Meille on syntymässä ihan kohta vauva. Mutta olen pettymys miehelleni. En osaa hemmotella häntä kuten hänen äitinsä ja siskonsa ovat tehneet. En ollut huolehtinut tänäänkään hänen ruoastaan (olen flunssassa) ja hän suuttui ja lähti siskonsa luokse hoivattavaksi. Hän ei myöskään oikein kestä aiemman liittoni lasten ääniä esim jos he sattuvat olemaan huonolla tuulella tai muuten vaan pitävät ääntä. Silloin mieheni suuttuu minulle. Hän haluaisi, että koti olisi aina hiljainen. Hän on monta kertaa syyttänyt minua siitä, että elämä kanssani ei ole mitään oikeaa elämää. Aina yritän parhaani, niin paljon kuin vain jaksan. En väitä olevani tehokas ja hirveän aikaansaava mutta kodin hoidan kumminkin yksin enkä pyydä paljoa mieheltäkään. Hänellä on paljon aikaa puuhailla omia juttujaan. Välillä häntä kotonakin sentään näkee, ei kovin paljon. Pitäisikö vaan antaa hänen mennä. Ex-miesystäväni on lupautunut auttamaan minua, jos jään yksin vauvan kanssa (lopetimme suhteemme aikoinaan koska hän ei halunnut naimisiin eikä perhe-elämää jne ja olemme olleet sen jälkeen vain ystäviä). Eli jotain apua minulla sitten olisi, jos mieheni päättää minut hylätä.
kohta vauva, katkeaako
avioliitto...
24309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
eihän tuo ole mies vaan lapsi joka on vielä kiinni lapsuuden perheessään
sano miehelle että itsenäisty tai kuole! ei lapsen kanssa voi perustaa omaa perhettä, sano että kuules ne on mun lapsia ja mä en ala sua enää hoitaan että tarttet aikuisen miehen
Et ole hänen äitinsä etkä siskonsa. Vaan kumppani. Törkeää suuttua flunssaiselle puolisolle, missä hänen empatiansa on. Opettelemalla hänkin osaa laittaa uuniruokia ja muuta, ei siinä koko ajan tarvitse kauhoa jos nestettä on. Myös valmista ruokaa joskus saa marketista ja pakasteita ym. Miksei hän hoida sinua ja käy kaupassa? Jättää oman onnensa nojaan? Toisi sitten vaikka muualta ruokaa sinulle edes ja apteekki. Miksi katoaa? Ei sellainen ole hyvä.
En minäkään kestä muiden lasten melua, saan helkkarin pahan stressin. Mitä jos asuisitte tosi lähekkäin, mutta eri asunnoissa? Minäkin pidän hiljaisuudesta. Ahdistun jos naapurista kuuluu kimeä korkea lapsen kiljunta, se on pahin ääni mitä voi olla. Kerrostalo näet, putkia pitkin kantaa. Tai sitten hänen on hankittava kuulokkeita ja korvatulppia. Äänieristyksiä seiniin, oviin, putkiin.
Lakkaa yrittämästä. Et sinun tarvitse olla tehokas, aikaansaava. Yksin et hoida kotia missään nimessä!! Hänelle kuuluisi tasan puolet, listatkaa paperille mitä - ei ole koko ajan pakko jynssätä kiilto silmissä. Asukaa siis eri huoneistoissa toistaiseksi, vaikkei eroa? Raskaana et saa rasittaa lasta stressillä (eikä kovilla äänillä?), etkä muutenkaan itseäsi. Lopeta miellyttäminen. Jos mies valittaa siitä, menkää pariterapiaan. Voisi heti mennä nytkin. Raskaana älä nostele, riehu tai siivoa. Tarviit jonkun avuksi.
