetä tai sitten olet vain ruvennut olemaan rehellinen aito oma itsesi.

        Aika ratkaisuille, kyllä todella.

      • Kohta jätetty
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Vaimo sai syntymäpäivälahjaksi (toivomansa) yleiskoneen. Sama pullantuoksuiseen äiti on lähdössä viikonloppuna bailaamaan ja parin viikon päästä yökylään kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle! Yleiskone? Ziisus, mikä viesti. Tän maan täytyy olla joku vitun Absurdian!?

        Joo! kaikki me miehet tiedettään mitä nuo bailaamiset ja yökyläilyt tarkoittaa. Tyttökaveri antaa alibin ja sitten mennään toisten miesten kanssa ja jos aviomies tarkistaa niin ystävä "varmistaa" vaimon olleen kiltisti.

        Näitä tapahtuu meilläkin. Eli vaimoni kaveri on pettänyt miestään monta kertaa siten että on sanonut olevansa vaimoni kanssa. Jopa ilman vaimoni lupaa... Että joo-o.. Ja varmasti kohta toisinkin päin käy eli vaimo pettää pian.

    • vieläkötätäpaskaa

      Hei, oletteko huomanneet että tällä idiootilla on menossa vuodatus Äiti jättää perheensä osa 5 ( eli arkistosta löytyy jo neljä vanhaa ketjua tätä samaa vollotusta). Kuitenkaan emme ole vieläkään kuulleet äidin suusta sanaakaan, vain näitä AP:n tuottamia tulkintoja.

      Toivon jaksamista AP:n (toivottavasti jo pian ex) vaimolle. Tämä on ehkä vähän tylyä, mutta tässä tilanteessa toivotukseni AP:lle on - hanki elämä, ja anna jo rauha meille kaikille ja myös puolisollesi.

      • öåöåäää

        Juu, ei aloittajan "päivityksiä" enää viitsi vilkaista kuin toisella silmällä.
        On mennyt maku tämän hemmon besserwisseröintiin... "Isä ja lapset"... Jo pelkkä nimimerkkikin on niin marttyyrimainen... Nainen on herännyt huomamaan, että ukko pyrkii jyräämään "oikeine" mielipiteineen hänen ylitseen kerta toisen jälkeen ja sehän nyt on järkyttänyt aloittajan pahemman kerran. Nainen on hurahtanut ja melkeinpä holhouksen alle julistettava - näin aloittajan mielestä. Se, ettei nainen halua jatkaa hyppimistä aloittajan pillin mukaan tekee hänestä huonon ihmisen ja kuten nimimerkkikin korostaa, nainen on jättämässä ISÄN JA LAPSET.

      • Per-Ana

        Älä, vittu, lue!

      • hdjndjdd

        Suosittelen vauvalehden keskustelupalstaa, jos pelkkä sosiaaliporno kiinnostaa.

      • jösses
        öåöåäää kirjoitti:

        Juu, ei aloittajan "päivityksiä" enää viitsi vilkaista kuin toisella silmällä.
        On mennyt maku tämän hemmon besserwisseröintiin... "Isä ja lapset"... Jo pelkkä nimimerkkikin on niin marttyyrimainen... Nainen on herännyt huomamaan, että ukko pyrkii jyräämään "oikeine" mielipiteineen hänen ylitseen kerta toisen jälkeen ja sehän nyt on järkyttänyt aloittajan pahemman kerran. Nainen on hurahtanut ja melkeinpä holhouksen alle julistettava - näin aloittajan mielestä. Se, ettei nainen halua jatkaa hyppimistä aloittajan pillin mukaan tekee hänestä huonon ihmisen ja kuten nimimerkkikin korostaa, nainen on jättämässä ISÄN JA LAPSET.

        Aina kun tulee liiaksi aloittajan mielipiteiden vastaisia kommentteja alkaa uusi osio.

      • LowGMan

        Tää on just tätä tyypillistä naisten vastailua: Mies joka ei puhu suhteesta eikä halua hoitaa sitä: idiootti. Mies, joka haluaa parantaa suhdetta ja tehdä asioita sen eteen estämättä kuitenkaan eroamista: idiootti.

        "anna rauha puolisollesi"... mikään ei estä tuon vuodattajan vaimoa lähtemästä rauhallisempiin maisemiin.. niin..idiootti.

      • kerrokerrokuvastin
        öåöåäää kirjoitti:

        Juu, ei aloittajan "päivityksiä" enää viitsi vilkaista kuin toisella silmällä.
        On mennyt maku tämän hemmon besserwisseröintiin... "Isä ja lapset"... Jo pelkkä nimimerkkikin on niin marttyyrimainen... Nainen on herännyt huomamaan, että ukko pyrkii jyräämään "oikeine" mielipiteineen hänen ylitseen kerta toisen jälkeen ja sehän nyt on järkyttänyt aloittajan pahemman kerran. Nainen on hurahtanut ja melkeinpä holhouksen alle julistettava - näin aloittajan mielestä. Se, ettei nainen halua jatkaa hyppimistä aloittajan pillin mukaan tekee hänestä huonon ihmisen ja kuten nimimerkkikin korostaa, nainen on jättämässä ISÄN JA LAPSET.

        Kyllä nainen, joka ensin haluaa avioliiton, sitten omakotitalon johon oikein ei olisi varaa, ja sitten kolme lasta lyhyen ajan sisällä, ja sitten yhtäkkiä ei haluakaan mitään näistä mukaanlukien "talonrakentaja" ja lasten toinen vanhempi, on aika huono ihminen. Näin naisena ajattelen.
        Omia psyykkisiä pulmiaan itsekukin voisi käsitellä muutenkin kuin demonisoimalla puolison ja etsimällä samalla rakastumisen uutta kohdetta.
        Voi olla, että vapautunut vaimo löytää uuden onnen , ihanampaa kuin ikinä mikään.

        Voi olla, että hän vuosien myötä alkaa arvostaa eks-miestään kokeiltuaan suhteita moneen "huonompaan".

        Voi olla, että nyt horjahteleva psyyken tasapaino tilttaa täysin eron jälkimainigeissa, arvattavissa olevien vaikeuksien ja houkutusten jälkeen.

      • Mies.
        kerrokerrokuvastin kirjoitti:

        Kyllä nainen, joka ensin haluaa avioliiton, sitten omakotitalon johon oikein ei olisi varaa, ja sitten kolme lasta lyhyen ajan sisällä, ja sitten yhtäkkiä ei haluakaan mitään näistä mukaanlukien "talonrakentaja" ja lasten toinen vanhempi, on aika huono ihminen. Näin naisena ajattelen.
        Omia psyykkisiä pulmiaan itsekukin voisi käsitellä muutenkin kuin demonisoimalla puolison ja etsimällä samalla rakastumisen uutta kohdetta.
        Voi olla, että vapautunut vaimo löytää uuden onnen , ihanampaa kuin ikinä mikään.

        Voi olla, että hän vuosien myötä alkaa arvostaa eks-miestään kokeiltuaan suhteita moneen "huonompaan".

        Voi olla, että nyt horjahteleva psyyken tasapaino tilttaa täysin eron jälkimainigeissa, arvattavissa olevien vaikeuksien ja houkutusten jälkeen.

        Onhan se itsestään selvää, että molemmat kriisin osapuolet ovat sekaisin! Nainen on tehnyt päätöksen jättää perheensä - ihan niin kuin näissä viesteissä sanotaan. Mies ei halua rikkoa perhettä. Lapset seuraavat tilanetta sivusta.

