Osa I
Kohtaaminen
Päivä alko taas harmaana. Tää joulunjälkeinen aika tylsine kauralesedieetteineen, hyi. Ovi avautu ja sisään tuli mies. Vilkuili lattiaan koko matkan tiskille, joten mun oli pakko kurottaa tiskin yli ja kattoo, onko lattiassa jotain erikoista. Ei ollu, se vaan ei kehannu näyttää naamaansa. Se oli kyllä ruma, mä säpsähdin kun näin ne vinot epämuotoset kasvot ja harittavat pienet siansilmät, joissa näytti olevan rähmää. Yök. Se hymyili jotenkin teennäsesti ja mua puistatti, et mitä se ajattelee. Sitten se veti esille kalsarit! Siis taskustaan. Mä katoin siis ihan että MITÄ. Kalasarit ne tosiaan oli ja mä vilkasin hermostuneesti mun kännykkään siin takapöydällä, ja miten et mikä se poliisin numero oikein olis. Se piti niitä kalsareita kädessään ja mumisi jotain epäselvää, ja mä mietin ensin et uskallanks mä sanoo mitää tollaselle pervolle, mut kysyn sit ihan asiallisesti et: "Anteeksi, mitä te sanoitte, en oikeen kuullu" Sen ääni muistutti ihan jotain sammakon kurnutusta kun se selitti ja katto koko ajan jonnekin muualle. Ne oli sen kalsarit, ja pestyt, OK. Se oli tuonu ne tänne, että ommeltas se takamukseen tullut reikä niistä. Mä otin ne kalsarit siltä ja katoin, oli ne tosiaan puhtaat, vaikka eto kyllä tosi paljon mua. Se tyyppi meni ihan punaseks ja näytti välillä niinkun olis haukkonu henkeensä. Mä jo ajattelin että mun pitää vielä soittaa lanssiki sille. Tosiaan, perseen kohalla oli reikä. Hyi hitto, mä ajattelin, toihan piereksii kalsarit jalassa, siis kalsareitten läpi! No ei ihme, että se on tollasen sammakon näkönen, kun on tollaset tavat. Hyi yökötys. Mä sit vastasin sille kuitenkin: "Kyllä me näitä paikataan, ei tää kalliiksi tuu" Tyyppi hymyili silleen hirveen väkinäisesti, joten mäkin sit irvistin sille oikein vittumaisen tekohymyn takaisin. Ei puhunu enää mitään, vaan lähti silleen puolijuoksua ulos. Kyllä mä ajattelin, et kaikenlaisii sitä liikkuu. Ensinnäkin mä pysysin tolla naamalla vaan kotona, ja sit vielä irvistelee tekohymyjä! Luuliko se sillä muka tekevänsä vaikutuksen. Tollaset nyssykät kyl tiedetään, olevinaa muka niin ujo ja kiltti, sit jos saa naisen nii makaa vaan sohvalla ja pieree niihin kalsareihin, ei ees mee vessaan piereen pönttöön! Jurottaa viikon jos sille sanoo jostain eikä puhu kyl muutenkaan. Voi tsiizus, mikä marttyyriluonnekin varmasti!
Mut okei. Täytyy duunaa ne sen kalsarit. Emmä kyl tiedä onko tollasella ees varaa maksaa. Jätän ton viimeseks duuniks, kun on tossa noitten joittenkin miesten kalsareitakin. Niistä pari tosi hyvännäkösiä ja jotku on pyytäny mun puheinnumerookin. JOku pankinjohtaja soittikin muutama kerta, ihan kiva tyyppi. Sellanen sympaattinen ja jotenkin tosi syvällinen kun keskusteltiin, en olis uskonu pankinjohtajasta, kun ne on aina niin kylmii tyyppejä. Yleensä noi miesten kalsarit mitä mä korjaan, on jotenkin revenny edestä, mut eihän tollasista hyypiäistä tiedä mitä ne duunaa, niillä sit noi kalsaritkin hajoo ihan kummallisesti.