Hänellä on aikaa. Sinulla ei, olet alisteisessa asemassa jotenkin. Ota aikasi. Hän ei saa määrätä ja viedä arvokasta aikaasi. Hän on etääntynyt kotoa, onko hänellä toinen nainen? Vai muutenko vaan on aina poissa? Ei tuo suhteelta kuulosta nyt. Itsekäs mies? Ehkä hän ei kestä lasten ääniä vaan? Kokee kodin vieraaksi kun on muita kuin te kaksi tai kolme. Kysy, puhu rauhassa, pariterapia? Jos mies mykkäilee, ja joudut pelkäämään eroa, jotain hän salaa?
Jos joudut pelkäämään miestä, että olis arvaamaton, sitten tuskin on järkevää selvittää. Mutta jos hän on normi, sitten kai voi jutella. Vaikka lapset hoitoon siksi aikaa ja kumpikin ulos. Tai kaverisi lähisuku tukee sinua. Itse en voisi olla selvittämättä asioita, vaikka ne hankalia onkin.. ja osa miehistä ailahtelevia.
Toki jos näyttää ettei häntä kiinnosta yhtään, sitten kai on parempi jatkaa naapureina vaan. Mutta jos kiinnostaa, hän selvittää kanssasi asioita. Siivosi tai ei.
Anteeks...
1. Mies ei kestä lasten ääniä ja menette tekemään lapsen?
2. Mies ei välitä sinusta (selvät merkit) ja sinä huolehdit vain siitä, miten osaisit miellyttää vielä enemmän?
Sinun on syytä ymmärtää, että kukaan ei arvosta kynnysmattoa. Mitä enemmän matelet, sitä enemmän miehesi sinua halveeksii. Hän kokeilee rajojasi kuin pikkulapsi: miten pitkälle kärsii mennä, ennen kuin kiellät häntä jatkamasta käytöstään ja pidät oman puolesi. Luulitko, että tilanne paranisi nöyristelemällä? Ei todellakaan! Se vain pahenee, koska olet osoittanut, että sinulle saa tehdä mitä tahansa. Tehdään siis vielä vähän lisää, koska se on näköjään sallittua. Tiedäthän, ihan samaan tapaan kuin lapsetkin tekevät.
Ainoa keinosi muuttaa tilannetta on vetää jarrut päälle. Et huolla, et kokkaa, ilmaiset suoraan, että talossa tuli nyt muutos. Mies kotitöihin antamaan oman panoksensa. Ellei sovi, ovi on tuossa.
Ellet toimi noin, edessäsi on alistuneen naisen surullista elämää. Eikä siinä showssa kärsi vain sinä, vaan myös lapsesi.
Onko ruoanlaitto hemmottelua?
Eikö ruokaa laiteta koko perheelle?
Kirjoitit, että et tänäänkään huolehtinut ruoasta... siis se on ollut tavallista, että ruoka huolehtimatta.
Toki mies voisi myös huolehtia ruoasta, mutta jos sinä olet kotona ja hän töissä, niin kotona olijan olisi helpompi kiehauttaa soppa valmiiski.
Eli sinulla on ollut flunssa.
Mitenkäs lapset... saivatko he silloin ruokaa? Kuka heistä huolehti?
Vai laitatko eri ruoat miehelle ja eri ruoat lapsille?
Miehesi on valittanut lastesi huonotuulisuudesta ja kovaäänisyydestä.
Noh, ihmisillä on sietokyky erilainen äänien suhteen.
JOS lapset kiljuvat kuin palosireenit, niin en minäkään jaksaisi sitä kauan kuunnella.
Tai sitten sallia lasten riehumista kiukuspäissään.
Lopettaisin moisen älämölön.
Olisiko mitään aihetta joustaa mieheen päin jossain määrin, eli pikkiriikkisen mennä itseensä? Jos mies osittain on ollut oikeassa.
En väitä, etteikö miehesi protesti ole ollut aiheetonta, ehkä on ollut... sekä että...
Voin kyllä tajuta senkin, että miehellä on sopeutumisaikansa uudessa perheessä, jossa jo lapsia valmiiksi. Ei sitä hetkessä olla valmis perheenisä, opettelemista siinä on.