        Kuitenkin, kun aikaa kuluu, päätökset ja varsinkin niiden perusteet saattavat muuttua. Nainen ei välttämättä haluakaan luopua siitä, mitä hänellä tällä hetkellä on. Mies on kokenut pakonomaista tarvetta korjata tilannetta. Nainen selvästikin epäröi tekojaan ja tekojensa seurauksia, mies ei osaa antaa asioiden olla vaan tilanteen pitkittyminen ja kärjistyminen vain pahentaa tilannetta entisestään.

        Kumpikaan ei voi estää toista lähtemästä, joten täälläkin esitetyt kommentit siitä, että mies kiristää naistaan ja vaikeuttaa hänen elämäänsä, eivät todellisuudessa pidä paikkaansa. Oman tulkintani mukaan tässä tapauksessa se on suhteen nainen, joka alistaa aloittajaa. Hän on jättänyt erohakemuksen ja sadistisesti roikottaa miestä löysässä hirressä. Perheen hajoamisen uhka on koko ajan läsnä.

        Molempien toimintaa ohjaa pelko!

        Mielenkiintoista on se, mitä tapahtuu, kun puoli vuotta erohakemuksen jättämisestä tulee kuluneeksi ja toisen vaiheen eron hakeminen on mahdollista. Itse toimisin seuraavasti: Viikkoa ennen, kun aikaraja täyttyy, pyytäisin naista perumaan hakemuksen. Mikäli hän ei sitä suostuisi perumaan, heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä jättäisin itse toisen vaiheen hakemuksen. Tämä ei olisi kosto vaan halu lopettaa se valtapeli, mikä nyt suhteen ja perheen sisällä on käynnissä.

        Omalta kohdaltani osaan sanoa sen, että sen jälkeen suhde olisi lopullisesti ohi. Aloittaja todennäköisesti kuitenkin on valmis taipumaan naisensa tahtoon perheensä säilyttääkseen. Harmi vaan, että silloin todennäköisesti mikään ei muuttuisi vaan naisella on edelleen valta perheessä, eikä tasa-arvoiselle parisuhteelle ole tilaa.

        Olen pahoillani niiden kaikkien tähän ketjuun kommentoiden puolesta, jotka ovat kokeneet huonon parisuhteen ja nyt sen päätyttyä hyökkäävät kommenteillaan aloittajaa vastaan. Olen pahoillani myös aloittajan puolesta, kun jotuu muutenkin tuskissaan näitä kommentteja lukemaan. Hänelle tämä lienee kuitenkin tärkeä terapiamuoto, joten toivoisin rauhallisuutta kommentteihin.

        Ja vielä muistutukseksi kaikille. Näitä keskusteluja ei ole pakko seurata, jos ei halua - vielä vähemmän niihin on pakko kommentoida - ainakaan, jos mitään omaa sanottavaa ei ole.

      • vainminunmielipide
        LowGMan kirjoitti:

        Tää on just tätä tyypillistä naisten vastailua: Mies joka ei puhu suhteesta eikä halua hoitaa sitä: idiootti. Mies, joka haluaa parantaa suhdetta ja tehdä asioita sen eteen estämättä kuitenkaan eroamista: idiootti.

        "anna rauha puolisollesi"... mikään ei estä tuon vuodattajan vaimoa lähtemästä rauhallisempiin maisemiin.. niin..idiootti.

        Ensin alkuun ajattelin, että vaimo on se joka on typerä mutta selkeesti tuo mies on aivan ihmeellinen. Eihän tuollaista voi kestää. Pohtija ja spekuloija, ikuinen sellainen. Eihän tuo pääty mihinkään.

      • oiks
        vainminunmielipide kirjoitti:

        Ensin alkuun ajattelin, että vaimo on se joka on typerä mutta selkeesti tuo mies on aivan ihmeellinen. Eihän tuollaista voi kestää. Pohtija ja spekuloija, ikuinen sellainen. Eihän tuo pääty mihinkään.

        Kokeilepa itse tuolalista kriisiä, niin katsotaan kuinka ihmeellinen sinusta tulee.

        Vaimon pitäisi jo muuttaa pois kotoaan ja lopettaa aloittajan kiusaaminen, loppusihan se spekulointi siinä samalla!

      • -----------
        Mies. kirjoitti:

        Onhan se itsestään selvää, että molemmat kriisin osapuolet ovat sekaisin! Nainen on tehnyt päätöksen jättää perheensä - ihan niin kuin näissä viesteissä sanotaan. Mies ei halua rikkoa perhettä. Lapset seuraavat tilanetta sivusta.

        Kuitenkin, kun aikaa kuluu, päätökset ja varsinkin niiden perusteet saattavat muuttua. Nainen ei välttämättä haluakaan luopua siitä, mitä hänellä tällä hetkellä on. Mies on kokenut pakonomaista tarvetta korjata tilannetta. Nainen selvästikin epäröi tekojaan ja tekojensa seurauksia, mies ei osaa antaa asioiden olla vaan tilanteen pitkittyminen ja kärjistyminen vain pahentaa tilannetta entisestään.

        Kumpikaan ei voi estää toista lähtemästä, joten täälläkin esitetyt kommentit siitä, että mies kiristää naistaan ja vaikeuttaa hänen elämäänsä, eivät todellisuudessa pidä paikkaansa. Oman tulkintani mukaan tässä tapauksessa se on suhteen nainen, joka alistaa aloittajaa. Hän on jättänyt erohakemuksen ja sadistisesti roikottaa miestä löysässä hirressä. Perheen hajoamisen uhka on koko ajan läsnä.

        Molempien toimintaa ohjaa pelko!

        Mielenkiintoista on se, mitä tapahtuu, kun puoli vuotta erohakemuksen jättämisestä tulee kuluneeksi ja toisen vaiheen eron hakeminen on mahdollista. Itse toimisin seuraavasti: Viikkoa ennen, kun aikaraja täyttyy, pyytäisin naista perumaan hakemuksen. Mikäli hän ei sitä suostuisi perumaan, heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä jättäisin itse toisen vaiheen hakemuksen. Tämä ei olisi kosto vaan halu lopettaa se valtapeli, mikä nyt suhteen ja perheen sisällä on käynnissä.

        Omalta kohdaltani osaan sanoa sen, että sen jälkeen suhde olisi lopullisesti ohi. Aloittaja todennäköisesti kuitenkin on valmis taipumaan naisensa tahtoon perheensä säilyttääkseen. Harmi vaan, että silloin todennäköisesti mikään ei muuttuisi vaan naisella on edelleen valta perheessä, eikä tasa-arvoiselle parisuhteelle ole tilaa.

        Olen pahoillani niiden kaikkien tähän ketjuun kommentoiden puolesta, jotka ovat kokeneet huonon parisuhteen ja nyt sen päätyttyä hyökkäävät kommenteillaan aloittajaa vastaan. Olen pahoillani myös aloittajan puolesta, kun jotuu muutenkin tuskissaan näitä kommentteja lukemaan. Hänelle tämä lienee kuitenkin tärkeä terapiamuoto, joten toivoisin rauhallisuutta kommentteihin.

        Ja vielä muistutukseksi kaikille. Näitä keskusteluja ei ole pakko seurata, jos ei halua - vielä vähemmän niihin on pakko kommentoida - ainakaan, jos mitään omaa sanottavaa ei ole.

        "Oman tulkintani mukaan tässä tapauksessa se on suhteen nainen, joka alistaa aloittajaa. Hän on jättänyt erohakemuksen ja sadistisesti roikottaa miestä löysässä hirressä."