Kohtaaminen
Päivä alko taas harmaana. Tää joulunjälkeinen aika tylsine kauralesedieetteineen, hyi. Ovi avautu ja sisään tuli mies. Vilkuili lattiaan koko matkan tiskille, joten mun oli pakko kurottaa tiskin yli ja kattoo, onko lattiassa jotain erikoista. Ei ollu, se vaan ei kehannu näyttää naamaansa. Se oli kyllä ruma, mä säpsähdin kun näin ne vinot epämuotoset kasvot ja harittavat pienet siansilmät, joissa näytti olevan rähmää. Yök. Se hymyili jotenkin teennäsesti ja mua puistatti, et mitä se ajattelee. Sitten se veti esille kalsarit! Siis taskustaan. Mä katoin siis ihan että MITÄ. Kalasarit ne tosiaan oli ja mä vilkasin hermostuneesti mun kännykkään siin takapöydällä, ja miten et mikä se poliisin numero oikein olis. Se piti niitä kalsareita kädessään ja mumisi jotain epäselvää, ja mä mietin ensin et uskallanks mä sanoo mitää tollaselle pervolle, mut kysyn sit ihan asiallisesti et: "Anteeksi, mitä te sanoitte, en oikeen kuullu" Sen ääni muistutti ihan jotain sammakon kurnutusta kun se selitti ja katto koko ajan jonnekin muualle. Ne oli sen kalsarit, ja pestyt, OK. Se oli tuonu ne tänne, että ommeltas se takamukseen tullut reikä niistä. Mä otin ne kalsarit siltä ja katoin, oli ne tosiaan puhtaat, vaikka eto kyllä tosi paljon mua. Se tyyppi meni ihan punaseks ja näytti välillä niinkun olis haukkonu henkeensä. Mä jo ajattelin että mun pitää vielä soittaa lanssiki sille. Tosiaan, perseen kohalla oli reikä. Hyi hitto, mä ajattelin, toihan piereksii kalsarit jalassa, siis kalsareitten läpi! No ei ihme, että se on tollasen sammakon näkönen, kun on tollaset tavat. Hyi yökötys. Mä sit vastasin sille kuitenkin: "Kyllä me näitä paikataan, ei tää kalliiksi tuu" Tyyppi hymyili silleen hirveen väkinäisesti, joten mäkin sit irvistin sille oikein vittumaisen tekohymyn takaisin. Ei puhunu enää mitään, vaan lähti silleen puolijuoksua ulos. Kyllä mä ajattelin, et kaikenlaisii sitä liikkuu. Ensinnäkin mä pysysin tolla naamalla vaan kotona, ja sit vielä irvistelee tekohymyjä! Luuliko se sillä muka tekevänsä vaikutuksen. Tollaset nyssykät kyl tiedetään, olevinaa muka niin ujo ja kiltti, sit jos saa naisen nii makaa vaan sohvalla ja pieree niihin kalsareihin, ei ees mee vessaan piereen pönttöön! Jurottaa viikon jos sille sanoo jostain eikä puhu kyl muutenkaan. Voi tsiizus, mikä marttyyriluonnekin varmasti!
Mut okei. Täytyy duunaa ne sen kalsarit. Emmä kyl tiedä onko tollasella ees varaa maksaa. Jätän ton viimeseks duuniks, kun on tossa noitten joittenkin miesten kalsareitakin. Niistä pari tosi hyvännäkösiä ja jotku on pyytäny mun puheinnumerookin. JOku pankinjohtaja soittikin muutama kerta, ihan kiva tyyppi. Sellanen sympaattinen ja jotenkin tosi syvällinen kun keskusteltiin, en olis uskonu pankinjohtajasta, kun ne on aina niin kylmii tyyppejä. Yleensä noi miesten kalsarit mitä mä korjaan, on jotenkin revenny edestä, mut eihän tollasista hyypiäistä tiedä mitä ne duunaa, niillä sit noi kalsaritkin hajoo ihan kummallisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.