Hankaluuksia matkaan vielä tuo sinun exäsi, jolle ilmeisesti uskoutunut ja joka valmis auttamaan.
Joten ei hyvä jestas sentään, ei todellakaan näytä lupaavalta...
jos tämä uusi miehesi ei ole kypsä suhteeseen, niin kyllä sinullakin olisi varaa kypsyttelyyn omalta puoleltasi.
Miehesi hakee sisareltaan apua ahdinkoon ja sinä exältä, joten tasan käyvät teidän vaakanne.
Yhtä lailla avutonta molemmilla.
Sorry vaan, en ilkeyttäni kirjoita, vaan sillä, että totuus löytyy peiliin katsomalla... sinun sekä miehesi.
Huolehdin ruoan joka päivä itselleni ja lapsille (ja miehelle totta kai, jos hänelle kelpaisi se ruoka, jota teen...). Minä olen töissä, mieheni ei. Lapseni ovat kivoja lapsia, eivätkä melua koko ajan :). Enkä käyttäisi sanaa riehua...enemmänkin he joskus nahistelevat keskenään, yleensä toimivat kuitenkin sovussa.
Miksi ihmeessä haluat väen väkisin parisuhteen tuollaisen vätyksen kanssa, joka vain odottaa muiden passaavan itseään, eikä edes töissä käy? Ja vielä lapsenkin menit pykäämään. Voi hyvänen aika!
Anteeksi, mutta nyt sun täytyy kyllä katsoa peiliin ja tehdä asenneremontti. Miehesi ei välitä sinusta, ja suoraan sanottuna typerä veto teiltä mennä lapsi tekemään. Mutta et sinäkään miltään ihannevaimolta kuulosta. Hirveä marttyyri joka tulee kalastelemaan sääliä nettipalstalta. Jos sua oikeesti risoo sun avioliittos, niin lopeta se märehtiminen ja marttyyrimäinen alistuminen ja TEE ASIALLE JOTAIN. Eroa tai keskustele miehesi kanssa miten TE MOLEMMAT voisitte tehdä suhteesta ja perheen arjesta paremman.
Eli sinulla on ollut flunssa.
Mitenkäs lapset... saivatko he silloin ruokaa? Kuka heistä huolehti?
Vai laitatko eri ruoat miehelle ja eri ruoat lapsille?
Mitenkä on oikein laitasi, entisetkin lapsesi taitaa olla pieniä, joten tuon saman ylläolevan kysymyksen heitän myös sinulle.
Ei raskaus ole sairaus, toki ihmettelen, että olet raskaaksi hankkiutunut, jotenkin tuntuu liian varhain. eikö nuo jo olevat lapset olisi riittänyt.
Toki se että mies lähtee sukunsa luokse syömään on outoa, mutta kuinkahan vanha suhteenne yleensäkään tulee ensimmäisenä mieleen.
Onko miehellä jo aikaisempaa eroon päättynyttä suhdetta takanaan.
Kyllä lapset saivat ihan normaalia kotiruokaa (kuten itsekin), kuten aina, mutta miehellä on erityinen ruokavalio. Hän syö vain valikoituja ruokia. Lähikaupan kana/liha ei käy hänelle eivätkä tavalliset arkiruoat kelpaa hänelle (esim pasta tai makaronilaatikko tai keitot tai ruoat joissa on pakastevihanneksia).
Jos asiat ovat näin kuten kuvailet niin olet ihan väärän miehen kanssa :(
Mies on pilalle hemmoteltu nirppanokka mutta ei sun kannattais jatkaa sen hemmottelua vaan etsiä itelles uusi mies. Arvaahan huviksesi kuinka moni muu mies arvostaisi noita sun ponnisteluja, huhuh!!
"Lähikaupan kana/liha ei käy hänelle eivätkä tavalliset arkiruoat kelpaa hänelle (esim pasta tai makaronilaatikko tai keitot tai ruoat joissa on pakastevihanneksia)."