        Ei todellakaan ole ap:n vaimo alistaja, vaan ap. Vaimo on löytänyt itsensä eikä hän enää halua alistetuksi. Tottakai se suututtaa ap:ta, eikä hän haluaisi erota. Alistaja tai ylipäätään se jonka pillin mukaan on tanssittu, harvemmin erota haluaakaan. Ketä hän sitten saisi alistaa ja pomputtaa? Ketä voisi syytellä? Kenelle päteä?

      • ...............
        oiks kirjoitti:

        Kokeilepa itse tuolalista kriisiä, niin katsotaan kuinka ihmeellinen sinusta tulee.

        Vaimon pitäisi jo muuttaa pois kotoaan ja lopettaa aloittajan kiusaaminen, loppusihan se spekulointi siinä samalla!

        Molempien on muutettava pois kotoa. Heillä ei ole varaa pitää taloa. Pikaisen analyysin mukaan, talo on tässäkin tapauksessa se tärkein liiton yhdistävä tekijä. Ellei sitä olisi, osakehuoneisto olisi jo myynnissä ja molemmat katselisivat itselleen omaa mukavaa asuntoa.

        Ihan turha vaimoa erosta syyttää. Jos ap olisi vaimolle sopiva, ei hän eroa olisi hakemassa. Tämä on myös ap:n syytä pitää mielessä.

      • Mies.
        ----------- kirjoitti:

        "Oman tulkintani mukaan tässä tapauksessa se on suhteen nainen, joka alistaa aloittajaa. Hän on jättänyt erohakemuksen ja sadistisesti roikottaa miestä löysässä hirressä."

        Ei todellakaan ole ap:n vaimo alistaja, vaan ap. Vaimo on löytänyt itsensä eikä hän enää halua alistetuksi. Tottakai se suututtaa ap:ta, eikä hän haluaisi erota. Alistaja tai ylipäätään se jonka pillin mukaan on tanssittu, harvemmin erota haluaakaan. Ketä hän sitten saisi alistaa ja pomputtaa? Ketä voisi syytellä? Kenelle päteä?

        "Ei todellakaan ole ap:n vaimo alistaja, vaan ap"

        Varmaan aiemmin näin on ollutkin, ja se on todennäköisesti koko kriisin syy - ainakin suurelta osin.

        Nythän vaan on niin, että asetelma on kääntynyt päälaelleen. Se on vaimo, joka kontrolloi ja alistaa miestä. Hänellä on käytössään ase, eron uhka. Tottakai vaimo haluaa nyt kostaa ja "päästä tasoihin". Tuo vaimon käytös on vaan tällä hetkellä erittäin epäkorrektia.

        Mikäli hän ei haluaisi tuota valtaa käyttää, hän hakisi aktiivisesti omaa asuntoa ja pyrkisi järjestelemään omaa ja lastensa eronjälkeistä elämää. Näin ei kuitenkaa ole, vaan edelleen tilanne on auki.

        Olet joko lukenut näitä ketjuja vain osittain tai sitten olet harvinaisen tyhmä, jos kuvittelet, että aloittajan tänne ketjuun kirjoittamisen motiivina on ylläpitää avioliittoa, jossa hän voi alistaa vaimoaan. Lue kaikki 5 ketjua läpi ja yritä ymmärtää, mitä tässä on tapahtunut. Meille monille objektiivisen näkemyksen saavuttaminen on ylivoimaisen vaikeaa omista ennakkoasenteistamme johtuen, mutta yritäisit edes.

      • niiinnn
        Mies. kirjoitti:

        "Ei todellakaan ole ap:n vaimo alistaja, vaan ap"

        Varmaan aiemmin näin on ollutkin, ja se on todennäköisesti koko kriisin syy - ainakin suurelta osin.

        Nythän vaan on niin, että asetelma on kääntynyt päälaelleen. Se on vaimo, joka kontrolloi ja alistaa miestä. Hänellä on käytössään ase, eron uhka. Tottakai vaimo haluaa nyt kostaa ja "päästä tasoihin". Tuo vaimon käytös on vaan tällä hetkellä erittäin epäkorrektia.

        Mikäli hän ei haluaisi tuota valtaa käyttää, hän hakisi aktiivisesti omaa asuntoa ja pyrkisi järjestelemään omaa ja lastensa eronjälkeistä elämää. Näin ei kuitenkaa ole, vaan edelleen tilanne on auki.

        Olet joko lukenut näitä ketjuja vain osittain tai sitten olet harvinaisen tyhmä, jos kuvittelet, että aloittajan tänne ketjuun kirjoittamisen motiivina on ylläpitää avioliittoa, jossa hän voi alistaa vaimoaan. Lue kaikki 5 ketjua läpi ja yritä ymmärtää, mitä tässä on tapahtunut. Meille monille objektiivisen näkemyksen saavuttaminen on ylivoimaisen vaikeaa omista ennakkoasenteistamme johtuen, mutta yritäisit edes.

        "asetelma on kääntynyt päälaelleen. Se on vaimo, joka kontrolloi ja alistaa miestä."

        Tuskinpa. Hyvin harvoin alistaja alistuu. Sitä paitsi ap:n tapauksessa on kysymys paljon muustakin kuin alistamisesta. Lyhyesti sanottuna vuorovaikutussuhteista. Kaikki mitä kumpainenkin on joskus sanonut ja tehnyt vaikuttaa suhteeseen, usein hyvin negatiivisella tavalla, vaikkei sitä itse (kumpainenkaan) haluaisi. Liitossa kun on pelissä ennen kaikkea molempien tunteet. Mikäli kokee tulleensa alistetuksi, loukatuksi, syyllistetyksi, arvostelluksi, ei kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on jne niin siinä ei auta erkkikään. Ero on ainoa oikea ratkaisu. Yhdessäolo on lähinnä pelkkää piinaa, jota kumpainenkaan ei tosin osaa pitkään aikaan päättää. Yritetään vain olla ja tuskailla, aivan kuten ap vaimonsa. Erossa tulee esiin myös molempien hieman sairaalloinen riippuvuussuhde toisistaan. Ei vain osata ja tajuta päästää irti, vaikka molemmat ymmärtävät jo hyvin suureksi osaksi, että ero tulossa ja se on paras vaihtoehto. Juuri ap.n ja vaimon kaltainen tapaus on tyyppiesimerkki siitä, ettei rakasteta. Ei olla rakastettu pitkään aikaan, ainakaan toisella ei ole ollut liitossa yhtään hyvä olo. Liittoa on jatkettu päämääränä "pitää perhe koossa"., joka kuulostaa paremmalta ajatukselta kuin on. Mikäli ap tajuaisi vaimonsa pitkään jatkuneen ahdistuksen ym, liitossa, hän normaalina ymmärtäisi hakea eroa, sopia asumisratkaisusta ja lasten huoltajuudesta. otsikko on myös syyllistävä "äiti jättää perheensä", vaikkei siitä tässä ole kyse.

        Niin vain on ihmiset, että jos sattumaltakin vielä rakastaa eroa tahtovaa/hakevaa puolisoa, niin silloin pitää myös itse olla aktiivinen eron suhteen, eikä jättää asiaa puolitiehen. Tämä on rakkaudenosoitus. Kunnioittaa toisen päätöstä erosta sen verran, että vähintään yrittää tehdä erosta mahdollisimman "helpon" ja sopuisan. Koska ap on syyttänyt vaimoaan jo vuosia, huutanut, käyttänyt valtaa, niin etenkin erotilanteessa vaimo saa todella olla varuillaan, ettei saa lisää paskaa niskaan.

        Mutta yhtäkaikki. Joidenkin ihmisten liitto vain päättyy vaikeimman kautta. Molemmat riippuvat toisissaan, joskus haluavat vetää toista lähemmäksi, joskus työntää kauemmaksi. Täytyy käydä ihan pohjamudissa asti, vääntää ja kääntää, kieriskellä, väitellä, tuskailla ym ym ennen kuin jompikumpi tajuaa ottaa ohjat käsiinsä. Muutenhan erosta ei mitään tule.

      • niiiiiinnnn
        ............... kirjoitti:

        Molempien on muutettava pois kotoa. Heillä ei ole varaa pitää taloa. Pikaisen analyysin mukaan, talo on tässäkin tapauksessa se tärkein liiton yhdistävä tekijä. Ellei sitä olisi, osakehuoneisto olisi jo myynnissä ja molemmat katselisivat itselleen omaa mukavaa asuntoa.

        Ihan turha vaimoa erosta syyttää. Jos ap olisi vaimolle sopiva, ei hän eroa olisi hakemassa. Tämä on myös ap:n syytä pitää mielessä.

        "Jos ap olisi vaimolle sopiva, ei hän eroa olisi hakemassa. "

        Tämä Juuri näin, mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Tietysti se harmittaa, tekee surulliseksi ym, mutta silti se on vain tosiasia. Itse en yrittäisi enää hetkeäkään jatkaa puolison kanssa. joka ei rakasta ja haluaa erota. Tai oikeastaan riittää tuo, että haluaa erota.

      • Mies.
        niiinnn kirjoitti:

        "asetelma on kääntynyt päälaelleen. Se on vaimo, joka kontrolloi ja alistaa miestä."

        Tuskinpa. Hyvin harvoin alistaja alistuu. Sitä paitsi ap:n tapauksessa on kysymys paljon muustakin kuin alistamisesta. Lyhyesti sanottuna vuorovaikutussuhteista. Kaikki mitä kumpainenkin on joskus sanonut ja tehnyt vaikuttaa suhteeseen, usein hyvin negatiivisella tavalla, vaikkei sitä itse (kumpainenkaan) haluaisi. Liitossa kun on pelissä ennen kaikkea molempien tunteet. Mikäli kokee tulleensa alistetuksi, loukatuksi, syyllistetyksi, arvostelluksi, ei kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on jne niin siinä ei auta erkkikään. Ero on ainoa oikea ratkaisu. Yhdessäolo on lähinnä pelkkää piinaa, jota kumpainenkaan ei tosin osaa pitkään aikaan päättää. Yritetään vain olla ja tuskailla, aivan kuten ap vaimonsa. Erossa tulee esiin myös molempien hieman sairaalloinen riippuvuussuhde toisistaan. Ei vain osata ja tajuta päästää irti, vaikka molemmat ymmärtävät jo hyvin suureksi osaksi, että ero tulossa ja se on paras vaihtoehto. Juuri ap.n ja vaimon kaltainen tapaus on tyyppiesimerkki siitä, ettei rakasteta. Ei olla rakastettu pitkään aikaan, ainakaan toisella ei ole ollut liitossa yhtään hyvä olo. Liittoa on jatkettu päämääränä "pitää perhe koossa"., joka kuulostaa paremmalta ajatukselta kuin on. Mikäli ap tajuaisi vaimonsa pitkään jatkuneen ahdistuksen ym, liitossa, hän normaalina ymmärtäisi hakea eroa, sopia asumisratkaisusta ja lasten huoltajuudesta. otsikko on myös syyllistävä "äiti jättää perheensä", vaikkei siitä tässä ole kyse.

        Niin vain on ihmiset, että jos sattumaltakin vielä rakastaa eroa tahtovaa/hakevaa puolisoa, niin silloin pitää myös itse olla aktiivinen eron suhteen, eikä jättää asiaa puolitiehen. Tämä on rakkaudenosoitus. Kunnioittaa toisen päätöstä erosta sen verran, että vähintään yrittää tehdä erosta mahdollisimman "helpon" ja sopuisan. Koska ap on syyttänyt vaimoaan jo vuosia, huutanut, käyttänyt valtaa, niin etenkin erotilanteessa vaimo saa todella olla varuillaan, ettei saa lisää paskaa niskaan.

        Mutta yhtäkaikki. Joidenkin ihmisten liitto vain päättyy vaikeimman kautta. Molemmat riippuvat toisissaan, joskus haluavat vetää toista lähemmäksi, joskus työntää kauemmaksi. Täytyy käydä ihan pohjamudissa asti, vääntää ja kääntää, kieriskellä, väitellä, tuskailla ym ym ennen kuin jompikumpi tajuaa ottaa ohjat käsiinsä. Muutenhan erosta ei mitään tule.

        Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Myös alistuksen aste vaihtelee. Sillä on erityisesti merkitystä, mikä tässä tapauksessa ilmeisen vuorovaikutusongelman on aiheuttanut.

        Aloittaja on tässä keskustelussa vahvasti leimattu alistajaksi. Toisaalta on mahdollista, että vaimo on alistunut ilman aktiivista alistamistakin. Niin se vaan menee, roolit jakautuvat suhteessa aina johonkin muottiin. Toinen saattaa ottaa alistuvan roolin toisen välttämättä sitä edes huomaamatta.

        Kuten sanoin, kaikki tapaukset ovat erilaisia. Minulla on oma kokemus, muodostan maailmankuvani sen läpi. Joku "oikeasti" alistettu ja eron kautta paremman elämän löytänyt nainen tietysti asennoituu tähänkin keskusteluun eri lähtökohdista.

      • LowGMan
        vainminunmielipide kirjoitti:

        Ensin alkuun ajattelin, että vaimo on se joka on typerä mutta selkeesti tuo mies on aivan ihmeellinen. Eihän tuollaista voi kestää. Pohtija ja spekuloija, ikuinen sellainen. Eihän tuo pääty mihinkään.

        Elämän pohtiminen ja spekuloiminen on monelle ihmiselle tapa pitää oma pää kasassa ja pysyä tilanteen tasalla. Se, että sinä et kestäisi tuollaista luonnetta saman katon alla ei tarkoita, että asiassa olisi jotain idioottimaista tai pahaa.

      • isä ja lapset
        Mies. kirjoitti:

        Onhan se itsestään selvää, että molemmat kriisin osapuolet ovat sekaisin! Nainen on tehnyt päätöksen jättää perheensä - ihan niin kuin näissä viesteissä sanotaan. Mies ei halua rikkoa perhettä. Lapset seuraavat tilanetta sivusta.

        Kuitenkin, kun aikaa kuluu, päätökset ja varsinkin niiden perusteet saattavat muuttua. Nainen ei välttämättä haluakaan luopua siitä, mitä hänellä tällä hetkellä on. Mies on kokenut pakonomaista tarvetta korjata tilannetta. Nainen selvästikin epäröi tekojaan ja tekojensa seurauksia, mies ei osaa antaa asioiden olla vaan tilanteen pitkittyminen ja kärjistyminen vain pahentaa tilannetta entisestään.

        Kumpikaan ei voi estää toista lähtemästä, joten täälläkin esitetyt kommentit siitä, että mies kiristää naistaan ja vaikeuttaa hänen elämäänsä, eivät todellisuudessa pidä paikkaansa. Oman tulkintani mukaan tässä tapauksessa se on suhteen nainen, joka alistaa aloittajaa. Hän on jättänyt erohakemuksen ja sadistisesti roikottaa miestä löysässä hirressä. Perheen hajoamisen uhka on koko ajan läsnä.