No mitä hittoa se oikein syö kun ei oikein mikään kelpaa? Osta sille auringonkukansiemeniä, ne linnuille tarkotetut kuorelliset on melko edullisia. Vittu siis :D :D
Miten ihmeessä?
Mikä sinut sai aloittamaan suhteen tällaisen miehen kanssa? Ja kaiken kukkuraksi lapsen tekoon.
Ilmeisesti johonkin olet hänessä ihastunut, ainakin joskus ollut?
Eikö miehen erikoisuus paljastunut seurusteluaikana?
Ei tässä voi muuta kuin ihmetellä.
Ja entä tämä ex-miesystävä, onko hän näiden isompien lasten isä?
Ja vielä kysymys, oletko ollut aiemmin parisuhteessa vai onko tämä eka yritys?
Huh, tulipa kysyttyä paljon...
Mun mielestä sulla on jotain vipinää ex-miesystäväsi kanssa, muutakin kuin ystävyyttä. Sä etsit vikoja nykyisestä miehestäsi, koska sua alkoi vanha suola janottamaan. Onko näin?
Onletko oikeasti ottanut nykyisen miehesi sun ja lastesi elämään? Ei nimittäin kuulosta siltä, jos mies ei edes uskalla sun lapsillesi sanoa, että pitäkää pienempää ääntä. Hän voi hyvinkin tuntea itsensä täysin ulkopuoliseksi, koska sä keskityt vain jo olemassa oleviin lapsiin ja uuteen tulevaan. Huolehdit kodista, hoidat kaikki asiast. Annat miehen puuhailla omia juttujaan. Hän on yksinkertaisesti hukassa eikä tiedä, mikä on hänen paikkansa ja roolinsa teidän perheessä. Voisiko olla niin, oletko miettinyt asiaa asettumalla miehesi housuihin?
Jos sun eks miehesi on sanonut, ettei halua naimisiin eikä perhe-elämää, niin uskotko oikeasti, että hän olisi sun tukena nytkään?
Ei ole mitään vipinää exän kanssa eikä vanha suola janota :). Olemme ystäviä mutta emme tapaile emmekä soittele koskaan. Pyysin apua siinä tilanteessa, että jään yksin vastasyntyneen vauvan kanssa (jos kukaan on ollut yksin vastasyntyneen kanssa niin tietää, että tietyissä tilanteissa pienikin apu voi olla todella arvokasta...esim keisarinleikkauksen jälkeen ei ole heti helppo työntää vaunuja/käydä kaupassa..tai jos kotiutuu hemoglobiinitasolla 80, niin ei oikein pysy pystyssäkään kaupassa käydessä...tai jos raskauden aikana tulee kiire sairaalaan, niin ei ole helppo ottaa lapsikatrasta mukaan vaan on hyvä, että voi hätätilanteessa soittaa vaikka lastenhoitoapua tai saattajan sairaalareissulle...tai sairaalassa ollessa on hyvä, että on olemassa joku joka voi esim tuoda tavaroita sairaalaan tms...ja koska raskaudessani on ongelmia, niin yllättävä sairaalareissu on hyvinkin mahdollinen viimeisillä viikoilla...). Ex ei ole perhemiehiä missään tapauksessa, enempi sellainen Muumilaakson Nuuskamuikkunen, joka kulkee omia teitään :). Minä rakastan aviomiestäni, hyvin paljon, ja toivon, että avioliittomme kestää koko tämän elämän. Haluan tehdä hänet onnelliseksi ja yritänkin. Pyrin aina noudattamaan hänen toiveitaan, mikäli se on mahdollista. Hänellä on myös niin sanotusti valtuudet osallistua kasvatukseen ja kyllä hän myös ohjailee lapsia. Hän on meidän perheessä lopulta se, jonka sanaa on kaikkien toteltava. Mutta voi että...tänäänkin tein herkkuruokaa päivälliseksi, mutta ei kelvannut miehelleni :((. Kunpa hän edes maistaisi ruokiani...Hän voisi havaita, että uusiin makuihin voi tottua ja niistä voi alkaa jopa pitää...