        Molempien toimintaa ohjaa pelko!

        Mielenkiintoista on se, mitä tapahtuu, kun puoli vuotta erohakemuksen jättämisestä tulee kuluneeksi ja toisen vaiheen eron hakeminen on mahdollista. Itse toimisin seuraavasti: Viikkoa ennen, kun aikaraja täyttyy, pyytäisin naista perumaan hakemuksen. Mikäli hän ei sitä suostuisi perumaan, heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä jättäisin itse toisen vaiheen hakemuksen. Tämä ei olisi kosto vaan halu lopettaa se valtapeli, mikä nyt suhteen ja perheen sisällä on käynnissä.

        Omalta kohdaltani osaan sanoa sen, että sen jälkeen suhde olisi lopullisesti ohi. Aloittaja todennäköisesti kuitenkin on valmis taipumaan naisensa tahtoon perheensä säilyttääkseen. Harmi vaan, että silloin todennäköisesti mikään ei muuttuisi vaan naisella on edelleen valta perheessä, eikä tasa-arvoiselle parisuhteelle ole tilaa.

        Olen pahoillani niiden kaikkien tähän ketjuun kommentoiden puolesta, jotka ovat kokeneet huonon parisuhteen ja nyt sen päätyttyä hyökkäävät kommenteillaan aloittajaa vastaan. Olen pahoillani myös aloittajan puolesta, kun jotuu muutenkin tuskissaan näitä kommentteja lukemaan. Hänelle tämä lienee kuitenkin tärkeä terapiamuoto, joten toivoisin rauhallisuutta kommentteihin.

        Ja vielä muistutukseksi kaikille. Näitä keskusteluja ei ole pakko seurata, jos ei halua - vielä vähemmän niihin on pakko kommentoida - ainakaan, jos mitään omaa sanottavaa ei ole.

        Eron kakkosvaiheen konkretisoitumista tässä odotellaan. Ja täytyy myöntää, että "Mies" on asioita pohtinut, sillä olen tällä hetkellä sitä mieltä, että minun pitää tehdä ratkaisu. Eli, jos vaimoni ei hae lopullista eroa, minä haen. Aika karua, mutta tähän on tultu.

        Omat tunteeni ovat tyystin hyytyneet. Vaikka takana on raskas puolivuotinen, on pakko myöntää, että nöyryytys on tehnyt minulle hyvää. Oma käytökseni ja ajattelumallini ovat muuttuneet. Työpaikallani minusta on tullut turhankin pidetty henkilö. Terapeutti kertoi syynkin, kun lopettaa turhan taistelun, vapautuu voimavaroja tärkeimpiin asioihin.

        Rakastan lapsiani, meille menee keskenämme paremmin kuin koskaan. Alan uskoa tulevaisuuteen, luottaa että pärjäämme. Vaimoni ilmoitti lähtevänsä ulos nyt ja kahdenviikon päästä yökylään. No, iltameno peruuntui. Ihan sama, menkööt, tehkööt, jääkööt, me pärjäämme. Minulle ovat lapset kaikkein tärkeimmät, se riittää nyt, ja huomenna.

      • isä ja lapset
        LowGMan kirjoitti:

        Elämän pohtiminen ja spekuloiminen on monelle ihmiselle tapa pitää oma pää kasassa ja pysyä tilanteen tasalla. Se, että sinä et kestäisi tuollaista luonnetta saman katon alla ei tarkoita, että asiassa olisi jotain idioottimaista tai pahaa.

        Näin uskon. Vertaistukea en halua aliarvioida, enkä muiden kokemuksiakaan, mutta ensisijainen tarkoitukseni on selvitä tästä kriisistä. Kirjoittaminen ja pohtiminen toimivat minulla.

        Jatkan kirjoittamista siihen saakka, kun se minua auttaa. Sen jälkeen voinen kommentoida muiden ketjuihin, mikäli koen, että minulla voisi olla jotain annettavaa. Kiitos.

      • isä ja lapset
        LowGMan kirjoitti:

        Tää on just tätä tyypillistä naisten vastailua: Mies joka ei puhu suhteesta eikä halua hoitaa sitä: idiootti. Mies, joka haluaa parantaa suhdetta ja tehdä asioita sen eteen estämättä kuitenkaan eroamista: idiootti.

        "anna rauha puolisollesi"... mikään ei estä tuon vuodattajan vaimoa lähtemästä rauhallisempiin maisemiin.. niin..idiootti.

        Ei estä, no, ehkä raha vähän, mutta ei täysin. Vaimo on kuitenkin alkanut empiä. Jonka joku voi tulkita esim.hyväksi uutiseksi. Minusta se on vain surkuhupaisaa, kriisin kesto ja vastapuolen tunteettomuus ovat hävittäneet tunteeni. Surku.

      • sari*
        Mies. kirjoitti:

        Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Myös alistuksen aste vaihtelee. Sillä on erityisesti merkitystä, mikä tässä tapauksessa ilmeisen vuorovaikutusongelman on aiheuttanut.

        Aloittaja on tässä keskustelussa vahvasti leimattu alistajaksi. Toisaalta on mahdollista, että vaimo on alistunut ilman aktiivista alistamistakin. Niin se vaan menee, roolit jakautuvat suhteessa aina johonkin muottiin. Toinen saattaa ottaa alistuvan roolin toisen välttämättä sitä edes huomaamatta.

        Kuten sanoin, kaikki tapaukset ovat erilaisia. Minulla on oma kokemus, muodostan maailmankuvani sen läpi. Joku "oikeasti" alistettu ja eron kautta paremman elämän löytänyt nainen tietysti asennoituu tähänkin keskusteluun eri lähtökohdista.

        "Toinen saattaa ottaa alistuvan roolin toisen välttämättä sitä edes huomaamatta."

        No minä kyllä väittäisin, ettei mitään roolia sattumalta oteta. Otetaan se mitä on saatavissa tai mitä tarjotaan. Merkillepantavaa onkin kun toinen haluaa tietoisesti ulos jostain roolistaan, niin on ehdottomasti kriisin paikka suhteessa. Kuten ap:n ja vaimon tapauksessa myös.

    • Lovestory 5

      Tätä ketjua alusta asti seuranneena ja muutamia kommentteja laittaneena,
      olisi varmaan meille vakikäyttäjille mielenkiintoista tietää, mitä teille " Isä ja
      lapset " nyt kuuluu ?
      - miten arvioisit terapian vakutukset omiin asenteisiisi ?
      - " tunteiden häviäminen " on järkyttävää myös itse kullekin, se on vaan sitä olemista sitten, jokin pakahduttava tunne rinnassa kertoo kuitenkin kaipuusta
      toisenlaiseen ihmisläheisyyteen.
      - jos vaimosi epäröi, eikö silloinkin tunteet sinua kohtaan ole epämääräiset ?

      Olet sitkeää ja kestävää tyyppiä, tyydytkö osaasi joka tuskin täysin uudeksi
      muuttuu, mutta kyllähän restauroimalla aina ihmeitä saa aikaan vanhassa
      ja särkyneessäkin ihmissuhteessa. Mihin päin olet ajatellut suuntautua ?

      • onkokaikkihyvin

        Onko äiti jättänyt jo perheensä kun ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään ?

    • huuhaa53

      Jaksamista sulle.

      • tää

        Onko tämä hätähuuto? Onko sulla tunteiden alueella kaikki ok?

      • tää
        tää kirjoitti:

        Onko tämä hätähuuto? Onko sulla tunteiden alueella kaikki ok?

        jos on rankkaa, aina voi jutella

    • Kylmä vaimo

      Minä olen samanlaisesaa tilanteessa, mutta se eroa haluava vaimo. Itsetunto-ongelmista olen kärsinyt koko elämäni, enkä syytä niistä miestäni. Mieheni on myös "vahva tammi", joka turvallisuudessaan tuntui upealta. Nyt kuitenkin oman itsetutkiskeluni ja (itse maksetun) terapian avulla alan löytämään itseäni ja itsetuntoani. Olisi toki pitänyt löyyää jo aiemmin, mutten tiennyt sitä vielä silloin. Mieheni ei halua erota, mutta itse en näe muuta vaihtoehto, koska a) minulla ei ole rakkauden tunteita mietäni kohtaan, b) tunnen parisuhteemme vievän enemmän energiaa, kuin mitä siltä saan ja c) jaamme täysin erilaisen käsityksen onnellisesta elämästä ja arvoista. Tämä c-kohta on hankala, sillä se on selvinnyt minulle (oma tahto ja omat arvot) vasta suhteemme aikaisessa terapiassa. Ei siis reilu tilanne miestäni kohtaan, mutta ei yhdessä pysyminen edes lasten takia ole järkevää ilman rakkautta.

      Ps. Olemme asuneet nyt erillämme kolme kuukautta ja kohdallani se on selkeyttänyt ajatuksia. Suosittelen eri osotteissa asumista, vaikka tilanne johtaisikin eroon. Asiat saavat mittasuhteita, syy-yhteyden selkenevät ja muodostuu hallittavia kokonaisuuksia.

      • Minä-maailmasi

        "Koska minä löysin itsetuntoni ja omat elämänarvoni, siksi eroni oli oikea ratkaisu" -lapsiperheensä jättänyt äiti.

        Teit omista lapsistasi erolapsia, vaikka heillä on hyvä isä. Ratkaisu on subjektiivinen, minä-itsekkyyttä, ei merkki löytyneestä itsetunnosta. Ilmeisimmin kuulut ryhmään joka on kärsinyt pitkään "minä-minä-miksi-minä" - liian minäkeskeisen elämänkäsityksen mukana seuraavasta alemmuudesta, lääkkeeksi olet löytänyt "itsetunnon", minkä myötä näet, että nyt lupasi on päättää itsekkäästi, vaikka elämänratkaisusi vaikuttavat syvästi omiin lapsiisi (ja aikusiiin exääsi ja sukuusi).

        Itsetuntoinen ihminen elää loukkaamatta muita, hänellä on itsetuntoa toimia oikein muita kohtaan. Itsetuntoinen ei edes ota vastuuta (mitä lasten tekeminen on) jota ei aio hoitaa. Hän huolehtii valitsemansa vastuut alusta loppuun.
        Teit "itsetunnottomana" lapsesi ja nyt "itsetuntoisena" teit heistä alaikäisinä erolapsia, huh huh.

        Minä-maailmassasi et ymmärrä, mitä kirjoitin, koska et osaa nähdä maailmaan ulkopuolisten silmin. Katsot elämää omasta minä-ikkunastasi. Kirjoitin tämän muille ketjussa, en sinulle, en odota vastaustasikaan.

      • Isä ja lapset
        Minä-maailmasi kirjoitti:

        "Koska minä löysin itsetuntoni ja omat elämänarvoni, siksi eroni oli oikea ratkaisu" -lapsiperheensä jättänyt äiti.

        Teit omista lapsistasi erolapsia, vaikka heillä on hyvä isä. Ratkaisu on subjektiivinen, minä-itsekkyyttä, ei merkki löytyneestä itsetunnosta. Ilmeisimmin kuulut ryhmään joka on kärsinyt pitkään "minä-minä-miksi-minä" - liian minäkeskeisen elämänkäsityksen mukana seuraavasta alemmuudesta, lääkkeeksi olet löytänyt "itsetunnon", minkä myötä näet, että nyt lupasi on päättää itsekkäästi, vaikka elämänratkaisusi vaikuttavat syvästi omiin lapsiisi (ja aikusiiin exääsi ja sukuusi).

        Itsetuntoinen ihminen elää loukkaamatta muita, hänellä on itsetuntoa toimia oikein muita kohtaan. Itsetuntoinen ei edes ota vastuuta (mitä lasten tekeminen on) jota ei aio hoitaa. Hän huolehtii valitsemansa vastuut alusta loppuun.
        Teit "itsetunnottomana" lapsesi ja nyt "itsetuntoisena" teit heistä alaikäisinä erolapsia, huh huh.

        Minä-maailmassasi et ymmärrä, mitä kirjoitin, koska et osaa nähdä maailmaan ulkopuolisten silmin. Katsot elämää omasta minä-ikkunastasi. Kirjoitin tämän muille ketjussa, en sinulle, en odota vastaustasikaan.

        Näkökulman vaihtamisen taito on avain moneen lukkoon. Ei se helppoa tietenkään ole, mutta siihenkin saa apua, jos tohtii pyytää. Aloitin uuden ketjun, numeroltaan jo kuusi. Jatkan sinne jos jaksan. Lukekaa sieltä, jos jaksatte.

      • Mahdoton mies

        Vähän vaikea ulkopuolisena (vaikkakin avioeron itsekin kokeneena) hahmottaa tuota c-kohtaasi erilaisista arvoista ja elämänkatsomuksesta. Jos teillä kuitenkin on sulassa sovussa perustettu perhe (yhteiset lapset, yhdessä hankittu asunto ja siihen rahat, yhteinen vuode, yhteiset päivät, yhteiset yöt, yhteinen elämä). Onko kirosanaksi ja kahleeksi muodostunut sana "yhteinen" ja päätään nostavat sanat "oma" ja "itse" (oma itsetutkiskelu, itse maksettu, oma tahto, omat arvot, oma elämä)?

      • tinttarella 2
        Isä ja lapset kirjoitti:

        Näkökulman vaihtamisen taito on avain moneen lukkoon. Ei se helppoa tietenkään ole, mutta siihenkin saa apua, jos tohtii pyytää. Aloitin uuden ketjun, numeroltaan jo kuusi. Jatkan sinne jos jaksan. Lukekaa sieltä, jos jaksatte.

        Haetko täältä jotain itsesääliä vai mitä? Mikä siinä on niin ihmeellistä erota ja kasvattaa mukulansa aikuisiksi? Itsekin erosin jo 30 vuotta sitten, eikä ukko koskaan maksanut mukulastaan mitään, mutta sen jälkeen on jo ollut 3 kertaa naimisissa, ja joka liitosta kakaroita 1-3 kpl. Olen tuntenut ylpeyttä siitä, että sain niin fiksun lapsen, mutta ei olisi koskaan tullut mieleenikään tehdä niitä enempää. Miksi niitä pitää tehdä niin tolkuttomasti, kun ei ne kuitenkaan pysty koskaan tässä maassa itseään elättämään. Kuvittelit siis aikoinasi, että kun on paljon kakaroita, niin perheonni säilyy. Ei se ole sen tae. Herätkää pahvipäät ja ottakaa vastuu elämästänne, ja lopettakaa toi ruikuttaminen, jokainen tietää pennun tehdessään, että jonkun siitä täytyy siitä vastuu kantaa, joko yhteiskunnan tai minun, tätänykyä yhä yleisemmin yhteiskunnan...