Yksi viisas neuvo. Älä investoi suhteeseesi enempää kuin saat takaisin. Tämä pätee. Piste. Tällä ohjeella säilytät itsekunnioituksesi ja omanarvontuntosi.
Sulla ei vissiin ole ystäviä oikeen? Muutakuin tämä ex, jonka kanssa et ole edes tekemisissä. Surullista. Yksinäisyyden takia varmaankin myös ripustaudut ja yrität miellyttää väärillä tavoilla, eli hosumalla naimisiin ja teet vauvoja useamman kanssa... Toivon, että löydät itsesi taas, ja myös ystäviä.
Mistä ihmeessä sinunlaisia naisia Suomeen ilmaantuu???!!!
Polvien levittely ja lisääntyminen kyllä onnistuu, oli mies kuin mies (kuten itse meille lukijoille kerrot) mutta ei viitsitä vaivautua edes pennin vertaa valita kenelle niitä polvia levitellään!
Onko pieneen aivoosi tullut idean poikasta lopettaa lasten teko? Etkohän sinä ole jo lisääntynyt tarpeeksi?
Miksi keskustelupalstoilla tulee näitä epäasiallisia vastauksia, kun toivoisi ihan asiallista ajatuksenvaihtoa?
Ei me voida täällä mitään, jos miehesi ei pidä valmistamistasi aterioista.
Ei oikeastaan ole mitään, millä sinua neuvoisi.
Et sitten huomannut ennen raskaaksi tuloa, että mies on nirppanokka, anorektikko ruokien suhteen.
Mitä hän muuten syö?
Kerroit, että syö valikoituja ruokia. Mitä ne ovat konkreettisesti?
HOhhoijaa! Mies voi olla suhteen aluksi aivan fantastinen ja kun tahdon sanotaan, niin mies muuttuu törkeäksi. siinä vaiheessa nainen kokee itsensä petetyksi. Miksi naista sitten vielä syyllistetään siitä, että on valinnut väärän miehen? Sitä kun ei voi aluksi aina edes nähdä. Törkeää syyllistää naista joka on jo vaikeassa tilanteessa muutenkin. Menkää itseenne. Mitä se tuota naista auttaa jos häntä vielä syyllistetään lisää. Hän on tekemisissä vaikean miehen kanssa.
Voi jeesus. Mitä sä lisäännyt tämmösen kanssa?! Mulla on koira hoitanu esikarsinnan, jos koira ei tykkää, miehessä on jotain vikaa. Heittäsit neurootikot heti hittoon. Mua ärsyttää, et muijat tekee joka jannun kanssa pennun ja sit vikisee. Kyllä sen nyt aika pian näkee, tekeekö ruokaa ja mihin pystyy.
ei yleensä kyllä näe, ensin on se kuherruskuukausi kun kotihommat hoituu ja ruoka-ateriat valmistuu, imarrellaan, mutta kun lapsi on tulossa, monen vätyksen mieli muuttuu ja vasta miehen oman perheen kontekstissa sen näkee miten itsenäinen mies onkaan..
Hyvä heitto, sulla koira on hoitanut esikarsinnan! Mä myös ihmettelen näitä oman sukupuoleni edustajia, jotka tekee lapsen jokaiselle miehelle, joiden kanssa suhteeseen käyvät. Miksi ei rauhassa voi tutustua siihen mieheen kunnolla ennen edes ajatuksia lapsen teosta? Onko niin, ettei toistuvasti tuollaista kaavaa noudattavat naiset tunne elävänsä oikeassa perheessä, jos ei ole yhteistä lasta? Maltti olisi valttia nimenomaan noissa asioissa. Vikinähän on loputonta ellei myönnä edes itselleen, että virhe tuli tehtyä.
Nyt ei aloittaja ole vastannut, mitä se mies syö aikuisten oikeasti. Koska JOTAIN sen on pakko syödä, ei se säilyisi hengissä edes.
Jotain spesiaalia, mutta mitä. Tässä kiinnostus heräsi.