      • varmaa tätä taas
        Mahdoton mies kirjoitti:

        Vähän vaikea ulkopuolisena (vaikkakin avioeron itsekin kokeneena) hahmottaa tuota c-kohtaasi erilaisista arvoista ja elämänkatsomuksesta. Jos teillä kuitenkin on sulassa sovussa perustettu perhe (yhteiset lapset, yhdessä hankittu asunto ja siihen rahat, yhteinen vuode, yhteiset päivät, yhteiset yöt, yhteinen elämä). Onko kirosanaksi ja kahleeksi muodostunut sana "yhteinen" ja päätään nostavat sanat "oma" ja "itse" (oma itsetutkiskelu, itse maksettu, oma tahto, omat arvot, oma elämä)?

        Oma rakastaja lienee oikea vastaus. Lasten äitien oma elämä ja itsetunto löytyy, kun häntäheikki onnistuu kaadossa. Itsetunto hajoaa tuudestaan, kun perhe on hajotettu, häntäheikki hävinnyt ja yh-elämä alkanut.

      • ymmerström
        Minä-maailmasi kirjoitti:

        "Koska minä löysin itsetuntoni ja omat elämänarvoni, siksi eroni oli oikea ratkaisu" -lapsiperheensä jättänyt äiti.

        Teit omista lapsistasi erolapsia, vaikka heillä on hyvä isä. Ratkaisu on subjektiivinen, minä-itsekkyyttä, ei merkki löytyneestä itsetunnosta. Ilmeisimmin kuulut ryhmään joka on kärsinyt pitkään "minä-minä-miksi-minä" - liian minäkeskeisen elämänkäsityksen mukana seuraavasta alemmuudesta, lääkkeeksi olet löytänyt "itsetunnon", minkä myötä näet, että nyt lupasi on päättää itsekkäästi, vaikka elämänratkaisusi vaikuttavat syvästi omiin lapsiisi (ja aikusiiin exääsi ja sukuusi).

        Itsetuntoinen ihminen elää loukkaamatta muita, hänellä on itsetuntoa toimia oikein muita kohtaan. Itsetuntoinen ei edes ota vastuuta (mitä lasten tekeminen on) jota ei aio hoitaa. Hän huolehtii valitsemansa vastuut alusta loppuun.
        Teit "itsetunnottomana" lapsesi ja nyt "itsetuntoisena" teit heistä alaikäisinä erolapsia, huh huh.

        Minä-maailmassasi et ymmärrä, mitä kirjoitin, koska et osaa nähdä maailmaan ulkopuolisten silmin. Katsot elämää omasta minä-ikkunastasi. Kirjoitin tämän muille ketjussa, en sinulle, en odota vastaustasikaan.

        Mutta sivusta huudellaan. Sinä vastaaja siis olisit toivonut mukautuvan, hiljaisen vaimon viettävän onnetonta, rakkaudetonta varjoelämää eläkeikään asti? Sitten kun nuorin on ylioppilas, hän saisi ehkä ajatella itse mitä haluaa? Ikäloppuna, sairaalloisena, ikänsä puolesta enää huonona vitsinä parisuhde-sinkkumarkkinoilla?
        Ymmi Hinaajan sanoin "voi kuule kulta kun se maailma nyt vaan ei pyöri noin".

        Emme edes tiedä olisi "kylmä vaimo"-nimimerkillä lapsia, tuskin ainakaan pieniä.
        Jos hän haluaa vastata, olisi mielenkiintoista tietää miten mahdolliset lapset ovat suhtautuneet asumuseroon.

      • otan-osaa
        tinttarella 2 kirjoitti:

        Haetko täältä jotain itsesääliä vai mitä? Mikä siinä on niin ihmeellistä erota ja kasvattaa mukulansa aikuisiksi? Itsekin erosin jo 30 vuotta sitten, eikä ukko koskaan maksanut mukulastaan mitään, mutta sen jälkeen on jo ollut 3 kertaa naimisissa, ja joka liitosta kakaroita 1-3 kpl. Olen tuntenut ylpeyttä siitä, että sain niin fiksun lapsen, mutta ei olisi koskaan tullut mieleenikään tehdä niitä enempää. Miksi niitä pitää tehdä niin tolkuttomasti, kun ei ne kuitenkaan pysty koskaan tässä maassa itseään elättämään. Kuvittelit siis aikoinasi, että kun on paljon kakaroita, niin perheonni säilyy. Ei se ole sen tae. Herätkää pahvipäät ja ottakaa vastuu elämästänne, ja lopettakaa toi ruikuttaminen, jokainen tietää pennun tehdessään, että jonkun siitä täytyy siitä vastuu kantaa, joko yhteiskunnan tai minun, tätänykyä yhä yleisemmin yhteiskunnan...

        Olen pahoillani puolestasi, 30 vuotta erosta ja olet edelleen katkera.

      • Mahdoton mies
        varmaa tätä taas kirjoitti:

        Oma rakastaja lienee oikea vastaus. Lasten äitien oma elämä ja itsetunto löytyy, kun häntäheikki onnistuu kaadossa. Itsetunto hajoaa tuudestaan, kun perhe on hajotettu, häntäheikki hävinnyt ja yh-elämä alkanut.

        Osimoilleen näin.

    • somemuijat

      Tuntematta tilannettanne syvemmin (en siis ole aiempia juttuja lukenut) totean suomalaisen naisen olevan jotenkin särkyneen. 75% avioeroista on naisten alulle laittamia. Terapiat sinällään hyviä, mutta johtaako mihinkään. Suomessa naiset on olevinaan liian vahvoja eikä ne taivu ja systeemi lähtee siitä että miehessä vika. Hyvä havainto tuo että aluksi nainen arvosti selkärankaisuuttasi mutta myöhemmin siitä tulikin jostain syystä taakka. Zemppiä jatkoon ja hyvään asianajajaan yhteys jos sille tarvetta.

    • AlwaysMyMind

      Täytyis olla suhteellisen lähellä teidän elämäänne että voisi käytännön tasolla antaa jotain auttavaa. Mutta rankkaa väittää toisen tuhonneen itsetunnon toiselta, kuin viimeisenä oljenkortenaan turvautuen tällä tavalla hänen ( siis sinun ) selkärankaan. Vaimosi kaikesta päätellen tarvitsee sinua mutta ei osaa tuoda sitä julki oikealla tavalla. Rakkaus hänen osaltaan sinua kohtaan on syytöstenn ja kiitosten ristiriitaa, omaa riittämättömyyttään. Kuin peläten jotain jota ei sano suoraan vaan syyttäen jotta toinen ( sinä ) tekisi työnsä hänen hyväkseen. Sanon lopuksi, että ei vamosi mitään eroa halua. Hän pelkää enemmänkin joutuvansa jonain päivänä eroamaan sinusta, että jätät tai ehkä petät hänet. Tämä oli ehkä liian paljon sanottua kun en tunne teidän perhettänne, mutta ajatus ajatuksena kuitenkin. Kiitos.

      • Angelina2017

        Ihan sitten vain 4 vuotta vanhaan ketjuun vastasit....

    • 9q5r4j6d

      Olen monesti miettinyt, että kuinkakohan tälle perheelle kävi. Toivon todellakin, että saivat parisuhteensa kuntoon.

    • räkäset-kersat

      Kunnolla vaan hakemaan asuntovelkaa ja sitten itkemään sossuun ja kas asuntosi on kohta maksettu!

    • Anonyymi

      Vanha ketju, mutta mielenkiintoista lukea, miten naiivit käsitykset monella on. Itsetunnon voi toki toiselta murtaa, mutta se vaatii aika rankkaa ja pitkällistä kaltoinkohtelua. En usko että tavallisella arjen äksyilyllä ja torailulla kenenkään itsetuntoa murretaan. Kaikki äksyilee ja torailee, välillä.

      Yleensä tämmöisillä toisia syyttävillä, on itsetunto jo lapsuudessa rakentunut heikoksi, ja yleensä tämmöiset rakenteet näkyy erilaisissa pönkitysrakenteissa, esim huomionhaku tai arvostuksen janoaminen.

      Sanoisin että suurimmassa osassa näitä eroajatuksia, joissa "rakkaus vain loppui" tms, on kulissien takana ihastus kolmanteen osapuoleen. Tällöin huonoitsetuntoinen on toki jo pitkään kokenut, ettei saa itsetunnolleen tarpeeksi pönkitystä, arkipäiväistyneestä suhteesta. Sitten kun kohtalo johdattaa uuden uljaan prinssin tarjottimelle, ja tämä lupaa hakea kuun taivaalta. Niin huonoitsetuntoinen näkee tässä elämänsä tilaisuuden, löytää joku joka lisää hänen onnellisuuden pilviin.

      Yleensä tämä ilmenee siten, että huonoitsetuntoisella menee aikaa, ennen kuin hän uskaltaa irroittautua suhteesta, ja olla täysin varma uudesta prinssistä. Tässä aina menee aluksi niin, että haetaan ensin oikeutusta ihastumiselle, eli syytetään vakisuhteen osapuolta kaikesta mahdollisesta, vaikka nyt itsetunnon särkemisestä, tai syy voi olla ihan mikä tahansa, ja usein monia, kaikki on ikäänkuin huonosti.

      Sitten se vakiosapuoli on pitkän aikaa hämillään, että mitä tämä on, ja usein yrittää miellyttää vain enemmän ja ryhtyy kynnysmatoksi. Tällöin huonoitsetuntoinen vain ahdistuu entisestään, ja yhä kiivaammin säntää uuden prinssin syliin. Monesti tässä vaiheessa esiintyy julkeaa valehtelua, ja vakisuhdetta pidetään löysässä hirressä, koska huonoitsetuntoinen ei osaa myöskään luopua helposti. Ei ns uskalla, vaan yrittää samaan aikaan syödä ja säästää kakun.

      Vakiosapuolella ei ole paljoakaan tehtävissä. Parasta olisi jos tajuaisi ajoissa kuvion, ja repäisisi itsensä irti. Mutta monesti tuo vakiosapuoli on jollain tapaa empaatikko, eikä tajua kolmannen osapuolen olemassaoloa, ja kuvittelee vain pelastavansa suhteen.

      Sitten nämä päättyy usein niin, että huonoitsetuntoinen jättää sen empaatikon, ja aloittaa lennosta uuden suhteen prinssin kanssa. Usein prinssillä saattaa olla sellainen kuva, että hän ikäänkuin pelastaa naisen pahan monsterin kynsistä. Myöhemmin kun naamiot laskeutuu, niin prinssi usein huomaakin, että tulipas pelastettua valehtelija. Ja sitten nämä usein päätyy eroon.

      Joskus jos on oikeasti jossain epäterveessä parisuhteessa, väkivaltaa, alkoholismia, yms. Niin tiedän tapauksen, jossa nainen mietti pitkään eroa, ja katseli salaa uuden puolison valmiiksi, ja vaihtoi ns lennosta, ja se parisuhde on kestänyt jo yli 10 vuotta. Tällöin ei ole kyse huonon itsetunnon aiheuttamasta onnenonginnasta, vaan oikeasti pakenemisesta pois helvetistä, sellaisessa tilanteessa ei ole suuri synti, jos uusi puoliso katseltu ns valmiiksi.

      • Anonyymi

        Olipa hyvin kirjoitettu.

      • Anonyymi

        Olette kyllä väärässä tuossa, että ihmisten itsetuntoa ei saa nujerrettua, kyllä sen saa, jopa niiden joilla on vahvempi itsetunto, mutta helpommin tietysti heikkoitsetuntoisen. Narsistit tai muutoin luonnehäiriöisistä onnistuu tuossa kyllä. Ihmisellä, jolla on tunteita johonkin niin hänen murtamisensa on helpompaa, mutta todella törkeää. Älkää lähtekö arvottamaan erojen syitä, ihmiset on erilaisia ja eri asiat on ihmiselle tärkeitä. Me myös kasvamme ja kehitämme. Sanottu on myös, että jos jonkun asian yrittää vain lakaista maton alle, se nousee sieltä kyllä ahdistuksen kera pintaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olette kyllä väärässä tuossa, että ihmisten itsetuntoa ei saa nujerrettua, kyllä sen saa, jopa niiden joilla on vahvempi itsetunto, mutta helpommin tietysti heikkoitsetuntoisen. Narsistit tai muutoin luonnehäiriöisistä onnistuu tuossa kyllä. Ihmisellä, jolla on tunteita johonkin niin hänen murtamisensa on helpompaa, mutta todella törkeää. Älkää lähtekö arvottamaan erojen syitä, ihmiset on erilaisia ja eri asiat on ihmiselle tärkeitä. Me myös kasvamme ja kehitämme. Sanottu on myös, että jos jonkun asian yrittää vain lakaista maton alle, se nousee sieltä kyllä ahdistuksen kera pintaan.

        Luit huonosti. Tuossa ylempänä sanottiin, että itsetunnon voi murtaa toiselta, mutta se vaatii aika rankkaa kaltoinkohtelua yms. Siinä tarkoitettiin sitä, että satunnaiset arjen äksyilyt ja pienet torat ei murenna kenenkään itsetuntoa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kysynkin sinulta nyt...

      Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä
      Ikävä
      47
      4494

    2. Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa

      että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet
      Naisen logiikka
      114
      3572

    3. Onkohan tämä jotain elämää suurempaa

      Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m
      Ikävä
      39
      1855

    4. Missä paikassa ja minkälaisessa tilanteessa

      Olit silloin kun tajusit ihastuneesi häneen?
      Ikävä
      106
      1783

    5. Nainen, vaikka kaikki on

      ohi eikä koskaan alkanutkaan, niin tekisi silti mieli jakaa tämä trippi kanssasi, kertoa mitä kappaleita kuuntelin jne.
      Tunteet
      13
      1667

    6. Onko Marilyn Monroe mielestäsi maailman kaunein nainen kautta aikojen?

      Marilyn Monroe sai sekaisin naisten ja miesten päät kurvikkailla muodoillaan ja keimailevalla asenteellaan. Monroe onkin
      Maailman menoa
      123
      1534

    7. HH En uskalla enää ottaa sinuun yhteyttä

      Enkä tiedä miltä sinusta tuntuu nyt. Itsellä tosi tyhjä olo, harmittaa kun kaikki levällään. Toivottavasti sulla kaikki
      Ikävä
      8
      1354

    8. Mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota

      kun eka kerran näit kaivattusi?
      Ikävä
      78
      1246

    9. Ihan pelästyin kun sut

      näin. Huh huh kun olit vanhentunut.
      Ikävä
      109
      1116

    10. ei tissari naisten kanssa ole ollut

      ei ole naisten kanssa ollut
      Varkaus
      52
      1051
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt